Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Maraton ja muut pitkät taivallukset

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Ylipotkija: valvoja

Oletko juossut puoli- tai kokomaratonin?

Puolikas kerran
6
13%
Puolikas kaksi kertaa
3
7%
Puolikas kolme kertaa tai useammin
3
7%
Maraton kerran
5
11%
Maraton kaksi kertaa
0
Ei ääniä
Maraton kolme kertaa tai useammin
2
4%
Muu pitkä kisa (mikä?)
4
9%
En ole
22
49%
 
Ääniä yhteensä: 45

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 88792
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Pilates, HIIT
Sivulajit: Girya, Yin-jooga
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 555 kertaa
Tykätty: 212 kertaa
Viesti:

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#1

Viesti Mika » touko 5, 2013, 11.45

Vaikkei maratonia varten harjoitteleminen nyt varsinaisesti kamppailulajien oheistreeniä olekaan, on se kuitenkin juoksemista, joka lienee melko tavallinen kamppailulajien oheistreenimuoto, joten aloitin ketjun täällä Mahanpururadalla. Toivottavasti näin sopii. :)

Nyt viikonloppuna ainakin kaksi potkulaista, @point ja @jasse, ryntäsi Helsinki City Runin läpi. :peukku:

Millaisiin pidemmän matkan juoksukisoihin olette ottaneet osaa?
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!


Kuvake
Point
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 42 kertaa
Tykätty: 28 kertaa

Re: Maraton ja muut pitkät taivallukset

#2

Viesti Point » touko 5, 2013, 12.55

Itse olen kipittänyt yhden kokonaisen maratonin viime syksynä Berliinissä ja nyt tämän puolikkaan. Berliini meni oikeastaan hölkkäämällä läpi ja eilisen puolikkaan juoksin.

Nyt syksyllä taas Berliiniin. Nämä isot juoksutapahtumat ovat kaikinpuolin mukavia ja antavat hyvän tekosyyn harjoitella sinäänsä niin tylsää lajia kuin juoksu. Ei sitä muuten välttämättä jaksaisi jonain sateisina iltoina repiä itseensä tunnin lenkille.

Itse en kyllä jaksaisi lähteä mihinkään Forssan tms. Maratonille vaan kyllä sen pitää olla jossain ihan muualla, jossa näkee kaupunkia ja pössis on hyvä.
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#3

Viesti Elina » kesä 6, 2013, 22.57

Minoon juoksennellut Pirkan Hölkän (33 km) pari vuotta sitten. En oikeastaan valmistautunut siihen - pyöräilin kovasti koko kesän ja juoksin kolmisen lenkkiä ennen tapahtumaa. Tein yhden muistaakseni (treenipäiviksestä sen voisi kaivaa...) 13 kilometrin lenkin ja totesin, että ihan hyvin jaksaa, joten menee se reilu 30 kilsaakin. No, sehän oli suureksi osaksi maastojuoksua, niin 27 kilsan kohdalla pohkeet oli aika pahasti krampissa, mutta maaliin raahauduin lonkkaansa koko matkan pidelleen konkarivanhuksen (oli osallistunut jokaikiseen Pirkan Hölkkään siihen mennessä) imussa :smt003

Luulen, että nyt voisin suoriutua juuri ja juuri puolimaratonista ihan vain periksiantamattomuudella, mutta mitenkään helppoa ja nautittavaa juoksu ei olisi. Toiveissa olisi kuitenkin edes joskus huitaista sekä puolimara että mara, koska pikkuvelikin, ja se vielä monta, ja ei sille nyt saa hävitä.

