Lihashuollon kehittäminen kamppailu-urheilijan tarpeisiin

[Hilja]

Tähän topiciin toivon kyllä avointa keskustelua, mutta tämä on ensisijaisesti minulle apuväylä koulutustani ajatellen ja koulutyöhöni.

Lyhyesti esittelyssä: olen koulutettu hieroja ja urheiluhieroja, joka lähti tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoon. Kehitettävänä palveluna/ideana on lihashuolto kamppailu-urheilijan tarpeisiin. Hierojaksi valmistuin juuri toukokuussa 2015, enkä ole ehtinyt vielä pitkään vaikuttamaan kamppailupiireissä. Arvokisoihin on tullut kyllä porukkaa hierottua ja yksi seura on tarjoutunut koekaniiniksi ja leikkikentäksi koulutustani ajatellen, mutta kaipaan enemmän. Pelkkä pk-seutu ei ihan riitä.
Ymmärrettävästi oma lähestymiseni tapahtuu hierojan näkökulmasta, mutta toivon enemmän perspektiiviä. Niin harrastajien vanhemmilta, läheisiltä, fyssareilta, kilpailijoilta, valmentajilta, you name it.

Koulutukseeni tarvitsen koekaniineja, mielellään pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita niin hierottavien muodossa kuin myös observoitavia urheilijoita/kisaryhmiä/seuroja, keskustelutukea. Kaipaan myös uutuustutkimukseen osallistujia, yksinkertaisesti kyselylomakkeeseen vastailua. Haaveena olisi myös päästä toteuttamaan ja kokeilemaan omia ideoita käytännössä edes jossakin muodossa, ja ymmärrettävästi saada jatkuvasti palautetta olenko menossa aivan päin mäntyä tai kenties parempaan suuntaan.

Tavoitteenani on kehittää lihashuoltoa kokonaisvaltaisesti juuri kamppailu-urheilijan tarpeisiin, saada luotua hyvä ja kattava yhteistyöverkosto mikä vastaa kamppailu-urheilijan odotuksia ja tarpeita aina hierojan palveluista ravintoneuvojan palveluihin, kamppailu-urheilusta ymmärtävään fyssariin ja niin edelleen. Vähentää nivelten vääränlaista kuormitusta, lisätä tietoutta harrastajien ja opettajien keskuudessa, saada urheilulääkäreitä tai opiskelijoita mukaan ja sitä rataa.

Hyvä aloitus onkin kysyä teiltä, miten te koette lihashuollon? Onko se jokin omituinen käsite teille, miten se toteutuu teidän arjessanne? Saatteko mielikuvianne vastaavia palveluita, onko teidän mielestänne tarvetta terveydenhuollonalan ammattilaisille, jotka ymmärtävät juuri teidän lajistanne enemmän kuin tavallinen terveyskeskuksen lääkäri - esimerkiksi voimantuottotavan, mitkä lihasryhmät kuormittuvat, minkälaista kontaktia kohdistuu vartaloon ja mitkä ovat yleisimmät urheiluvammat.

Kävisittekö mieluummin hierojalla, joka on erikoistunut kamppailu-urheilijan lihashuoltoon? Tai esimerkiksi fysioterapeutilla, joka on samalla tavalla erikoistunut esimerkiksi kontaktilajeihin ja vaikkapa taekwondoinien nivelkuormitukseen? (Nämä ovat nyt hatusta repäistyjä esimerkkejä)

Kuinka paljon kehonhuollosta tai lihashuollosta puhutaan seuroissa, tapahtuuko paljon urheiluvammoja ja loukkaantumisia? Minkälaisia toimenpiteitä on jo olemassa, jotta näiltä vältyttäisiin?

Luuletteko, että yhteistyö esimerkiksi seurojen välillä lajeihin katsomatta parantaisi lihashuoltoa tai lisäisi monipuolisuutta esimerkiksi alkulämmittelyihin?

