Puolustusvoimien kuntotestit

[Mika]

Viitearvoilla viitataan tulosten tulkitsemiseen. Niiden avulla määritellään, millainen mikäkin tulos on huonosta huippuun. Tämä vaatii laajaa ja vertailevaa pohjatyötä, joka kestää aikansa. Puolustusvoimilla jonkin testin pitää mitata useimmiten kaiketi suorituskykyä. Onko tulos X riittävä sotilaalle tehtävässä Y? Miten tämä todennetaan? Minusta PV:n tapauksessa tämä kriteeri on aika tärkeä, eikä sitä mielestäni kannattaisi skaalata samalla tavalla kuin joissakin siviiliväestön testeissä. Kun esimerkiksi sanotaan, että normaali verenpaine on 120/80, sillä tarkoitetaan normaalia eikä varsinaisesti hyvää. Kun yläpaine on 140, joka ei ole ihan älyttömästi enemmän kuin 120, mietitään jo seurantaa. Urheilijoillahan yläpaine on usein paljon alempi (esimerkiksi 90—110). No, verenpaine ei itsessään ole testi, mutta se on osa joitakin testejä ja toimiikin tässä nyt vain yksinkertaisena esimerkkinä.

Kuitenkin sitten massatestaamisessa nuo muutkin tekijät vaikuttavat suuresti. Jos ja kun testaajia vaaditaan paljon ja testattavia testataan suurissa joukoissa ja pienessä ajassa, testien tulee huomioida nämä vaatimukset.

[Mjölnir]

Viitearvoilla viitataan tulosten tulkitsemiseen. Niiden avulla määritellään, millainen mikäkin tulos on huonosta huippuun. Tämä vaatii laajaa ja vertailevaa pohjatyötä, joka kestää aikansa. Puolustusvoimilla jonkin testin pitää mitata useimmiten kaiketi suorituskykyä. Onko tulos X riittävä sotilaalle tehtävässä Y? Miten tämä todennetaan? Minusta PV:n tapauksessa tämä kriteeri on aika tärkeä, eikä sitä mielestäni kannattaisi skaalata samalla tavalla kuin joissakin siviiliväestön testeissä.

Juu, olen tästä täysin samaa mieltä.

En ole testauksen, enkä fysiologian ammattilainen, mutta kuulin jossain sanottavan, että meillä tiettyjen testien, kuten esim sotilaslentäjien pp-ergon viitearvot on määritelty siten, että onko se nyt luokkaa 3,4 W/painokilo tarkoittaa sellaista hapenottokykyä, joka riittää siihen, että pienetkin lihakset saavat riittävästi happea. Tämä on kai juuri sellaista määrittelyä?

Ja kun tuolla aiemmin kritisoin juoksutestiä ja kehonpainotestejä ainoina kuntotesteinä, niin voihan olla, että kritiikkini oli täysin aiheetona, sillä ehkä joku on miettinyt, että jos juoksee tällaisen tuloksen ja punnertaa näin monta kertaa, niin omaa sotilaan tehtävään riittävän hapenottokyvyn ja lihasvoiman.

Kuitenkin, suhtaudun skeptisesti siihen, että jos 60 kg painoinen henkilö punnertaa 50 kertaa minuutissa ja 90 kg painonen henkilö 40 kertaa minuutissa, että tämä kevyempi henkilö kykenisi paremmin liikuttamaan vaikka 40 kg painoista varustusta, vaikka kuntotestin perusteella hän on parempikuntoinen.

[Mjölnir]

Voimanosto on vähiten tekniikkaa vaativa (jos verrataan esim painonnostoon) laji, joka kuitenkin vastaa eniten siihen tarpeeseen, kun pitää nostaa, kaataa, kantaa, heittää yms. Lisäksi toiminnallisen harjoittelun puolelta esim tikkaidennousut, köyden kiipeämiset, leuanvedot, lekalla renkaan hakkaaminen, kahvakuulan heitot yms, ovat tärkeitä, ja kehonpainoliikkeisiin tulisi pian lisätä lisäpaino. Sotilas ei tee periaatteessa mitään ilman lisäpainoja, miksi sitten sotilaan kuntoa testataan vain lisäpainottomilla testeillä?

Voimanoston ongelma on että siinä lasketaan toistoja eikä mitata tehtyä työmäärää. Mielummin ottaisin lajeja vahvin mies kilpailuista. Esim. atlaskivet, tukin kanto.

On sekin vaihtoehto.

