Vaivat

[Mika]

Voivottelu on wanhemman kansanosan parasta viihdettä.

Nyt

Jos jätetään peukalot pois (onneksi!), mulla on vasemmasta käden pikkusormesta lähtien joka toinen sormi nyrjähtänyt - viimeisen 9 kuukauden aikana, ja jokainen monta kertaa, eli vaivaavat koko ajan. Vasemman käden keskisormi on lääkärin tulkitsemien röntgenkuvien mukaan rustottunutkin. Menee silti jo nyrkkiin, mutta oikea käsi ei mene. Etusormi ei kestä kovaa kontaktia ja on koko ajan turvonnut, ollut 3.8. lähtien.

Vasen ranne on venähtänyt, ranteen liikuttelu on vaivalloista. Tulee mieleen saman ranteen murtuma kymmenisen vuotta sitten, samanlaiselta tuntui...


Ennen

Nuorempana tuli futiksessa nyrjähtäneitä nilkkoja ja varsinkin kierukkavaivoja, mutta iän myötä ne jäivät pois. Kunnes sitten ylikuntokaudella muutama vuosi sitten nimenomaan futis aiheutti oikean jalan akillesjänteen kroonisen tulehduksen. Mokomakin vaiva.

Silmiin on tullut kolme kertaa. Ekalla kerralla jätkä veti ihan puskista suoraan päin näköä, silmälasit naarmuttivat sarveiskalvoa jonkin verran. Tippoja muutama päivä eikä ko. silmällä nähnyt mitään.

Toisella kerralla tuli lapsenoloisessa sparrissa, jossa ei pitänyt olla kontaktia. Aloittelijoiden kanssa saa kyllä usein olla tarkempana kuin vähän kokeneempien. Naarmu sarveiskalvoon, tippoja ja rasvaa.

Kolmannella kerralla tuli racquetball suoraan silmään (taas: aloittelijoiden kanssa on oltava tarkkana, he ovat holtittomia). Vastaanottava lääkäri sanoi heti, että osa näöstä lähtisi. Loistavaa ammattitaitoa! Tuossa tilanteessa tuollaista ei todellakaan tarvitse sanoa, varsinkaan kun sitä ei kysytty ja varsinkaan jos ei ole varma asiasta. Näkö nimittäin säilyi.
Mutta kolmea erilaista tippaa käytin kolme kertaa päivässä. Ei voinut nukkua, ei voinut tehdä mitään muutakaan. Makasin pimeässä huoneessa ja kuuntelin musiikkia kaksi viikkoa. Oli muuten juuri kahden viikon "hiihtoloma" (Spring Break) juuri silloin. Onni onnettomuudessa? Jaa-a, ehkä, toisaalta...
Tuon jälkeen opettelin minäkin käyttämään niitä pakollisia suojalaseja. Ihme ettei skössissä käytetää niitä kovinkaan usein. Syytä olisi, skössipallo on pienempi ja kovempi.

Ja sitten tuo murtunut ranne (vene- ja värttinäluu). Kolme kuukautta kipsissä.

Että tollasia urheiluun ja vapaa-aikaan liittyen.

"Jumppa on kivaa!"

[DaNjA]

Itsellä on oikean jalan nilkan nivel heikko, koska pienempänä menin ja hyppäsin navetan katolta alas ja oikea nilkka vääntyi ja koko kropan paino romahti nilkan päälle, joten nykyisin saa olla aika varovainen, ettei taas nyrjähdä nilkka...on nimittäin nuilla kävelysauvoilla tullut loikittua jos muutaman kerran jo....

Ja no tuo mun polvi...kipeähän se on vieläkin...välillä tuntuu, että se jumittaa, ettei pysty kunnolla kävelemään, kun se jotenkin hiertää tuolla jalassa jokin, mutta kyllä sitä pitää yrittää tapsustella ympäri maailmaa...

