Päävammat

[Mika]

Alkoholi saattaa maskeerata aivotärähdyksen oireita. Siksi vinettoa ei tulisi kitata kovien pääosumien jälkeen.

[taikuri]

Alkoholi saattaa maskeerata aivotärähdyksen oireita. Siksi vinettoa ei tulisi kitata kovien pääosumien jälkeen.

Erittäin OT...

Eli mikäli saat grillin luona nk. "pataasi" niin älä pyri takaisin ravitsemusliikkeeseen (sinällään hauska sana) nauttimaan alkoholia tapahtuman jälkeen, vaan suositeltavaa on mennä suoraan kotiin.

[MikaelF]

Ts. Aivot palautuvat lievistä aivovammoista aika hyvin, mutta vaativat palautumisaikaa.

Tuota noin, luulen että jos kysellään neurologilta niin hän esittäisi hieman eriävän mielipiteen. Nykytietämyksen mukaan aivot ovat luultua herkempiä saada pysyviä vaurioita pienistäkin tälleistä ja ns turvarajaa ei ole!

Niskalihakset vähentävät tietysti päähän lyönnissä niskan retkahdusta mutta ne eivät vähennä ns aivojen hölskymistä kallon sisällä joka lienee se primaari vammamekanismi. Niskan retkahdus voi synnyttää selkäydinkanavan sisäisen selkäydinnesteen paineallon joka levitessään ydinjatkosta ja aivoja kohti voi aiheuttaa matkan varrella vaurioita. Tätä riskiä vahvat niskan tukilihakset voivat todennäköisesti vähentää!

[tabitha]

Niskalihakset vähentävät tietysti päähän lyönnissä niskan retkahdusta mutta ne eivät vähennä ns aivojen hölskymistä kallon sisällä joka lienee se primaari vammamekanismi.

Sanoisin että vähentävät. Aivojen hölskymisessä on kyse siitä, että kun pää lähtee liikkeelle, aivot lähtevät liikkeelle vasta kun kallon seinä osuu niihin, ja kun pää pysähtyy, aivot jatkavat liikettään osuen kallon seinään. Ilman pään liikettä ei ole hölskymisefektiä ja efektin voimakkuus riippuu pään liikkeen kiihtyvyydestä. Jos niska pääsee retkahtamaan mutulla sanoisin että siinä tulee sellaisia kiihtyvyyksiä mitä ei mitenkään saavuteta sillä lyhyellä matkalla jonka pää liikkuu jos niskalihakset kestää.

Voin olla väärässä, jos olen niin korjatkaa. Mielipiteeni perustuu ainoastaan lukiofysiikkaan.

[Andy]

Ongelmahan näissä on se että tutkimustietoa on aika vähän johtuen siitä, että kontrolloituja kokeita ei nykyään voi oikein järjestää. Natsien aikaan ala oli niin kehittymätöntä että Mengele ja kumppanit eivät sitä pystyneet tutkimaan vaikka olisivat varmaan mielellään koettaneet.

Yleisesti ihmiskehon tuntemus ja maalaisjärki sanoo että jos joku kohta on vammautunut, niin sitä ei kannata kolhia heti uudestaan vaan odottaa että se on parantunut. Ongelma on se ettei kukaan oikein tiedä miten kauan tämä paraneminen kestää. Mutta ainakin niin kauan kuin yhtään mitään oireita koppien jälkeen on, ei varmasti kannata ottaa niitä lisää.

Noudatan tätä yleensä huolella mutta kerran kävi niin että kaaduin pyörällä ja löin pääni pahasti asfalttiin. Isku oli sen verran kova, että olisin hyvinkin saattanut pudota siitä ellen olisi valmiiksi ollut rähmälläni. (Ilman kypärää olisi varmaan lähtenyt henki.) En tajunnut varoa kun eihän se ollut tullut lyönnistä ja menin illan treeneissä ihan normaalisti sparraamaan. Kaikki pääosumat tuntuivat heti todella ikäviltä ja lopetinkin sparraamisen pian tajuttuani tilanteen. En nyt muista kuinka pitkän tauon pidin , ehkä viikko tai sinne päin, mutta myöhempiä oireita ei tullut.