Kuvake
taikuri
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2719
Lauteille: Kesäkuu 2008
Paikkakunta: Mazatlan, Sinaloa, Mx
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#4

Viesti taikuri » kesä 6, 2013, 23.37

Ollessani opiskelemassa Lappeenrannassa liikuntatieteen maisteri, joka osaltaan vastasi liikuntakoulutuksestamme järjesti joka torstai tapahtuman nimeltä: torstai illan pitka. Erään kerran osallistuin siihen, kun luulin kyseessä olevan ainoastaan juoksutekniikka harjoitteita. Oli moinen tapahtuma sitten jo aiemmin tietämättäni orientoitunut niille, jotka aikovat osallistua Tukholman maratoniin. Siinä sitten tuli juostua puolimaraton. Ensimmäinen 10-13 kilometriä oli tuskaa mutta sitten se vaan rupesi rullaamaan siten ettei loppu tuntunut oikeastaan missään.

Luonnollisestikaan en juoksun jälkeen tehnyt mitään lihashuoltoa tai venyttelyä. Sen sitten huomasi seuraavana päivänä. Meinasi kyynel tulla silmään, kun joutui portaita laskeutumaan :D
When tyranny becomes law, rebellion becomes duty.

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 88792
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Pilates, HIIT
Sivulajit: Girya, Yin-jooga
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 555 kertaa
Tykätty: 212 kertaa
Viesti:

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#5

Viesti Mika » kesä 7, 2013, 10.44

Esitän ihan aidon kysymyksen, koska olen utelias. Tähän ei siis liity mitään arvolatausta. :) Koska itse kammoksun monotonisuutta elämässä ihan yleensäkin, en ole aivan oivaltanut pitkien juoksumatkojen ihanuutta. Onko kyse juurikin siitä monotonisuudesta, jolloin voi nollata aivonsa? Mikä silti saa harjoittelemaan niinkin äärimmäistä koetusta varten kuin maraton?
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Point
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 42 kertaa
Tykätty: 28 kertaa

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#6

Viesti Point » kesä 7, 2013, 11.01

Itselle maratonin valmistusminen antaa hyvän "tekosyyn" tavoitteelliseen juoksuharjoitteluun. Muutenhan sitä vaan "kävisi lenkillä" ja sade/terassisää tms tekosyy saisi helpommin skippaamaan treenit.

Isoissa tapahtumissa juoksemisessa on myös hyvä tunnelma (näin siis yhden kokonaisen ja puolikkaan perusteella). Viimeiset kilometrin ovat kyllä aika tuskallisia, joten kai siinä tulee myös se itsensä voittamisen tunne kun viimein pääset maaliviivan yli.
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#7

Viesti Elina » kesä 7, 2013, 11.16

Mika kirjoitti: Esitän ihan aidon kysymyksen, koska olen utelias. Tähän ei siis liity mitään arvolatausta. :) Koska itse kammoksun monotonisuutta elämässä ihan yleensäkin, en ole aivan oivaltanut pitkien juoksumatkojen ihanuutta. Onko kyse juurikin siitä monotonisuudesta, jolloin voi nollata aivonsa? Mikä silti saa harjoittelemaan niinkin äärimmäistä koetusta varten kuin maraton?
Pidemmillä lenkeillä ei tarvitse miettiä mitään, kuuntelee vain hyvää musaa ja nautiskelee maisemista - eli kaipa sitä voi kutsua nollaamiseksi. Jos kamppailulajitreeneissä täytyy pysyä skarppina, niin pitkäkestoiset lenkit antavat aivoille lepohetken ja pelkästä liikkeestä on helppo nautiskella. Tietysti pidemmän matkan taivaltaminen (oli se sitten juosten tai pyörällä) antaa myös onnistumisen tunteita, kun rajojaan on aika helppo siirtää - siihen kilometrien keräämiseen jää melko huolettomasti koukkuun.

