Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Nuoren lihastreeni

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Valvoja: Valvoja

Vastaa
T-T
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 3596
Lauteille: Helmikuu 2011
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Nuoren lihastreeni

#391

Viesti T-T » touko 12, 2013, 15.22

Pitää fiksata ilmeisesti hiirtä, kun kaikki meinaa tulla tuplana. tuon toisen voi modet poistaa...

Ja termiitti ymmärsit ihan oikein, ja elikä painot voi olla myös nopeusvoimaharjoittelussa hyvin lähellä maksimia, kun pääasia on se, että lihas ittessään pyrkiin toimiin räjähtävästi.

Tavallaan melkein ykkönenkin eli maksimi voi olla nopeusvoimareeni, jos sen pyrkii tekemään niin nopeasti kuin mahdollista.
Tai reenin siitä saa sillai, että pitelee pienet tauot välissä.

paremminhan se reeni tietenkin palvelee monia asioita, että löytää sen välin riittävien toistojen ja maksimin välistä, joka siis juuri pyörii tuossa sinun mainitsemissa prosenteissa.

Monesti vain ymmärretään että se näennäinen nopeus olisi se juttu.



...Nää on sitten vain nopeita mutumuisteluita vuosien takaa...


Termiitti
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 146
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 0
Tykätty: 3 kertaa

Nuoren lihastreeni

#392

Viesti Termiitti » touko 12, 2013, 16.03

Ihan hyviä pointteja T-T sulla kyllä tuossa...
Nopeus- ja maksimivoimatreenissä (periaatteessa kaikessa voimaharjoittelussa) kyse on nopeitten lihassolukoiden treenauksesta, eli ne nopeusvoimasarjat tulis tehdä ikäänkun tangossa olis maksimipainot.

Se nopeusreeni pitäs olla psyykkisestikin ikäänkuin maksiminostoja ja tästä syystä ne palautukset sarjojen välissä tulis olla riittävät eli en oikein tykkää esim wsb-systeemin lyhkäsistä tauoista ja "liian pienistä" kuormista. Tämä siitä syystä ,jotta ne nopiat solut alkais vörkkiin täytyy tangossa olla "riittävästi" rautaa ja mikäli sarjoista ei palauduta kunnolla sen treenin teho laskee ja sen treenin merkitys on aika kyseenalanen.

Maksimivoimaharjotuksessa nostossa toimii kaikki lihassolutyypit hitaista nopeisiin kun taas nopeusreeneissä haetaan nopeita.
Vastasinkohan mä edes mihinkään kysymykseen vai kysyköhän kukaan ees mitään :D

J.V
"Mies se on hävinnykki mies... Ja huono mies onki!"

T-T
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 3596
Lauteille: Helmikuu 2011
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Nuoren lihastreeni

#393

Viesti T-T » touko 12, 2013, 16.37

Eikun nyt vaan jutellaan :D

Ja kyllä, ja näen asiat samalla tavalla kuin sinä.

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#394

Viesti obmijoy » touko 17, 2013, 05.20

Termiitti kirjoitti: Tuota tuota.. En näe mitään järkeä siinä, että ne voimanostoliikkeet tehdään yhtään sen hitaammin vaan kyl niissäkin pitäs pyrkiä sellaseen ripeeseen suoritukseen.

Nopeusvoima kehittyy pääsääntösesti vain siinä lajissa jossa sitä tehdään. Sen siirtovaikutus muihin liikkeisiin on pitkään urheilussa ollut myytti ja se EI pidä paikkaansa. (Viitasalo kirjoitti aikanaan aiheesta ja sitä on luettu kuin piru raamattua).

Tästä ei pidä vetää johtopäätöstä etteikö pn-liikkeitä kannattaisi tehdä ,vaan kantsis miettii ,miks niitä tehään.
Toinen juttu on se et niitten paikka on kyl reenin alussa mut ei varsinaisesti tästä syystä kun esitit. Syy on lähinnä se et pn-liikkeet on teknisempiä ja ne tulis tehä freesinä (treenin alussa) koska myöhemmin/väsyneenä se kroppa ei enää käskyttele yhtä hyvin.

J.V
Termiitti kerron tässä alla samankuin sinä mutta omalla tavallani:


kovimat etupotkut potkutyynyyn olen vastaanottanut painonnostajalta joka harrasti HJJ eli vahvan etukyykyn ja pukillehypyn voima siirty aika hyvin etupotkuun

voimanostoliikeet teen siksi hitasti kun en 3x150kg taakalla enään kovin nopesti ylös pääse ja vaikka nousenkin hitaasti pohjasta ylös teen sen niin pirunnopeesti ku pystyn, silti se on hitaan näköistä

kun kyykään 120kg suoritus ei ole niin hidas

rivessä taas 100kg rive tulee nopeesti rinnalle
mutta 105 kg ei tule riittävän korkeelle ja en saa siihen enään riittävää nopeutta jotta tulisi riittävän ylös joten suoritus jää vain riven jälkeiseksi korkeaveto sarjaksi

Siksi teen painonosto tekniikat ensin jotta jaksan pitää liikeitten tekniikkaa kasassa ja nopeusvoimaa on viellä riittävästi jotta liikeet onnistuu.
Siksi teen painonnostoliikeet ekaksi, koska ne tehdään kevyemmin painoin kuin voimannostokyykky ja mave ja hukkaisin aikaani siihen, että lämmitelisin ekaksi takakyykkyyn tyyliin 10x40 5x80 5x100 3x120 3x140 max x150 tän jälkeen tekisin mavenn ja no painonostoliikeet eivät onnistu enään tämän jälkeen kun reidet ovat väsytetty...