Ei mulla vissiin ole mitään muuta, paitsi oikean käden pikkurilli on outo, se on sellaisessa kaaressa kokoajan, vissiin joku vika jossain sormen nivelessä vai nikama...noh anyway....sellainen käyrä se on, ei kipeä, mutta kavereitten mielestä vammaisen näköinen

[sivarinlötkö]

Kyynärvarsissa tuntuu vihlontaa jos pidän kättä 45 asteen kulmassa, peukalon osoittaessa n. kello kahteen ja jännitän/liikuttelen nopeasti kättä. Outoa ja ärsyttävää.

[Ôari]

Jos jätetään peukalot pois (onneksi!), mulla on vasemmasta käden pikkusormesta lähtien joka toinen sormi nyrjähtänyt - viimeisen 9 kuukauden aikana, ja jokainen monta kertaa, eli vaivaavat koko ajan. Vasemman käden keskisormi on lääkärin tulkitsemien röntgenkuvien mukaan rustottunutkin. Menee silti jo nyrkkiin, mutta oikea käsi ei mene. Etusormi ei kestä kovaa kontaktia ja on koko ajan turvonnut, ollut 3.8. lähtien.

Vasen ranne on venähtänyt, ranteen liikuttelu on vaivalloista. Tulee mieleen saman ranteen murtuma kymmenisen vuotta sitten, samanlaiselta tuntui...

Rankkaa treeniä siis, sanoisin? Mutta, kertonee taasen homman toimivuudesta

Tulee taas mieleen kertomukset miekkakoulujen treenauksesta vanhaan aikaan - jos treeneissä puumiekka osui niin sen muisti ja pitkään jotta sen kantapään kautta oppi. Matseissa taas oli kevyemmät astalot eikä rankaissut samalla tavalla vaikka useammin ehkä kopisikin (lähde Hatsumi-sôke).

[SammyB]

Jaahas, että tällaista Seuraavanlaisia nyt ainakin tuli mieleen:

Nuorempana mennyt ainakin nilkasta nivelsiteet aavistuksen pahemmin (kyynärsauvoilla sai hetken aikaa ainakin mennä). Tuon jälkeen nilkka nyrjähti vielä kerran tai pari, mutta nykyään ok. Siinä on vaan ollut ekasta kerrasta lähtien sellainen ulkonema siinä kohdin, missä yleensä kai on enemmänkin kuoppa.

Hämärä mielikuva on, että kyynärvarsi murtunut myös joskus lapsuuden temmellyksissä.

Kakarana löin nyrkillä olohuoneemme lasin rikki, mutta käteen eikä siinä olevaan rukkaseen tullut mitään

Lonkka "räjähtänyt" hieman paremmin kertaalleen -> ei pystynyt edes kenkiä pistämään jalkaan, kun sattui ihan hyvin. Kävely yms. hankalaa jonkin aikaa jne. Nykyään se vaan sillain "lukkoon" välillä, mutta venyy ja paukkuu kyllä ihan normisti.

Polvesta revennyt kierukka -> tähystyksellä paremmaksi. Nykyään kai ok, kun varoo hieman jos se rupeaa enteilemään.

Joku fysioterapeutti tai mikälie joskus sanoi, että olis notkoselkä. No, ei se ainakaan ihan normaali ole. Alaselkä tuppaakin joskus "kipeytymään", mutta mitäpä ei kuntosali parantaisi

Joo, ja nuorempana lensin pää edellä asfalttiin pyörän sarvien yli, joka selittääkin sitten pari muuta juttua...

[flammee]

Mä oon onneksi selvinnyt vähillä vaivoilla..

Pysyvät:
Mustavöinen kaveri potkaisi hyppytakapotkulla leukaan. Treenin lopussa en saanut purettua hampaita yhteen tai avattua ääriasentoon. Oli kipeänä viikon, enää ei lonksu kuin vähän, eli ei käytännössä haittaa.

Kompuroin baarissa portaissa, nilkka muljahti. Ei ole vielä parantunut täysin, joskaan ei häiritse juurikaan, mutta on herkempi. tårta på tårta homma oli se reissu muutenkin.

