Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Vaivat

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Vaivat

#241

Viesti Nommo »

Kiitos. Ja on se treeneissäkin nähty että vaivansa kullakin.
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Vaivat

#242

Viesti Nommo »

Olen määritellyt itseni jo aikapäivää sitten eräänlaiseksi "kamppailulajien Eddie Edwards" -hahmoksi. Pidän kovasti IP-lajista jota harrastan, mutta mitään tsamppioonia minusta ei pysty tulemaan. Liikaa vastuksia. Järjestys missä ovat muodostuneet: motorinen idiotismi eli kömpelyys syntymästä asti (olletikin autistispiirteisten aivojen vuoksi), asentohuimaus, astma, fibromyalgia, polvien nivelrikko, anemia (äskettäin todettu).

Fibroon sairastuin (tietämättäni) elokuussa 2018. Syyskuussa innostuin IP:sta. Tästä jonkin ajan päästä alkoi polvihelvetti joka kesti lopulta puolisen vuotta. Pahimmassa vaiheessa joka askel sattui. Kun sain tietää sairastavani fibroa, oletin että se oli syy. Sittemmin olen tajunnut että polvien ongelma on rikko. Muut kivut kehossa ovat fibroa.

Koska minulla IP:n harjoittelu ja polvikivut kietoutuivat yhteen, minulle kehittyi pelko että harrastus voi tehdä minut rammaksi. 2020 päädyinkin toisen kintun osalta nilkutuskuntoon, mikä vaikutti treenaamiseeni. Sittemmin toisenkin jalan kanssa sama juttu. Välillä on parempia kausia, mutta tuntuu että aina harvemmin ja lyhyemmän aikaa.

Mitenkään ei auta että olen kuullut mustavyöstä joka sai vyökokeessa pysyvän, loppuelämän ajan vaikuttavan polvivamman (potkaistiin polveen). Olen vannonut että minä en harrastuksesta suostu ottamaan pysyviä vammoja.

Ja tässä meneekin sitten kinkkiseksi, kun kumminkin olisin halunnut oranssin vyön. Keltaisen suoritin pari vuotta sitten ja sen jälkeen olen treenannut puolisentoista vuotta. Liitto vaihtui välillä ja nykyliitossa keltainen on semmoinen vyö joka suurinpiirtein ojennetaan jokaiselle joka viitsii vaivautua kokeisiin tulemaan. Aiemmassa liitossani salilla pyöri vyöttömiä, ja minä olin heistä yksi, kun sen liiton ekakin vyökoe vaikutti varsin haasteelliselta.

Kun 1. kerran hinkusin oranssin kokeeseen, ohjaaja huomautti että "sitten pitäisi oikeasti osata". Hän ei vaikuttanut vakuuttuneelta moisesta, joten annoin olla. 2. kerralla lupa heltisi sillä ehdolla että osaan tekniikat. Koin osaavani. Tuli sitten se koe, ja reputin. Tuntikausia ähellystä ja palkaksi haukut. Mutta minulle ei sanottu että en osaisi (vaikkakin huomautettiin että oli "hakemista" aloituksissa), vaan homma tyssähti siihen että en ole kuulemma tarpeeksi aggressiivinen ja minulta puuttuu itsepuolustusasenne. Lisäksi huomautettiin että parini kärsii kun en hyökkää aggressiivisesti.

Tuli sellainen olo että kehtaanko enää salille palata, kun kerta olen niin totaalisen surkea pari että kaikki vaan kärsivät. Ongelmahan on SE että koska jatkuvasti pelkään että menetän kävelykykyni (autottomana ja kuskittomana joudun turvautumaan kipeisin kinttuihini todella paljon), minulta ei välttämättä niin vain käy se että säntään päin paria täydellä raivolla. Pelkään sitä että meillä menee jalat yhteen solmuun ja polveni vääntyvät vääriin suuntiin. Toisinaan on aikamoisessa solmussa jo oltukin.

Yhteen aikaan pelkäsin kaatoja niin paljon etten uskaltanut osallistua niihin lainkaan. Aina oli mielessä se että jos kintut vääntyy ikävästi. Lämppäreissä en pysty tekemään mitään "jumpsutuksia" eli esim. naruhyppelyä, koska fibrollekin tärinä on pahasta, ja joskus raskaalla jalalla astuttu askel aiheuttaa tietynlaisen kivun polveen, joka sitten vaikuttaa vähintään koko loppupäivän. Vuoden 2020 polvihelvetti alkoi siitä että oli kaksi treeniä joissa tehtiin kierrepotkuja. Se polven kääntö riitti ärsyttämään toista polvea, sitä millä tuli enempi potkittua. Kesällä toinen polvi suuttui jouduttuaan olemaan tukijalkana sivupotkuissa.

