Lasse Candé

[Lasse Candé]

Ti 27.4.
18:35-20:55 Treenailua kisiksellä (2h20min)

Tehtiin kaverin kanssa Ohyo kumitet läpi ja keskityttiin sitten enemmän tekniikoihin 4, 6, 7 ja 8. Aluksi tehtiin koko sarjan jälkeen ushirogeri-gyakuzuki -yhdistelmää perusharjoituksena 8:aan. Tekniikoiden välissä irtauduttiin tekemään itseksemme perustekniikkaa tai kataa. Näin pysyy vartalo sopivan lämpöisenä ja valmiina sekä tekniikat puhtaampina.

Tuli ainakin hakattua säkkiä (kisiksellä melko hyvä) sekä tehtyä Kushankua ja vähän Naihanchia. Lisäksi perustekniikoita, lämmittelyliikkeitä ja varjona Ohyo kumitea.

Lopeteltiin siinä parin tunnin jälkeen ja minä jäin vielä käymään läpi yhdistelmätekniikoita sekä junzukia ja gyakuzukia. Sitten Pak Mei -miesten kanssa läheiseen kuppilaan juomaan pari lasillista vettä.

[Lasse Candé]

Ke 28.4.
15:20-17:50 Vapaaharjoittelua penkalla (2h30min)

Treenivuoromme alkaa neljältä mutta yleensä salissa ei ole ketään ennen, joten aina kun ehdin, menen jo aiemmin paikalle.

Aluksi tatameja pari riviä paikoilleen ja lämmittelyjä samalla. Pyrin laittamaan tatameja aina vähintään sen mitä muutkin. Lisäksi kun itsekseen laittelee, tulee tatamit hyvin, eikä tarvitse sitten katsella mihin astuu.

Treenisession aikana vedin Naihanchin useita kertoja, potkuja, lämmittelyjä, paikkojen avaamisia, polvilteen liikkumisia ja Kushankua sekä lopuksi junzukia ja gyakuzukia. Ainakin. Keho halusi mennä kovempaa ja huonommalla tekniikalla, mutten antanut periksi vaan yritin keskittyä oikeaan tekniikkaan. Normisoolosessio on minulla intervallitreeniä missä "huilaamisten" aikana harjoittelen asentoja ja kevyesti venyttelen sekä teen rentouttamisharjoitteita. Pyrin sellaiseen rasitustasoon missä hiki virtaa mutta ilme pysyy pokerinaamaisena. Toisaalta, olen jo kakarasta saakka ollut mieltynyt treenaamiseen missä ei sikamaisesti läähätetä, ellei tähän ole todella tarvetta. Tehdään vaikeat asiat, kuten olisivat helppoja.

Naihanchissa jalostin asentoja ja liikettä sekä leivoin sisään jälleensaamaani/muistamaani oivallusta siitä miten jutut onnistuvat. On niin helppoa olla treenaamatta tarpeeksi ja palata vanhoihin virheisiin. Kushankun kävin ensiksi kokonaan läpi, sitten jauhoin paloja muutamaan kertaan. Vaikeampia hieman enemmän. Lopuksi taisin vielä tehdä kaksi kertaa putkeen niin että vauhti oli kova ja samalla yritin toteuttaa hyvää liikkumisen tapaa jokaisessa liikkeessä. Kun on pitkä kata missä on paljon eri liikkeitä tämä ei ole helppoa. Siksi en normaalisti harjoittelekaan Kushankua kokonaisuutena kovinkaan paljoa vaan osasuorituksia sen sijaan.

Sitten junzukia ja gyakuzukia. Aluksi asennot kuntoon ja sitten liikkuminen. Sitten lyönti. Ja lopuksi niin että mielellään kaikki.

Lopuksi tein vielä perustekniikkaa jatkuvalla liikkeellä naihanchidachista. Sivuille suunautuvat sotouket, shutouket ja kakeuket tein shikodachista. Ilman sen suurempia rehkimisshikodachitreenejä jaksan nykyään seistä paljon pidempiä aikoja kuin ennen ja tuntuukin paremmalta. Aivan loppuun vielä hengityksillä fiilistä alavatsaan.