Kuvake
Puni
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 3475
Lauteille: Kesäkuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Taekwondo Ilshin
Sivulajit: -
ITF Taekwon-Do
(Ch'ang Hon)
WTF Taekwondo
(Kukkiwon, SimUu)
Takalajit: -
Urheilu
Kilpailu
Tykännyt: 165 kertaa
Tykätty: 22 kertaa
Viesti:

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#8

Viesti Puni » kesä 7, 2013, 11.24

Kisoissa ei oo tullunna juostua, mutta noin muuten jokavuotinen tavoite on vähintään se kertaalleen juostu puolikas, tälle kaudelle voi tulla jo ihan kisakin Kiipsulan KeepFit-maastopuolikkaan merkeissä.

Niin, ja tykkään tosiaan juoksemisesta yhtä paljon kun peräpukamistani, molemmat on tosi keljun tuntusia sillä erotuksella, että kivunsiedon lisäksi juokseminen vahvistaa koipia.

Kustannustehokkuudeltaan erinomainen lisätreenimuoto, jos ei olisi pikkurahasta puutetta, niin luultavasti korvaisin jollain fiksummalla tyttöjumpalla tms.

edit: niin, harjotuslenkkinä ja kahestikkin puolikasta vastaava alla, hoho :P
Kamppailutaiteiden maaritelmä: Energian tuottaminen ja ohjaaminen kohti päämäärää, jossa vallitsee täydellinen harmonia ja väkivallattomuus.
Risto Hentunen

(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 10680
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Kalajoki
Tykännyt: 64 kertaa
Tykätty: 53 kertaa

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#9

Viesti flammee » kesä 7, 2013, 12.40

Mika kirjoitti: Esitän ihan aidon kysymyksen, koska olen utelias. Tähän ei siis liity mitään arvolatausta. :) Koska itse kammoksun monotonisuutta elämässä ihan yleensäkin, en ole aivan oivaltanut pitkien juoksumatkojen ihanuutta. Onko kyse juurikin siitä monotonisuudesta, jolloin voi nollata aivonsa? Mikä silti saa harjoittelemaan niinkin äärimmäistä koetusta varten kuin maraton?
Tää on niitä juttuja jotka aukeavat parhaiten kokeilemalla ja joita on vähän vaikea selittää. On kuitenkin pari juttua jotka vaikuttavat siihen miltä juokseminen tuntuu. Kun juoksee metsässä kapealla ja mutkittelevalla polulla, niin ei se tunnu läheskään niin yksitoikkoiselta kuin juosta tietä pitkin, jossa ei 5 kilsan sisällä ole edes yhtäkään mutkaa. Joskus yksitoikkoisuus on transsimaista yksitoikkoisuutta, joskus se on vain yksitoikkoista. Myös paljasjalkailu tuntuu antavan paljon fiilistä juoksuun - viime vuonna kun kokeilin vähän paksumpia kenkiä niin havainto oli että "onpa tylsää". Jalkapohjien tuntoaistimus on samaa luokkaa kuin sormenpäiden, erilaiset alustat ja muodot tuntuvat hyvältä juostessa. Myös paidattomuus auttaa. ;) Juoksumatolla kun kotona testasin, niin ilman housuja juokseminen ei kuitenkaan vaikuttanut tuovan mitään kovin oleellisia positiivisia tuntemuksia. Ja se on hieno fiilis kun juoksu kulkee. Nämät nyt ei suoraan tietenkään juuri pitempiin lenkkeihin liity, mutta siis jos joku asia on mukavaa tehdä, niin eikös sitä silloin monesti halua tehdä vähän pitempään kerralla.


Henkilökohtaisesti en ole ikinä kokeillut juoksutapahtumissa juoksua, joten maratonikin on tullut jolkoteltua vain kevyenä ja hitaana harjoituslenkkinä.

Kuvake
Polvi
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 9836
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Wisteria Lane
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#10

Viesti Polvi » kesä 7, 2013, 12.55

Juoksin Tukholman maratonin muutama vuosi sitten. Painoa oli tuolloin reilu 105 kg ja valmistautuminen hoidettiin pääasiassa punttisalilla. :D Noh, juoksin minä lenkkejäkin pari kertaa viikkoon, mutta pidemmät lenkit jäivät vähiin. Kaksi kertaa juoksin sellaisen (reilun?) 16 km:n lenkin.