Yritin silti parhaani mukaan riehaantua kokeissa, mutta ei sitten riittänyt lajin vaatimuksille. Olin ehkä ottanut asian turhan teknisesti sikäli että liikesarjan päälle pyrin aina tekemään lyöntejä ja potkuja joista oli meille kovasti teroitettu että tehtävä, mutta en sitten panostanut tarpeeksi asenteeseen niin että näyttäisi siltä että olen tosissani.

Erikoisen twistin asiaan tekee se, että eräällä leirillä tänä vuonna ihan oikeasti jouduin adrenaliinihyöyn valtaan, kun piti puolustautua kuusi kertaa kypärää ja toppapukua myöten täysvarustautuneita miehiä vastaan. Huusin kuin hyeena ja viimeisessä tilanteessa runttasin ison miehen päin seinää, jonka jälkeen "puukotin" hänet häneltä riistämälläni "aseella". Eli loppu meni siis vähän överiksi, mutta kyllä minusta todellakin raivoa löytyy tarvittaessa. Se on vaan sitten eri asia että löytyykö tuntikaupalla. Tai riittääkö edes happi, näin astmaatikkona ja nykyään anemiankin riivaamana.

Vähän epäilen että minusta ei ole raivoamaan 5 t putkeen, kuten vyökokeessa olisi pitänyt. Ei taida kestää fysiikka, eikä henkinenkään kantti. Lisäksi silloin kun riehaannuin leirillä, minulla ei muistikuvieni mukaan ollut minkäänlaisia polvikipuja...

Eli polveni ovat akilleen kantapääni. Jotkut pelkäävät lyödä tai tulla lyödyksi, kevyellä kontaktilla se ei juurikaan ole minulle mikään ongelma. Mutta heti kun jalkani ovat huonossa kunnossa, jännitän kokoajan niiden puolesta. Ja viimeaikoina on kumpikin jalka ollut kipeä.

En osaa päättää pitäisikö minun vain tyytyä olemaan jonkinlainen hupiharrastaja. Jos olisi muitakin jotka tyytyivät keltaiseen naruun, niin hälläväliä. Mutta jostain syystä meidän seurassa ei tunnu olevan kuin kaksi vaihtoehtoa, tulos tai ulos. Joko keräilet vöitä, tai sitten häivyt. Ei tätä kukaan vaadi, mutta kaikki muut vaivaiset, paitsi minä, ottavat ritolat. Ja minusta alkaa tuntua että olen pelkkä pelle. Ei riitä että tiedän että osaan edes jotain. Mietin toisaalta että minkä ihmeen takia se jollekin kerran tavatulle mustavyölle pitäisi todistaa että kykenen puolustamaan itseäni, kun TIEDÄN jo että kykenen. Jos en kykene näyttämään sitä kokeissa, niin so what? Jos kadulla tulisi tilanne, niin iskenkö kenties diplomin hyökkääjän naamaan kiinni että katsopa tuosta, itke ja ihmettele? Tuskin. Ja eihän oranssikaan ole oikein "mitään".

Monisairaan lievästi kehitysvammaisen pitäisi varmaan olla tyytyväinen että ylipäätäään pääsee salille ollenkaan.

Koska varjelen itseäni, en saa näytettyä että voin tarvittaessa puolustaa itseäni. Itkisikö vai nauraisi?

Reputtamisen jälkeen ajattelin että antaapa sitten olla, enkä kiusaa enää ketään sillä että joutuu sietämään monivaivaista paria. Myöhemmin ajatukset ovat velloneet suuntaan jos toiseenkin. Minulla oli jo vuosi sitten back up planina että lähden harrastamaan kuntonyrkkeilyä, mutta ei se nyt vaan oikein vieläkään innosta kun sen verran kuitenkin on intoa nimenomaan kamppailulajiin, ettei millään viitsisi lopettaa. Itku kurkussa se lopetus tietysti tapahtuu jos jatkan siihen asti että rikko menee todella pahaksi. Ei sieltä oikein hyvillä mielin pysty lähtemään, lähti missä vaiheessa hyvänsä.

Ja minä vielä vedin kaikenmaailman lääkkeet ja ravintolisät että polvet olisivat terässä kokeessa. Pyh.
tapsaattori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 2446
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini

Vaivat

#243

Viesti tapsaattori »

Homman juju on olla vertaamatta itseään muihin. Jos joutuu tilanteeseen missä käyttää kamppailutaitoja, niin paras mihin pystyy on oma parhaansa. Se ei vaikuta tilanteessa että miten oot pärjänny oranssin vyön kokeessa. Jos siellä pitää osata vaikka rullaava ukemi ylös nousten ja vaivojen takia rullaa vähän sinne päin niin mitä sitten? Yritetään kuitenkin maasta ylös ja se on paljon enemmän kuin ettei yritä mitään.