Myös tärkeänä kysymyksenä - kaipaako porukka edes yleisesti ottaen mitään tällaista, vai onko tämä vain harvojen harrastajien mielestä hyvä juttu. Voisiko tällainen kehitystyö tuottaa hedelmää teidän mielestänne yhdessä seurassa (vai kenties Suomen laajuisesti) ja onko mukaan lähtijöitä?

Ja tietenkin kaikki innokkaat koekaniinit saavat laittaa viestiä minulle, mikäli jonkinmuotoinen yhteistyö kiinnostaa.

[Mika]

Voisiko keskustelua alustaa esimerkiksi niin, että kamppailijan lihashuoltoa esiteltäisiin muutaman yksityiskohdan kautta?

Otsikossa puhutaan kamppailu-urheilijoista. Rajaako tämä siis pois kaikki muut kamppailijat?

[Hilja]

"Otsikossa puhutaan kamppailu-urheilijoista. Rajaako tämä siis pois kaikki muut kamppailijat?"

Ei, tarkoitus ei ole sulkea muita kamppailijoita pois otoksesta, mikäli tarkoitat lapsia, junnuja, vanhempia ja rennosti harrastelevia. Mahdollisiin tutkimuksiin aiheesta kiinnostuneen osteopaatin kanssa tarvitsemme vain selkeän tutkimusotoksen ja tutkimuskohteen - tällä hetkellä rajaus on tehty urheilijoihin, sillä kilpamaailmassa tai tosiurheilevan maailmassa kuormitukset ovat suuremmat. Ymmärrettävästi jokaiseen tutkimukseen vaaditaan aika tarkat viitekehykset, muutenhan koko homma leviää käsiin ja rönsyilee sinne tänne tuonne.

Kaiken kaikkiaan on tarkoitus saada edes yksi laji kerrallaan sellaisia viitearvoja ja päivitettyjä faktoja aikaiseksi, jotta ammattilaisten kanssa pystyisimme antamaan suuntaa antavia ohjeistuksia esimerkiksi valmentajille (tässä tulevat siis osteopaatit ja muut mukaan). Minun henkilökohtaisena unelmana on huomioida lasten herkkyyskaudet, ja soveltaa lopulta saamamme materiaali yksilölliseen lihashuoltoon niin, että jokaisella olisi mahdollisuus päästä huipulle tai vähintäänkin elää ilman urheiluvammoja.

Mitä lihashuolto on?
Yksinkertaisuudessaan lihaksiston huoltoa erinäisin keinoin, jotta lihaksisto pysyisi toimintakuntoisena. Tunnetuin menetelmä lienee venyttelyn eri muodot, mutta lihaksistoon vaikuttaa niin aineenvaihdunta, ravitsemus, treenin kovuus ja treenikalenteri kokonaisuudessaan, eli ajoitus kaikessa. Lihashuolto on todellisuudessa laaja kokonaisuus, jossa otetaan lihakseen vaikuttavat muuttujat huomioon (siis mikäli haluaa näin vaikeasti ajatella.)

Lihashuoltoa voi olla venyttely, lepopäivät, palauttavat lenkit, kylmä-kuuma-suihkut treenin jälkeen, jääkylvyt palautumisen edesauttamiseen, yksilölle sopiva ravitsemus jotta lihaksisto saa kaiken tarvitsemansa... Kuka käyttää kauratyynyä kipeisiin hartioihin, voltaren emulgeniä tai hevoskaupasta ostettua ice poweria. Lihaksiston huoltoa on myös hieronnat, ja ammattilaisten luona käynnit - esimerkiksi osteopaatit ja fysioterapeutit.

Kuten tästä listauksesta huomaa, on ihmiskeho varsin monimutkainen kokonaisuus, vielä kun lisätään henkilökeissiin yksilölliset piirteet ja tarpeet (esimerkiksi ikä, sairaudet, vammat). Ideana onkin kehittää toimiva ja mahdollisimman helposti toteutettavissa oleva yleinen ohjeistus esimerkiksi taekwondoineille ottaen huomioon yleisimmät taekwondoinien nivel- ja lihasongelmat. Sama juttu toimii niin wing tsungille, aikidolle jne. Spesifiöity, helposti ymmärrettävä kokonaisuus on siis tämän projektin tavoitteena. Aivan eri asia pääsemmekö koskaan sellaiseen.