Itse juoksu meni luokkaan "selviytymistaistelu", kun reidet alkoivat kramppailemaan noin 15 km:n kohdalla. Eihän siinä sitten tullut juostua kuin noin 27 kilometriä krampeista kärsien. Hullun hommaa, mutta kantti ei antanut myöten lopettaa. Vedin vielä ennen lähtöä sellaisen viiden kilometrin lämmittelyjuoksun, kun huomasin starttialueella, että mp3-soittimen kuulokkeet eivät toimineet ja lähdin etsimään uusia.

Itse tapahtuma oli hyvin järjestetty, keli oli täydellinen ja reittikin oli yhtä nousua lukuunottamatta mieluisa. Pääsi näkemään kaupunkia vähän laajemmin, kuin normaaleilla päiväreissuilla. :)
Arrogance and ignorance go hand in hand
Metallica - Holier than thou

Kuvake
bodyguard
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 22944
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#11

Viesti bodyguard » kesä 8, 2013, 11.55

Mä tykkään sellasista tasavauhtisista pidemmistä lenkeistä. Se on ikäänkuin lepoa mielelle samalla ja niistä tulee parempi, rauhallisempi ja jotenkin virkeämpi olo. Maratoni on tosin vielä kaukana :D

‎-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.

Blogi

Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#12

Viesti Elina » kesä 8, 2013, 12.09

Lueskelin tossa joku päivä Haruki Murakamin What I Talk About When I Talk About Running -kirjaa, ja siellä oli sanottu hienosti näin:

"Running day after day, piling up the races, bit by bit I raise the bar, and by clearing each level I elevate myself. At least that's why I've put in the effort day after day: to raise my own level."

Kuvake
Aleksi T
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2189
Lauteille: Kesäkuu 2009
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#13

Viesti Aleksi T » kesä 8, 2013, 14.05

Mika kirjoitti: Esitän ihan aidon kysymyksen, koska olen utelias. Tähän ei siis liity mitään arvolatausta. :) Koska itse kammoksun monotonisuutta elämässä ihan yleensäkin, en ole aivan oivaltanut pitkien juoksumatkojen ihanuutta. Onko kyse juurikin siitä monotonisuudesta, jolloin voi nollata aivonsa? Mikä silti saa harjoittelemaan niinkin äärimmäistä koetusta varten kuin maraton?
Kun tekeminen on keholle tarpeeksi monotonista, voi mieli lentää missä haluaa. Parhaimmillaan yli tunnin lenkitkin tuntuvat muutamilta minuuteilta, kun oikein flow-tilaan pääsee. Maratonillakin saattoi mennä 3-5 kilometriin ohitse ilman, että sitä ollenkaan huomasi. Mulle juokseminen ei ole mielen nollaamista, vaan enemmänkin sen vapauttamista ja rentouttamista. Meditaatiossa pyrin olemaan ajattelematta yhtään mitään, mutta lenkillä annan mielen mennä sinne, minne se sattuu menemään satunnaisten assosisaatioiden seurauksena.

Seurassa juokseminen on saatanasta ja musiikin kanssa juokseminen onnistuu lähinnä "vakavammissa" vauhtiharjoitteluissa ja rääkkilenkeissä. Pitkien lenkkien juokseminen antaa vastapainoa arkielämälle, jossa usein on keskityttävä tiettyyn asiaan tiettyin hetkinä. Juostessa voi mielessään tehdä ihan mitä ikinä haluaa, eikä tarvitse stressata siitä, jos ajatukset harhailevat. Usein juokseminen antaakin eräänlaista tyyneyttä opiskella tai tehdä mitä tahansa keskittymistä vaativaa, kun lenkillä jo sai mietittyä kaikki "turhat" asiat pois päästä. Toisaalta myös pitkän päivän päätteeksi voi rentouttaa itsensä juoksemalla ja antamalla mielensä lentää. Hyvät kirjat, tv-sarjat ja elokuvat ovat sellaisia, joita tulee usein mietittyä lenkillä.

