K-40

[Lowclass]

Kysymyksiä yli nelikymppisille. Kuten eräs sensei sanoi aikoinaan, jokainen voi treenata kovaa mutta ei kukaan koko ajan. Tiedän jonkin verran porukkaa jotka joutuneet lopettamaan kun polvet eivät kestä enää potkimista tai selkä..
Ja verrattuna 10-20v sitten, miten mielestäsi silmä, kunto, tekniikka, nopeus yms.

Ikäkysymystä kun nostetaan vähän väliä esille, ja kolmekymppiset kyselevät kannattaako enää aloittaa tätä liikuntamuotoa. Itsellä tuo porukka lähes kaikki vaille tai yli 50v ja vuodessa tapahtunut paljon kehitystä. Itse myös nopeampi-olematta mestari mutta itseen verraten-kuin 20v tai 30v vanhana teknisyydestä puhumattakaan.

Mielipiteitä ja kommentteja.

[Lowclass]

Mielenkiinnosta, toki myös ns vähemmän treenanneet/ vasta-aloittaneet, kokemuksia.

[Presenter]

Yksi selkeä juttu on kovien sparriminuuttien vähentäminen. Jos ei jatkuvasti kilpaile kamppailu-urheilulajissa, ei varsinaisesti ole niin pakottavaa tarvetta sparrata usein ja kovaa. Kova sparri on kuitenkin aika kuluttavaa. Tilalle voi ottaa muunlaisia pariharjoitteita, joissa ei vedetä niin kovaa, mutta joissa pysyy tekemisen meininki mukana. Painilajeissa sparrit ovat eri tavalla kuluttavia kuin pystylajeissa - vertaa lyönnit ja potkut vs. lukot ja kuristukset.

Muutenkin harjoittelun intensiteettiä kannattaa madaltaa, eli ei "ylitetä rajoja" jatkuvasti, koska palautuminen on hitaampaa, kuin nuorempana. Monet puhuvat tästä dieselmoottorivertauksesta ja se onkin ihan toimiva - nuoremmat ovat yleensä kierroskoneita eli räjähtävämpiä ja saavat enemmän tehoja irti lyhyemmissä sparreissa, kun taas vanhemmat harrastajat pitävät kierrokset matalampana, mutta vääntöä riittää. Tekeminen on taloudellisempaa - tietenkin sillä kustannuksella, että niitä tehoja ei löydy ihan samalla tavalla.

Itse olen siis melko nuori, mutta omassa seurassani treenaa jonkin verran yli nelikymppisiä ja ovat kyllä pääosin sitkeitä pirulaisia.

[Lowclass]

Samaa kokenut nuorempana.

Ja lukenut. Eikä toki aina ja kaikilla mutta "pahimmillaan". Kuitenkin, toivon myös hieman lisää kokemuksia mikäli mahd.

Jos ei niin hyvää pääsiäistä.

[fatman]

Samoilla linjoilla Presenterin kanssa. Kovaa ei voi mennä koko ajan. Sellaista rennon reipasta hillumista kestää määrällisesti kuitenkin aika hyvin. Palautumiseen ja kehonhuoltoon joutuu panostamaan enemmän ja siinä löytyy ainakin meikäläisellä vielä paljon parannettavaa. Tällä hetkellä viikottaisia kamppistreenejä on kuitenkin oikeastaan vain yksi, kun ei oikein aika riitä. Puntille pitää kuitenkin päästä 2-3 kertaa viikossa. Pari kamppista viikkoon olisi kuitenkin ihan kiva.

Siitä olen tyytyväinen, että egoa ei enää tarvitse pönkittää. Jos sattuu, niin sen kehtaa myöntää ja voi pyytää kevennystä kaverilta. Mattonujussa ei tarvitse vääntää väkisin, vaan taputan jos siltä tuntuu - useimmiten aika helpostikin.

Nuorempien kisaukkojen tai sellaiseksi haluavien kanssa sparrailut olen lopettanut kokonaan. Meikäläisellä kysy on liikunnasta, jonka tarkoitus on pitää yllä tai ehkä jopa parantaa hyvinvointia ja terveyttä. Jos kroppa on hakattu ja niveliä kolottaa kolme päivää yhden treenin jälkeen, niin metsään mennään omien tavoitteideni osalta. Selkä ja polvet kiusaavat jo muutenkin, enempiä kolotuksia en kaipaa.