Toivottavasti vastasin kattavasti heränneisiin kysymyksiin.

[Elina]

Onko kyseessä siis jonkinlainen opinnäytetyö?

[Hilja]

Elina, kyllä, kyseessä on omalla tavallaan opinnäytetyö. Näyttötutkinnoissa ei katsota tuloksia, vaan tuotekehitysmenetelmiä mitä olen käyttänyt ja tuotekehityksen (tässä tapauksessa palvelun parantamisen) prosesseja. Tämä on oikeastaan sivujuonne koulutyöstäni ja enemmänkin valtava, kattava pohjatutkimus - mutta aineistoa käytän kouluni läpisuorittamiseen kyllä, kuin myös työelämässä jotta asiakkaani saavat parhaan mahdollisen hoidon.

Koulussani siis ennemminkin sparraillaan idean toimivuutta ja kuinka tehokkaasti olen vienyt prosessia eteenpäin, kuinka laajasti keksinyt kehitysideoita jotta homma toimisi, miten verkostoitunut etc.

[Mika]

- tällä hetkellä rajaus on tehty urheilijoihin, sillä kilpamaailmassa tai tosiurheilevan maailmassa kuormitukset ovat suuremmat.

Kategorisesti ilmaistuna tässä piilee jonkinlainen väärinkäsitys (lähde 1, lähde 2), mutta rajaaminen on täysin ymmärrettävää ja tietenkin pakollistakin näin laajassa maailmassa kuin kamppailulajit ovat. Odotan mielenkiinnolla tutkimuksen edistymistä.

[Andy]

Vähän kummallinen näkemys kun Mjölnir ja tyttö eivät kumpikaan treenaa kilpaurheilijamittapuulla mitenkään älyttömän kovaa. Eikä varsinkaan Mjölnir nyt iän puolesta edes voisi treenata. Silti he keskivertoharrastajiin verrattuna jumppaavat moninkertaisesti.

On olemassa harrastajia jotka treenaavat enemmän kuin jotkut kilpaurheilijat mutta eniten treenaavat kilpaurheilijat treenaavat vielä selvästi kovempaa. Ja keskiverto kilpaurheilija treenaa moninkertaiset määrät keskiverto harrastajaan nähden.

Siksi kuormitukset ovat urheilijoilla kovemmat.

[HannuL]

Hieno homma, että lihashuoltoa ja tässä tapauksessa lihashuollon tuotteistamista pohditaan.
Luultavasti lihashuoltoon saa vinkkejä pallopeleistä. Esimerkiksi vanha kunnos squash saattaisi muistuttaa rasitukseltaan kohtalaisen aktiivista sparria. Tietysti tömäykset keskivartaloon jää kössissä vähemmälle. Jossain jenkkifutiksessa voi olla sitä kontaktiakin.

Jännä ajatus, kuka lihashuoltoa kaipaa. Oma ajatukseni on, että huoltoa kaipaa kaikkein eniten aloittelija. Silloin suhteellinen rasitus on suurin. Tietysti huipulle pääseminen vaatii optimointia ja maksimaalista harjoittelua, jolloin liikutaan palautumisen maksimissa eli kuka palautuu, voi treenata kovempaa.

Alottelija treenaa monesti kovempaa kuin pystyy:-) Mutta lepo on aloittelijalle helpoin lihashuolto.

[Mika]

Andy, tuo nyt kyllä ihan riippuu yksilöstä, kuten tavallaan totesitkin. Se on kumminkin fakta, että jotkut kamppailulajiaktiivit harjoittelet yhtä paljon tai enemmän kuin monet kamppailu- tai muut urheilijat. Tosin tuossa viestissä mainitaan "tosiurheilevat". Ehkä tällä tarkoitetaan näitä.