Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Katix
aloituspotkija
aloituspotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 4
Lauteille: Lokakuu 2010

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#1

Viesti Katix »

Moi!

Olen uusi täällä ja mietiskelen, löytyisköhän kohtalotovereita, tarinoita tai vinkkejä.
Polveni eturistiside (ACL) leikattiin reilu viikko sitten ja edessä on valtava kuntoutusprojekti. Aiheesta on pitkät pätkät eri keskustelusivustoilla, mutta minua kiinnostaisi tietää, onko teistä kellään kokemusta tai tietoa onko tällaisen operaation jälkeen koskaan enää paluuta potkimaan thaikkuun tai kick boxingiin?
Luin parit keskustelut täältä netistä muilta sivustoilta, joissa thaikkua harrastaneet kertoivat joutuneensa vaihtamaan lajia operaation jäljiltä ja olen nyt kauhuissani :( .

Kiitos!
Toivo
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 13
Lauteille: Joulukuu 2009

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#2

Viesti Toivo »

Moi Katix. Osanottoni polvesta, valtava kuntoutusprojekti on oikea sana kuvaamaan tilannetta. Nyt viikon jälkeen, kun kipulääkityksesi on vähenemässä, lienee kuva tulevasta vähän valjennut. En ole thaikkuväkeä, mutta kun olen jonkun verran potkiskellutkin, kerron vähän omia fiiliksiäni.

ACL:n leikkaus on iso operaatio (oletan että ristisiteesi korvattiin kokonaan uudella jänteellä) ja kuntoutus pitkä. Minulla meni kuukausia ennen kuin pystyin tekemään mitään "oikeaa" treenausta uinnin, vesijuoksun ja polvijumppien lisäksi. Alkuviikkoina ja -kuukausina on tärkeintä saada polven liikeradat ennalleen em. jumpilla ym.. Siihen voi oikeasti mennä kuukausia. Sitten kun pystyy, pitäisi jalkaan saada lihaksia polvea tukemaan eli kunnollista voimaharjoittelua. Voimaharjoittelu on erittäin tärkeää. Itse lankesin sudenkuoppaan, kun polvi alkoi kestämään normaalia elämää ja kävelyä; voimaharjoittelu jäi vähemmälle kun vamma ei aina ollut mielessä ja hinku omaan lajiin oli kova. Potkulajit ovat kuitenkin polvelle niin kova koetus, että sitä tukevia lihaksia on jalassa oltava - voimaharjoittelua ei siis käytännössä voi korvata millään polvea kevyemmin rasittavalla liikunnalla.

Vain aika näyttää, onko paluusi potkimaan mahdollista. Jotkut pystyvät siihen, jotkut eivät. Joillakin ristisiteet ovat kulutustavaraa, joita leikellään useitakin kertoja. Itse en halua enää vastaavaa kokea, joten otan ihan iisisti. Vuodenkaan jälkeen leikkauksesta en uskalla potkuja kunnolla harjoitella. Korostan vielä kerran peruskuntoutuksen jälkeisen voimaharjoittelun merkitystä: kunnon painoilla, monipuolisesti, myös räjähtävästi tehtynä. Lisäksi tasapainolautaa/tyynyä ja epätasaisessa maastossa kävelyä. Onnea matkaan.
Katix
aloituspotkija
aloituspotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 4
Lauteille: Lokakuu 2010

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#3

Viesti Katix »

Moi ja kiitos!
Jep, tässähän tämä valkenee tilanne... Ajattelin että leikkauksesta vaan mennään ylöspäin, mutta ei se ihan niin taida olla...
Pitäisi varmaan löytää joku fysioterapeutti yms. jolla on itsellään kamppailulaji-taustaa. Luulen, että tässä on myös henkisen kuntoutuksen paikka, pelko siitä, että jokin paikka hajoaa, jää varmasti ainakin minulle päälle.

Tietysti, aina voi olla, että ehkä sitten meitsistä tuleekin nyrkkeilijä :)
Kuvake
bodyguard
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 22944
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#4

Viesti bodyguard »

En oo mikään lääkäri tai muukaan vastaava mutta yleinen mielikuva on että ihan minkä tahansa vaivan kanssa kun kysyy lääkäriltä että mites kamppailulajiharjottelu niin vastaus on jyrkkä ei.

