Tätä yritin tuolla alussa myös sanoa. Mekaanisesti jos on paljon massaa ylhäällä vartalossa, on massa "hidas". Tämä tarkoittaa sitä että maalitaulu työntää vähemmän lyöjää ja lyöjä enemmän maalitaulua. Kiihtyvyyden mielessä. Kolari vaikuttaa enemmän pienempään massaan. Nämä siis oletuksella ettei vartalo ole hyvin asemoitu.L.K. kirjoitti: Kyllähän kuitenkin taas iso ja vahva kaveri pystyy lyömään "pelkällä kädellä" varsin kovaakin jos käsi vaan lähtee rivakasti.
Tarkoitan siis sitä että jos ei osaa kunnolla ottaa kehoa mukaan, mutta lyönti on silti räjähtävä.
Lisäksi vahvemmat miehet osaavat monesti lähteä rajummalla meiningillä puskemaan siten, että myös tuki maasta tai reilu vartalon heilautus tulee mukaan. Painoja nostelleella on kokemusta massojen liikuttelusta ja itseluottamusta lähteä suorituksiin kunnolla, jolloin asemointikin menee kohdalleen.
Toinen juttu on että saa lyöntejä normaalitilasta lähtemään tarvittaessa nopeasti ja helposti, ilman riuhtaisuja. Sekin tietenkin onnistuu, jos lyö paljon. Rintalihasten harjoittelussa on kuitenkin se vaara, että saa taipumuksen harjoittaa rintalihaksia myös lyöntiharjoittelussa ja oppii liiaksi riuhtomaan. Tottakai asian ei tarvitse mennä näin, mutta monesti menee.
Voisin tiivistää oman suositukseni ketjun aihepiiristä: Jos on tarkoitus oppia lyömään kovaa, nopeasti, rennosti, helposti tai miten tahansa, kannattaa perusharjoitella tätä tukevalla tavalla. Penkillä on annettavaa asiaan, mutta penkkipunnerrus on myös oma lajinsa. On tärkeää erottaa omat motiivit heidän motiiveistaan joiden pelikenttä on se penkki. Niinpä esim penkkilukemat tavoitteina voi unohtaa samantien ja ottaa vaikka lyöntimittauslukemia tilalle.
Itseäni henkilökohtaisesti ei kiinnosta sellainen lyöntivoima, mille en näe käyttöä näin urheilujen ulkopuolella harjoittelevana. Helppous, tarkkuus ja rakenne olisivat tärkeimpiä. Kuten aiemmin sanottu, penkistä voi olla hyötyä myös tähän.