Kun treeniaikamme loppui puolelta ja taidokat ryntäsivät sisään treenasin vielä käytävällä polvia ja nilkkoja oikeaan yhteistyösopimukseen. Tatamilla kushankua tehdessä ja muutenkin on omat vaaransa kun on niin pehmeää. Sitten vielä Kihon kumitet varjona läpi. Jalostin asentojen ideoita ja taisabakia sekä yritin saada mahdollisimman hyvän fiiliksen.

[cyt]

Kunnioitettavaa hojoilua itsekseen! Aina on loistavaa kun huomaa että ihmiset treenaa myös omalla ajallaan. Tuntuu että niin monet treenaajaan treenaa vain ja ainoastaan sen 2-3 kertaa viikossa ja that's it. Toki sekin on ok, mutta jos oikeasti haluu panostaa treenaamiseen niin mun mielestä myös oma/epävirallinen treenaaminenkin tekee todella paljon, kun miettii että miten ne tekniikat oikeasti menee ja mikä toimii, mikä ei ja mikä parantaa tekniikkaa jne... Se on mulla ainakin suuri osa omaa treenaamista! Saan siitä paljon irti...
Mitäs sä pohdit eniten itseksesi treenatessa?

[Lasse Candé]

Tuntuu että niin monet treenaajaan treenaa vain ja ainoastaan sen 2-3 kertaa viikossa ja that's it. Toki sekin on ok, mutta jos oikeasti haluu panostaa treenaamiseen niin mun mielestä myös oma/epävirallinen treenaaminenkin tekee todella paljon, kun miettii että miten ne tekniikat oikeasti menee ja mikä toimii, mikä ei ja mikä parantaa tekniikkaa jne... Se on mulla ainakin suuri osa omaa treenaamista! Saan siitä paljon irti...

Perusharjoittelu on tärkeää. Minä lulisin että perusharjoittelun tajuamiseen menee kauan. Vaikkapa jalkapallossa kaava on jotakuinkin se että alusta alkaen on perusharjoittelua ja peliä. Myöhemmin "uralla" sitten pelaaja osaa itse saattaa näitä yhteen ja keksii myös omia perusharjoitteita tarpeisiinsa. Minä siis luulen että se, että käy vain ohjatuissa treeneissä muttei juurikaan treenaa muuten johtuu paitsi ajanpuutteesta, myös siitä ettei ymmärrä mitä perusharjoittelu on. Me lahjattomat ollaan löydetty jossain vaiheessa perusharjoittelusta tapa tulla paremmiksi kuin monet lahjakkaat.

On hauska havaita miten sellaiset aikuiset jotka ovat koko elämänsä ajan soittaneet jotain tiukkaa koulutusta vaativaa soitinta ymmärtävät perusharjoittelun oikealla tavalla, vaikka fyysinen perusharjoittelu olisikin heille vierasta.

Treenaaminen tapatuu kuitenkin sillä tasolla millä se tapahtuu. Tärkeintä on että se tapahtuu. Oivalluksia treenaamisprosessista tulee ajan mittaan koko aika ja joku tekee sen aina paremmin ja joku huonommin. Muista ei kannata siis piitata eikä muihin suhteuttaa.

Mitäs sä pohdit eniten itseksesi treenatessa?

Arkisessa elämässä ajattelen erittäinkin paljon. Treenaamisessa on kuitenkin hienoa juuri se että silloin en niinkään ajattele vaan kuulen itseäni. Nautin kevyesti siitä miltä tekniikka tuntuu kehossa ja yritän "kuunnella" virheitä. Joskus kun tunnen saman virheen uudestaan ja uudestaan saatan muistaa keksimäni tai opettajalta joskus kuulemani analyyttisen ajatuksen, jolla taas tekniikka on korjattavissa tai ainakin hieman parannettavissa. Sen verran ajattelen. Sitten unelmatilanteessa toistan kunnes tietoisuus katoaa ja korjauksesta tulee tiedostamatonta. Kuitenkin, joskus on tylsää tehdä samaa liikettä liikaa ja saatan silloin vaihtaa johonkin toiseen. Mutta aina pitäisi saada riittävän monta onnistuneen fiiliksen suoritusta ennen vaihtoa. Muuten joutuu seuraavilla kerroilla aloittamaan ihan alusta eikä etene yhtään.