kun voin lämmitellä käyttäen painoja 20-100kg tehden painonnostoliikeitä ja samalla saan hyvää räjähtävävoima treeniä

Kun siirryn painoihin 100-200kg liikeinä on enään leveä etukyykky, etukyykky ja takakyykky sekä maven eri versiot.

vanhan miehen on muutenkin hyvä joka treenissä tehdä jotain nopeusvoima treeniä

siirtymällä ykköslämmitelystä painonostoliikeisiin (joita kakkos-lämittely sisältää) säästän lämmitelyaikaa ja energiaa joka antaa minulle sen hyödyn että jaksan tehdä hyvin KOKONAISEN mittaritreenin, joka kertoo kokokehoni maxvoimatason sillä hetkellä ja rasittaa kehoa äärimmileen joka voimatekijän osalta ja antaa noin viikoksi syyn treenailla vain kevyehköjä ja räjähtäviä tempaustreenejä...

tai näin treenasin viellä silloin kun unen määrät oli kohdillaan eli 2011

Kiitos Termiitti selkeästä kirjoittelusta, näistä selvenyksistä on suuri hyöty niille jotka ovat treenanneet hyvän kehon hallinnan ja pohjavoimatasot 14-17 vuotiaan weiderin menetelmällä ja kampailutreenillä.
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#395

Viesti obmijoy » loka 17, 2013, 21.46

Mappe
http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=29&t=19118" onclick="window.open(this.href);return false;

koska linkki voi kadota kopsaan tähän koska tärkeä

Mihin on niin pahuksen kiire - Nuoren urheilijan väylällä on monta karikkoa


Säännöllinen ja huipulle tähtäävä harjoittelu alkaa yhä aikaisemmin ja sitä tehdään yhä intensiivisemmin. Tuloksia pitäisi syntyä heti. Tietä huipulle varjostavat monet uhkatekijät kuten ylikuormitustila ja turhat vammat. Suuren osan ongelmista voisi välttää jos olisi hiukan malttia, arvioi ylilääkäri Harri Selänne.

Keskustelu lääketieteen ja kirurgian tohtori Harri Selänteen kanssa Jyväskylässä aaltoili kovinkin laajalla alueella, mutta erityisesti pohdittiin lasten ja nuorten liikkumista. Nuorten systemaattinen harjoittelu alkaa jatkuvasti yhä aikaisemmin. Tämä jo sellaisenaan aiheuttaa sangen monenlaisia ongelmia esimerkiksi perheiden sisäisessä rakenteessa ja ajankäytössä. Harri Selänne kertoo asian lääkärin kielellä.

”Lasten yhä nuorempana tapahtuva ammattityyppinen harrastaminen lisää riskiä liian varhaiseen intensiivisen harjoitteluun, joka samalla tuo oireita sekä fyysisellä, että psyykkisellä puolella. Osaltaan taustalla on ohjaajien ja ehkä vanhempienkin liian suuri innostus kehittää lapsista huippu-urheilijoita liian varhain.”
Lahjakkuutta etsitään väärään aikaan

Vielä neljännesvuosisata sitten seuroihin liityttiin aikaisintaan vaiheessa, jossa siirryttiin kansakoulusta oppi- tai kansalaiskouluun - siis 11 ikävuoden jälkeen. Ennen sitä ei urheiluseuratoimintaan oikeastaan päässyt mukaan. Tänään tilanne on aivan toinen. Varsinkin joukkuelajeissa vasta 11 - 13 vuoden iässä aloittaminen lienee lähes mahdotonta ja se luo aikamoista eriarvoisuutta. Harri Selänne tuntee ilmiön.

”Lahjakkuuksia pyritään hakemaan liian varhain - joskus jopa iässä, jossa lahjakkuus ei vielä edes pääse esille. Yleisesti hyväksytty tosiasia lääketieteen piirissä on, että varhain aloitettu monipuolinen harjoittelu takaa paremman lopputuloksen kuin keskittyminen yhteen lajiin liian nuorena”, arvio Harri Selänne.

Voiko innostunut harrastamisen ja harjoittelun kausi kestää vain tietyn ajan? Päättyykö aikaisin aloitettu tehoharjoittelu ennen tulosten syntyä? Tuleeko innostuksen kaari tässä tilanteessa täyteen väärään aikaan eikä seestynyt harjoittelukausi saa jatkua riittävän pitkään? Nämä kysymykset saivat Harri Selänteen mietteliääksi. Hän sanoi, ettei ollut koskaan pohtinut asiaa tuosta kulmasta, mutta piti ajatusta mielenkiintoisena.