Parantuneet:
Oli semmonen että kaveri ryntäs tyynyn kanssa päälle ja se piti pysäyttää sivupotkulla. Potkaisin tyhjää ja kaveri ryntäs lukkosuoraan jalkaan. Sattui ja taukoa joku viikko, mutta parantui täysin.

Hölkättiin salia ympäri ja yhtäkkiä päkiässä tuntui kipua. En tajua mikä sille tuli, pari viikkoa taukoa ja pari kuukautta varomista. Ja senkin jälkeen vielä haittasi tasapainoa..

Otettiin matsia alapotkuin. Eihän se juuri miltään tuntunut matsatessa. Kotiameno oli kuitenkin yhtä tuskaa ja joutu välillä levähteleen (matka 500 metriä, kävellen), enkä pystynyt kunnolla käveleen pariin viikkoon (sattui polveen) ja kuukauden treenitauko.



Pitäs varmaan joskus käydä lääkärillekin näyttämässä vammoja, mutta enpä ole koskaan viitsinyt.

[premier]

Solisluu meni tarhaikäisenä, kun varastin kaverin jääkiekkokypärän, lähdin karkuun jäisille kallioille ja liukastuin Rikos ei siis kannata! Ei onneksi oireile mitenkään.

Yläasteikäisenä ajoin pyörällä mopon eteen. Mopo jysäytti 40km/h pyöräni keskiöön ja lensin hienossa kaaressa pientareelle. Onneksi oli vastakylvettyä nurmikkoa alla. Aivotärähdys, säikähdys ja murtunut ranne. Ei onneksi sen vakavempaa ja pysyvää oireilua en ole huomannut.

Taistelulajiharrastuksen alettua lukiossa selvisin ensimmäiset 2 vuotta ongelmitta. Sitten alkoi kuitenkin vasen polvi kipeytyä. Mitään erityistä traumaa en ikinä huomannut, mutta se vain kipeytyi. Välillä oli niin pahana, että kävelin hassusti pari viikkoa. En käynyt lääkärissä

Sama vika pesiytyi pikkuhiljaa molempiin polviin. Yleensä pitkien treenien ja leirien jälkeen polvet olivat siinä määrin kuosissa, että istuttuani pitkän kotimatkan autossa, jalkojen suoristaminen sattui ihan tajuttomasti ja tuntui, että polvet olisivat ihan jumissa. Ongelma katosi kuitenkin äkkiä jalkojen suoristamisen jälkeen. Satunaisia polvikipuja esiintyi siellä täällä. Ei kuitenkaan mitään vakavempaa.

Nykytila polvien suhteen on ihan hyvä. Polvet eivät enää oireile samaan tapaan pitkienkään treenien jälkeen. En tiedä syytä tähän, mutta veikkaisin, että glukosamiinin syöminen ja lajin vaihto ovat vaikuttaneet asiaan.

Toinen ongelmakohta on ollut alaselkä. Lannenikamien vasemmalla puolella siinä pakaralihaksen ja pitkän selkälihaksen välissä aina ajoittain tuntuu tylppä kipu. Yleensä äityy pahaksi, jos joutuu nostamaan jotain huonossa asennossa tai joutuu tekemään paljon rankkaa ylävartalon kiertoa liikeratojen ääripäissä. Ongelma esiintyy lähinnä niin, että se jumittaa vasemman puolen alaselän, pakaran ja takareiden. Tämä aiheuttaa sen, että vasen takareisi ei veny läheskään yhtä hyvin kuin oikea puoli, vaikka kipua ei itsessään esiintyisi. Vasen takareisi ei veny mihinkään varsinkaan aitajuoksija-asennossa. Luultavasti siis jonkinlainen iskias.

Kummastakin vaivasta olen joskus maininnut työterveyslääkäriille, mutta eihän he ole siihen mitään järkevää vastausta antaneet.