Itseasiassa treenaaminen on aina ollut taistelua treenaamisen ja ajattelun välillä. Treenaaminen ei lähtökohtaisesti ole kovin kivaa kun asiaa ajattelee. Kivuuden voi löytää keskittymisestä ja se löytyy jos osaa olla ajattelematta. Tai toisinpäin. Miten tahansa, kakarana en juurikaan pitänyt treenaamisesta vaan ainoastaan siihen liittyvästä leikkielementistä ja joskus jostain fiiliksestä. Leikkielementti on keskeinen vieläkin ja sana on varmaan helppo ymmärtää väärin. Sitten teini-iän loppupuolella aloin nauttimaan jostain päämärän tunteesta, kuten tietty lukumäärä ja sen ylittäminen lihaskuntojutuissa, ja itsensä kuulemisesta pitkälle vedetyn fyysisen rääkin sisällä. Joskus parikymppisenä sitten perusharjoittelun, kehonjalostuksen ja "pelin" toimivuuden yhteensaattamisesta, jolloin perusharjoittelu vasta todella muuttui kivaksi. Mutta joka vaiheessa yhteistä on ollut se että ajatus on "vihollinen".


Nietzscheä perään:
"Miehen kypsyys: se merkitsee, että on jälleen saavuttanut sen vakavuuden, jossa eli lapsena leikkiessään."

[Lasse Candé]

To 29.4.
Illalla pientä treenailua töiden jälkeen. Noin 20min perustekniikkaa jatkuvalla liikkeellä kehoa avaten.

Pe 30.4.
18:00-19:30 Kotitreenailua (1h30min)
Lantioliikettä, nilkkoja ja potkuja sekä lyöntejä. Hieman taisabakia ja yhdistelyä. Lopuksi venyttelyä. Idea, että olisi ollut kiva lähteä juhlimaan vappua.

[Lasse Candé]

Ma 3.5.
16:00-17:10 Fudailua ja kotijumppaa (1h10min)

Aluksi kävin viereisellä kentällä potkiskelemassa ja tekemässä liikkumisperusharjoittelua 40min ja sitten jumppailin kotona 30min, tehden liahaskuntojuttuja ja keppijumppaa. En olekaan pitkiin aikoihin potkinut.

Fudissessio oli melko rankka. Lähti limat hyvin irtoamaan. Silloin kun pelasin, oli pelityylini melko maaninen... olin koko ajan liikkeessä. Olen tottunut harjoittelemaan samalla tavalla, jolloin tulee paljon nopeita suunnanvaihtoja ja liikkeellelähtöjä. Pelissä näkee alemmilla tasoilla paljon sitä että osataan vaihtaa pallon suuntaa mutta ei omaa. Useamman vuoden työskentelin pystyäkseni liikuttamaan itseäni pallon mukana. Niinpä kun menee nyt kentälle kokeilemaan alkaa tekemään samaa. Ei vain ihan ole tekniikka entisellään. Tai no, on se tavallaan, mutta fudisvartalo ei. Aluksi oli vaikea hahmottaa koko pallon liikettä, sitten tuota äsken mainitsemaani ja lopulta ei kunto kestä. En missään nimessä ole 90min kunnossa enää.

Aloitin vapaasti ja jo hyvin pian heiluin vanhaan tapaan. Valitettavasti kenttä oli hyvin huono jopa hiekkakentäksi. Näin alkajaisiksi ei kaipaisi yhtään ylimääräisiä häiriötekijöitä. Vedot olivat samaa luokkaa kuin ennenkin mutta jouduin latailemaan kauemmin. Liian kauan. Hieman nostelin palloa itseni yli ja muutenkin sekä vetelin taaksepäin ja otin haltuun. Kun ei ollut ketään syöttelemässä käytin näitä keinotekoisia tapoja joita ennenkin. Joitain simppeleitä kuljetusharjoitteita tein ja sitten hieman juoksuja ja hyppelyitä. Vasemman jalan veto oli niin huono että hieman treenasin erikseen sitä. 40min:n jälkeen tulin lopputulokseen että menee tästä eteenpäin seisoskeluksi jos jatkan ja sitä paitsi ensimmäisillä kerroilla on yleensä paikat vähän venähdelleetkin, joten oli paras jättää sessio lyhyeksi totuttelusessioksi. Jos sitä vaikka jaksaisi ja huvittaisi tässä joskus uudestaan.