Mun kondis vaihtelee tyydyttävästä huonoon. Viime viikolla oli poikkeuksellisen hyvä päivä ja pystyin treenaa matossa tekniikoita. Nyt ankarat kivut enkä tee mitään muuta kuin kuminauhalla hyvin kevyellä vastuksella, liikeratoja ja hermotusta ylläpitävää.. kondiksen mukaan. Vähänkin on aina huomattsvasti parempi kuin ei mitään.
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Vaivat

#244

Viesti Nommo »

Noinhan se tietty on. Oikeastaan kun asiaa tarkemmin mietin, minua surettaa se että olen aina ollut ulkopuolinen, hylkiö, erilainen ja liian erikoinen. Halusin edes kerrankin kuulua porukkaan. Kuulun toki keltavyönäkin, mutta mitä pidempään sitä olen, sitä poikkeavammaksi itseni taas tunnen. Ja nyt sitten varsinkin.

Million Dollar Baby - leffassakohan se oli joku nyrkkeilysalilla hengaileva poika joka tosiaan vaan hengailee. En haluaisi olla sellainen friikki.

Toisaalta kun vanhana aloittaa, tuskinpa moni odottaa että muutaman vuoden päästä olet joku tappokone... Olisi vaan vähän enemmän mukana "vanhuksia" silleen harrastusmielellä, ettei ole niin orpo olo vahvempien ja pätevämpien seassa.
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#245

Viesti Nommo »

Omia kokemuksia.

Sairastan vaikka mitä, mutta sporttia haittaavat lähinnä fibromyalgia, polvien nivelrikko ja astma. Fibroon minulla on lääkkeenä Triptyl. Tämä alunperin masennuslääkkeeksi tarkoitettu amitriptyleeni on nykyään vähän kaikenlaisten kiputilojen troppi joka vaikuttaa keskushermostoon. Nykynäkemyksen mukaan fibro on aivosairaus jossa ollaan herkistyneitä kivulle ja uuvutaan. Itse kuvailisin että kivut kovenee, ja se mikä ei ole kipua, vaan ihan tavallista lihas- tai nivelrasitusta, muuttuu kivuksi. Ihmiset sanovat että kun kerran viikossa räähkäisee, niin loppuviikko meneekin levätessä, koska muuhun ei enää pysty.

Suurin osa kai nappaa Triptylinsä joka ilta, mutta itse en halua olla jatkuvassa "pöllyssä", joten olen alusta asti tehnyt niin että otan lääkettä satunnaisesti. Käytännössä se on sitten sujunut niin että päivinä jolloin olen harrastanut rankempaa liikuntaa, olen perään ottanut tätä lääkettä, joka takaa (useimmiten) sen että saan nukkua, eikä seuraavana päivänä sitten välttämättä ole niin kipeä kuin voisi olla. Mutta sivuvaikutuksena on todella mölli olo. Mikään ei huvita, kaikki tympii ja väsyttää.

En muista missä ja mitä kautta kuulin sellaisesta lääkkeestä kuin LDN (low dose naltrexon). Tämä on uupumusoireyhtymää sairastavien suosiossa, ja kyllä sitä jokunen fibrootikkokin syö. Jos vaan jostain onnistuu hankkimaan. Näetsen lääkärit eivät kirjoittaisi sitä kirveelläkään. Minä kerjäsin tätä TK-lääkäriltä, ei omien sanojensa mukaan uskaltanut kirjoittaa. Seuraavaksi yliopistollisen sairaalan lääkäriltä: "en minäkään sitä sinulle kirjoita, pitäisi keskustella asiantuntijan kanssa". Lopulta puskaradiosta sain selville erään yksityisen tahon joka kirjoitti. Ja vaikutti asiantuntijalta, koska on mm. long covidista kärsivien kanssa tekemisissä. Kyseinen sairaushan on kovin samantapainen kuin fibro ja uupumusoireyhtymä.

Se miksi LDN-lääkettä ole helppo saada perustellaan useimmiten sillä että kyseessä ei ole käypä hoito -lääkitys. Nythän on niin että ei ole olemassakaan mitään nimenomaan fibrolle tarkoitettua lääkettä. Ja ne lääkkeet mitä siihen käytetään, ne ovat kaikki järjestään alunperin luotu jotain ihan muuta sairautta varten. Netissä olen kuullut huhua - totta tai ei! - että LDN:ää ei tykätä kirjoittaa senkään takia että sen patentti on rauennut, ja lääke on halpa. Sillähän eivät sitten lääkefirmat nettoa. Itse en salaliittoteorioiden fani juurikaan ole, mutta jokin tässä hommassa mielestäni haisee että todella vähän sivuvaikutuksia omaava lääke on niin hemmetin vaikea saada, että ihmiset joutuvat kyselemään sitä siellä täällä salaa yksityisviestein toisiltaan... Että kuka kirjoittaa ja missä.