[Elina]

Mulla ei ole kyllä koskaan murtunut mikään (ainakaan todistetusti - kts. eka tarina), vaikka puustakin olen penskana pudonnut . Ja veljen kanssa on aina tapeltu, että kaipa sitä on karaistunut...Mutta seuraavat vaivat on olleet (ne on kyllä hävettävän pieniä... ):

Joskus kun olin ehkä 10, niin oltiin hiihtämässä tosi pitkää lenkkiä (jotain 20 km) isän ja veljen kanssa (meillä oli eväätkin mukana!). Lunta oli paljon ja hanget korkeat ja kun eteen tuli tie, joka oli jäässä, oli pudotus sieltä hangen päältä melko iso. Noh, yritin varovasti laskea alas, mutta sukset menivätkin liian lujaa sen jään päältä ja istahdin kovaa suoraan siihen jäälle. Luulen, että häntäluu murtui, koska koulussa oli tuskaa istua sen jälkeen kovalla puutuolilla... Oli vielä melko kauankin kipeä.

Joskus vuonna -98 pelattiin choikkarin alkulämmittelyissä jalkapalloa ja jotenkin astuin tatamilla jalan ulkosyrjälle, napsahti ja heitin voltin eteenpäin. Sattui ihan tajuttomasti ja minut raahattiin sitten (taisivatpa muuten olla Tapsu ja Wick3dclown siinä kantomiehinä ) pukkariin ja jääkylmää vettä jalalle. Yön aikana jalka sitten turposi ihan muodottomaksi ja meni tummanvioletiksi ja seuraavana päivänä röntgeniin - eipä niissä kuvissa mitään näkynyt, joten linkkasin sitten vaan kuukauden verran ja se meni siinä. Yhdet kengät mahtuivat jalkaan...ja keskustaan kun meni normaalisti 10 minsaa kävellessä, niin sitten meni n. 45 minsaa...

Tuossapa ne isoimmat. Kerran on sattunut choikkaritreeneissä forkkariin sen verran mojova isku, että käsi turpoili aina sopivan tilaisuuden tullen ja kipeytyi pariksi päivää. Eipä ole se nyt kyllä tosin enää vaivannut muutamaan vuoteen. Niin, ja joskus junnuna judotreeneissä isovarvas osui parin kanssa vastakkain (nivelestä vaan taakse ja takaisin) ja taas meni kävelykyky pariksi viikkoa...olin tosin kyllä judokisoissakin sillä jalalla; se vaan teipattiin tukevasti ja olin sitten pelkällä puolustuskannalla...

Nykyään sitten ainut varsinainen vaiva on tuo silloin tällöin vieraileva penikkatauti. Ensimmäisen kerran siitä sain nauttia joku reilu kymmenisen vuotta sitten, mutta oikeastaan tosi pahana se oli vasta pari vuotta sitten ekaa kertaa. Ja tänä keväänä oli kyllä aika inhaa. Mutta kyllä sekin taas tästä lähtee, kun sen lähdettää.

[keskilinja]

Hmm... Itselläni on mennyt vasemmasta nilkasta 2 kertaa nivelsiteet ja oikeasta kolme kertaa. Eivät siis irtipoikki, mutta repeilleet. Sitä se skeittaus saa aikaan. Lumilautaillessa kolauttanu polven kiveen mettäreitillä. Musta se oli sen jälkeen, mutta luultavasti ei mitään pahempia sattunu. Lumilautaillessa mursin myös häntäluuni kun hyppäsin jäätyneen boxin alastuloon persiilleen. AUTS... Pyöräilin vielä kämpille

Mättölajeissa ei ole mitään pahempia tullut. Painista ja judosta en muista, että olisi tullut mitään. Kung fusta on tullut 3 hiusmurtumaa ja monia monia mustelmia. Nyt on vasemmassa sääriluussa inha rustomölpyrä, mutta sen ajattelin tuhota tästä lähiaikoina.