On tosin pakko lisätä, että itse juoksin maratonin lähes tasan viiteen tuntiin, ettei mistään kovasta vauhdista edes ole kyse, vaan hölkkäilystä. Varmaan kovemmilla vauhdeilla siitäkin matkasta katoaa paljon tuota rauhallisuutta ja hiljaisuutta, josta itse niin paljon nautin. Toisaalta olen myös puolimaratonia juossut paljon ja aina pyrkinyt menemään entistä nopeammin, eikä sekään ole estänyt niitä kadonneita kilometrejä ja minuutteja, joita flow-tila aiheuttaa.
“When you’re out there partying and horsing around, somebody out there at the same time is working hard, somebody is getting smarter, and somebody is winning”

mimmi
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 119
Lauteille: Huhtikuu 2013
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#14

Viesti mimmi » kesä 8, 2013, 22.57

bodyguard kirjoitti: Mä tykkään sellasista tasavauhtisista pidemmistä lenkeistä. Se on ikäänkuin lepoa mielelle samalla ja niistä tulee parempi, rauhallisempi ja jotenkin virkeämpi olo. Maratoni on tosin vielä kaukana :D
Juuri näin. Koiran kanssa juostessa pitää toki olla melko hereillä, koska tuolla on tapana yhtäkkiä singota eteen/yrittää kiertää puu tai tolppa, jokainen hengissä selvitty juoksulenkki on siis plussaa :D Onneksi tuo on alkanu ymmärtää käskyn "kierrä", sitten ku se vielä tajuaa, ettei sinkoile minne sattuu, niin sitte mulla on täydellinen lenkkikaveri :)
Wow, this insanity eradicates my soul

Kuvake
Tyttö
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 7287
Lauteille: Huhtikuu 2007
Paikkakunta: Kirkkonummi
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: Judo
Takalajit: Defendo, Karate (shorinji-ryu)
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 0

Maraton ja muut pitkät taivallukset

#15

Viesti Tyttö » kesä 9, 2013, 11.00

Juoksin kolme vuotta sitten Pääkaupunkijuoksussa puolikkaan. Olen tykännyt juosta tuota Pääkaupunkijuoksua (pari kertaa olen vetäissyt siellä kympin). Juoksureitti on tosi kaunis ja kun jalan alla on muuta kuin kovaa asfalttia, niin polvet ja alaselkäkin tykkää enemmän.

Viime vuonna kokeilin Extreme Runin 16 km. Tänä vuonna olin myös ilmoittautunut, mutta aikataulut meni hankaliksi ja kun vielä olkapääkin kiukutteli, niin piti jättää väliin. Ja joo, ei se olkapää sitä juoksemista olisi estänyt, mutta kun siellä on niitä erilaisia esteitäkin... :smt003

Juokseminen on kiva tapa nollata päätä, koska en juokse tavoitteellisesti. Jos alkaisin miettiä juoksutekniikkaa ja tavoiteaikoja, niin homma menisi varmasti liikaa suorittamiseksi. Mutta ei musta kyllä mitään maratoonaria tulisi, niin paljon en juoksemista rakasta. Lyhyemmälläkin lenkillä saattaa juoksumotivaatio loppua kuin seinään, yhtäkkiä juokseminen tuntuu vaan ihan tappavan tylsältä. Ehkä siinä kohdin pää on jo sitten nollattu. brushteeth
Krav Maga 1998 > ja Judo 2006 >
KMG Instructor: Self Defence, Kids & Teens, Combat & Fighting, VIP, Women
Ammattivalmentaja
Method Putkisto ja MP Pilates -ohjaaja
Kahvakuulaohjaaja


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 kurkkijaa