Itsekin ehdin jo törmätä siihen että kun olin sen LDN:n onnistunut hankkimaan, reseptiä ei suostuttu uusimaan TK:ssa, vaikka täysin pätevä ja pitkän kokemuksen omaava yksityislääkäri oli sen kirjoittanut. Triptyl-pöllyissä saan kyllä olla ja sekoilla sen myötä miten sattuu, mutta lääke jossa ainoa merkittävä sivuvaikutus on se että sitä ei kantsis ottaa alkoholn kanssa (kuten ei kyllä Triptyliäkään), sitähän nyt sitten ei saisi syödä.

Kun aloitin LDN:n, minulla oli närästystä. Mutta vaikea sanoa johtuiko se siitä, koska oli ollut jo aiemminkin, johtuen voimakkaasta astmalääkkeestä jota olin joutunut kiskomaan influenssan päälle (ja ennen influenssaa sairastin koronan). Närästystä minulla on muutenkin vähän välistä (happosalpaajia en halua käyttää, koska ne useimmiten vain pahentavat tilannetta - olen kokenut sen monenmonta kertaa). Yksi LDN:n sivuvaikutus on kuulemma unettomuus, mutta itselleni ei semmoista vaikuta tulleen.

Nyt kun olen sitä käyttänyt puolisen vuotta, voinen varmuudella sanoa että fibromyalgiaan se tehoaa, ainakin toistaiseksi. Siellä täällä kehossa kummittelevat satunnaiset kivut ovat laantuneet. Mahdollisesti en myöskään ole niin uupunut enää kuin aiemmin.

Harmikseni LDN ei kuitenkaan auttanut polvikipuihin, mitkä kiusaavat minua eniten. Nyt onkin käynyt sitten niin että otan Triptyliä silloin kun polviin sattuu tavallista enemmän. Olen kuullut etten ole ainoa joka syö sitä nivelrikkoisena.

On olemassa sellainen lääke kuin Cartexan jossa on kontroidiinisulfiittia. Kyselin sitä lääkäriltä, ja hän sanoi ettei siitä ole mitään hyötyä. Tämä jälkeen satuin näkemään Kotilääkäri-lehdessä toisen lääkärin olevan sitä mieltä että saattaa olla. Tämän takia ostin ko. valmistetta ns. ravintolisänä, kun en kerta lääkkeenä saa kokeilla. Vaikutuksen pitäisi tuntua kun on käyttänyt 4 - 6 vk ajan. Olen ottanut annoksella 1000 mg/vrk. Tämän pitäisi siis auttaa polvien nivelrikossa, koska siinä on sitä ainetta mitä polvissa kuuluu olla. Olen syönyt nyt viiden viikon ajan, ja saattaa olla että siitä on jotain hyötyä ollut. En vanno enkä vakuuta mitään. Nivelrikkohan on kuulemma semmoinen juttu että tulee parempiakin kausia. Minulla on ollut huono kausi syksystä 2021, eikä haittaisi jos välillä olisi hyväkin...

Että tämmöiset "doupinkit" täällä.
Kuvake
Shaolinsi
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 855
Lauteille: Syyskuu 2009
Paikkakunta: Dengfeng
Etulaji: Perinteinen Shaolin 少林拳
Sivulajit: Itsepuolustus

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#246

Viesti Shaolinsi »

Joko kannattaa käyttää Triptyliä säännöllisesti tai lopettaa se kokonaan. Trisyklisen masennuslääkkeen satunnaisella käytöllä saat elimistösi ainoastaan sekaisin. Triptylin lopettamisesta voi tulla vieroitusoireena huimausta, nivelkipuja, huonoa oloa ja pahoinvointia. Jos lopetat lääkkeen käytön vähän väliä ja aloitat satunnaisesti uudelleen, voi olla, että osa oireistasi johtuu jatkuvista vieroitusoireista, kun elimistö ei kerkeä tottua lääkkeeseen eikä myöskään lääkkeettä olemiseen.

Olen koulutukseltani lääketieteen lisensiaatti ja olen tehnyt lääkärin töitä n. yhdeksän vuotta.
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#247

Viesti Nommo »

Lääke aiheuttaa helposti ummetusta, joten silläkään en ole erityisen innostunut syömään sitä jatkuvalla syötöllä. Kysyin TK-lääkärin näkemystä, ja hän sanoi että voisin olla 2 pv/vk syömättä sitä. Käytännössä otin sitä 2 - 3 krt/vk kunnes tutustuin LDN:iin. Jättäisin koko Triptylin, jos polviin ei sattuisi. Tulehduskipulääkkeille olen allerginen, ja parasetamoli aiheuttaa useimmiten vatsavaivoja käytön jälkeen.

Tarvitsisin siis tarpeen mukaan otettavan lääkkeen, ja minä en kyllä keksi mikä se olisi, kun tilanne on tuo yllämainittu.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 18892
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#248

Viesti Andy »

Mitä apua tästä triptylistä on urheilusuoritukseen?

Jos ei auta, niin miten se liittyy mihinkään?