Kotona sitten nostelin vähän käsipainoja ja tein punnerruksia, vatsoja ja selkiä. Lopuksi keppijumppaa. Näissä jo enemmän karateperusharjoittelua. 2007 kun treenasin eniten mitä koskaan, tein aluksi vielä paljon käsipainoillakin, mutta sitten jäivät pois kun en kokenut enää tarpeelliseksi. Myöhemmin olen huomannut että painoilla pystyy löytämään teknisiä juttuja karatehommiin silloin kun on hakoteillä. Mutta kaikki tämä varmaan riippuu hyvin paljon siitä miten on kasvanut liikkujana. Niillä kun voi myös ajautua sinne hakoteille.

[Lasse Candé]

Ke 5.5.
16:00-17:30 Seuran vyökoekatselmus, minulle istumista

Katselin kollegani kanssa oppilaitamme kun tekivät vyökoevaatimukset läpi. Heidän vyökoe on potkumiittipäivänä, eli reilun kolmen viikon päästä. Aina ei olla näitä katselmuksia pidetty mutta nyt pidettiin. Oli mielenkiintoista katsella tekniikkaa tälleen yleisemmin. Normaalisti opettaessani korjailen ns virheitä, annan suosituksia ja mahdollisimman paljon yritän tutustua oppilaaseen. Tässä tutustumisessa helpottaa kun voi vain istua sivussa ja kirjoittaa.

Hieman jauhoin Naihanchia perään käytävässä.

[Lasse Candé]

Tuossa töiden jälkeen ennen Carrieta tein parikymmentä minuuttia keppijumppaa ja perustekniikkaa jotta paikat aukeaa ja koko vartalon fiilis löytyy. Sitten leffan aikana venyttelin alaselkää ja hartioita sekä availin paikkoja jonkin verran muutenkin.

[Lasse Candé]

Pe 7.5.
19:00-20:30 Treenit (vieraileva opettaja) (1h30min)
20:30-20:50 Treenailua (20min)

Me saatiin seuraamme pätevää opetusta Shitoryun puolelta. Oli mielenkiintoista ja hyvin vedetyt treenit.

Ensiksi hieman lämmiteltiin ja tehtiin lyhyesti perustekniikkaa. Sitten vähän potkuperusharjoittelua: tyynyjä ja avitettua tekniikkaa. Sitten väänneltiin vastustajaa ranteista jne. Lopuksi vielä harjoiteltiin tehokasta vartaloonlyömistä kimeineen ja nikseineen.

Oli erittäin mielenkiintoista ja minulla oli kunnia olla edessä hakattavana ja väänneltävänä. Aina kiva päästä osaaviin käsiin. Tuntui siltä että sisäelimet saivat hyvän "hieronnan".


Treenien jälkeen tein Chintoa muutaman kerran ottaen kohtia paljon uudestaan ja tutkien vartalonkäyttöä. Sitten loppuun pari kertaa kokonaisuudessaan.


Lopuksi läheiseen kuppilaan kahdelle. Oli kiva saada vieraamme mukaan. Mukava mies ja paljon tietoa ja osaamista.

[Lasse Candé]

Tuossa reilu viikko sitten sairastuin ja tuli korkeimmat kuumeet yli kymmeneen vuoteen. Ennätysmittaus oli 39,1, mikä nyt ei noin muuten ole hirveän paljon, mutta yleensä minä voin tulla aika kipeäksikin niin että kuume nousee vain hieman yli 37:n.

Enivei nyt sitten olen viettänyt aikaa tuosta toipuen ja tänään tuli vähän jalkaa nostettua ja koko kehoa valmistettua siihen että pystyy tässä lähipäivinä treenaamaan enemmän. Jalannostoja ja vartalonkiertoa kädet remmeinä. Hieman keppijumppaa myös. Ja liikeratojen läpikäyntiä.

