Maratoonimunkit ja henkinen diibadaaba

[Kim]

Olen viime aikoina postannut tänne jonkin verran juttuja fyysisen ja psyykkis-henkisen harjoittelun yhteydestä. Jatkan tässä samassa hengessä vaikka suukopua sitä tästäkin tulee.

Haun mukaan ja yllätyksekseni Japanin legendaarisista maratoonimunkeista ei ole ollut puhetta Potkussa aiemmin. Tsekatkaapa Wiki-sivu ja artikkeli aiheesta. Myös Tubesta löytyy pari pidempää dokkaria.

Kaihogyo: https://en.wikipedia.org/wiki/Kaihōgyō" onclick="window.open(this.href);return false;
Spiritual athlete's path to enlightenment-artikkeli: http://www.lehigh.edu/~dmd1/holly.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Filkat Tubessa: https://www.youtube.com/results?search_query=kaihogyo" onclick="window.open(this.href);return false;

Marathon Monks of Mt. Hiei, John Stevens: " onclick="window.open(this.href);return false;

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Olen omassa juoksu/kävelytreenissäni, (jonka kultapäivistä on jo yli 10 vuotta) testannut suht huolellisesti samat kehon käytön, hengityksen, tietoisen läsnäolon ja viime aikoina myös mantrojen eli tiettyjen äänteiden käyttöä kävelylenkkien aikana, kuin mitä nämä munkitkin käyttävät. Vedin aikoinaan kolmisen kuukautta puolikkaita maratooneja päivittäin, 15-25 km päivää kohti. Nykyisin vedän vain muutaman lyhyen lenkin (5-10 km) viikossa.

Olen keskustellut asiasta päällisin puolin muuan tanskalaisen tendai buddhalaisen opettajan kanssa, joka vahvisti epäilykseni siitä, mistä syystä nämä munkit öillisten juoksujensa aikana pysähtelevät usein ja resitovat lyhyitä rukouksia ja mantroja. Syy tähän on se, että laulaminen saa kehon, myös luuston, tärisemään hienovaraisesti. Tämä tärinä puolestaan purkaa kertyneet jännitykset pois mikä vaikuttaa suoraan siihen kuinka paljon lenkki väsyttää, mikä jaksaminen lenkin aikana on ja kuinka paljon palautuminen vie aikaa. Omassa treenissäni tällä tavalla olen saanut palautumisen tarpeen jopa poistumaan kokonaan. Olen käyttänyt tässä tiettyjä äänteitä/mantroja tietyllä tavalla laulettuna apuna. Lenkeilläni en ole juuri pysähdellyt koska kunto kestää ihan OK vetää 10 km putkeen vaan resitoinut äänteitä mennessäni ja tehnyt hetkittäin hengitysharjoituksia, jotka yhdessä tuulettavat ja palauttavat kropan sen hetkiseen ideaalitilaan, jossa keho on rento, mieli tyyni ja jaksaa painaa eteenpäin.

Halusin nostaa saman aiheen (mistä on väännetty viime viikkoina kiaido ja sakki-säikeissä) tässä kontekstissa esiin jos vaikka joku sattuisi tästä puolesta ihan tosissaan kiinnostumaan ja saattaisi vaikka ottaa tästä elementtejä omaan treeniinsä.

Katsotaan mitä tästä tulee.

[Andy]

Miten tämä liittyy kamppailulajeihin?

[Kim]

Eikö vastaus ole alustukseni perusteella ilmiselvä?

Tsekkaapa ensialkuun minkälaisia määriä nuo munkit treenaa ja miten. Ne on aika kovia jätkiä. Sitten voi halutessaan miettiä miten heidän treenitapaansa voisi soveltaa vaikka kakeen tai kickboksaukseen, jotta tulisi yhtä kovaksi jätkäksi.

[Lasse Candé]

Andy kai viittasi (omalla tyylillään) siihen että tämä sopisi mahanpururadalle paremmin.

[Andy]

Niin, ei kai triathlonkeskustelutkaan nyt tänne kuulu vaikka triathlonistit olisivat miten kovia jätkiä.

Minun on lisäksi vaikea hahmottaa miten tällaisten tosi pitkien kestävyysharjoitusten tekeminen tukisi kamppailutaitoja. Okei, peruskuntoa on tietysti hyvä olla mutta ammattinyrkkeilyä lukuunottamatta en oikein näe järkeä tehdä yli tunnin mittaisia peruskuntotreenejä ainakaan kovin paljon. Kamppailu-urhelun ottelut ja etenkin itsepuolustustilanteet ovat kuitenkin yleensä luonteeltaan nopeita ja kovatehoisia settejä eivätkä mitään tuntien mittaisia vääntöjä.

[Lasse Candé]

Jossain kohtaa ja jollain hyvällä taktiikalla voi ehkä vaikuttaa noilla siihen miten paljon pystyy treenaamaan tulevaisuudessa. Uskon silti itsekin lyhyempiin lenkkeihin ja kamppailulajiharjoitteluun myös tuossa suhteessa. En tosin tunne fyysisen treenin suunnittelua kovin hyvin.

Joitain perinteisempiä lajeja on mielekästä harjoitella siten että viikottaiset treenimäärät voivat nousta tuntimääräisesti suuremmiksi kuin urheiluissa. 20 on helposti ylitettävissä. Ehkä peräti 30. Tämä kertoo treenin kevyydestä. Itse tukisin tällaistakin treenaamista lyhyemmillä lenkeillä, jos hakisin sellaista efektiä lenkeistä. Ja siis edelleenkään en tiedä fyysisestä harjoittelusta juuri muuta kuin kokemaani.