Ei kai siinä loppuviimeeksi varmaa vastausta saa kun ajan kanssa kattomalla että onnistuuko vaiko eikö. :)

‎-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.

Blogi
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#5

Viesti Mika »

Katix kirjoitti: Pitäisi varmaan löytää joku fysioterapeutti yms. jolla on itsellään kamppailulaji-taustaa.
Puumajassa on heti kaksi :)

Voimia kuntoutukseen!
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
kala
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 932
Lauteille: Huhtikuu 2005

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#6

Viesti kala »

Täältähän löytyy vertaistukiryhmää.
Omasta puukotuksesta on nyt yhdeksän kuukautta.
Lajitaustasta sen verran, että harrastelin thainyrkkeilyä noin kaksi
vuotta, sitten tuli vamma, tuli muutto ja uusi alku uudella
paikkakunnalla. Tällä hetkellä olen thainyrkkeilyn peruskurssilla.

Minulla kävi sikäli onni, että olin muutamaa kuukautta ennen
vammautumista hankkinut tappelulajeja koskevan vakuutuksen. Näin
pääsin paikkakunnan parhaaksi mainostetulle puukottajalle sekä
parhaaksi mainostetulle fysioterapeutille. Paikkakunnan vaihdon
yhteydessä sain myös hyvät ohjeet uudelle fysioterapeutille, joka on
kuntouttanut monta maajoukkuetason urheilijaa. Oikeastaan ainoa
neuvoni on erinomaisen fysioterapeutin ohjattavaksi hakeutuminen. Et
kertonut millä paikkakunnalla olet, mutta toivottavasti olet tämän
kohdan jo selvittänyt. Loppu onkin sitten pelkkää työtä, kovaa,
turhauttavaa työtä.

Tällä hetkellä tilanne näyttää kohtuullisen hyvältä. Polvi taipuu
suoraksi ja koukistuukin lähes samalla lailla kuin terve. Joskus se
kyllä, tai oikeastaan aika useinkin, turpoaa ja jäykistyy, mutta vaiva
poistuu kahdessa tai kolmessa päivässä. Polvessa on vielä jäljellä
aavistus välystä kiertosuunnassa, mutta se ei tunnu enää mitenkään
esimerkiksi operoidun jalan toimiessa tukijalkana potkussa. Pysärissä
operoidulle jalalle ei uskalla vielä antaa täyttä painoa, eli
suoristaa sitä täysin. Tämä voi olla myös psykologinen
juttu, mutta parantunee ajan saatossa. Sivupolvia voi tehdä ihan
huoletta ja suoriakin polvia olen alkanut tarjoamaan pehmeään säkkiin
pieninä annoksina. Elokuussa mitattiin lihastasapaino, jonka mukaan
operoidun jalan takareisi oli silloin n. 70% terveen jalan
vastaavasta. Muut lihasryhmät olivat hyvin lähellä tervettä
jalkaa. Takareiden kanssa teen töitä vielä edelleen.

Kokonaan kokeilematta on sparraaminen, lähiottelu, jalan pyyhkäisy
alta, uupumukseen asti harjoittelu lajitekniikoilla ja väsyneenä
harjoittelu. Lähiottelua varmaan tulee kohtapuoleen ja ehkä jalan
pyyhkäisyä alta (tarkoitan sitä että kaveri nappaa potkuni kiinni ja
yrittää kaataa minut potkulla sääreen). Lähiottelu pitäisi
varovaisesti tehtynä vielä mennäkin, mutta jalan pyykäisyssä tuumin
hyppiä aluksi suosista kumoon. Sparria voisi aloitella kevyellä
nyrkkeilysparrilla vuodenvaihteen jälkeen. Väsyneenä en ajatellut enää
mennä harjoituksiin lainkaan. Tietynlainen väsymys on ollut yhteinen
tekijä monissa kokemissani vammoissa ja kolhuissa. Fysioterapeuttikin
sanoi, että ihmisessä ensin väsyy hermosto ja sitten vasta
lihakset. Kamppailulajeissa väsymys on siksi merkittävä
loukkaantumisriskiä lisäävä tekijä. Ja jos lihastasapaino ja
koordinaatio ovat muutenkin hakusessa trauman jäljiltä, ...