”Useinhan käy niin, että hyvin varhain aloitettu harjoittelu loppuukin liian aikaisin - juuri silloin kun urheilijan pitäisi tehdä huipputuloksia ja olla uransa parhaassa kunnossa. Voi siis olla, että ihmisellä on jonkinlainen intensiiviseen harjoitteluun liittyvä "elinkaari". Hyvin varhain aloitettu harjoittelu saattaa johtaa siihen, että ihminen palaa loppuun turhan aikaisin. Tähän ei ole mitään tieteellistä perustelua, mutta ajatus sellaisenaan on mielenkiintoinen ja varmaankin mahdollinen”, arvioi Harri Selänne.
Nuorten kehityksessä suuria eroja

Drop Out on ilmiö, joka kiinnostaa kaikkialla. Harrastuksen lopettamisprosentti voi joissain joukkuelajeissa olla hyvinkin korkea, eikä lopettamisiin ole löydettävissä selkeitä yksittäisiä syitä. Varsinkin lajeissa, joissa harrastusryhmät on sidottu syntymävuoteen, on havaittavissa, että erityisesti murrosiän kynnyksellä nuoret ovat kehityksessään hyvin erilaisessa tilanteessa. Tämä aikaansaa aikamoisen vääristymän joukkueen sisällä. Ongelma on tunnistettu, mutta siihen suhtaudutaan edelleen varsin välinpitämättömästi.

”Pahimmillaan tai parhaimmillaan niin sanotun biologisen ja kronologisen iän välillä voi olla jopa kaksi vuotta eroa. Elimistön kypsymisen ei siis tapahdu yhteneväisesti kalenteri-ikään sidotusti ja riskit ovat monitahoiset. Niitä voidaan miettiä yksilön kannalta: vammautumisriski kasvaa ja motivaatio kärsii. Riskejä voidaan katsoa myös lajikehityksen kannalta: oikeita asioita ei osatakaan tehdä oikeaan aikaan ja urheilusta häviää hauskuus. Sen lisäksi että haetaan lapsille aktiivista ja hyvää toimintaa vapaa-aikana, saatetaan aikaansaada kehityksen pysähtyminen.”

Ongelmat ovat siis kahdensuuntaisia. Ne voivat olla traumaattisia harrastajan kannalta kun hän huomaa, että kovinkaan harjoittelu ei tuo toivottuja tuloksia elimistössä. Lajien kannalta katsottuna väärin toimien on hyvin helppo hukata hiukan hitaammin kasvavia ja kehittyviä lahjakkuuksia, jotka jyrätään fyysisesti isompien alle kentillä tai kaukaloissa.
Isot jyräävät pienet

Harri Selänteen mukaan on liian helppoa nähdä sellaiset lapset, jotka kasvavat nopeasti kokoa ja kehittävät lihasmassaa. Aika monessa urheilulajissa tällaisille yksilöille annetaan paljon mahdollisuuksia ja pelitilaa. Vastaavasti hitaammin kehittyvät jäävät syrjään, eikä heidän kehityksestään huolehdita niiden ominaisuuksien suhteen, jotka kyseisessä iässä ja kehitysvaiheessa voisivat parhaiten kehittyä.

Perinteisesti sanotaan, että tytöt kehittyvät hiukan poikia nopeammin. Harri Selänteen mukaan on kuitenkin syytä huomioida, että tyttöjen puberteetin tuleminen on poikia hitaampaa.

”Tytöillä ei varsinaista anabolista, lihaksia kasvattavaa "myrskyä" luonnollisesti ole. Jostain syystä tyttöjen hapenottokyky nuorempana, jo ennen varsinaisen puberteetin puhkeamista, saattaa kehittyä hiukan paremmin kuin pojilla. Tämän lisäksi aika iso kysymys on tyttöjen hormonaalinen kehitys, joka saattaa viivästyä kokonaan, mikäli intensiivinen harjoittelu aloitetaan liian aikaisin. Tämän hormonaalisen kehityksen merkitys sekä pituuskasvun että luiden vahvistumisen kannalta on aika merkittävä, joten kyseinen kehitysjakso nuoren urheilijan elämässä on yhtä aikaa uhka ja mahdollisuus”, sanoo Harri Selänne.

”Testosteronimyrsky -ilmauksella tarkoitetaan sitä, että poikien testosteronitaso saattaa hetkellisesti nousta 100 jopa 150 prosenttia normaalitasosta. Tällöin meillä on tilaisuus lisätä harjoituksen intensiivisyyttä kahdellakin tavalla. Voimme lisätä harjoitusmääriä, koska palautuminen tapahtuu hiukan nopeammin ja toisaalta voimme pyrkiä kehittämään lihasmassaa ja hapenottokykyä, koska tähän on tarvittavat rakennusaineet. Jos tätä mahdollisuutta yritetään hyödyntää liian varhain, koko asia kääntyy päinvastaiseksi. Lapsen kehitys pysähtyy, motivaatio kärsii ja ennen kaikkea vammautumisriski lisääntyy”, sanoo Harri Selänne.
Mieli maassa kun tuloksia ei synny

Fyysisten vaikutusten lisäksi ovat myös psyykkiset tekijät merkittäviä. Jyrän alle jäädään yhtä lailla henkisesti kuin fyysisestikin. Aika usein lajin harrastamisen lopettaminen liittyy tähän ilmiöön.

”Voidaan kuvitella tilanne, jossa pojat käyvät punttisalissa nostamassa painoja ja vaikka yritys on kova, kyseisellä yksilöllä lihakset eivät kasva siinä vauhdissa kuin vieressä olevalla kaverilla. Muistan omakohtaiseksi erään tapauksen, jossa joukkueen pienipainoisimman pojan (35 kg) ja raskaimman painoeroa oli samanikäisenä 40 kiloa. Voi vain kuvitella millaisia mielenmyllerryksiä tapahtuu sen hintelimmän pojan päässä, kun hän ei kaikesta harjoittelusta huolimatta kehity”, pohtii Harri Selänne.
”Nuorten valmentajilta edellytetään valtavaa kypsyyttä”

Nuorten valmentajat ja ohjaajat ovat paljon vartijoina. Jo edellä kuvattu kertoo kuinka paljon tietoa ja kypsyyttä murrosikäisten ohjaaminen vaatii. Lajiosaamisen lisäksi pitäisi pystyä jatkuvasti aistimaan muun muassa missä kehitysvaiheessa nuoret urheilijat milloinkin ovat. Ymmärretäänkö tämä ottaa esille valmentajakoulutuksessa ja osataanko joukkuelajeissa ottaa yksilö riittävästi huomioon?

