Terveysuutisia

[Mika]

Minä taasen olen aina ajatellut, että kun joku mainitsee lihomisensa syyksi "hidastuneen aineenvaihdunnan", hän laskee leikkiä.

Yksi potkulainen linkitti Twitteriin, jossa spekuloidaan sitä, johtuisiko lihominen muustakin kuin vain kaloreista, esimerkiksi ympäristömyrkyistä ja antibiooteista.



En osaa ottaa tuohon mitään kantaa, mutta ehkä kysäisen tietävämmiltä jossain vaiheessa.

[tapsaattori]

En ymmärrä mitä tuossa tarkoitetaan regulate body fatness painon noustessa. Sen vertaaminen kehonlämpöön vaikuttaa myös oudolta, koska nuo asiat ovat kovin eri asioita. Ylimäärä ravinnon kertyminen vararavinnoksi läskiksi on myös evoluutio näkökulmasta ollut oikein asiallista ja on edelleen osassa maailmaa. En kiistä sitä etteikö energiankulutus olisi tyypillisesti suurempaa kun saadaan paljon energiaa mutta en ymmärrä mitä tuossa siis tarkoitetaan tuolla regulate body fatness aihiolla

[tapsaattori]

Tuo vertaus rasvan määrän ja ruumiinlämmön säätelyn yhtäläisyyksistä/samankaltaisuuksista on kyllä mieletön.

[flammee]

Tuo vertaus rasvan määrän ja ruumiinlämmön säätelyn yhtäläisyyksistä/samankaltaisuuksista on kyllä mieletön.

Ilmeisesti siitä samankaltaisuudesta on kuitenkin jonkin verran näyttöä, mielenkiintoista luettavaa, mutta en nyt tarkemmin viitsi alkaa perehtyä viitteisiin..

There is one theory of obesity which is almost entirely satisfying, based around the body’s ability to regulate its adiposity.

A house has a thermostat. The owner of the house sets the temperature to 72 degrees F. The thermostat detects the temperature of the house and takes action to drive the temperature to the set point of 72°F. If the house is too cold, the thermostat will turn on the furnace. If the house is too warm, the thermostat will turn on the air conditioning.

The human body has a lipostat (from the Greek lipos, meaning fat). Evolution and environmental factors set body fatness to some range — perhaps a BMI of around 23. The lipostat detects how much fat is stored and takes action to drive body fatness to the set point of a BMI of 23. If your body is too thin, the lipostat will drive you to eat more, exercise less, sleep more, and store more of what you eat as fat. If your body is too fat, the lipostat will turn on the air conditioning. Just kidding, the lipostat will drive you to eat less, move and fidget more, and store less of the food you eat as fat.

According to this theory, people become obese because something has gone wrong with the lipostat. If the owner of a house sets the thermostat to 120°F, the house will quickly become too hot, and it will stay that way until the set point is changed or the furnace explodes. Something similar is happening in obesity. The set point has been moved from a healthy and natural level of adiposity (BMI of about 23) to an unusually high level (BMI 30+), and all the regulatory systems of the body are working in concert to push adiposity to that level and keep it there.

The lipostat model is supported by more than a hundred years of evidence. By the 1970s, Dr. Michel Cabanac and collaborators were publishing papers in the journal Nature on what they called the “ponderostat” (pondero = weight). This was later revised to the adipostat (adipo = fat), and eventually, as we call it here, the lipostat.

Modern neuroscience and medical review articles (those are three separate links) overwhelmingly support this homeostatic explanation. In animals and humans, brain damage to the implicated areas leads to overeating and eventual obesity. These systems are well-understood enough that by targeting certain neurons you can cure or cause obesity in mice. While we don’t approve of destroying neurons in human brains with hyperspecific chemical techniques, the few weight-loss drugs approved by the FDA largely act on the brain (hopefully without destroying any neurons).

The lipostat explains why diet and exercise work a little, why they don’t work well enough to reverse obesity, and why even people who lose weight on diets generally end up gaining that weight right back.

[flammee]

Kysytään nyt vielä suoraan - onko tää slimemoldtimemold.com luotettava lähde? Näyttäs olevan anonyymi ja en nyt silleen saa selvää että mikä se on.

[Mika]

Tuo onkin se tärkein kysymys. Katsotaanpa vastataanko minulle.

Tässä on lisää saman sivuston spekulointia.




Toinen sivusto kaiuttaa samaa.




Jää nähtäväksi kestävätkö nuo ajatukset tarkempaa tarkastelua.