[Lasse Candé]

Ma 17.5.
17:35-18:35 Treenailua Kisiksellä (1h00min)

Ensimmäinen vähän perusteellisempi sessio paranemisen jälkeen. Hiki virtasi vain ja olo ei ollut ihan paras mahdollinen. Niinpä siksikin jätin session sen verran lyhyeksi että pystyy jatkamaan lähipäivinä ja hyötyä tulee enemmän kuin haittaa.

Aluksi tein lämmittely- ja venyttelyrutiinin noin 20 minuutissa paikkoja avaamaan. Sen jälkeen jatkuvalla meningillä perustekniikkaa naihanchidachissa ja shikodachissa.
Sitten käännöksiä, jonka jälkeen lisää zenkutsudachi-harjoittelua ja junzuki ja gyakuzuki.
Väleihin hieman jalan nostoja.

Naihanchin tein about 4 kertaa, melkolailla alusta loppuun, tosin yhdellä kerralla seisoin asennoissa enemmän. Haasteena on aina paranemisen jälkeen löytää oikea tapa tehdä asioita eikä vain huitoa menemään.
Sitten Pinan nidan 2 tai 3 kertaa. Se on hyvä kata myös aluksi kun on niin vähän liikkeitä ja junzukia paljon.

Lopuksi muutama kymmenen lyöntiä hyvään säkkiin sekä mawoja ja sokutoja. Kaikissa kevyt osuma lähellä ääriasentoa ja saatto ääriasentoon.

[Lasse Candé]

Ke 19.5.
22:40-23:10 Kevyttä treenailua (30min)

Työpäivän perään ajattelin vähän aukaista paikkoja perus-perusharjoittelulla. Menee aina aikansa paranemisen jälkeen että löytää sairastamista edeltävän rentouden, joka ei sekään tapauksessani ole korkeaa luokkaa. Miten tahansa, hyvä on olla silloin kun ei tunnu että olisi jotain turhia esteitä.

Pyörittelin hartioita kiertäen koko käsivartta samanaikaisesti. Yhtä yhteen suuntaan, molempia samanaikaisesti samaan suuntaan ja molempia eri suuntiin. Molemmat suunnat kaikissa eli kaikki vaihtoehdot. Samalla erottaminen muusta vartalosta, jolloin koko keho aktivoituu.

Sitten pyörittelin käsiä, aina peukalon suuntaan. Takana nopea käsivarren kierto, niin että voi taas kierroksen verran pyörittää peukalon suuntaan. Minulle on kerran opetettu tekemään näin ja rutisee vähemmän. Suosittelen.

Painopisteenpudotuksen kanavointia edessä ja takana oleviin käsiin. Selkä suorana ja vartalo puikkona ylös-alas samalla paikalla, ilman eteen-taakse -liikettä. Liike siis näyttää jotakuinkin hiihtämiseltä. Sitten toinen laskee edestä ja toinen takaa, jolloin tulee vartalon kiertoa mukaan.

Vartalon kiertoa kädet remmeinä yhtenäisellä vartalolla. (Toinen harjoite on ettei tee yhtenäisellä vartalolla vaan "heittelemällä" lantiota, jolloin ylävartalon kierto seuraa. Itse en tätä juurikaan tee, vaan kiertyen tasaisella ajoituksella kaikkialta kuten rätti mistä rutistetaan nesteet.) Tein myös tekniikan kera naihanchidachissa. Esim tettsui (tai gedanbarai), uraken, sotouke, shutouke... Urakenissa aluksi aika suoralla kädellä ja sitten lyövämmin. (Vrt jalan nosto ja maegeri.) Uraken ja tettsui muistuttavat tuossa muodossa sitä remmimuotoa, millä vartalonkierrot aloitin.
Sitten vielä muutama Naihanchin gedanbarai-viistolyönti -kombo palautuksella "horangamaehin". Silloin tarvitsee vain kääntää päätä ja voi tehdä saman toiselle puolelle, sillä katassa gedanbarai lähtee tästä asennosta. Horangamae avaa hyvin ylävartaloa ja antaa koko vartalon fiiliksen. Ei ole hölmömpää touhua seistä asennossa välillä vähän kauemminkin. Gedanbarai taas siinä muodossa on hyvä vartalon avaamisen harjoitus ja samalla oikean ja vasemman käden erottelun. Ennen tätähän tein gedanbaraita ylävartalon myötäkierrolla, kuten mainitsin. Mielelläni teen näin että samassa sessiossa ensin tapa joka on laajaliikkeisempi ja sitten tapa jossa on vaikeampia mekaanisia juttuja. Kyseinen gedanbarai on vaikea tehdä hyvin.