Nilkat oireilee silloin tällöin, viimeeksi meni yli Tampereen reissulla. Eipä muuta.

[Tohtori Krabola]

Joo, mulla on myös nilkat paukkunut useasti, viimeksi takaperin voltin huonosta alastulosta. Jalkapöytä ja sääriluu olivat hetkellisesti yhtä, kipu oli melkoinen. Hieroskelin nilkkaa vartin ja kun kipu loppui jalasta, jatkoin hyppelyä. Ei ollut kovin viisasta

Takareiden ja nivusten revähtelyä on ollut jonkun verran, normaalia toimintaa kun venytellään urakalla. Mitään sen isompaa ei ole vielä sattunut.

[Magician]

polvi 2 korjattu leikkauspoydalla... pari muuta pikku vammaa polvissa ollu joskus... vaivaa aina valilla

nyt vatsa ei tykkaa olla kondiksessa... johtunee treenaamattomuudesta ja romanian ruuiasta ja juomista

[Kathy]

Hmmm, nyt täytyy miettiä...
Lapsena ninjaleikeissä murtunut varpaita ja pari aivotärähdystäkin sain. Kipua nieltiin ja vanhemmille ei uskaltanu sanoa. Laskettelurinteessä polvi vääntynyt x3. Karatessa kaveri veti mawashigerin melko lujasti oikeaan kylkeen ja seuraavana päivänä työkaverit ihmetteli kun kävelin hieman kippurassa. Hengittämisen kanssa silloin teki aika hankalaa. Polvi kipuillut myös karatessa (aiemmin vääntynyt) mutta nyt sitä osaa varoa. Moottoripyörällä töppäilty kans. Kaaduin ja jalka jäi prätkän alle seurauksena et ennestään romu polvi kolhiutu uudelleen ja oikean jalan jalkapöydän luut murtu.....Nivelsiteitä nilkasta venähtäny useasti...Koskaan ei ole mitään kuitenkaan operoitu enkä turhan usein ole lääkärilläkään käyny. Kyllä Burana parantaa

[bodyguard]

Mulla on toi nilkka kanssa ollu sellanen paikka et on vähän väliä tårta på tårta. Nyt kyllä viimesen vuoden ollut ilman oikutteluja. Ekan kerran se tais mennä kunnolla intissä kun astuin täbö selässä johonkin kuoppaan ja nilkka taittu ja koko painolla rojahdin päälle. Sen jälkeen tasasin väliajoin mennyt.
Sitten toi vasen polvi on ihan tårta på tårta. Taittunu monta kertaa eri pallopeleissä. Nykyään sillon tällön vihottelee ilman kummempaa syytä. Ei juuri haittaa missään mutta harmittaa yhtä kaikki.

Kun kattelee muiden sotatilastoja niin täytyy todeta että olen melkoinen neitsyt noiden vammojen suhteen mutta toisaalta enhän olekkaan vielä kuin 22v

[Ronin]

Vasemmasta ranteesta leikattu luunsisäinen kysta pari vuotta sitten. Vasen käsi meni kesällä lasiovesta läpi niin siihen tuli n.40 tikkiä ja ojentaja meni melkeen puoliks. Pysyvämpiä vaivoja sit on suht. helposti kipeytyvät olkanivelet. Saiskohan niitä vahvistettua mitenkään...

[Nade]

Tuli mieleen tuosta Elinan penikkataudista... Eikös se tarkoita sitä, että kun lihas kasvaa, lihaskalvo siinä ympärillä ei suostu venymään.
Minun äitini on aina urheillut eikä hänellä ollut koskaan mitään vaivoja. Kuitenkin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, kun hän aloitti urheilun uudestaan, hänelle tuli penikkataudin oireita. Ajattelin, että ikä vaikuttaa kalvojen joustavuuteen ja panin hänet syömään lisäravinteita, jotka vaikuttavat sidekudoksiin ym. Vähitellen vaivat hävisivät, mutta palailevat aina jos hän lopettaa niiden ravinteiden syönnin.