”Mielestäni nuorempien ikäluokkien ohjaajien tärkein tehtävä olisi tarjota lapsille liikunnanriemua ja pyrkiä siihen, että jokainen liikkuva lapsi saisi oman kehityskaarensa mukaisen parhaan valmennuksen. Ainoastaan hyvin valistunut valmentaja ymmärtää, että 13-vuotiaana saavutettu piirinmestaruus voi joskus olla uhka yksilön parhaalle kehitykselle. Ongelma on se, että koulutetut ja ehkä valistuneimmat valmentajat ovat yleensä valmentamassa vanhempia ikäluokkia tai täysi-ikäisiä urheilijoita ja silloin voi käydä niin, että nuorempien ikäryhmien vetäjien tietotaso ei riitä tämäntyyppisten asioiden ymmärtämiseen”, arvioi Harri Selänne.
Burn out urheilemalla

Teini-ikäisen urheilijan liialla kuormittamisella voi olla vakavia vaikutuksia. Työelämän Burn Out tunnetaan jo sangen hyvin ja tiedetään, että siitä toipuminen saattaa viedä hyvinkin pitkään. Urheilussa puhutaan usein ylikunnosta. Ylirasittuneiden teini-ikäisten urheilijoiden oireet ovat kovin samankaltaisia kuin työelämässä ylirasittuneiden aikuisten, mutta siitä huolimatta kova kuormitus jatkuu päivästä toiseen. Harri Selänne pitää tilannetta hyvin valitettavana.

”Burn out on monellakin tavalla aika mielenkiintoinen ilmiö. Työelämän Burn out ja toisaalta urheilijan ylikuormitustila ovat fysiologisesti hyvin samantyyppisiä ilmiöitä. Ne kuormittavat samoja mekanismeja, useimmiten lisämunuaisen kuorikerroksen erittämän kortisolituotannon kautta. On aika vaarallista, jos urheilija lähtiessään harjoituksiin tai peleihin miettii mielessään, että pitääkö taas lähteä tai voisiko välillä tehdä jotain muuta. Aika usein tämän tyyppiset loppuun palamiset liittyvät urheilun lopettamiseen ja näin ei saisi tapahtua”, sanoo Harri Selänne.

Urheilijan ylikuoritustila saattaa pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa palautuminen kestää kuukausia – jopa puoli vuotta. Tilanteen seuraamiseen on tarjolla yksinkertaisia apuvälineitä, joita valmentajien tulisi käyttää.

”Terveydentilan ja fysiologisen tilanteen todentamiseen voidaan käyttää sydänrytmin eli pulssin aamuisin tapahtuvaa mittausta. Sillä voidaan varmistaa, että ylikuormitustila ei saa otetta”, kertoo Harri Selänne.
Lihakset kasvavat levossa

Kovat haaveet ja suuret unelmat esimerkiksi maajoukkuepaikasta voivat aiheuttaa ongelmia. Kovan harjoittelun vaatima lepo unohtuu helposti. Erityisesti tämä voi olla ongelma harjoitusleirien aikana. Valmentajien usein sangen tavoitteellinen ohjelma viedään läpi kehoa kuuntelematta. Harri Selänteen mielestä ollaan jälleen ison ongelman äärellä.

”Sen lisäksi että lahjakas urheilija pelaa joukkueensa harjoituksissa, saattaa hän pelata eri ikäkausien harjoituksissa ja olla mukana vanhemman ikäryhmän otteluissa. Lisäksi hän pelaa todennäköisesti koulujoukkueessa ja kaiken kukkuraksi hänellä saattaa olla muita liikuntaharrastuksia. Jos kyse on todellisesta huipusta astuvat kuvaan myös maajoukkueleirit ja komennukset. Järjestelmän pitäisi enemmän ottaa huomioon kokonaisrasitus. Tällä hetkellä aika monessa tilanteessa valmentaja ajattelee asiaa vain omalta kohdaltaan. Jonkinlainen yhteistyö koulujen, urheiluseurojen ja maajoukkuevalmentajien kesken olisi välttämätöntä, jotta kokonaiskuormitus ei kasvaisi liikaa”.
”Vain suuret mestarit uskaltavat levätä”

Harri Selänne korostaa, että valmentajien tulisi ymmärtää joitain fysiologisia lainalaisuuksia.

”Yksi tavallinen asia, joka on ollut tiedossa jo kauan, on että lihakset kasvavat levossa. Muistan Muhammed Alin alias Cassius Clayn todenneen, että vain suuret mestarit uskaltavat levätä. Kuormituksella ja rasituksella aiheutetaan lihakselle paine kasvaa tai lisätä jollain tavalla elimistön muuta ominaisuutta sen kuormituksen kattamiseen, jota on harjoituksella saatu aikaan. Mikäli tämän jälkeen unohdetaan lepo, saattaa koko harjoituksen hyvä vaikutus jäädä pois ja sen lisäksi ylikuormitus saattaa tuoda mukanaan kaikki muut siihen liittyvät ongelmat”, toteaa Harri Selänne.