Jos auttaa niin miten ja onko se dopingaineiden listalla?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#249

Viesti Nommo »

Toisinaan treeni-illan päätteeksi on oikeastaan mahdoton saada unta, koska aivot jäävät "kierroksille". (Minulla treenit ovat sikäli myöhään että kotiinkin pääsen vasta klo 21 jälkeen.) Lisäksi fibromyalgian takia olen rankan liikunnan vuoksi jälkikäteen pahemmin romuna kuin normi-ihminen. Olen vertailemalla havainnut että kun minua nuoremmat ihmiset valittavat että olipas rankka treeni ja jäi sitä ja tätä tuskatilaa, niin minulla niin ei välttämättä ole, jos olen ottanut Triptyliä suorituspäivän päätteeksi (tässä se "doping"). Lääkehän siis toimii kipukynnyksen nostajana, en minä sitä muuten olisi alunperin aloittanutkaan.

Fibromyalgiassa unettomuus on yksi oireilua pahentava tekijä, joten senkin takia hyvä yöuni olisi erittäin suotava.

Mutta nyt kun käytän LDN:ää, niin fibromyalgian aiheuttimiin/pahentamiin kipuihin ja uupumukseen en välttämättä tuota Triptyliä enää tarvitsisi. Haluaisin oikeastaan siitä kyllä eroon. Mutta sitten ongelma ovat nämä polvien kivut. Saattaa olla että kondroitiinisulfiitti auttaa, mutta ajoittain tulee kuitenkin terävämmäntyyppistä kipua, kuten nyt viimeksi viime viikolla hiihdosta (alle 10 km lenkki). Pahin polvikipu on semmoista että tietyssä taittokulmassa, eli esim. istumaan laskeutuessa, vihlaisee häijysti.

Minulla rtg-kuvissa 2018 havaittiin vain lievät alkavat kulumat, mutta en tiedä ovatko ne pahentuneet tässä vuosien varrella kamppailulajeja harrastaessa. Toisaalta epäilen että josko rikko ei erityisen paha vielä olisikaan, niin ehkä fibro pahentaa sen(kin) kipuja. Käytän välillä polviin ulkoisesti Voltaren fortea, mutta se tökötti haisee sikäli pahasti nenään, ettei siihen kauhean usein halua turvautua.

Mutta jos saan jotenkin tuon polvien rauhoittelun ratkaistua toisin, niin kyllähän se Triptyl lähtee lääkearsenaalista pois. Ei sitä mitenkään erityisen hauskaa ole syödä, koska se tyhmentää!
tapsaattori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 2446
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#250

Viesti tapsaattori »

Minä olen käyttänyt aiemmin verenpainelääkkeenä nebivololia joka on beeta-salpaajana kielletty aine tietyissä urheilulajeissa kuten ammuntalajeissa. Jos sykettä madaltavana aineena siitä on hyötyä ammunnassa, niin kamppailussa se oli ihan päinvastoin haitaksi heikentämällä hapenottokykyä. Minä siedin kyllä alentuneen suorituskyvyn, jos kokonaisuudessaan lääke olisi ollut hyvä terveydelle, mutta se ei oikein tehonnut verenpaineeseenkaan muutaman vuoden käytön jälkeen.

sikäli muutenkin kamppailuharrastussuorituksen maksimointi on mun mielestä huono lähtökohta arvioimaan/säätämään vakavan sairauden lääkitystä, koska se (pärjääminen kamppailutreenissä) on loppuviimeksi vähämerkityksellinen asia ja kenties mahdollisimman hyvä yleisterveys on kuitenkin pitkällä matkalla paras vaihtoehto - myös kamppailukyvylle.
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#251

Viesti Nommo »

Tämä oma fibromyalgiani ei ole siinä mielessä "vakava" että jos siihen ei käytä lääkitystä, lähtee nirri tms. Itseasiassa kollegoiden parissa lääkkeettömyys on hyvinkin suosittua. Kyllästyvät niin sivuoireisiin, ja kun 100 % kivun lientymistä ei kuitenkaan tapahdu, jättävät kaikki mömmöt. Esim. duloksetiini jota minullekin on kerran ehdotettu, tapaa lihottaa ihmisiä (naisia) 20 kg. Ja jos sen lopettaa, vieroitusoireita on kuulemma pitkään ja ovat ällöttäviä sähköiskumaisia tuntemuksia.

Yksityislääkäri joka kirjoitti minulle LDN:n sanoi ettei se kyllä varsinaisesti kipuun auta, vaan uupumukseen. Arveli että rinnalla pitäisi olla jokin kipulääkitys, mutta sanoi myös että esim. venlaflaksiini on juurikin siitä huono että vieroitusoireet ovat kamalat. Minä koen että olen nimenomaan fibroksi määrittyviä kipuja kärsinyt vähemmän LDN:n kanssa. Ongelma ovat vain ne lemmon polvet. Nyt juuri kun ei niidenkään kanssa ole mitään aivan infernaalista meneillään, taidan sitten kyllä tosiaan kokeilla olla ilman Triptyliä. En todellakaan pidä siitä tyhmästä olosta jonka se teettää (ja juuri siksihän sitä en halua päivittäin syödä). Kärsitään sitten treenien dagen efterit luomuna...