[Mika]

En ole testauksen, enkä fysiologian ammattilainen, mutta kuulin jossain sanottavan, että meillä tiettyjen testien, kuten esim sotilaslentäjien pp-ergon viitearvot on määritelty siten, että onko se nyt luokkaa 3,4 W/painokilo tarkoittaa sellaista hapenottokykyä, joka riittää siihen, että pienetkin lihakset saavat riittävästi happea. Tämä on kai juuri sellaista määrittelyä?

Se on juuri sitä. En tiennytkään tuosta. Tuo kuulostaakin mielenkiintoiselta. Ja onhan se tosiaan, kuten aiemmin totesitkin, aivan eri asia testata varusmiehiä kuin sotilaita. Itse vähän sekavasti kirjoitin molemmista ryhmistä erittelemättä niitä.

Kuitenkin, suhtaudun skeptisesti siihen, että jos 60 kg painoinen henkilö punnertaa 50 kertaa minuutissa ja 90 kg painonen henkilö 40 kertaa minuutissa, että tämä kevyempi henkilö kykenisi paremmin liikuttamaan vaikka 40 kg painoista varustusta, vaikka kuntotestin perusteella hän on parempikuntoinen.

Näinhän se on. Mikäli ei ole jotenkin tarpeellista purkaa testiä osiin ja mitata kokonaisuuden useita eri ominaisuuksia, näkisin että parhaiten soveltuvuutta johonkin tehtävään testaaan testillä, joka on suoritustavaltaan lähellä sen tehtävän suorittamista. Jos jalkapalloilija sotkee pp-ergoa, on hän kauempana omasta lajistaan kuin ryntäilemällä juoksumatolla (edelleen ne tulokset pitää osata tulkita ja suhteuttaa viitearvoihin, mutta se on nyt sivuseikka).

Ehkä siihen on sitten hyvät syynsä, miksi varusmiehiä ei esimerkiksi juoksuteta tiettyä matkaa täyspakka selässään. Vamma-alttius on varmaan yksi syy. Kuitenkin mitä paremmin testitilanne vastaa todellista tilannetta, sitä luotettavampi se testi on.

Mutta. Nyt en ole tähän perehtynyt, mutta hieman arvelen että varusmiesten kuntotesteissä ei ehkä niinkään yritetä mitata sotilaallista soveltuvuutta vaan kyseessä on aika puhtaasti kansanterveydellinen testi. Tuohan alkaa joissakin peruskouluissa jo ala-asteella. Varusmiesten kuntotestit alkavat olla viimeisiä massatestejä, joista saadaan paljon dataa. Sen iän jälkeen mitään suurta väestönosaa koskevia pakollisia kuntotestejä ei ole olemassa.

[Fubarbarian]

Hehe, muistuu mieleen oma inttiaika kun olin juuri sellainen max 60kg kaveri, jolle jo pelkkä tetsarimarssi oli kova koettelemus. Asiaa ei auttanut sekään, että tetsarin koko paino roikkui olkapäillä, kun vielä liivin ollessa kiristettynä tappiinsakin löysää jäi reilusti.

[Mjölnir]

Sen iän jälkeen mitään suurta väestönosaa koskevia pakollisia kuntotestejä ei ole olemassa.

Näin se on.

[Jorge]

No olisihan se melkoista holhousta, jos täysikäisiä ihmisiä kuntotestattaisiin pakolla kansanterveyden nimissä.

Vaikka kyllä varusmiespalvelukseenkin välillä halutaan liittää monenlaisia kasvatus- ja kontrollitavoitteita sen varsinaisen maanpuolustuskoulutuksen lisäksi "kun kerran saadaan melkein koko ikäluokan miehet kokoon".

[Mjölnir]

Vaikka kyllä varusmiespalvelukseenkin välillä halutaan liittää monenlaisia kasvatus- ja kontrollitavoitteita sen varsinaisen maanpuolustuskoulutuksen lisäksi "kun kerran saadaan melkein koko ikäluokan miehet kokoon".

Näitä asioita on yllättävän paljon, jotka eivät ihan suoraan liity sotilaskoulutukseen, mutta katsotaan, että kansalaistaidon yms. kannalta ovat tärkeitä.

Kun muut instituutiot eivät osaa/viitsi/jaksa/ehdi... Kuten perhe, kyläyhteisö, koululaitos...

[Mika]

No olisihan se melkoista holhousta, jos täysikäisiä ihmisiä kuntotestattaisiin pakolla kansanterveyden nimissä.

No, juuri sitähän intissä tehdään! Ja se on siis viimeinen sellainen kuntotesti sekä oikeastaan ainoa, jossa suuri osa aikuisväestöstä testataan enemmän tai vähemmän pakottamalla. Ammattilaisten omat pakolliset testit koskevat vain pientä osaa aikuisväestöstä.