Nuori urheilija tulisi nähdä psykofyysisenä kokonaisuutena. Levon ja rasituksen oikeaa suhdetta on kuitenkin tutkittu sangen vähän. Se lienee hyvin vaikeaa, koska mittaamiseen pitäisi ottaa mukaan päivän kokonaisrasitus. Lisäksi tulisi erottaa intensiivinen ja palauttava harjoitus.

Harri Selänteen mukaan jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisi pitää kaavaa kolme päivää intensiivistä rasitusta ja tämän jälkeen lepo. Viikon aikana pitäisi siis olla kaksi täydellistä lepopäivää.

”Valistuneet valmentajat ohjaavatkin urheilijoita huomioimaan tämän myös koululiikunnassa. Aiheeseen on löydettävissä joitain teoreettisia taustoja. On mitattu tiettyjen hormonien pitoisuuksia ja huomattu, että intensiivisen harjoittelun neljännen päivän jälkeen näissä tapahtuu voimakas romahdus ja sen jälkeen tasot jäävät pysyvästi matalammaksi. Tämä voidaan estää niin helpolla keinolla kuin yhdellä lepopäivällä”, sanoo Harri Selänne.
Aiheuttaako ylirasitus vammautumista?

Jatkuvasti ylirasitustilassa harjoittelevat nuoret tuntuvat olevan vammaherkkiä. Harri Selänteen mielestä kyseessä voi olla aineenvaihduntaan liittyvä ilmiö.

”Ylikuormitustilassa elimistön valmius ottaa vastaan erityyppisiä rasituksia on aika heikko. Kun toimitaan suorituskyvyn ylärajoilla ja voimavarat ovat vähissä, käytetään erilaisissa suorituksissa myös korvaavia tai kompensatorisia liikkeitä. Tällöin saatetaan kuormittaa vääriä lihaksia sekä vääriä liikeratoja ja näin aiheutetaan vammautumista”, arvioi Harri Selänne.

Hän haluaa ottaa esille myös erään vammojen hoitoon liittyvän ongelman – kiireen. Liian usein ollaan ylioptimistisia. Toivotaan että nuori urheilija voisi palata harjoituksiin ja kilpailuihin mieluummin tänään kuin huomenna.

”Eräs syy tähän on valmentajien halu saada varsinkin hyvät ja lahjakkaat pelaajat nopeasti peleihin. Valitettavan usein kyseessä on myös vanhempien voimakas tahto saada nuori mukaan seuraavaan isompaan turnaukseen. Aika usein vastaanotolla havaitsee, että nuori olisi itse paljon halukkaampi lepoon kuin ympärillä olevat aikuiset”, harmittelee Harri Selänne.

”Keho on usein aika hyvä mittari siitä, milloin vammautunut alue kestää uutta kuormitusta, mutta aina se anna riittävästi tunnusmerkkejä. Esimerkin voi ottaa esimerkiksi kivusta, sillä joskus käytetty ohje ”kivun sallimissa rajoissa” voi olla huono. Esimerkiksi nivelsidevammoissa vammautunut alue ei kestä kuormitusta vielä siinä vaiheessa kun kipu vammautumisen jälkeen jää pois”, jatkaa Selänne.
Antaako löysää vai kiristääkö suitsia?

Keskustelua Jyväskylässä olisi voinut jatkaa loputtomiin, koska nuoren urheilijan harjoittelun problematiikka on hyvin kiehtovaa. Kuitenkin ontuvan aasinsillan kautta haettiin tähänkin keskusteluun loppusanoja. Voisiko siis lasten harjoittelua rinnastaa ponien kasvattamiseen? Siis tulisiko olla malttia ohjata teini-ikäisiä kuin varsoja?

Kiristettäisiin suitset sopivan tiukalla eikä päästettäisi varsaa juoksemaan itseään näännyksiin. Pidettäisiin harjoittelunälkä yllä ja vasta kun yksilö olisi kypsä nuori hevonen, päästettäisiin se irti juoksemaan ja voittamaan, eikä piiskaa tarvittaisi. Nuori hevonen juoksisi mielellään ja nauttisi.

Välillä tuntuu, että nuoria urheilijoita kohdellaan toisin: ne päästetään heti irti ja annetaan piiskalla vauhtia – seurauksena on usein nääntyminen. Harri Selänne tarttui vertaukseen.

”Pidän tätä hienona esimerkkinä ja mukavana mielikuvana. Usein tilanne on todella täsmälleen samanlainen. Nuorilla on voimakas tarve päästä liikkumaan ja valtava halu harrastaa erilaisia lajeja. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että teini-iässä nuoret tarvitsevat harjoittelussaan ehdottomasti enemmän suitsia kuin piiskaa. Ymmärrys ei ole vielä ehkä sitä luokkaa, että nuori riittävästi näkisi liiallisen harjoittelun vaarat ja toisaalta ymmärtäisi sen hyödyn mitä levosta ja tietynlaisesta löhöilystä voi koitua”.

Siis mihin on niin pahuksen kiire?

Teksti: Jouko Vuolle

YLE Radio 1 ohjelmasarjan Radiourheilu tekee murron haastattelun pohjalta.