Käytännössä kova sparraaminen on pakollista jos meinaa otella. Hommasta ei vain tule mitään, jos ei ole tottunut ottamaan lyöntejä vastaan. (Joka toinen viikko ottelevat thaimaalaiset ja muut vastaavat ovat tietysti eri asia.) Kova sparri ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi joka viikko hakata lamput tummiksi. Se taktiikka ja puolustus kannattaa kehittää sellaisiksi että hommaa voi järkevillä suojavarusteilla tehdä säännöllisesti ilman että keho ja aivot raunioituvat.

[tabitha]

CTE:tä ja monia muita aivosairauksia ei pysty nykyäänkään diagnosoimaan ennen kuin on aivot patologin pöydällä, mikä vaikeuttaa tutkimusta aika tavalla. Onhan näistä eläinkokeita varmasti olemassa.

Monet traumojen seurauksista korjaantuu kyllä, mutta aivosolut ovat siitä erikoisia soluja että ne eivät regeneroi, vaan käytännössä kaikki kehittyvät kohdussa ja sen jälkeen niiden määrä vain vähenee. Iskut päähän tappavat näitä myös, mutta kuoleehan niitä kyllä muutenkin läpi koko elinajan...

Olen välillä miettinyt onkohan minun järkevää harrastaa kontaktilajeja ollenkaan, kun muut elämän osa-alueet vaatisivat kovaa kognitiivista suorituskykyä. Mutta pystyn kahden käden sormilla laskemaan ne kerrat, kun on ollut edes pää kipeä treenin jälkeen. Toisaalta jalkapallossa pallon pukkaaminen päällä on ilmeisesti riittävää aiheuttamaan aivovaurioita, eikä sekään satu erityisesti. Rupeaa vaan huolestuttamaan enemmän lukiessa tutkimuksia aiheesta.

[Poista käyttäjä 1747]

Kanadalainen tutkimus osoitti, että 45 prosenttia tutkituista kodittomista miehistä oli menneisyydessä saanut jonkinasteisen aivovaurion. Tutkimus julkaistiin CMAJ Open Journalissa.

Traumaattinen aivovaurio voi sattua hetkessä esimerkiksi urheillessa tai muissa yhtäkkisissä tilanteissa, kuten henkilön kaatuessa. Vaurioiden vaikutukset saattavat kuitenkin olla elinikäisiä. Konkreettisimmillaan tämä näkyy arkipäivässä esimerkiksi päätöksenteon hankaluutena tai muina kognitiivisina vaikeuksina. Henkilön käytös tai mieliala saattaa muuttua äkillisesti ja näyttäytyä esimerkiksi aggressiivisuutena.

Torontolaisen St. Michaelin sairaalan tutkija Jane Topolovec-Vranic tutki paikallisen kodittomien turvatalon miehiä nähdäkseen, olivatko he kokeneet menneisyydessä jonkinasteisen aivovaurion. Tutkimukseen osallistui 111 koditonta. Topolovec-Vranic toteaa tutkimustuloksissaan, että 45 prosentilta tutkituista löytyi viittauksia aivovaurioon jossakin vaiheessa elämää. Suurin osa näistä oli seurausta pahoinpitelyistä.

"Kun ihminen saa aivotärähdyksen, ei hän pysty keskittymään. Ajattelukyky ja persoona muuttuvat. Ihminen ei selviydy töistä, ja saattaa menettää sen ja joskus perheensä samalla. Tapahtumista syntyy noidankehä", selvittää Topolovec-Vranic.

Mitään varsinaisia tilastoja siitä, kuinka suurta osaa väestöstä traumaattiset aivovauriot koskevat ei ole olemassa. Tämän takia on vaikea todeta, ovatko Topolovec-Vranicin tutkimuksen kodittomat keskimääräistä loukkaantuneempia. Tutkimuksesta ei voida otoksen pienen koon takia myöskään vetää johtopäätöksiä traumaattisten aivovaurioiden ja kodittomuuden välille. Kuitenkin Time-lehden mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että traumaattisista aivovaurioista kärsivät sotaveteraanit tekevät todennäköisemmin itsemurhan verrattuna niihin, joilla vauriota ei ole.