[Mika]

Linkin alunperin jakaneen potkulaisen mukaan tuo Slime Mold on anonyymi. Mikäs siinä, ajatukset ratkaisevat, mutta kun puhutaan tieteellisistä aiheista, voisi olla ihan paikallaan mainita omat taustat. Niin tai näin, luin kyseisen bloggaajan koko trilogian lihomisesta.

Ei.

Hänhän suoraan sanoo, ettei ruoka ole lainkaan itsessään syypää lihomiseen. Tässä kohtaa voi suoraan jatkaa kohti parempaa tekemistä. Sinänsä on ihan mielenkiintoista pohtia asioita monelta kantilta, mutta kyllä minulle tuli hyvin vahvat takaumat vuosituhannen alusta ja monista raskaista keskusteluista kaikenlaisten maalliko- eli kokemusasiantuntijoiden kanssa. Yhtäkkiä Atkins, paleo ja muut olivat kovaa valuuttaa, ja ravitsemustieteitä opiskelemattomat tiesivät aiheesta enemmän kuin alan tutkijat. Hohhoijaa... Mutta on edelleen siis mielestäni hyvä, että kaikenlaista pohditaan. Ne omat rajansa vain olisi hyvä tiedostaa. Vähän ironisesti koulutetut ammattilaiset kyllä nöyrästi tietävät omat rajansa, mutta kokemusasiantuntijoita eivät moiset ajatukset rajoita. Vauhti on joskus aika kova.

Ja juttelin aiheesta erään ravitsemusasiantuntijan (viestejäni alueella lukeneet arvannevat kenen) kanssa. Eipä tullut tukea sieltäkään.

Eteenpäin!

[flammee]

Länsimaisesta lääketieteestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
(vai miten tää nyt pitäisi muotoilla...?)

Objective
To estimate the proportion of healthcare interventions tested within Cochrane Reviews that are effective according to high-quality evidence.

Study design and setting
We selected a random sample of 2428 (35%) of all Cochrane Reviews published between 1 January 2008 and 5 March 2021. We extracted data about interventions within these reviews that were compared with placebo, or no treatment, and whose outcome quality was rated using Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation (GRADE). We calculated the proportion of interventions whose effectiveness was based on high-quality evidence according to GRADE, had statistically significant positive effects, and were judged as beneficial by the review authors. We also calculated the proportion of interventions that suggested harm.

Results
Of 1567 eligible interventions, 87 (5.6%) had high quality evidence on first-listed primary outcomes, positive, statistically significant results and were rated by review authors as beneficial. Harms were measured for 577 (36.8%) interventions, 127 of which (8.1%) had statistically significant evidence of harm. Our dependence on the reliability of Cochrane author assessments (including their GRADE assessments) was a potential limitation of our study.

Conclusion
Most healthcare interventions studied within recent Cochrane Reviews are not supported by high quality evidence, and harms are under-reported.

[Jussi Häkkinen]

Länsimaisesta lääketieteestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
(vai miten tää nyt pitäisi muotoilla...?)

Vahva The No.

[Jorge]

Länsimaisesta lääketieteestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
(vai miten tää nyt pitäisi muotoilla...?)

Aika rohkeaa vetää johtopäätöksiä lääketieteen toimivuudesta perustuen terveydenhuollon laatua koskevaan tutkimukseen.

[Aihki]

Lääketieteellisen tilastotieteen ongelma on tunnettu: data syötetään ohjelmapakettiin ja uskotaan sitten tulosten olevan automaattisesti oikein ja luotettavia. Näin ei ole monestakin syystä: tarkoitukselline "huonon" datan poisjättö (lääketehtaiden helmasynti), lääkäritutun toteamus: tilastollinen merkittävyys ja kliininen merkittävyys ovat eri asia, kokeiden epävarmuuden poisjättö, väärän asian mittaus (eräänlainen olkiukko), korrelaation ja kausaation sekoittaminen, lista jatkuu ....

Ongelma ei ole niinkän paljon lääketieteessä kuin lääkekeskeisessä tieteessä eli se osa joka tekee Sestertiuksia.

[Jussi Häkkinen]

Laihtumisesta ja ruokavalioista jne.: Olen tässä nyt tehnyt itsestäni anekdotaalista havainnointia kolmen vuoden ajan. Treenit ja syöty (ja juotu) ravinto on ollut tuon ajan seurannassa melkoisen tarkkaan, poikkeuksena juhlapäivien ja vastaavien suunnitellut diet & tracking breakit. Näiden jälkeen on tehty normaali lähtötilannetsekkaus (suomeksi: punnitus ja henkilökohtainen jaksamismäärittely harjoittelussa).