Astman kanssa on sitten omat ongelmoisensa. Olin käyttänyt yhden lääkenimikkeen miedointa versiota talvikaudella ja keskivahvaa allergeenikaudella, kun viime kevään influenssa sotki kuviot. Kaikki vaikutti jo korjaantuneen, mutta talven tullen en pärjännytkään miedoimmalla lääkkeellä. Minua ihmetyttää että miten astmalääkkeitä voidaan mukamas käyttää joissain lajeissa dopingina, kun en kyllä itse koe millään tavalla saavani jotain erityisetua niiden käytöstä. Mutta ehkä se johtuu siitä että olen astmaatikko, jolloinka minulla astmalääkkeen tai avaavan käyttö ei paranna mitään tehojani, vaan hyvä jos edes auttaa niitä olemaan jotenkuten lähes normaalilla tasolla. Jokusen kerran keväisin salilla mennyt koko treeni silkkaan yskimiseen.
Kuvake
Shaolinsi
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 855
Lauteille: Syyskuu 2009
Paikkakunta: Dengfeng
Etulaji: Perinteinen Shaolin 少林拳
Sivulajit: Itsepuolustus

Fitness-urheilu ja sen kiemurat

#252

Viesti Shaolinsi »

Nommo kirjoitti: maalis 12, 2023, 20.23 Esim. duloksetiini jota minullekin on kerran ehdotettu, tapaa lihottaa ihmisiä (naisia) 20 kg. Ja jos sen lopettaa, vieroitusoireita on kuulemma pitkään ja ovat ällöttäviä sähköiskumaisia tuntemuksia.
Tämä väite ei kestä lähempää tarkastelua.

Duloksetiinin yleinen haittavaikutus on itse asiassa painon lasku (yleinen tarkoittaa ≥ 1/100, < 1/10).

Painon nousu haittavaikutuksena kyseisellä lääkeaineella on sen sijaan melko harvinainen (≥1/1 000, < 1/100).

Toivon mukaan löydät parhaan avun sairaudellesi, Nommo. Pari vuotta suosittelin sinulle viestiesi perusteella Pitkäaikaisten ja haittaavien kehollisten oireiden nettiterapiaa. Nettiterapia on tarkoitettu sellaisista pitkäaikaisista kehollisista oireista kärsiville, joihin tutkimuksissa ei ole löytynyt selittävää syytä tai riittävää hoitoa. Näiden viestiesi perusteella ongelma jatkuu edelleen. Jos et ole vielä tutustunut tähän hoitomuotoon, alla on linkki tutustumista varten.

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/net ... ttiterapia

Jos kiinnostus heräsi, voit pyytää tuonne lähetettä omalta terveysasemaltasi.
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#253

Viesti Nommo »

Olen keskustellut useamman vuoden useammassa eri nettiryhmässä henkilöllisyydellään esiintyvien fibromyalgiaa sairastavien kanssa, ja mikä minä olen vastaan väittämään, jos he kertovat toistuvasti tuollaista duloksetiinin käytöstä. Sen kyllä ymmärrän että ihminen voi lihoa monestakin syystä 20 kg (tämä määrä on jäänyt päähäni juurikin sen vuoksi että se on toistunut naisten kertomuksissa - naisten sairaushan tämä fibro pääasiassa on), mutta "sähköiskumaiset tuntemukset" joita on raportoitu useammankin kerran, eivät käsittääkseni oikein voi johtua muusta kuin lääkityksen lopetuksesta.

Vuosien varrella olen tietysti jokusen kerran tarkistanut mitä Triptylin kanssa voi ilmetä. Nyt nopean googletuksen perusteella en löytänyt mitään nivelkipuja vieroitusoireina.

"Pitkäaikaisen käytön jälkeen hoidon äkillinen lopettaminen voi tuottaa sellaisia vieroitusoireita kuin päänsärky, huono olo, unettomuus ja ärtymys. Amitriptyliiniä pitää käyttää varoen potilailla, jotka saavat SSRI-hoitoa (katso ”Serotoniinioireyhtymä” sekä kohdat Annostus ja antotapa ja Yhteisvaikutukset)."

Tuollainen ilmestyy Googleen hakusanoilla Triptyl vieroitusoireet. Tekstin alla on tämä linkki:

https://pharmacafennica.fi/spc/2906304

...että kaippa tuo tieto sinne sitten jonnekin on kätketty, en nyt äkkiseltään löytänyt. Kun kävin puolisen vuotta Triptyliä käytettyäni valittamassa TK-lääkärille ummetuksesta, hän väitti ettei Triptyl aiheuta sitä. Kuitenkin tuolla linkin taulukossa se on mainittuna hyvin yleisenä.

