Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Juokseminen

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Valvoja: Valvoja

Vastaa

Harrastatko juoksua?

Joo
58
33%
Joskus
82
46%
En
37
21%
 
Ääniä yhteensä: 177

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 8457
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 44 kertaa
Tykätty: 57 kertaa

Juokseminen

#346

Viesti DeusVult » elo 30, 2018, 10.17

En ole ikinä oikein ymmärtänyt juoksemista. Jo joskus junnuna, kun painoi vielä alle 100kg, niin tuntui olevan haasteellista jaksaa juostaa edes muutamaa kilometriä, eikä tilanne ole siitä juurikaan parantunut, vaikka toisinaan sitä on oikein yrittänyt treenata. Mulla on ennätys joku 5km, jonka jaksaa jollain tavalla hölkötellä läpi, mutta tällä hetkellä ei mene todellakaan niin paljoa. En pysty lainkaan käsittämään, miten jotkut voivat juosta kasuaalisti jotain parinkymmenen kilsan lenkkejä, jostain maratoneista nyt puhumattakaan.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?


PetriP
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1849
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: Judo
Tykännyt: 36 kertaa
Tykätty: 54 kertaa

Juokseminen

#347

Viesti PetriP » elo 30, 2018, 10.36

Salaisuus on:
- kohtuullinen juoksuasento. Rankapitää olla suorassa jotta happi kulkee
- armollinen aloittaminen. Juokse vaikka kilsa ja kävele puolikas juokse kilsa kävele
- aloita max 11/2 lenkeistä ja pidä syke tasolla maksimi-ikä tai jopa alle.

Kovia vauhteja ei tartte kuin kerran viikossa ja alkuun ei lainkaan. Ensinpitää totuttaa keho ja koivet juoksemiseen.

Ja jos painoa on himppu enemmän kuintoivoisit juokseminen voi olla pahasta polville ja silloin voi olla parempia vaikka fillaroida

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 16334
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 260 kertaa
Viesti:

Juokseminen

#348

Viesti Andy » elo 30, 2018, 10.43

Aloittelijoiden juokseminen kusee aina samaan ongelmaan. Siihen että lähdetään juoksemaan liian kovaa, jolloin jalat menee maitohapoille. Koska juoksukunto ei ole vielä hyvä, tästä ei kyetä palautumaan edes kevyen hölkän aikana vaan palautuminen vaatii pysähtymistä.

Järkevintä on aloittaa juoksemalla niin hiljaa kuin ylipäätään on mahdollista ilman että kävelee. Sitä vaikka puoli tuntia ja jos on liian rankkaa niin tosiaan 3min hölkkää 3min kävelyä koko matka ja seuraavalla kerralla 4min hölkkää 2min kävelyä jne. Juostessa on käytännössä helpompi mitata aikaa kuin matkaa.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Andy viestistä:
PetriP
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 105
Viestit: 10731
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Kalajoki
Tykännyt: 76 kertaa
Tykätty: 61 kertaa

Juokseminen

#349

Viesti flammee » elo 30, 2018, 20.10

Mika kirjoitti:
elo 29, 2018, 23.42
Mulle tuli jo kilometrin kohdalla mieleeni, että missä on pallo tai maila tai miten tässä tehdään maaleja tai pisteitä.

Teininä ja parikymppisenä kävin kaksi kertaa viikossa juoksemassa Katinkurussa Porissa. Siinä se suurin viehätys oli päihittää kaksi kaveriani.