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/ko ... imus-19592" onclick="window.open(this.href);return false;

Tutkijat ovat löytäneet todisteita urheilijoiden päävammojen yhteydestä ALS-tautiin.

Bostonin yliopiston neurologian professori Ann McKee kertoi televisiohaastattelussa HBO-kanavalla, että hän oli löytänyt ALS-tautiin kuolleiden ja päävammoja kokeneiden urheilijoiden selkäytimistä myrkyllisiä proteiineja.

Samoja proteiineja on löydetty CTE-taudista kärsivien urheilijoiden aivoista. CTE on päävammoihin liittyvä tauti, joka aiheuttaa henkisten kykyjen taantumista ja dementiaa. Tauti on todettu monilla entisillä amerikkalaisen jalkapallon pelaajilla, he kun saavat uransa aikana useita kovia iskuja päähänsä.

McKee tutki kahden amerikkalaisen jalkapallon pelaajan ja yhden nyrkkeilijän aivoja ja selkäytimiä ja löysi kaikkien kolmen selkäytimistä myrkyllisiä proteiineja. Sellaisten ALS-tautiin kuolleiden selkäytimistä, jotka eivät olleet urheilijoita, hän ei ole vastaavia proteiineja löytänyt.

ALS-tauti eli Lou Gehrigin tauti aiheuttaa liikehermosoluissa rappeutumista ja vie vähitellen liike- ja puhekyvyn. Gehrig oli amerikkalainen baseball-legenda, jolta diagnosoitiin ALS-tauti vuonna 1939. Arvostettu teoreettinen fyysikko Stephen Hawking sairastaa myös ALS-tautia.

http://www.mtv.fi/sport/muutlajit/uutis ... lla-yhteys" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Tässä on uusi tutkimus aiheesta.

Tutkimuksen mukaan 59,4 prosenttia MMA-ottelijoista kärsi otteluvammoista, mutta ne olivat pääasiassa mustelmia ja ruhjeita. Nyrkkeilijoiden prosentti oli 49,8, mutta heidän vammansa olivat vakavampia, mukaan lukien tajunnan menetys ottelun aikana ja silmävammat. Tajuntansa ottelun aikana menetti 7,1 prosenttia nyrkkeilijöistä ja 4,2 prosenttia MMA-ottelijoista. Nyrkkeilijät joutuivat myös useammin lääkärin määräämälle ottelutauolle.

[Ryökäle]

Riski lienee myös isompi painavammilla ottelijoilla. Fysiikan laeista johtuen isommilla ihmisillä on suhteessa lyöntiensä voimaan huonompi iskunkestävyys kuin pienemmillä. Kaiketi sen takia että iskujen voimaan vaikuttaa lihasvoiman (joka on suhteessa lihaksen poikkileikkauksen pinta-alaan joka kasvaa toisessa potenssissa) lisäksi myös takana oleva massa, joka kasvaa kolmannessa potenssissa, mutta iskunkestävyys riippuu niska- ja hartialihaksista eikä massasta.

Itseasiassa taitaa olla juuri päinvastoin.ainakin yhden teorian mukaan.
Rankkojen painonvetojen vuoksi kevyen sarjan ottelijoilla on kehossaan/aivoissaan vähemmän rasvaa ja nestettä mitkä osaltaan suojaa aivoja.kevyemmissä sarjoissa lyödään määrällisesti enemmän mikä on myös enemmän osumia.

[Andy]

Tämä on hyvä.

Arvostetun Cleveland Clinic -sairaalan aivoyksikön lääkäri Charles Bernick marssii maanantaina (30.11.) Nevadan urheilukomission eteen kertomaan uusista suosituksista täyskontaktiottelijoille. Bernick on vuodesta 2011 johtanut ryhmää, joka on tutkinut 600 aktiivisen ja uransa lopettaneen nyrkkeilijän ja vapaaottelijan aivojen terveyttä. Tutkimuksen tulokset on julkaistu tieteellisessä ja tunnetussa British Journal of Sports Medicine -lehdessä.