Makrojakaumaa on säädetty useampaan otteeseen ja mm. hiilihydraattien ja rasvan suhteella on pelattu paljonkin. Mukaan mahtuu bulkkia, maintenancea, cuttia ja myös lean bulkkia ja gaintenancea. Apuna on erinomainen ja alalla suhteellisen hyvin kreditoitunut valmentaja (valmennettavissaan on natukehonrakentajia ja mm. tuoreesti maailmanmestaruuden voittanut natuvoimanostaja), jonka tiimissä on myös sitten todellisia guruja joiden tiedepapereilla on sangen kova impakti. Hän on nyt ollut mukana n. kahden vuoden ajan. Yhteys on etäyhteys etäläsnäololla (kyseessä ei ole suomalainen valmentaja), harjoittelun painotus natukehonrakennuksessa. Voimatreeni on sivuseikka, mutta voimatasoakin seurataan volyymifaktorien muodossa. Yhden toiston maksimia ei tehdä, koska siitä ei ole tässä mitään hyötyä.

Oikeastaan ainoa tasaisena pysynyt tekijä on ollut proteiinin normaaliin ruokavalioon nähden korkeampi määrä, heiluen välillä 1,4 - 2,4g/painokilo/päivä. Emme ole lähteneet rasvattoman massan matikkaan, koska se on tarkoitukseen nähden turha (ja rasvattoman massan tarkka määrittäminen lähes mahdotonta). Treeni määrää ei ole mitattu aktiivisuusmittareilla tai vastaavilla, vaan klassisella kellolla, kilometreillä ja volyymikiloilla.

Vähemmän yllättäen - ja valmentajan (& kollegoidensa) datan kanssa yhdenpitävästi - kalori näyttäisi olevan todellakin kalori ja on ollut aivan sama painonhallinnan kannalta, mistä nipistää tai mihin lisää. Detaljeina on ollut se, että olemme todenneet minun reagoivan kuten ikäiseni (45v) miehen voi olettaakin reagoivan rasvan ja hiilihydraattien suhteen säätöön. Lyhytketjuiset hiilarit ovat siis erinomaisia ennen treeniä tuomaan nopeaa jaksamista, rasva taas tuo kestävyyttä päivän mittaan (etenkin kuitupitoisen ruokavalion osana, tässä näyttäisi olevan pieni korrelaatio omassa datassani). Myös ennen nukkumista on kiva napsauttaa proteiinia ja lyjytketjuista hiilarit, koska hiilariuupumus on tosiasia - nukkumatti tulee n. tunnin sisään.

Uutisia? Ei. Anekdotaalista? Kyllä. Mutta myös aivan 1:1 tällä hetkellä hyväksytyn ja kannatetun ravinto-opin mukaista. Tämä ei liene uutinen kenellekään alalla ammatikseen koulutettuna toimivalle, mutta saattaa olla sitä treenaajille. Taikaluotia ei ole.

Miten sitten syön? Pääosin urheilijan lautasmallin mukaan. Oikeastaan ainoana vinkkioikopolkuna voi sanoa, että jos rasvat ovat enemmän kuin 15-20%, painoa kätevämpi proteiinigrammamittari on pituus sentteinä. Ei tieteellistä, mutta riittävän tarkkaa perusmenoon.

Yksi huvittava reilun kuukauden ketokokeilu mahtuu tuohon mukaan. Oli jaksamiseltaan elämäni huonoin kuukausi kovan harjoittelun osana. Painomuutos oli tyystin kalorien mukainen, volyymi putosi kuin lehmän häntä. Ei jatkoon.

[Jani Rantalainen]

Viinaa vaan! Kyllä ne bakteerit, basillit ja kaikenmaailman basiliskit sillä kuolee.

[Pocari]

Länsimaisesta lääketieteestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
(vai miten tää nyt pitäisi muotoilla...?)

No aika eri lailla. Hoidoista, joista (1) löytyy 1/2008 – 3/2021 julkaistu Cochrane Review ja joita on (2) verrattu joko lumehoitoon tai hoitamatta jättämiseen ja (3) tulosten luotettavuus on arvioitu GRADE:n mukaisesti, ei enimmäkseen (~94 %) ole vahvaa tieteellistä näyttöä että ne toimisivat.