Juokseminen on helppo tapa kuntoilla, mutta ei se kaikille sovi. :)
Joo, taidan tietää tunteen puntin kohdalla. Joku vaikkapa maastaveto, ihan turhaa hommaa nostaa jotain ylös, jos sen laskee siihen samaan paikkaan takaisin. Tai vielä äärimmäisempi esimerkki - ojentaa jalat jossain koneessa. Ei ole mitään funktionaalista tarkoitusta, esim. siirtää painoja jonnekin tms.. Mutta jos on vaikkapa töissä joku raskas homma, niinkun oli eilen talkoissa isojen pöllien kantamista / raahausta metässä, niin ihan erilailla draivia ja motivaatiota nostaa täysillä. Juoksupuolellakin on hivenen kiinnostavampaa juosta johonkin, tai vähintäänkin kiertää sellainen lenkki, ettei tarvi palata samaa reittiä takaisin. Juokseminen myös tuntuu sitä vähemmän tylsältä, mitä paremmin tuntee alustan, paksuilla kengillä olen itsekin kokenut tylsyyden joitakin kertoja. Tai kun juoksee polulla metsässä, niin homma tuntuu paljon vauhdikkaammalta ja joutuu vähän keskittyyn siihen maastoon. Alamäkijuoksussakaan kerkiä ajatella sen vertaa että tylsistyminen voisi uhata.. Toki varmaan pitää löytää sellanen perusjuttu, eli se fiilis että juokseminen itsessän tuntuu mukavalta..

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 13168
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 80 kertaa
Tykätty: 308 kertaa

Juokseminen

#350

Viesti Kari Aittomäki » elo 31, 2018, 02.31

Kuvasit juuri mun punttisalituntemukset!
Joka on se varsinainen syy miksen siirtynyt kokonaan punttipuolelle, huomattavasta lahjakkuudesta huolimatta (mun ei tartte ku vilkasta saliovesta niin tuloksiin tulee kilo lisää.)
Se on niin tyhymää päkertämistä!

Kunnon reuhaaminen vaikkapa jonku kannon kanssa on aivan toinen juttu. Kun muutin Äijän rujot työkoneet tänne omaan verstaaseen, kieltäydyin ehdottomasti kaikesta avusta. Koska raskaitten siirtely ja voimankäyttö on hauskaa, ja se vaarantunne eli onnettomuuden mahdollisuus on silkkaa tabasco-nannaa!
Kerran ostin käytetyn jääkaapin kun entinen posahti ja kannoin sen remmivirityksillä kämpille, matkaa oli päälle kilsa.
Mukava kävelyreissu Lauttasaaressa.

Juoksemisesta, oletteko huomanneet juoksutyylien vaikuttavan fyysiseen olemiseen, mukaan lukien treenin pönttövastine?
Minäkun kävin siellä metsässä ja rannoilla pomppimassa, eteisen peilistä katseli hymyilevä sälli jonka hartiat oli takana, keuhkot selvästi auki, jalat kevyet ja olemus endorfiininen.
Kun taasen juoksin Töölöstä escrimatreeniltä kämpille Rööperiin.. juoksuasento oli etukumara, hartiat edessä, pää niinikään kumarassa ja vetelin kepeillä drillejä.
Hammassuojat suussa ja huppu päässä.
Peilistä katsoi paljon hyökkäävämpi olio ja jalat ja koko kroppa oli paljon tappelullisemman olonen ja näkönen.
Vauhtileikittely ja pulssin kanssa kikkailu meni johonkin siihen puoleenväliin.

Mites pitkät juoksut vaikuttaa pönttöön, eikö siinä' tylsisty?
Muistan Mjölnirin rikastuttaneen juoksuaan oksistoa puremalla, tarina ei kerro jäikö soturi pitemmäksi aikaa järsimään männynkylkeä vai oliko pureksinta haukkauksenkaltaisia iskuja..

Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 5440
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Tykännyt: 98 kertaa
Tykätty: 166 kertaa

Juokseminen

#351

Viesti AlexMachine » elo 31, 2018, 08.21

Kaveri juuri eilen postasi Facebookin. Oli juossut Chamonixissa juuri ultramaratonin. 128km ja 26,5 tuntia. Melkoinen reitti, Mont Blanckin luona. Juostaan ilmeiseti 2500m keskikorkeudessa ja reittiprofiili on aika vaativa, eli nousua ja laskua on.
Pitänee haastatella kaveria tarkemmin tuosta.
Katsoin että oli treenannut vuoden tuonne (toki juossut jo kauan muutenkin). 2 kk tuosta oli lievää loukkaantumista ja vuoden juoksut olivat noin 2500km
People are what they do, not what they say, not what they think, not what they pretend to be.