Harri Selänne on lääketieteen ja kirurgian tohtori ja erikoistunut liikuntalääketieteeseen, joka tutkii erityisesti liikunnan terveysvaikutuksia sekä ennaltaehkäisevässä että sairauksia ja vammoja hoitavassa mielessä. Jyväskylään Harri Selänteen tie on kulkenut Rauman, Tampereen ja Oulun kautta. Nykyinen työnantaja on Liikunnan ja Kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, jonka tehtäviin kuuluu ennen kaikkea liikuntaan ja kansanterveyteen liittyvän tutkimuksen edistäminen.

LIKES toimii yhtenä kuudesta liikuntalääketieteen erikoislääkärin koulutuspaikasta Suomessa. Muut ovat Helsingin urheilulääkäriasema, Paavo Nurmi -keskus Turussa, UKK - instituutti Tampereella, Kuopion liikuntalääketieteellinen tutkimuslaitos ja Oulun Diakonissalaitoksen liikuntalääketieteen klinikka. LIKES:n toiminta on opetusministeriön tukemaa ja klinikalla on vilkas - ennen kaikkea urheilijoiden tuki- ja liikuntaelinvaivoihin keskittyvä vastaanotto- ja testaustoiminta.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 7/06, Jouko Vuolle, http://www.slu.fi" onclick="window.open(this.href);return false;.
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#396

Viesti obmijoy » loka 24, 2013, 13.13

laitan tähän ettei katoa EI kylläkään liity lihasten treenaamiseen mutta pelkillä lihaksilla kun ei pääse mihinkään

tarvitaan aivojenkäyttökykyä niin sosialisissa tilanteissa kuin analysointikykyäkin, tunneälyä ja syyseuraus-yhteyksien ennaltaymmärtämistä

(nää linkit saatttaa hävitä joten kopion kokonaan)

jos haluaa suositella löytyy googlesta esim "musiikki ja äly peda"


http://peda.net/veraja/piesko/pietarin_ ... imustietoa" onclick="window.open(this.href);return false;

Musiikin harrastaminen ja lasten henkinen kehitys
Kalevi Aho referoi saksalaista tutkimusta:

MUSIIKIN HARRASTAMINEN JA LASTEN HENKINEN KEHITYS

1990-luvulla Berliinissä laaja, tuloksiltaan käänteentekevä tutkimus musiikin harrastamisen vaikutuksesta lasten henkiseen kehitykseen. Tutkimuksen suoritti saksalainen musiikkitieteilijä Hans Günther Bastian työryhmineen.

Bastianin perusoletuksena oli, että kaikki lapset ovat musikaalisia heidän taustoistaan riippumatta. Hänen pyrkimyksenään oli selvittää, mitä tapahtuu, jos tämä piilevä musikaalisuus aktivoidaan, eli miten musiikin harrastaminen vaikuttaa lasten henkiseen kehitykseen. Viiteen berliiniläiseen peruskouluun laadittiin musiikkipainotteinen opetusohjelma, joka alkoi jo ensimmäiseltä luokalta. Oppilaat olivat tutkimusta aloitettaessa siis 6-7 vuotiaita lapsia. Musiikkitunteja oli viikossa kaksi, ja tunnit koostuivat jonkun instrumentin opiskelusta sekä yhteissoitosta pienemmissä yhtyeissä tai laajemmissa kokoonpanoissa. Vertailuryhmänä oli kaksi berliiniläistä peruskoulua, joissa noudatettiin normaalia saksalaista, tietopuolisiin aineisiin painottunutta oppijärjestelmää. Tähänkin kuuluu tosin tunnin verran viikossa musiikkia, muttei pakollisena kuitenkaan soittoa eikä yhteissoittoa.

Hans Günther Bastianin tutkimus kesti kaiken kaikkiaan yli kahdeksan vuotta; sen perusteelliseen etukäteissuunnitteluun kului yksi vuosi, kuusi vuotta, eli vuodet 1992-1998 kuluivat itse tutkimuksen toteuttamiseen ja yli vuosi tulosten analysoimiseen. Tutkimusjakson päättyessä lapset olivat varttuneet 12-vuotiaiksi. Tutkimusta suunnittelemassa ja sen tuloksia analysoimassa oli useita psykologeja ja musiikkipedagogeja. Tutkimustulokset julkaistiin vuonna 2000 686-sivuisena kirjana Musik(erziehung) und ihre Wirkung. Eine Langzeitstudie an Berliner Grundhochschulen (2000 Schott Musik International, Mainz. ISBN 3-9757-0426-X).

Bastianin työryhmän tulokset olivat monilta osin suorastaan sensaatiomaiset. Soittoharrastusten positiivinen vaikutus näkyy erityisen selvänä ensinnäkin lasten sosiaalisen kyvykkyyden kehittymisessä.

Ensimmäisellä luokalla noin kaksi kolmasosaa sekä tutkimusryhmän että vertailuryhmän lapsista suhtautui torjuvasti yhteen tai useampiin luokkatovereistaan tyyliin ”tuosta koululaisesta en pidä”. Tämä torjuva asenne joihinkin koulukavereihin väheni musiikkipainotteisissa luokissa tasaisesti koko tutkimusjakson aikana.

Sen sijaan soittoa harrastamattomien lasten keskuudesssa sellaisten lasten osuus, joita ei hyväksytty joukkoon, pysyi tutkimusjaksona aikana tasaisesti muuttumattomana. Esimerkiksi 4. kouluvuoden jälkeen 62 prosentilla musiikkiluokan lapsista ei ollut enää yhtään sellaista luokkatoveria. josta he olisivat sanoneet ”tuosta luokkatoverista en pidä”. Vertailuryhmässä tämä luku oli neljän vuoden jälkeen puolta pienempi, eli vain 34% näiden luokkien lapsista hyväksyi kaikki muut luokkatoverinsa.