Jalan nostoja eteen, taakse ja sivuille. Sivuille sekä ulkosyrjä että päkiä edellä.

Suoria lyöntejä. Löin ainakin junzuki tsukkomidachista pienellä painonsiirrolla perusharjoitteluna tobikomizukiin ja muutaman muutenkin. Sekä palautuksilla että eteen jättäen. Nyt on haasteena pitää hartiat alhaalla ja silti saada hyvä lyönti aikaiseksi. Siinä on asia missä olen muutenkin jäykkis, mutta nyt kun en viime viikolla kipeänä viskellyt tai pumppaillut lyöntejä tarpeeksi, on tilanne huonompi.

Lopuksi pyörittelin hieman lantiota. Sekä vaaka- että pysty-ympyrää. Pysty ympyrä eteen-taakse liikkeellä (ei siis vasen-oikea).
Venyttelynä vielä taivutin eteenpäin suorilla jaloilla seisten.

[Lasse Candé]

Wadoleiri la-su 22.5.-23.5. (treeniä n.8h30min)
La treenit: 2h + 1h30min + dan-koe n. 2h
Su treenit: 2x 1h30min

Lauantaina treenattiin ainakin:
Kihonia. Junzuki, gyakuzuki (nämä myös "kettenä", eli potkun kera), junzuki no tsukkomi, tobikomizuki, nagashizuki.
Kata. Kushanku.
Kumite. Kihon kumite -juttuja yleisesti ja no. 1. Lisäksi jonkin verran no. 5. Ohyo kumite 1.

Tobikomizukia analysoitiin loppuasennosta käsin ja testailtiin vähän lyömällä useampia nopeasti peräkkäin. Idea oli vartalonkierron mukaantuomisessa, sen sijaan että lyö pelkällä hartialla ja kädellä.

Kushankua tehtiin osissa tarkennellen ja kokonaan.




Dan-kokeessa tehtiin ensimmäistä kokeilevien ryhmässä (muita en katsellut) ainakin:

Kihon:
Junzuki
Gyakuzuki
Junzuki no tsukkomi
Gyakuzuki no tsukkomi
Sitten edelläolevat samassa järjestyksessä kettenä
Tobikomizuki
Nagashizuki
Uraken ((hanmi) shizentaista edeten ja vartalon vastakierrolla... olen muistaakseni tähän päivyriin kirjoittanut että on muitakin perusmuotoja, mutta meidän porukoissa on ollut tapana käyttää tätä.)

Yhdistelmätekniikat:
Mawashigeri jodan - Ushiromawashigeri jodan - Gyakuzuki chudan
Junzuki jodan - Gyakuzuki chudan - Sotouke chudan - Kakatogeri jodan - Gyakuzuki chudan

Kata:
Pinan nidan
Pinan godan
Naihanchi
Kushanku
Seishan
Chinto
(eli kaikki 9 "peruskataa" paitsi Pinanit 1,3 ja 4. On viimeaikoina tehty kaksi yllätyksenä tulevaa Pinania ja tällä kertaa nuo.)

Paritekniikat:
Ohyo kumite 1-8
Kihon kumite 1-10

Vapaa ottelu. Yksi about kahden minuutin erä, joskaan en osaa luotettavasti arvioida pituutta.