PetriP
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1849
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: Judo
Tykännyt: 36 kertaa
Tykätty: 54 kertaa

Juokseminen

#352

Viesti PetriP » elo 31, 2018, 10.31

Kari Aittomäki kirjoitti:
elo 31, 2018, 02.31
Mites pitkät juoksut vaikuttaa pönttöön, eikö siinä' tylsisty?
Varmaan riippuu hirveästi ihmisestä mutta ei. Maisema vaihtuu kuintenkin kokoajan. Juokseminen ittessään ei vaadi kokoajan huomiota. Juoksumatolla en kestäis juosta paria tuntia. Tai jos laittais tabletilla netfliksin pyöriin tai jotain

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 5238
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 267 kertaa
Tykätty: 209 kertaa

Juokseminen

#353

Viesti Ile » elo 31, 2018, 11.24

Ns. pitkässä juoksussahan tulee "runner's high" elikkäs endorfiinia erittyy ja on muutenkin meditatiivista ja koukuttavaa.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 13168
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 80 kertaa
Tykätty: 308 kertaa

Juokseminen

#354

Viesti Kari Aittomäki » syys 1, 2018, 01.25

Juu olen kuullut.
On jäänyt vaan raskastekoiselta nuo pitkät matkat ikäänkuin väliin, vaikka joskus motiivin ollessa kohdallaan on kyllä pitkätkinmatkat taittuneet.
Mutta ei huvikseen, huvijuoksussa se on, oli max 10 km.
Ois kai sen voinut pitemmällekin puristaa mutta olise tylsää..

Siis oikeasti, pitkämatka tuntuu mukavalta? Kyllähän ne tutut oikeat juoksijat lenkiltä tullessaan hehku onneaan aikalailla erilailla ku minäpolo.

PetriP, tajuan kyllä pointtisi mutta jos jo punttien liikuttelu tuntuu pöhköltä niin sisällä juokseminen/pyöräily/soutaminen ois luultavasti aivan viirupäistä. Minusta siis.

Mulla liittyy juoksentelu-muisteluun sellainen tuskansekainen realitycheck, kun olin parhaassa kunnossani Kuortaneen urheiluopistolla ja lähin "juoksemaan" iltalenkkiä. Kun se lepopulssi tuolloin oli sen 40/min ja ominaisuudet muutenki kohdillaan.
Juoksentelin siinä ja hengittelin ja olin mielestäni aika metsäintiaania.. Sielä on mahtavat mettäradat..

Kun takaa alko kuulua töminää ja Martti Vainio (tuolloin vielä käryämätön) pyyhkäisi ohi ku hirvi.
Se siis taatusti otti kaks askelta matkalla jota minä töpöttelin kahdeksan askeleen tahtiin.

Se oli aika selkeä lapio naamaan. Huu is hell, kuka on juoksija ja oikea Urheilija ja kuka on haaveilija..
Itketti.
Yhä.

Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 105
Viestit: 10731
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Kalajoki
Tykännyt: 76 kertaa
Tykätty: 61 kertaa

Juokseminen

#355

Viesti flammee » syys 1, 2018, 06.21

PetriP kirjoitti:
elo 31, 2018, 10.31
Varmaan riippuu hirveästi ihmisestä mutta ei. Maisema vaihtuu kuintenkin kokoajan. Juokseminen ittessään ei vaadi kokoajan huomiota. Juoksumatolla en kestäis juosta paria tuntia. Tai jos laittais tabletilla netfliksin pyöriin tai jotain
Juoksumatolta tabletin/teeveen tms. ruudun katseleminenkaan ei kauhean hyvin toimi, jotenkin siinä silmät rasittuu ja kun pää sen verran liikkuu, niin se katselu ei sitenkään oikein kunnolla toimi tai varmaan pitäs olla isompi ruutu kuin mitä mulla oli sillon kun testasin (18").. Ja oisko siinä kans se vika että ei olla menossa mihinkään.