Kaksi vuotta harrastellut kaveri olisi voinut tarjota itseään myös
suoraan jatkoryhmään. Koska kyseessä on minulle uusi seura, halusin
opetella sen seuran tavan suorittaa tekniikat. Tämän päämäärän
saavuttamiseksi peruskurssi on mitä oivallisin. Löysin paljon uutta
opeteltavaa jopa niinkin "yksinkertaisesta" tekniikasta kuin
etukäden suora. Lainausmerkit siksi, että se on oikeastaan vaikein
peruslyönneistä, nyt kun asiaa ajattelee. Toinen syy peruskurssille
osallistumiseen oli fysioterapeutin ohje aloittaa nousujohteisesti ja
itseään kuunnellen. Käänsin tämän päässäni siten, että ehkä olisin
paremmassa kunnossa nyt, jos olisin kuntouttanut ahkerammin ja mennyt
jo kesällä lajiharjoituksiin, mutta... kun vaakakupin toisella
puolella on saman kidutuksen käyminen läpi uudelleen, jos koipi
antaakin periksi hätäilyn takia... mieluummin menen hiukan
varmistellen. Muutama viikko ei tässä konkurssissa enää tunnu
missään.

Siinäpä tuli tarinoitua ja ehkä vähän vuodatettua omia tuntoja.
Terapiaa se tämäkin. Vielä tahtoisin terottaa fysioterapeutin
merkitystä. Kävin hänen kanssaan monia mielenkiintoisia keskusteluja
vammoista, vammautumisesta, urheilufysiologiasta ja muusta liikuntaan
liittyvästä, ja sain merkittävän määrän näkemystä ja tietoa. Kävimme
läpi paljon hyviä koordinaatioharjoitteita, joita tuumasin pitää
ohjelmassani tästä eteenpäinkin. Hyvä koordinaatio ja kehonhallinta
kuitenkin ehkäisevät ennalta vammojen syntyä. Tavallaan harmi, että en
jutellut hänen kanssaan ennen vammautumista. Ehkäpä en olisi
loukkaantunut lainkaan.
karate ni sente nashi

"Civilized men are more discourteous than savages because they know they can be impolite without having their skulls split."
Conan The Cimmerian
Katix
aloituspotkija
aloituspotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 4
Lauteille: Lokakuu 2010

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#7

Viesti Katix »

Hmmm.. otanpa tuon puumaja-vinkin vastaan ;)

Kiva kuulla muiden kokemuksia. Jakaminen todellakin on terapeuttista! Väittäisin että treenaamaan tottuneelle tällaisen pitkäkestoisen loukkaantumisen läpikäyminen on aina raskasta henkisesti: tässä ei mene vain polvi, menee erittäin rakas harrastus, joillekin elämäntapa.
Mun polvi - tai koko jalka - tuntuu toistaiseksi olevan vain ylimääräinen ruhonosa jota raahaan mukanani... Noita koordinaatioharjoitteita odotan innolla, ja vesijuoksua. Nyt minusta tulee varmaan vesijuoksufanaatikko joksikin aikaa. Tai ehkä vihdoin pääsen sisälle pilatekseen. Jippii!

Ikävää kun ei voi miettiä edes lyöntiharjoittelua säkkiinkään piiiiitkään aikaan. Lääkäri antoi 6 kk:n rajapyykin siihen, ja voishan sitä ennenkin varmaan käydä muksauttelemassa jos ei ottaisi lyöntejä vartalosta asti, mutta en haluaisi opettaa itselleni "väärää" tekniikkaa.

Oh well, eikun särkylääke naamaan ja unten maille!
Toivo
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 13
Lauteille: Joulukuu 2009

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#8

Viesti Toivo »

Vertaistukiryhmä - ihana asia. Leikkaukseen mennessäni en todellakaan tajunnut, miten isosta operaatiosta on käytännössä kyse. Porakoneen (tavallinen Makita :) ) jyystäessä luuhun reikää aloin vähän aavistella ja todellisuus valkeni vasta mömmöjen vaikutusajan jälkeen.