Nivelrikko ei millään nettiterapialla parane. Eikä tietysti kyllä millään muullakaan. Kun en parasetamolia viitsi kauhean paljoa ja usein käyttää sen aiheuttamien vatsavaivojen vuoksi, eipä kovin laaja repertuaari apuja ole käytössä. Fibromyalgiaan tosiaan koen LDN:n auttavan, toistaiseksi. Sillähän oikeastaan tässä ketjussa avauduinkin, kun arvelin että tämä LDN saattaisi jotakuta kiinnostaa. Mikäli tietämys siitä leviäisi laajemmalle, ehkä sitä olisi jatkossa helpompi saada. Minusta tuntuu naurettavalta että lääke jolla on havaittu niin vähän sivuvaikutuksia on lääkärien kaihtama. Ns. suuressa maailmassa sitä kyllä määrätään ja käytetään, mutta mehän tietysti täällä piskuisessa Suomessa tiedämme asiat ah niin paljon paremmin kuin esim. Briteissä...

Niin, totta helvetissä "ongelma jatkuu edelleen", koska nivelrikkohan ei parane, vaan pahenee. Minulta kesti vain todella pitkään tajuta mistä on kyse, kun kuvittelin että polvikivutkin ovat fibroa. Nyt kun tiedän, voinee todeta että tieto lisää tuskaa, mutta minkäs teet!
Kuvake
Shaolinsi
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 855
Lauteille: Syyskuu 2009
Paikkakunta: Dengfeng
Etulaji: Perinteinen Shaolin 少林拳
Sivulajit: Itsepuolustus

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#254

Viesti Shaolinsi »

Nyt puhutaan todennäköisyyksistä. Toki Triptyl voi painon nousua aiheuttaa enkä ole sitä kiistämässä. Riski siihen on kuitenkin melko harvinaista. Se haittavaikutus tulee useammalle kuin yhdelle ihmiselle tuhannesta, mutta harvemmalle kuin yhdelle henkilölle sadasta. Painon lasku sen sijaan on paljon yleisempi haittavaikutus: (yleinen tarkoittaa ≥ 1/100, < 1/10). Tämän kirjoitin edellisessä viestissäni.

Maalaisjärjelläkin ajateltuna: On olemassa lääke, joka nostattaa kipukynnystä ja auttaa kipuoireeseen. Jos tämän lääkkeen lopettaa, kipukynnys tietenkin madaltuu jälleen ja oireet (nivelkivut) tulevat takaisin tai voimistuvat. Voit laittaa googleen vaikka hakusanaksi: amitryptiline withdrawal joint pain.

Keskushermoston välittäjäaineisiin vaikuttavia lääkkeitä (Triptyl kuuluu näihin) suosittelen käyttämään järkevällä tavalla. Jos käytät lääkettä satunnaisesti, aivojen välittäjäaineissa ei ole missään vaiheessa tasapainoa eikä aivot kohta osaa enää tulkita kehon normaaleja signaaleita.

Olet oikeassa, että nivelrikko ei nettiterapialla parane. Eikä fibromyalgia. Eikä se olekaan tuon nettiterapian tarkoitus. Terapian tavoitteena on nimensä mukaisesti pitkäaikaisten ja haittaavien kehollisten oireiden hallinta. Saat tietoa autonomisesta hermostosta sekä oman toiminnan ja ajattelun vaikutuksista hermoston toimintaan. Opit harjoittelun tuloksena rauhoittamaan elimistön stressitilaa ja tarkastelemaan oireita uudessa valossa. Paranemista ei kukaan ole tarjonnut. Jos muut hoitomuodot eivät ole auttaneet ja koet olevasi alihoidettu (tai väärinhoidettu), miksi ei voisi kokeilla myös kyseistä hoitomuotoa?

Olet myös oikeassa, että Triptyl aiheuttaa usein ummetusta. Se on fakta.