Juokseminen itsessään on miellyttävän tuntuista, eikä miellyttävään fiilikseen kovin pian kyllästy. Ite juoksen 90% poluilla ja siinä on sellanen tunnelijuoksun efekti, että sitä kautta tuntuu että vauhtia olisi enemmän ja jatkuvasti pitää keskittyä siihen polkuun ettei juokse mutkaa suoraksi, kompuroi puun juureen tms., niin siinä on sellasta flowia, ainakin välillä. Toki tyhjänpäiväiset ajatukset kiertävät kehää pään sisällä ihan niinkuin tiellä juostessakin, mutta ei se vaan haittaa. Eli ei se koko aikaa ole mitään transsia, vaan enimmäkseen siinä on melko normaali tietoisuuden tila, jossa on ehkä pieni vivahde jotain meditatiivista tilaa.. Hyvin kun kulkee ja ei tunnut kauhean rasittavalta, niin siinä on lentämisen, tai oikeastaan matalalla liitämisen tuntua, kun pääsee eteenpäin sulavasti ilman vaivannäköä, eikä tarvi kuin vähän ohjata eli kaarrella polun mutkien mukaan.

Sellanen idea että pystyy käyttään juoksemista kulkuvälineenä on kans jotenkin inspiroiva, vaikka nopeampia ja parempia kulkuvälineitä onkin helposti saatavilla. Kai siinä on se että ihan ite pystyy johonkin. Ei ole tekniikkaa eikä muita ihmisiä apuna.

Kuvake
Point
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 42 kertaa
Tykätty: 28 kertaa

Juokseminen

#356

Viesti Point » syys 1, 2018, 11.05

Tietenkin varmaan kroppakin vaikuttaa siihen miten ja kuinka nopeasti juoksun tottuu, mutta harjoittelulla on vaikutusta siihen kuinka siihen koukuttuu. Itse olen myös hieman raskasrakenteinen, mutta kummasti kyllä se Runner’s high tulee jossain vaiheessa, kun on malttanut edetä rauhallisesti ja nostaa progressiivisesti harjoitusten vaativuutta ja pituutta.

Kuten Andy sanoi, niin aika monet tekevät sen virheen, että alottava kuntoonsa nähden liian kovaa. Suurin osa treenistä pitäisi mennä niillä matalilla sykkeillä (niin. että pystyy puhumaan samalla hengästymättä) Nyrkkisääntönä aloittavalle kuntoilijalle on, että jos juoksee vaikka kolme kertaa viikossa, niin kaksi niistä on ”höntsää” ja yksi reippaamaampaa tai kovaa treeniä. Tämäkin sisältää sitten lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Esim. 10-15 min höntsää ja sitten 20 min reipasta juoksua (niin että hengitys on raskaampaa. Ei kuitenkaan puuskutusta) tai sitten 20 min ajan nopeita spurtteja ylämäkeen ja kävely alas tai jotain muita intrevalleja, niin että syke nousee kunnolla ja laskee sen jälkeen. Tämän päälle sitten jäähdyttely höntsää 10-15 min. Eihän esim. Jalkatreenejäkään aloiteta kylmiltään lähes maksimeilla ja ilman sarjojen välissä palautuksia.

Itseni kohdalla huomaan, että se Runner’s high alkaa tulemaan kevyillä lenkeillä vasta kolmen vartin jälkeen ja reippaammilla lenkeillä 20 min jälkeen.
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 13168
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 80 kertaa
Tykätty: 308 kertaa

Juokseminen

#357

Viesti Kari Aittomäki » syys 1, 2018, 18.57

Olen muuten lukenut että juokseminen ois se ihmisen luontaisin tapa liikkua, että hikoilun eli iho-hengittämisen kautta homosapiens voi juosta paljon pitemmälle kuin vaikkapa antilooppi.
Ja että loppupeleissä tää karvattomuus ois juuri ihohengityksen eli juoksun ansiota..
Tosin, olenpa lukenut myös vesiapina-tarinaa, siis läträämistä karvattomuuden aiheuttajana..

Myös muistan lukeneeni että zulu-armeija pystyi juosten liikkumaan päivän marssilla samanveroisesti kuin hevossotilaat, eli neutraloimaan ratsuväen liikkuvuuden.

Kiinnitättekö huomiota taaksepotkun korostamiseen, aika paljon näkee näitä jotka nostelee polviaan melkoisen korkealle?

Kuvake
Eizei
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 722
Lauteille: Huhtikuu 2006
Paikkakunta: Jyväskylä
Tykännyt: 91 kertaa
Tykätty: 104 kertaa

Juokseminen

#358

Viesti Eizei » syys 1, 2018, 22.06

Tullut juostua vaihtelevasti kampitteluaika. Välillä ollut aktiivisempia kausia ja välillä ei ollenkaan.