Siten musiikkiluokissa oli tutkimusjakson lopulla selvästi vähemmän muiden lasten luokkayhteisöstä syrjäyttämiä ja kouluyhteisöön vain vaikeasti sopeutuvia lapsia kuin soittoa harrastamattomissa luokissa.

Musisointi ja yhteissoitto näyttävät kehittivän suuresti lasten sosiaalisiä taitoja. Soittavilla lapsilla oli kypsempi sosiaalinen arvostelukyky, he kykenivät ottamaan paremmin opikseen kokemuksistaan, ja he pohtivat kypsemmin sosiaalisia syys-seuraus-yhteyksiä, he tulivat suvaitsemaisemmiksi ja he kykenivät paremmin selviytymään arkipäivän eri ristiriitaisista tilanteista.

Laajennettu, soittoa sisältävä musiikinopetus tarjoaa myös myönteisen keinon kohdata ja hallita sitä väkivaltaisuutta, jota esiintyy yhteiskunnassa. Musisointi vähensi koululasten aggressioita ja varsinkin hallitsemattomia aggression purkauksia. Berliinin tutkimuksen eräs kommentoija ilmaisi tämän tuloksen iskulauseella: ”Se joka musisoi, ei heittele palopommeja.” Virkaanastujaispuheessaan vuonna 1998 Saksan sisäministeri Otto Schily totesi tutkimuksesta vaikuttuneena, että ”se joka sulkee musiikkikouluja, vahingoittaa (maan) sisäistä turvallisuutta.”

Yhtä mullistavat vaikutukset soitonopiskelulla on älykkyyden kehittymiseen. Jo peruskoulun 1. luokan 6-7-vuotiailla lapsilla todettiin selvä syy-yhteys soitonharrastuksen ja älykkyyden kehityksen välillä. Mitä pidemmälle soittoharrastus eteni, sitä enemmän kohosi samalla yleinen älykkyysosamäärä.

Erot tutkimusryhmien lasten älykkyyden kehittymisessä olivat suurimmillaan 8-10 vuotiaiden lasten kohdalla. Neljän vuoden tutkimusjakson jälkeen musiikkia harrastamattoman vertailuryhmän keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 105, kun taas musisoivien lasten keskuudessa älykkyysosamäärä oli kohonnut keskimäärin 111:een. Lähtökohtatilanne oli siis molemmilla ryhmillä sama.

Murrosikää lähetyttäessä ero alkaa kuitenkin uudestaan tasaantua. Toisin sanoen älykkyysosamääräkriteerein mitatun älykkyyden kehityksessä näyttää olevan kyse paljolti myös henkisestä kypsymisestä. Musisoivilla lapsilla henkinen kypsyminen näyttäisi tapahtuvan vain nopeammin kuin musiikkia harrastamattomilla. Koska tutkimus koski vain kuusivuotista peruskouluaikaa, siinä ei analysoitu enää sitä, miten musisoivilla tai musisoimattomilla lapsilla ja nuorilla yleinen älykkyysosamäärä kehittyy myöhemmin murrosiän aikana tai vähän sen jälkeen.

Ne jo koulunkäyntinsä alussa sosiaalisesti torjutut ja syrjäytyneet lapset, joiden älykkyysosamäärä oli alle keskitason, hyötyivät kaikkein selvimmin laajennetusta musiikinopetuksesta. Tämä on Hans Günther Bastianin mukaan hänen tutkimuksensa yksi merkittävimmistä tuloksista. Koulujen oikeanlainen, soittoa sisältävä musiikinopetus näyttäisi olevan siis parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa! Musiikki, soittaminen ja musiikkikasvatus voivat ajan mittaan parantaa ratkaisevasti kodeissaan ja asunympäristössään alunperin heikommat henkis-sosiaaliset lähtökohdat saaneiden lasten kykyjä sijoittua ja pärjätä yhteiskunnassa ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi.

Laajennettu musiikinopetus kehittää myös lasten keskittymiskykyä. Musisoivien lasten joukossa oli vähemmän heikkoja tai hyvin heikkoja keskittymissuorituksia.

Lisäksi musiikin harrastaminen vaikutti suoraan lasten luovuuteen. Lasten ”musikalisoiminen” näyttää antavan hyvät eväät sille, että heistä kasvaa ennakkoluulottomammin ajattelevia, idearikkaita aikuisia.

Tutkimuksen mukaan kummankin tutkimusryhmän lapset kykenivät melko hyvin kohtaamaan ja käsittelemään ahdistustilojaan peruskouluaikanaan. Erona oli kuitenkin se, että koulunkäynti ja ehkä myös kouluympäristö näytti vähitellen lisäävän musiikkia harrastamattomien lasten ahdistuneisuutta. Musisoivien lasten lasten ahdistuneisuus sen sijaan ei peruskouluvuosien aikana kasvanut. Huolimatta soitonharjoittelusta ja julkisista esiintymisistä soittavat lapset eivät kokeneen myöskään aikaisempia suurempia suorituspaineita ja tulleet tästä syysti neuroottisemmiksi ja sisäisistä jännitysoireista kärsiviksi.