Otit puheeksi huhut, että lääkärit eivät määrää pieniannoksista naltreksonia sen takia, koska patentti on rauennut ja lääke on halpa. Asia ei pidä paikkaansa. Naltreksonia ei kaikki lääkärit määrää, koska fibromyalgia on naltreksonin virallisen käyttöaiheen ulkopuolella. Toki olen itsekin joutunut välillä käyttämään off-label-mielessä (virallisen käyttöaiheen ulkopuolella) lääkkeitä, mutta silloin täytyy tasan tarkkaan tietää, mitä on tekemässä. Meillä on markkinoilla naltreksoni, jonka vahvuus on 50 mg. Se on ainoa annosvahvuus tällä hetkellä. Olen itse hoitanut naltreksonilla lihavia potilaita ja alkoholiriippuvuutta. LDN-hoidossa käytetään annoksia 1.5 mg, 3 mg, and 4.5mg. Näitä vahvuuksia ei löydy Suomesta. Vaikka lääkkeessä on jakouurre, noihin annosvahvuuksiin ei päästä. Saadakseen noita annoksia apteekkien pitää itse valmistaa kyseistä lääkettä lääkärin ohjeen mukaan, mikä nostaa aina lääkärin kynnystä pyytää apteekilta "omia naltreksonilääkecocktaileja". Lisäksi jos näitä yleisesti hyväksyttyjen hoitomuotojen ulkopuolisia lääkeaineita tai annoksia määrää potilaalle, apteekki ja kollegat laittavat usein asian eteenpäin. Siinä vaiheessa lääkärin tehtävänä on perusteella tieteellisellä näytöllä, miksi määrää näitä erikoisia hoitoja. Näytöksi ei riitä: "Potilas pyysi tätä lääkettä.".

Miksi lääkärit eivät sitten uusi toisten kollegoiden aloittamia LDN-hoitoja? Koska jos reseptin uudistaa, lääkäri ottaa hoitovastuun lääkkeestä ja joutuu oikeudelliseen vastuuseen, jos hoidossa ilmenee ongelmia. Ei se reseptin uusiminen ole mitään mekaanista työtä, vaan potilaan parasta siinä aina ajatellaan. Tai pitäisi ajatella. Minä ainakin hylkään usein reseptejä, kun joku kollega on määrännyt lääkkeitä mielestäni oudolla annoksella tai oudolla indikaatiolla (käyttöaiheella). Se lisää potilasturvallisuutta.
Kuvake
Nommo
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 130
Lauteille: Maaliskuu 2021
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: kuntonyrkkeily
Takalajit: BJJ/lukkopaini-alkeet

Lääkeaineet urheilussa ja liikunnassa

#255

Viesti Nommo »

Tuossa 20 kg lihomisessa puhuin siis duloksetiinista. Sitä on minulle kerran ehdotettu, omaa kokemusta ei ole. Triptylistä toki on yhtälailla saanut kuulla kaikenlaista, myös painonnoususta. Itselleni se ei ole moista aiheuttanut, mutta herää kysymys että siksikö, kun en ole syönyt sitä päivittäin.

Yksi syy miksi en syönyt, on se että pelkään tehon hiipuvan jos elimistö tottuu liikaa lääkkeeseen. Ennen kuin aloitin LDN:n, pelkäsin kovin sitä että jos "menetän" Triptylin, ja sitten ei ole mitään tilalle. Mutta halusin siitä kyllä eroon, ja oli pettymys ettei LDN auta polviin.

Sen koommin kun aloitin Triptylin 2019, olen pisimmillään ollut siitä erossa 2 vk syksyllä 2021. Jostain syystä olin tuolloin elämäni kunnossa. Lähdin painimaan. Ensin tuli noidannuoli selkään, se meni sentään ohi. Jonkin ajan päästä kipeytyi oikea polvi, ja sen koommin en juurikaan ole enää täysin polvikivutta ollut. Välillä on onneksi päiviä jolloin kipuilee hyvin vähän. Kuten esim. viimeaikoina. Sitten venähti vielä niska ja pyörrytti kuukausia.

Selvästikään kamppailulajit eivät ole minulle hyväksi, mutta kun ei kummoisesti muutakaan sisältöä elämässä ole...

Potilaan ominaisuudessa reseptien uusinta on kieltämättä näyttäytynyt melko mielivaltaiselta toiminnalta. Näetsen eräänä keväänä kun tuli jälleen tarvis vaihtaa allergeeniajan alettua astmalääke miedosta vahvempaan, ja jouduin laittamaan Kantaan uusintapyynnön, se evättiin. Minusta on ihmeellistä että astmalääkettä ei suostuta kirjoittamaan, vieläpä keskellä korona-aikaa. En ollut kiinnostunut vänkäämään puhelimessa, joten jätin uuden pyynnön, ja se meni läpi.

TK ei aina ole ollut niin vain tavoitettavissa. Niskani venähdettyä yritin 3 vk ajan päästä puhelimella läpi, ja vasta 13. soitto meni läpi.

Mitä tulee LDN:ään ja fibroon, niin kun hyvin tiedossa on että sairauteen ei ole parantavaa lääkitystä, päättävien tahojen pitäisi osoittaa armoa potilaita kohtaan ja antaa mahdollisuuksia käyttää myös ns. kokeellisia lääkkeitä. Semminkin jos niistä ei ole mitään haittaa.

Apteekin kanssa minulla ei ole ollut ongelmia. Aiemminhan apteekit itseasiassa valmistivatkin itse lääkkeitä, joten voivat tehdä sitä tänäpäivänäkin.

Tai no, onhan sieltä milloin mikäkin loppu, esim. happolääkkeet. Onneksi niissä on varaa valita.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 5 kurkkijaa