Hanmoodossahan juoksua on suorastaan opetettu. Tästä olikin kamppailunetissä joskus väännöt. Ymmärrän miksi oli, ymmärrän myös miksi näin lajissa tehtiin. Juoksua ei siis opetettu juoksun tähden vaan kehonkäytön opettelun tähden, Opetettiin tutkimaan liikkeen harmoniaa, niin että sujuu kuin tanssi. Ei juoksussa vaan kaikessa. Opetettiin tutkivaa otetta omaan kehonkäyttöön ja mielenmaisemaan yli salirajojen. Vähän kateltiin juoksuasentoa ja käsien liikettä. Heilurin päässä haettiin tietynlaista impulssia ja loppumatka pyrittiin vaan nauttimaan lennosta. Pääasiassa siis lepäämään. Levon hetkellä tietysti painopiste siirtyy, mutta mitään ei varsinaisesti tehdä. Olemista refleksiivisten impulssien välillä, eli oikeastaan olemista todo ja vain ainoastaan, koska refleksiivisyys.

Aika käsityksiä rikkovaa hommaa oli. Koreanmies juoksi joskus kanssamme vielä 20km. Muuten vedettiin kymppi lisää per vuosi. Kerran Seinäjoella sahattiin sitä tekonyppylän vitosta 50km. Itsellä tosin meni polvi 35 kohdalla. Maaliin päässeet huomasivat juosseensa kierroksen ylimäärästä, 55km. Siellä oli juoksua treenaamattomiakin ukkoja ja lajin ikämiehiä mukana. Ei moni uskonut, että tuommoista matkaa pystyy tosta vaan juoksemaan, vaan ajatus oli että kamppailutreeniaikahan siinä menee hukkaan kun tuommosta matkaa vartenhan pitää jumanketa treenata notta mitä järkee... Ihmeisiin sitä pystyy kun maltilla vetelee rauhaksiin. Yksi sälli veteli sinne sataseen asti. Mutta nykyäänhän joka korttelissa joku vetelee jo ultramaroja. :D

Auttaa kyllä pirusti itellä jos maisema vaihtuu. Toi Seinäjoen homma oli kyllä ihan murhaa. Siinä huomasi että porukan tuki oli tärkeää. Kun pohojalaasella isännällä alkaa väsymyksestä vanhat reissut tulemaan mielehen, niin naurattaahan se ja energiaa ilmestyy jostain nuoremmallekin. Se auttaa kans jos matkan puoliväli on hemmetin kaukana kotoa. Henkisesti tylsää joo. Mutta ehkä se on se itsensävoittaminen siinä ylämäkialamäkirumbassa. Sitä samaa kun joku kuristas ja minähän en piruvie luovuta, mutta eri. Pidemmällä matkalla se aalto kasvaa ku lama. Tulee aina takasi ja iskee vähän kovempaa, ja menee yleensä ja aika pitkään myös ohi. Maratonilla on hurja nähdä kun siinä viimesellä 200metrillä on niitä ukkoja jotka on vetäny kutakuinki sen 42km ja laattaa siinä tienposkessa kippurassa. Sitä jotenki luulis, että sen matkan vaikka saateri ryömis maaliin kaiken sen jälkeen mutta kun unitulee nisetulee.

Jännä homma on se, että ajan saatossa mun juoksutulokset on vain parantuneet, vaikken ole oikeastaan mitään juoksumaista tehnyt niiden parantamiseksi. Olen tietysti ennen juoksutapahtumaa käynyt ottamassa lenkkiä alle jonkin verran, muttei mitään totista hommaa. Lähinnä totutellu kroppaa tulevaan. Uskon, että tietynlaisen kehonkäytön harjoittelulla on ollut tässä asiassa suuri merkitys. Osaa päästellä mukavaa vauhtia erittäin taloudellisesti. Siinä missä kunto on huonompi, on taito kompensoinut hommaa. Mun tekemisen tapaan ei kuulu minkäänlaiset nostot, työnnöt, vedot tai ponnistukset. Pyrin olemaan tekemättä mitään näistä ja saada liikkeen tapahtumaan refleksiivisesti ja holistisesti, liikkumaan (antaa liikkua) koko keholla. Siinä säästää paukkuja. Samaan pyrin kamppailussa. Tämä on myös Hanmoodossa tapa tehdä asioita. Se ukkeli tietää liikkumisesta.