Vaikka sitä vahvaa näyttöä ei ole, niin ne voivat silti toimia. Tai ne voivat olla silmänlumetta tai haitallisia. Osasta on heikkoa tai kohtalaisen luotettavaa näyttöä, ja joskus voi olla niin, että vaikka arvio hoitovaikutuksen suuruudesta on epävarma (QoE ≠ high) niin todennäköisyys, että hoidosta on jotain hyötyä, on korkea.

Valtaosa kaikista mahdollisista hoidoista ei tietenkään toimi, joten satunnaisen hoidon kohdalla se on aina todennäköisin totuus (bayesilaisittain sanottaisiin että low prior).

Aika rohkeaa vetää johtopäätöksiä lääketieteen toimivuudesta perustuen terveydenhuollon laatua koskevaan tutkimukseen.

Ko. artikkeli ei ole terveydenhuollon laatua koskeva tutkimus. Sivumennen kannattaa huomata, että suomeksi usein puhutaan ’lääketieteestä’ kun tarkoitetaan ’hoitoa’ tai ’terveydenhuoltoa’. Jos sanotaan vaikka, että onko jokin asia ’lääketieteellisesti tarpeellista’ niin eihän siinä ole järjen hiventä; ei tiede voi sellaiseen kysymykseen vastata ja tosiasiassa tarkoitetaan esim. onko se ’terveydenhuollon ammattilaisen mielestä tarpeellista’. Voi kuulostaa semantiikalta, mutta joskus words matter, ja tämä voi sekoittaa jopa lääkärit, jotka itsekin unohtavat että eihän heillä yleensä ole lääketieteellistä koulutusta tai osaamista...

Lääketieteellisen tilastotieteen ongelma on tunnettu: data syötetään ohjelmapakettiin ja uskotaan sitten tulosten olevan automaattisesti oikein ja luotettavia. Näin ei ole monestakin syystä: tarkoitukselline "huonon" datan poisjättö (lääketehtaiden helmasynti), lääkäritutun toteamus: tilastollinen merkittävyys ja kliininen merkittävyys ovat eri asia, kokeiden epävarmuuden poisjättö, väärän asian mittaus (eräänlainen olkiukko), korrelaation ja kausaation sekoittaminen, lista jatkuu ....

Ongelma ei ole niinkän paljon lääketieteessä kuin lääkekeskeisessä tieteessä eli se osa joka tekee Sestertiuksia.

Tääkin... menee itse asiassa ohi maalin, vaikka sisältää oikeita ilmiöitä. Statistiikkaa koskevassa kommentissa on niin paljon oikaistavaa, etten tiedä mistä aloittaa. Tosiasiassa roskatiedettä (ja ihan tyystin väärennettyä tiedettä) suoltavat pääasiassa ns. akateemikot, ei teollisuus, eikä se missään nimessä rajoitu lääkehoitojen tutkimiseen. Lääketeollisuus enemmänkin pelaa nykyaikaan sääntöjen puitteissa, mutta käyttää kaikki keinot saadakseen ”hyviä” tuloksia ja suunnittelee tietty sellaisia tutkimuksia, joilla voi saada tuotteelle markkinaluvan – ei sellaisia, jotka tuottaisivat yhteiskunnallisesti hyödyllisintä tietoa. Goldacren Bad Pharma on ihan hyvä alustus tähän aiheeseen. Tutkijoiden sekoilua voi seurata vaikka Retraction Watchista.

[flammee]

Noh, ihan disclaimerina voisin tietysti mainita että keskusteluteknisistä syistä johtuen kannattaa ilmaista asia jokseenkin yliampuvin sanan kääntein ja niin että on olevinaan tätä mieltä, että joku tietävämpi provosoituu niin paljon, että hänelle ilmenee tarve selittää asiaa perusteellisemmin. Käytän tätä taktiikkaa usein ja onhan se monesti toiminut... Hieman tähän tyyliin..
In common language, the phrase 'playing devil's advocate' describes a situation where someone, given a certain point of view, takes a position they do not necessarily agree with (or simply an alternative position from the accepted norm), for the sake of debate or to explore the thought further using valid reasoning that both disagrees with the subject at hand and proves their own point valid.

Jos vaikka linkittäisi tuon saatesanoin "emmä nyt tiedä mitä tää tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta kuulostaa kummalliselta", suojelee ehkä paremmin imagoaan, mutta ei se samassa määrin herätä keskustelua, kun on helpompi ohittaa olankohautuksella.