[Mjölnir]

Tässä on muuten aiheesta lisää, jos kiinnostaa. Puolustusvoimat on tehnyt kirjan "Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirja".

http://www.resul.fi/files/805/kuntotest ... a_2011.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

[Jorge]

No olisihan se melkoista holhousta, jos täysikäisiä ihmisiä kuntotestattaisiin pakolla kansanterveyden nimissä.

No, juuri sitähän intissä tehdään!

Virallisestihan siinä kai kuitenkin testataan kuntoa sotilaskoulutuksen tarpeisiin.

[Mika]

No niin. Lainaan tuosta ihan alusta mielestäni kaksi tätäkin keskustelua koskevaa seikkaa.

Tuotettujen sodan ajan joukkojen on kyettävä säilyttämään taistelukuntonsa vähintään kahden viikon mittaisen jatkuvan taistelukosketuksen ajan sekä sen lisäksi pystyttävä vielä keskittämään kaikki voimavaransa 3-4 vuorokauden ratkaisutaisteluihin.

Erityisen haasteen muodostaa puolustusvoimien siviilihenkilöstö, joka edustaa lähes puolta
puolustusvoimien henkilöstövahvuudesta. Siviilihenkilöstö on keskimäärin sotilashenkilöstöä iäkkäämpää ja heidän kuntotasonsa on alhaisempi. Siksi siviilien terveyteen liittyvät riskitekijät ovat sotilaita korkeammat. Toisaalta he ovat kuntotestauksen sekä liikuntaneuvonnan keskeinen kohderyhmä.

En ole lukenut tuota aiemmin. Silmäilen tuon nyt läpi.

Jorge, niin se varmaan taitaa olla. Silti testiprotokollat ovat aika samanlaisia kuin monissa perus- ja toisen asteen kouluissa. Joka tapauksessa niitä tietoja hyödynnetään kansanterveystyön tilastoissa, mikä mielestäni sekin osaltaan kertoo, mistä vähintään myös on kyse.

[Mika]

Silmäilin nopeasti läpi. Etsin vastauksia omiin kysymyksiini, joten hyppäilin useiden osioiden yli. En löytänyt, mutta luulisin että näiden kahden lähteen kautta kysymysmerkkini hälvenisivät:

Kyröläinen, H., Santtila, M., Palvalin, K., Lipponen,
J., Ohrankämmen, O., Rintala, H., Koski, H., Viskari, J.,
Karinkanta, J. &, Lindholm, H. 2003. Taistelija 2005 –
fyysisen suorituskyvyn tutkimustoiminta. Maanpuolus
-
tuskorkeakoulu, Koulutustaidon laitos. Julkaisusarja 3,
No 6. Edita. Helsinki.
Kyröläinen, H., Häkkinen, A., Kautiainen H., Santtila,
M., Pihlainen K. & Häkkinen K. 2006. Puolustusvoimien
palkatun henkilöstön fyysistä suorituskykyä mittaavan
testimenetelmän viitearvoluokittelun ja kuntoindeksin
validointitutkimus. Fyysisen kunnon, painoindeksin ja
sairauspoissaolojen väliset yhteydet. Pääesikunta, kou
-
lutusosasto. Edita Prima Oy. Helsinki

Muutenhan tuo vaikutti oikein pätevältä opaskirjalta testaajalle.

[Mjölnir]

joo, kyllä minäkin uskon, että nämä viitearvot perustuvat johonkin. Mutta tosiaan vähän hämää tuo lisäpainottomuus kaikissa testeissä, koska valtaosa tuotettavasta joukosta on kuitenkin miehistöä, joka pääsääntöisesti kantaa lisäpainoa koko ajan mukanaan.

Rintalan Harri on muuten sama henkilö, joka toisessa tutkimuksessa väitti, että Ilmavoimat hajottaa lentäjät, eikä ota tätä riittävän vakavasti, kun pitäisi suunnitella koko uran kestävä valmennusohjelma.

[Aerkank]

Puolustusvoimilla on vimme vuosina ollut erittäin tiivis tutkimustoiminta sotilaiden ja varusmiesten fyysiseen kuntoon liittyen Jyväskylän Yliopiston Liikuntabiologian laitoksen kanssa. Tähän liittyen syntyi myös PV:n evp liikuntapäällikölle väitöskirja https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1" onclick="window.open(this.href);return false;, jonka osatutkimuksia voi koettaa kaivaa netistä. Yksi väitöskirjan tarkastajista työskentelee mielenkiintoisessa tutkimuslaitoksessa nimeltä The U.S. Army Research Institute of Environmental Medicine eli USARIEM (http://www.usariem.army.mil/index.cfm" onclick="window.open(this.href);return false;). Heillä on huomattavan laajaa tutkimustoimintaa koskien sotilaan toimintakykyä, ja ainakin ennen heidän tutkimuksiaan oli saatavissa netissä. Muita Jyväskylässä tehtyjä puolustusvoimia koskevia tutkimuksia voi penkoa kirjaston tietokannasta https://jyx.jyu.fi/dspace/discover?query="varusmiehet"" onclick="window.open(this.href);return false;. Ja tuo edellä mainittu Rintalan Harrin väitöskirjakin löytyy netistä http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=4" onclick="window.open(this.href);return false;.

