Tänään oli viimeiset treenit. Koska mimmini tuli kylään eilisten treenien jälkeen, muutin ohjelmaa siten, että kaikki vaikea piti saada valmiiksi jo eilen, jotta tänään pystyi pitämään mättötreenit tutulla tavaralla, eikä tarvitse yhteisenä aikana käydä materiaaleja läpi. Eilinen oli aika rankka ja turhauttava päivä.
Ohjelma kokonaisuudessaan.
Maanantaina yhdet treenit, joissa perustekniikkaa seisten, junzuki ja gyakuzuki (kette-versioineen) sekä Pinan Nidan ja Pinan Shodan. Sitten iski kuumuus ja jouduin lopettamaan kesken.
Tiistain treeni 1 kuten kirjoitin edellä, pääsisältö Pinan Yodan, Pinan Godan ja Chinto.
Tiistain treeni 2 Pinan Sandan, Naihanchi, Seishan. Niistä on ylempänä olevan postauksen video.
Keskiviikko oli hemmettiä. Sääolosuhteet olivat paremmat, niin pystyi treenaamaan pidempään ja kovempaa. Sisältönä Kushanku, Bassai, Wanshu ja Jion, joista varsinkin Wanshu on minulle jonkin verran vieraampi alkoi ottaa aika kunnolla pattiin jossain kohtaa kun pää ei enää toiminut.
Nollasin sitten Pinan Shodanilla, jota siis olen takonut ihan hemmetisti. Mutta ei toiminut täysin. Sekaan hiipi välillä jotain yhdistelmiä jostain noista muista katoista. Witutti ja nauratti samaan aikaan ja otin sitten alusta. Pää ei toiminut enää ollenkaan. Kun kata löytyi taas, vedin pari kertaa kokonaan, että saa sen nollausefektin mitä hain. Siitä oli ihan hyvä sitten lähteä tauolle valmistelemaan illan treeniä. Treenin pääsisältö oli Kushankussa, joka on Wadossa keskeinen kata. Työstin monia kohtia ja aikaa vain meni ja meni. Mutta sitä saa mennäkin, koska kyseinen kata on niin tärkeä, ettei voi jättää sitä puolilleen eikä koskaan oppia mitään.
Keskiviikon treeni 2:ssa oli luontevaa jatkaa edellisen treenin Jionin jälkeen Jittellä. Ja sen jälkeen Rohai ja lopuksi Niseishi. Vaikka Jitte ja Rohai ovat Wadon vieraimmat katat minulle, niin ihan hyvin sessio meni. Tai päässä löi kyllä kunnolla tyhjää. On aika rankkaa ottaa noita vieraita katoja niin monta samalle päivälle. Se on se, kun ei ole askeleestaan varma. En hemmetti saanut Niseishiäkään aluksi oikein, vaikka sitä tehdään maailmalla eniten näistä Wadon kuudesta ns. lisäkatasta. Lopuksi Pinan Nidan samalla idealla kuin ekassa treenissä Pinan Shodan. Ja taas sama homma. Ihan reisilleen se kata mitä teen varmaan eniten ja minkä oppii jo valkoisella vyöllä.
Tänään sitten viimeinen treeni. Täysin voittajakonsepti! 1,5 h siten että lämmittelyjen jälkeen muutamat perustekniikat seisaltaan ja siitä sitten Junzuki ja Kette Junzuki. Sen jälkeen Pinan Nidan. Sitten Gyakuzuki ja Kette Gyakuzuki sekä Pinan Shodan. Junzuki Tsukkomi ja Kette Junzuki Tsukkomi sekä Pinan Sandan. Gyakuzuki Tsukkomi ja Kette Gyakuzuki Tsukkomi sekä Pinan Yodan. Tobikomizuki ja Pinan Godan. Lopuksi vielä Nagashizuki. Jokaista kymmentä kihonia kymmenen toistoa. Paitsi tobikomizukia ja nagashizukia kymmenen per puoli, koska niistä ei ole potkuversiota. Katoja kaksi toistoa. Koska kaikkia on jo tehty leirin aikana, niiden korjattavat pointit olivat jo mielessä. Ja tämänsisältöisessä treenissä ei mennyt pääkään sekaisin ihan hirveästi.
Sitten nämä katat saivat kolmannen toistonsa, kun vedin kaikki putkeen kameran käydessä. Nyt vaihdoin järjestyksen niin että Shodan tuli ennen Nidania, kuten järjestysnumerot sanovat. (Ne siis tarkoittavat ensimmäistä ja toista.) Oudosti Pinan Shodan ja Nidan näyttävät videolla huonoimmalta, vaikka olen tehnyt niitä eniten. Liian lyhyet asennot. Ja Pinan Nidanissa oudosti lopun neljä nukitea olivat ihan OK-suorituksia, vaikka pidän niitä Wadokatojen vaikeimpiin lukeutuvina tekniikoina. Ehkä paras suoritus oli yllättäen Pinan Godanissa, jota lienen treenannut näistä vähiten. En viitsi liian volyymin takia (ja koska Shodan ja Nidan ovat kuraa) laittaa instaan kaikkia, mutta Pinan Godanin laitoin.
Nilkat tuntuivat sopivan pehmeiltä. Tein vähän perustekniikkaa naihanchidachissa seisten vielä lopuksi, avatakseni sen asennon mekaniikan toimivaksi. Ja sitten viimeisenä harjoitteena Naihanchia kolme tai neljä toistoa.
Ja se oli siinä. Kun yksin takoo, ehtii puolessatoista tunnissa yllättävän paljon.
Tämä leiri oli ihan älytön kokemus. Olen aika mukavuudenhaluinen, mutta ei tarvinnut yhtään motivoida itseään mitenkään lähtemään treeneihin, vaan sitä vain halusi. Yllätyin miten paljon tulee turhautumisen ja epäonnistumisen kokemuksia, kun on hemmetti yksin.
Nyt on kokonaisuus avattu. Valitettavasti en ehtinyt työstää paritekniikoiden liikkumista ja edeten tehtävät kihonit jäivät hieman liian vähälle. Paremmassa kunnossa ja vähän viileämmällä tästä voisi tulla hyvä juttu. Ja opin taas kerran ettei hemmetti pestä saippualla niitä jalkoja liian usein. Otti treenit jalkapohjien päälle melkolailla.
Mutta tämä saanee uusinnan!