Jotain virallisia tuloksia vielä tähän loppuun... Ei nyt tietenkään mitään mahottomia juoksuja ole tehty, kun mikään juoksija ole, mutta omat odotukset on ylittyneet useampaan otteeseen siihen nähden, mitä olen juoksemiseen panostanut (yöjuoksut erikseen). Kolmenkympin yläpuolisia juoksuja: 2015 vuodelta Jyväskiepin kuntokieppi 13km 1.00.10, Finlandia puolimara 1.39.04, Helsingin mara 2012 3.40.29 (netto).

Pitäs varmaan alkaa taas juoksemaan. Nämä pimenevät viilenevät illat on aika parhaita siihen hommaan. Tulee monet syksyiset kisavalmistautumiset het mieleen.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Eizei viestistä (yhteensä 2):
Mikaflammee
Antti Junikka
Hanmoodo 3.dan
Haedong Kumdo 3.dan

PetriP
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1849
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: Judo
Tykännyt: 36 kertaa
Tykätty: 54 kertaa

Juokseminen

#359

Viesti PetriP » syys 2, 2018, 12.16

Kari Aittomäki kirjoitti:
syys 1, 2018, 18.57
Olen muuten lukenut että juokseminen ois se ihmisen luontaisin tapa liikkua, että hikoilun eli iho-hengittämisen kautta homosapiens voi juosta paljon pitemmälle kuin vaikkapa antilooppi.
----
Kiinnitättekö huomiota taaksepotkun korostamiseen, aika paljon näkee näitä jotka nostelee polviaan melkoisen korkealle?
Vieläkin on heimoja jotka metsästää juoksemalla antiloopin kiinne. Keskiverto suomalaista kun katsoo ei oo helppo uskoa että evoluutiossa ihminen on muokkaantunut kestäväksi juoksijaksi.

En usko että taaksepokuun kannattaa kiinnittää huomiota. Harjoitteilla sitä voi tehdä paremmaksi, mutta jos jalkoja rupeaa kovin tietoisesti ohjaamaan niin se ei toimi. Polvia pitää nostaa sen enemmä mitä lujempaa menee

Kuva

Tuossa Bekelen jalannosto. Oli hankala löytää sopivalla hetkellä. Huomaa että nostaessa on jalkakoukussa. se säästää energiaa.

Ja tuossa Bekeln taaksevienti
Kuva

Eli molempi parempi. Te taakse vienti tietty edellyttää sitä että lonknakoukistaja lihakset ei oo kireät. Eli ne pitää jumpata kuntoon ja sitten se kuopaisu voi tuonne asti yltää. Harvalla juoksijalla on

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 16334
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 260 kertaa
Viesti:

Juokseminen

#360

Viesti Andy » syys 2, 2018, 12.51

Kari Aittomäki kirjoitti:
syys 1, 2018, 18.57
Myös muistan lukeneeni että zulu-armeija pystyi juosten liikkumaan päivän marssilla samanveroisesti kuin hevossotilaat, eli neutraloimaan ratsuväen liikkuvuuden.
Käytännössä ratsuväki ei marssinut juurikaan nopeammin kuin jalkaväki pidemmillä marsseilla, koska kuormasto oli se, joka rajoitti marssinopeutta. Ja ratsuväki tarvitsee jopa isomman kuormaston hevosten huollon takia. Lähinnä se parempi liikkuvuus oli taistelutilanteissa tai jossain lyhyissä muutaman tunnin siirtymissä.

Sen uskon hyvinkin, että jossain "kierrätte tuon kukkulan ja asetutte asemiin illalla vihollisen taakse" -tyylisissä siirtymissä juoksemista harjoitelleet ja kevyesti varustetut zulujoukot saattoivat kilpailla ratsuväen kanssa.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 kurkkijaa