Puolustusvoimien kuntotestaus on monitahoinen kokonaisuus, jossa on pakko tehdä joitakin kompromisseja. Pääosin keskustelu täällä liikkuu oikeilla urilla, joten en tässä vaiheesa kommentoi asiaa enempää.

Muutenkin ihan älytöntä että käytetään väestötason viitearvoina Shvartz ja Reiboldia vuodelta 1990.

Shvartz & Reibold on ensinnäkin erittäin kattava viiteaineisto, reilut 20 väestöotantaista tutkimusta suoralla hapenkulutuksen mittauksella Euroopasta, USA:sta ja Kanadasta. Toiseksi nuo tutkimukset on tehty 1980-luvulla, jolloin väestön liikunta-aktiivisuus vastasi aika paljon nykyistä paremmin meidän esihistorialliselta ajalta periytyvään metsästyksen mukanaantuomaan liikunnalliseen geeniperimään. Toki viiteaineisto voitaisiin uusia, mutta tällöin tutkimuksiin pitäisi valita sellaisia henkiöitä koekaniineiksi, joiden liikunta-aktiivisuus vastaisi tuota geeniperimää.
Jokainen testipaikka voi vertailla omia tuloksiaan tuohon Shvartz & Reiboldin jakaumaan. Oletuksena nykyistä normaaliväestöä testattaessa luokituksen alapää, 2-4 -luokat painottuisivat alkuperäistä enemmän. Jos taas asiakaskunta painottuu juoksu- ja pyöräilyharrastajiin, painotus voi kääntyä luokituksen yläpäähän.

Elina: firefit-testi, jota siis suurin osa pelastuslaitoksista käyttää, ei vaadi saturaatio tai verenpaine seurantaa. Aikajana sinällään pitää kutinsa erittäinkin hyvin. Epäsuoraan pp-eroon liittyy useita ongelmia, jotka cooperissa loistavat poissaolollaan. Ensimmäisenä vaikkapa vaatimus maksimisykkeen todellisesta tilasta. Toki sitä saadaan rpe-veikkauksissa haarukoitua, mutta tällöinkin kyse on parhaimmillaan arvauksesta. Se tuossa nyt on hyvä, että kampikierrokset ovat kohtuu vapaasti polkijan valittavissa. Mitä ei kaikista muista epäsuorasti pp-ergoista voi sanoa.
Niin ja kyllähän pp-ergo liioittelee tuloksia hyvillä polkijoille samoin kuin Cooper juoksijoilla.

Saturaatiota ei todellakaan testauksessa vaadita, ellei kyseessä ole kliininen testi tai haluta selvittä urheilijalla mahdollisesti olevaa desaturaatiota kovilla kuormitustehoilla. Verenpaineen mittaus olisi kuitenkin pp-ergotesteissä ihan suotavaa, mikäli sen järjestäminen ei ole liian haasteellista. Ei pp-ergotestissä ole mitään maksimisykeongelmaa, jos testi tehdään maksimaalisena. Submaksimaaliseksi jätettävässä testissä ongelma voi olla, mutta kokenut testaaja hyödyntää mainitun RPE-asteikon lisäksi ventilaatiokynnyksiä maksimisykkeen arvioimiseksi. Kaikissa epäsuorissa pp-ergotesteissä kampikierrokset eivät itse asiassa saisi olla vapaasti valittavissa, vaan välillä 60 - 80 kierrosta minuutissa. Rajoitus johtuu siitä, että tehon muunnoskaavat hapenotoksi on pääsääntöisesti validoitu kyseiselle kierrosvälille. Suorassa testissä tuota rajoitusta ei ole, kun kerran hapenkulutus mitataan. PP-ergon tulosten liioittelu hyvillä polkijoilla voi johtua myös siitä, ettei käytetyn pp-ergon vastus riitä yli 300 watin tehoille, jos kadenssi pidetään alhaalla. Tällöin analyysiohjelma voi olettaa, että pp-ergon teho nousee suunnitellusti, mutta todellisuudessa tehon nousu tasaantuu tai kadenssin pudotessa jopa laskee. Tällöin maksimiteho ja sitä kautta maksimaalinen hapenottokyky yliarvioituvat.