[Kim]

Niin, ei kai triathlonkeskustelutkaan nyt tänne kuulu vaikka triathlonistit olisivat miten kovia jätkiä.

Minun on lisäksi vaikea hahmottaa miten tällaisten tosi pitkien kestävyysharjoitusten tekeminen tukisi kamppailutaitoja. Okei, peruskuntoa on tietysti hyvä olla mutta ammattinyrkkeilyä lukuunottamatta en oikein näe järkeä tehdä yli tunnin mittaisia peruskuntotreenejä ainakaan kovin paljon. Kamppailu-urhelun ottelut ja etenkin itsepuolustustilanteet ovat kuitenkin yleensä luonteeltaan nopeita ja kovatehoisia settejä eivätkä mitään tuntien mittaisia vääntöjä.

Aloittamani keskustelut on näköjään aina väärässä paikassa. Sorry, en ilmeisesti ole ollenkaan kartalla missä mistäkin pitäisi keskustella. Moderaattori siirtäköön. Pahoitteluni.

Kuvittelisin, että 1. harjoituksen aiheuttaman rasituksen vaikutusten minimointi ja 2. palautumisen tarpeen minimointi ovat aiheita, josta niin kamppailu-urheilijat kuin ketkä tahansa urheilijat olisivat kiinnostuneita. Maratoonimunkkien näytöt on jykevää tekoa. Sillä en sinänsä näe suurta merkitystä millaisesta lajista on kyse koska nämä kaksi asiaa koskevat kaikenlaista treenaamista judosta, balettiin ja bodaamiseen.

[DeusVult]

Harrastatko muuten Kim itse jotain kamppailulajia, vai onko kiinnostuksesi aihepiiriin enemmänkin juuri tuolla "henkisen diipadaapan" puolella? Koitin vähän selata viestihistoriaasi, mutta ei nyt äkkiseltään osunut silmään mitään sellaista viestiä josta olisi suoraan voinut päätellä että mitä olet treenannut ja kuinka kauan.

[Kim]

Harrastatko muuten Kim itse jotain kamppailulajia, vai onko kiinnostuksesi aihepiiriin enemmänkin juuri tuolla "henkisen diipadaapan" puolella? Koitin vähän selata viestihistoriaasi, mutta ei nyt äkkiseltään osunut silmään mitään sellaista viestiä josta olisi suoraan voinut päätellä että mitä olet treenannut ja kuinka kauan.

Taustani on: skidinä n. 6-7 vuotta judoa, arviolta noin 100 ottelua. Nuorena ja aikuisena muutama vuosi tai chita, pari vuotta nyrkkeilyä ja thainyrkkeiluä, muutama vuosi kenjutsua ja iaidoa ja sitten useampi vuosi yiquania, jota treenaan edelleen, aika laiskasti tosin.

Kamppailu tai matsaaminen eivät enää kiinnosta sillä tavoin kuin aiemmin mutta sanoisinko pintaa syvemmältä kiinnostaa edelleen. Useamman vuoden olen etsinyt itselleni, meditaatiotaustani ja orastavan keski-ikäistymisen myötä, ja motiiveihini sopivinta tapaa treenailla, joka kehittyy kaiken aikaa (älkää kysykö mihin suuntaan). Sen myötä on tullut sessioitua monen sortin hurujen kanssa, joista osalla korkeitakin dan-arvoja.

[G12]

Olen varmasti vähemmistössä, mutta nyt on mielenkiintoinen aihe.

Kimiltä kysyisin sivu aiheen, onko hänen kokemuksensa ns. First vai Second Coursesta (Yi Quan)?

[Kim]

Sekä että, enemmän ykköskurssia.

[G12]

OK

[Lasse Candé]

Yleisen kiinnostuksen suhteen mitä tulee Kimin antiin, saatat G olla vähemmistössä, mutta siinä tapauksessa olen minäkin.

[JanneM]

Ketju siirretty mahanpururadalle. Mielestäni sopii tänne paremmin koska ei ole kysymys suorastaan kamppailun harjoittelemisesta vaan kamppailuun liittyvästä oheisharjoittelusta.

[sinappi]

Mikä on potkun liikkumis- ja toimintakyvyn asiantuntijoiden tai lääketieteen ammattilaisten näkemys laulamisen aiheuttamasta luiden tärinästä ja sen liikuntasuorituksesta palauttavasta vasteesta?

Onko esimerkiksi teillä, @Mika ja @Elina, jotakin näkemystä asiasta? Viittaan tähän kohtaan aloituspostissa:

Olen keskustellut asiasta päällisin puolin muuan tanskalaisen tendai buddhalaisen opettajan kanssa, joka vahvisti epäilykseni siitä, mistä syystä nämä munkit öillisten juoksujensa aikana pysähtelevät usein ja resitovat lyhyitä rukouksia ja mantroja. Syy tähän on se, että laulaminen saa kehon, myös luuston, tärisemään hienovaraisesti. Tämä tärinä puolestaan purkaa kertyneet jännitykset pois mikä vaikuttaa suoraan siihen kuinka paljon lenkki väsyttää, mikä jaksaminen lenkin aikana on ja kuinka paljon palautuminen vie aikaa. Omassa treenissäni tällä tavalla olen saanut palautumisen tarpeen jopa poistumaan kokonaan.

Mielenkiintoinen aihe kyllä. Aikaisemmin en ollut kuullut maratoonarimunkeista.