Kokelaat jaettiin kihonissa, yhdistelmissä, katassa ja paritekniikoissa kolmeen ryhmään, jolloin osioiden välillä odotettiin että kaksi muuta ryhmää tekevät. Näin ollen tuli paljon taukoa, jonka itse käytin tehokkaasti rentoutus- ja avaamisharjoituksiin ja lämmön ylläpitoon jotta voi vetää täysillä sitten kun tulee vuoro esiintyä. Tein aina harjoitteita jotka valmistavat tulevaan touhuun parhaiten. Aina jonkin verran raajojen rentoutusta ja keskustavoimaa, ennen kataa asentoharjoitteluja, ennen yhdistelmätekniikoita venyttelyä kevyesti staattisesti ja enimmäkseen dynaamisesti, ennen paritekniikoita liikeratojen ja taisabakin yhdistämistä jne teroittamista ja ennen ottelua asentoliikkuvuuden harjoittelua ja mielikuvaharjoittelua sekä kevyttä tekniikan luonnostelua. Valmisteluissa ajatus kevyestä tekemisestä, mistä voi sitten ponnistaa kovempaan tekemiseen.



Vedin kokeen melkolailla täysillä. Koen että, kumitea lukuunottamatta, harjoitteet harjoittavat tositoimintaan paremmin kun vetää vähän analysoivammalla otteella (välillä toki kovempaa), mutta vyökokeessa on ehkäpä paikka vetää kovempaa, jolloin opin perillemenon taso ja aukot välittyvät paremmin niin itselle kuin muillekin paikallaolijoille. Työn hedelmät siis.

Kata oli kivaa kun Kushankun jälkeen en ollut varma teinkö koko katan vai vain puolet. Video osoittaa että tein virheettömästi, joskaan en missään nimessä täydellisesti, koko katan. Yhdessä kohdassa muistaakseni hieman epäröin. Taisi sama tapahtua jossain muussakin katassa. Kun niitä vedetään putkeen aloittaen seuraava heti kun edellinen on valmis, hämärtyy todellisuudentaju hieman ja vaistoilla mennään enemmän. Onneksi olen harjoitellut niitä näin paljon, niin pienen epäröinninkin sattuessa pystyy jatkamaan sitten täysillä. Niin siis kivaa on testaus fyysisesti rankassa tilanteessa ja pyrkimys tässä tilanteessa rentouteen, eleettömyyteen ja siltikin tehoon. Ja kaikkeen muuhun asiaan kuuluvaan.

Kumite on aina erittäinkin nautinnollista. Parini kanssa ollaan nyt kevään aikana kokoonnuttu muutama kerta analysoimaan ja takomaan niitä. Tehtiin samaa myös muistaakseni viime keväänä ja ainakin syksyllä. Niinpä saatiin juttu toimimaan aika hyvin. Koetilanne tekee kumitesta mukavaa kun keskittyminen on, noh, keskittynyttä. Muutenkin harjoittelusessioissa kun on kaksi ihmistä, ei aina saa ideaalista analysointi-takomis -suhdetta touhuun. Koetilanteessa suhde on sitten hyvinkin selvä ja pääsee nautiskelemaan. Videolta ehdin nähdä hieman kihon kumiten alkua ja ohyo kumitet. Kihon kumiteja olen pitänyt harjoittelussani tärkeimpänä, joten ne kyllä sujuikin ihan kivasti, joskaan ei tietenkään täydellisesti.

On kiva että olen löytänyt tavan harjoitella, missä vyökokeet ovat osa harjoitusprosessia ihan siinä asiassa mikä itseäni kiinnostaa. Tilannehan on moderneissa karateissa silloin tällöin toinen, esim kilpailijoiden kohdalla tai mikäli toiminta tapahtuu muuten paljon opetusjärjestelmästä poiketen. Tässä tilanteessani kuitenkin koetilanteet ovat mukavia, kun meriitit ovat hyvinkin merkityksettömiä ja tilanteista voi vain keskittyneesti nauttia sekä testattava asia on tavallaan juuri sitä mitä jalostaa.


