Kuntoilua ja dopingia on arvioitu.
Kuntodopingin käyttäjäryhmistä
Kuntodopingia käytetään moninaisista syistä. Ensisijaisesti on kuitenkin huomattava, ettei kuntodopingia käytetä aineiden itsensä takia, kuten esimerkiksi huumausaineita päihtymiseen. Sen sijaan kuntodopingin käytön motiivina on saavuttaa välillistä hyötyä ja siten erilaisia pääomia. Kuntodopingin käyttö on yksilöllinen valinta ja usein salailtu osa itseen kytkeytyvää kehonmuokkausprojektia, mutta sen kautta saavutetut pääomat ovat sosiaalisesti määräytyneet.
Tämä aukeaa paremmin, kun katsotaan tyypillisiä kuntodopingin käyttäjäryhmiä. Käyttäjäryhmät ovat niin sanottuja ideaalityyppejä, ja osin ne risteävät toistensa kanssa. Ne ovat kuitenkin muodostettavissa käyttäjien nimeämien ensisijaisten motiivien mukaan.
Ensimmäinen ryhmä ovat kuntodopingia käyttävät voimailijat ja harrasteliikkujat. Heillä motiivina on ensisijaisesti urheilumaailman logiikalla toimiva kilpailu, joko itseään tai muita vastaan, lähinnä lajeissa, joissa voimasta on hyötyä. Tällöin dopingaineet ovat vain yksi osa kurinalaista harjoittelua, joka tähtää mahdollisimman hyvään urheilusuoritukseen. Sen mittarina saattaa olla vaikkapa hyvä penkkipunnerrustulos, menestyminen kamppailulajissa tai pärjääminen alasarjajalkapallossa. Kuntodopingin hyöty, siitä saatava pääoma, materialisoituu siis erilaisilla kilpakentillä.
Toinen käyttäjäryhmä ovat ulkonäön ja niin sanotun kehoprojektin vuoksi dopingin avulla itseään kehittävät. Tähän käyttäjäryhmään lukeutuu niin harrastekehonrakentajia kuin vaatimattomampien tavoitteiden, kuten niin sanotun rantakunnon vuoksi kehoaan muokkaavia. Heille olennaista on sosiaalisesti määräytyneiden ulkonäköihanteiden tavoittelu. Toisaalta tällainen kehoprojekti voidaan ymmärtää myös eräänlaisena kurinalaisuuden kautta saavutettavana ruumiillisen täydellistymisen muotona.
Kolmas ryhmä ovat ammatillisen pääoman vuoksi kuntodopingia käyttävät. Tähän lukeutuu lukuisia ammattikuntia. Ensinnäkin kuntodopingista on hyötyä töissä, joissa fyysisellä voimalla on merkitystä. Tällaisia ovat muun muassa turvallisuusala ja rakennusala. Toisaalta ammatillista pääomaa dopingaineiden avustamana voidaan tavoitella myös niin sanotuissa ulkonäköammateissa, eli ammateissa, joissa tiukasta ja fyysisestä ulkonäöstä on hyötyä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi strippareiden tai näyttelijöiden työt.
Neljäs käyttäjäryhmä ovat kuntodopingin käyttäjät alamaailmassa ja rikollisissa piireissä. Tällöin kuntodoping on edellisen käyttäjäryhmän tapaan eräänlainen ammatillinen hyödyke: sen avulla saavutettavasta voimasta on hyötyä esimerkiksi rikollisen maailman välienselvittelyissä ja velanperinnässä. Luonnollisesti dopingaineet voivat olla rikollisessa maailmassa myös elannon tai ainakin lisätienestien lähde. Rikollisissa piireissä erilaisten aineiden kanssa ”puuhastelu” on arkipäivää, joten dopingaineet näyttäytyvät usein verrattain pienenä pahana.
Kaikilla käyttäjäryhmillä käyttöä edeltää jonkinasteinen riskipohdinta. Vähäisin merkitys riskiarvioilla on rikollisissa piireissä: kuten todettua, heille dopingaineet ovat usein vain ”lisäravinteita”. Yleensä kuntodopingin käyttäjä kuitenkin käy läpi lukuisia riskipohdintoja. Ensinnäkin hän joutuu arvioimaan terveydellisten haittojen ja hyötyjen suhdetta. Toisekseen sosiaaliset riskit saattavat olla suuret: kuntodopingin avulla hankitut lihakset näyttäytyvät useille ulkopuolisille epäaitoina. Samoin esimerkiksi harrasteurheilussa tai työssä pärjääminen dopingavusteisesti leimaantuu ulkopuolisten silmissä herkästi vilungiksi, aivan kuten huippu-urheilussa.
Kaikkia kuntodopingin taustalla olevia motiiveja yhdistää tietynlainen tavoitteellisuus. ”Huvin vuoksi” dopingaineita ei käytä kukaan. Siten kuntodoping onkin tyypillinen nykyajan ilmiö, medikalisaation mahdolliseksi tekemä väline oman kehon ja sitä kautta oman pärjäämisen kohentamiseen useilla yhteiskunnan areenoilla. Onkin hyvä huomata, ettei kuntodopingin käyttö ole muusta yhteiskunnasta irrallinen ilmiö, vaan oikeastaan päinvastoin. Kuntodoping on väline henkilökohtaisen maksimin tavoitteluun maailmassa, jossa vallalla on vahva erinomaisuuden eetos.
Kaikilla elämän kentillä, joilla kuntodopingin käyttöä esiintyy, käyttäjät ovat selvä vähemmistö. Toisin sanoen vain harvat voimailijat, kehonrakentajat, rakennusmiehet tai rikolliset käyttävät dopingaineita. Tämä näkyy myös käyttäjien kokonaismäärissä. Dopingaineet levisivät kuntourheilun piiriin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Sen jälkeen niitä samanaikaisesti käyttävien määrä on pysynyt suunnilleen vakiona. Tämänhetkisen arvion mukaan noin prosentti suomalaisista on jossain vaiheessa elämäänsä kokeillut dopingaineita ja aktiivisia käyttäjiä lienee selvästi alle 10 000.
Mikko Piispa
Nuorisotutkimusseura, tutkija
Tämä kirjoitus perustuu teokseen Kuntodoping. Näkökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella, jonka pariin suositellaan kääntymään lisätiedon tarpeessa (
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/cata ... untodoping" onclick="window.open(this.href);return false; ).