Allekirjoitan myös fysioterapeutin merkityksen. Vaikka niitä liikkeitä voi tehdä ihan itsekseenkin, voi sieltä saada hyviä vinkkejä ja ennenkaikkea seurannan edistymisestä ja kannustajan (eli eteenpäin potkijan). Oma vakutuukseni ei korvannut, mutta kävin kuitenkin muutaman kerran.

Vesijuoksu voi aluksi tuntua vähän hölmöltä ja pliisulta, mutta siitäkin voi innostua - etenkin jos se on ainut asia mitä voi tehdä yli varttitunnin ilman kovia kipuja. Ota Katix nyt aluksi ihan kevyesti ilman riskejä. Tämä episodi vaikuttaa muuhunkin elämään aika pitkän aikaa, joten et todellakaan halua kokea sitä alusta asti uudelleen; tottele lääkäriä ja unohda thaijutut vähäksi aikaa.
Katix
aloituspotkija
aloituspotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 4
Lauteille: Lokakuu 2010

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#9

Viesti Katix »

Onneksi mä olin tainnuksissa, eli en nähnyt porakonetta... Uhhuh, en tahdo ajatella... Oikeasti tavallinen Makita?
Eteenpäin potkijaa todella tarvitaan, etenkin silloin kun meinaa tulla epätoivo. Ja lisäksi olisi hyvä olla sellainen terapeutti tai joku, jolle voisi soittaa 24h ja ihmetellä aina, että "onko tällainen kipu nyt normaalia?". Särky on ok, mutta jokainen vihlaiseva kipu saa mut aina jonkinlaisen paniikin partaalle...
flammac
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 664
Lauteille: Toukokuu 2006
Etulaji: Taekwon-do
Takalajit: Hapkido

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#10

Viesti flammac »

Nostellaanpa tätä, kun tuli itselle ajankohtaiseksi.
Millaisia kuntoutusohjeita itse kukin on saanut leikkauksen jälkeen? Miten kuntoutuminen sujui? Kuinka pian pääsi tatamille potkimaan ja tuntuuko polvi varmalta vai jäikö siihen joko henkistä tai fyysistä vaivaa? Tänään oma ACL leikattu ja vaikka etenkin taekwon-don puolelta jo pelkästään omassa seurassa leikattuja eturistisiteitä on nyt 7, niin aina sitä vaan kaipaa lisää kokemuksia kuultavaksi. Kiinnostaa kanssa, että miten kauan olette joutuneet syömään kipulääkkeitä ja millaisia määriä. Omalla kohdalla kivunhoito heti leikkauksen jälkeen oli aika jäätävää ja kipua ei meinattu saada hallintaan ja nyt tietysti pelottaa, että iskeekö joku jumalaton kipu päälle kun polven etuosaan leikkauksen jälkeen pistetty puudute lakkaa parinkymmenen tunnin päästä.

Omalle kohdalle annettiin alustavasti arvio, että kymmenen kuukauden päästä pystyisi alkaa treenaamaan Taekwon-doa täyspainoisesti, mutta arviohan see vain on.
PetriP
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2135
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: Judo

ACL-leikkaus ja paluu potkimaan

#11

Viesti PetriP »

Mulla on leikkauksesta jo useita vuosia. Polvessa on sellainen "haamu" tunne joskus jota ei osaa kuvailla. Mutta ei mitään kipuja ei mitään rajoituksia.

Kuntouttaminenhan oli aika kovaa hommaa 6kk sillein että joka päivä teki jotain. Ja vasta sen jälkeen aloitin esimerkiksi juoksemisen judoon palasin vasta muutamia kuukausia sen jälkeen. 6kk on minimi sille että jalka kestää jonkinmoista hallitsematonta rasitusta. Nyt on kuulemma leikkaus tekniikkakin muuttunut. varaosa otetaan jostan jalan etu osasta eikä kinkkujänteestä. Se voi vaikuttaa monellakkin tavalla kuntoutumisen aikatauluun. Ainakin ihan aluksi tää uusi tapa on helpommin hajoava
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 43 kurkkijaa