Tänään sunnuntaina sitten oli kahdet treenit ja dan-kokeen tulos ilmoitettiin. Koe meni läpi. Olin kaksi kertaa aiemmin ollut tekemässä hylätysti ja sain kuulla että kehitystä on tapahtunut. Video tukee mielestäni ehdottomasti tätä. Vaikken olekaan kaikkein kiinnostunein tekniikan hienosliippauksesta muottiin josta näkyy taitavuus, on kyllä varmasti niin, että juuri niiden asioiden jalostaminen on ollut tässä vaiheessa hyväksi. Se mikä itseäni enemmän kiinnostaa, on juttujen ajaminen selkärankaan, taisabakien harjoitteluineen sekä liikeratojen ja voimantuoton jalostus sellaiseksi että on ulosantia. Harjoittelu niin, että jutusta tulee osa olemista. Nyt kuitenkin juuri noiden, sanotaan rumasti, estetiikka-asioiden jalostus on vienyt minua paljon eteenpäin siinä omassa päämäärässäni. Ristiriidan mahdollisuus olisi siinä kohtaa, jos vain harjoittelisi millintarkan esitysmuodon, ilman periaatetta karkeudesta ja tarkentelusta. Eli sitä periaatetta että harjoitteiden soveltaminen käytäntöön tarkoittaa nimenomaan tarkentumista johonkin toiseen, tilanteen vaatimaan, muotoon. Harjoitetta ei harjoitella vaan harjoitteella harjoitellaan. Joka tapauksessa, se mitä olen viimeaikoina tehnyt, on voimantuoton harjoittelua tarkaksi, pelkän läpivetelyn sijaan. Käytännönhyöty on yleinen kehittyminen myös siinä läpivetelyssä sekä se, että paremman kontrollin ansiosta voi harjoitellessa ottaa enemmän irti, jolloin ei saa samoissa määrin tapaa jarrutella. Tässä on tarkoitus kehittyä myös jatkossa.

Vyökokeen läpisaannin käytännönhyöty on graduointilisenssin päivittyminen myöntöoikeuteen siniselle saakka ja se, että voi lähinnä Ruotsissa mennä leireillä mustien ryhmään. (Meillä on ollut Suomessa yleensä mustat ja ruskeat samassa.) Eli kasvattaa treenifokusta edelleen. Motivaation puolesta olen tähän hyvinkin valmis kun on tullut jo jonkin aikaa ruskeiden ryhmässä pyörittyä samojen harjoitteiden parissa.



Enivei, tänään sunnuntaina treenattiin hieman soveltavammin ja myös analysoiden edelleen. Junzukin painonsiirron harjoittelua jatkettiin ja tehtiin ainakin Kihon kumite 5:ä. Toisissa treeneissä otettiin ottelunomaisempia harjoitteita. Oikeastaan kilpakaratesettiä, mutta linkittäen Wadon vartalonkäyttöjuttuihin, kuten ylös-alas liikkeen välttäminen ja selän suoranapito myös väistöissä. Muutenkin yksi Wadon periaate on välttää perääntymistä ja korvata se väistöillä ja hyökkäyksillä tai samanaikaisesti molemmilla. Tätäkin sitten tutkittiin ottelullisemmassa tilanteessa. Itse sain taas ajatuksen otteluasentooni, jota olen joskus ennen toteuttanut paremmin, mutta joka on viimeaikoina aiheuttanut suurimman osan tilanteista sparrissa, joissa koen ettei juttu mene parhaalla mahdollisella tavalla. Yritän ajaa asiaa kaaliin ja saavuttaa parempaa tilanteenhallintaa. Juttu on takajalan jalkaterän suunta. Oikean nilkan taipuvuutta pitää jalostaa. Kehitystä on taipuvuudessa tapahtunut, mutta asian harjoittaminen on vähän hidasta. Eipä tässä kiirekään ole toisaalta, kunhan liikettä oikeaan suuntaan tapahtuu jatkuvasti. Periaatteessa otteluharjoitteet menevät hieman aiheen vierestä, mutta tuolla tavalla (ja muilla käytetyillä tavoilla) linkittäen tyyliin, tulee tulevaisuuden otteluharjoittelusta enemmän myös tyyliharjoittelua periaatteiden testauskenttämielessä.


Lauantaina oli kivaa viettää iltaa Eräläisten kanssa Rauman yössä, vaikka Bayern München hävisikin. Oli myös hienoa että porukassa ollut Pete sai vyön. En hänen suoriutumistaan nähnyt mutta kanssaan syksyllä sparrailtuani tiedän sanoa, että osaa kyllä. Eräläiset ovat muutenkin hienoa porukkaa.

[Samu Kontinen]

Onneksi olkoon _________________________________:sta vyöstä!

[jsv]

Onnittelut!