Tutkimuksen yksi sensaatiomainen tulos koski myös yleistä koulumenestystä. Soitonopiskelu nimittäin paransi lasten koulusuorituksia kaikissa aineissa, ennen kaikkea matematiikassa, geometriassa, äidinkielessä ja vieraassa kielessä.

Yhteenvetona voi siis todeta, että kun tutkittavan koululaisryhmän ja vertailuryhmän lähtökohdat olivat suunnilleen samanlaiset, niin kuuden vuoden tutkimusjakson jälkeen ryhmien henkisissä valmiuksissa oli selviä eroja. Ne koululaiset, jotka soittivat jotain soitinta, olivat tutkimusjakson lopulla kaikilla alueilla etevämpiä musiikkia harrastamattomiin koululaisiin nähden. Soittaminen ja yhteissoitto paransi merkittävästi sosiaalisia kykyjä ja vähensi samalla muun muassa koulukiusaamista; se nosti oppimis- ja suoritusmotivaatiota; se lisäsi yleistä älykkyysosamäärää; se kehitti keskittymiskykyä; se paransi yleisesti luovuutta; se kehitti emotionaalista herkkyyttä ja emotionaalista vastaanottokykyä; se vähensi lasten ahdistus- ja pelkotiloja, ja se paransi oppimistuloksia kaikissa muissakin oppiaineissa siitä huolimatta, että soitonopiskelu vaati lapsilta paljon aikaa.

Bastianin tulokset saivat vahvistusta myös suppeammasta Keski-Euroopassa tehdystä tutkimuksesta, jossa taas selvitettiin lääketieteen opiskelijoiden opintomenestykseen vaikuttavia tekijöitä. Tässä tuloksena oli, että ne opiskelijat, jotka harrastivat aktiivisesti musisointia, edistyivät yliopisto-opinnoissaan nopeammin ja tekivät parempia diagnooseja kuin musiikkia harrastamattomat.

Esitellessään vuonna 1995 berliiniläisen tutkimuksensa välituloksia Der Spiegel Special -lehdessä — tutkimuksen alusta oli tällöin kulunut kolme vuotta — Hans Günther Bastian totesi provosoivasti, että kulttuurin, etenkin musiikin aktiiviseen harrastamiseen pitäisi ehdottomasti kiinnittää huomiota merkittävien yhteiskunnallisten päättäjien, kuten kansanedustajien tai yritysjohtajien valintaprosessissa, sillä nämä harrastukset ovat yleensä suora merkki sosiaalisesta kypsyydestä ja erityisesti tunneälyn kehittyneisyydestä, suhteellisuudentajuisuudesta sekä siitä, että kyseinen kulttuuria harrastava henkilö kykenee huomioimaan myös muita kuin itsensä ja taustayhteisönsä. Maailmassa on aivan liikaa poliitikkoja ja yritysjohtajia, joita ajaa eteenpäin lähinnä henkilökohtainen kunnianhimo ja narsismi, joilta puuttuu todellinen realiteettien taju ja jotka ovat kohtalokkaalla tavalla tunneköyhiä ja kykenemättömiä tajuamaan ja käsittelemään asioita muusta kuin omasta kapeasta, itsekkäästä näkökulmastaan.

Mistä sitten voi johtua soittoharrastuksen näin myönteinen kehittävä vaikutus?

Kuten jo todettu, omakohtainen soittaminen, kuten myös muut taideaineet, vaikkapa maalaaminen tai kirjoittaminen kehittävät luovuutta. Näiden harrastusten avulla lapset pystyvät käsittelemään ja analysoimaan myös tunteitaan ja purkamaan kenties vaikeitakin ahdistustilojaan ja pelkojaan. Samalla kasvaa lapsen tietoisuus omasta itsestä ja maailmasta.

Oikein ohjatuista kulttuuriharrastuksista puuttuu myös sellainen epäterve kilpailu, joka on nykyisin vallitsevana kaikkialla muualla yhteiskunnassa. Esimerkiksi jo normaalissa koulunkäynnissä arvotetaan arvosanoin koko ajan koulumenestystä ja lapset joutuvat vertaamaan omaa menestystään jatkuvasti muihin. Koulu-urheilussa lapset pannaan usein suoraan kilpailemaan toisiaan vastaan. Taideaineissa sen sijaan ei kilpailla niinkään muita vastaan, vaan ennen kaikkea oman itsensä kehittämiseksi ja voittamiseksi. Taideaineiden opettajien tulisi pitää mielessä juuri tämä, jottei lapsille alkaisi myöskään musiikki- tai piirustustunneilla tulla muuhun koulunkäyntiin verrattavia vääriä suorituspaineita. Taideaineiden opetuksessa suorituksia ei pitäisikään missään nimessä arvioida numeroarvosanoin.

Musiikin harrastamisessa on lisäksi se etu, että soittaminen on psykofyysisesti erittäin monimutkainen tapahtuma. Toisalta se edellyttää tietoista älyllistä analysointia, mutta samalla soittamisessa pitää olla mukana myös tunne. Soittaminen ei onnistu myöskään ilman riittävän kehittyneitä motorisia valmiuksia. Samalla soitto kehittää eri aistien samanaikaista yhteistyötä — visuaalinen nuottikuva pitää kyetä hahmottamaan ja analysoimaan salamannopeasti päässä, jotta sen kykenisi toteuttamaan motorisesti soittimen kautta niin, että lopputulos olisi korvin kuultuna kaunis ja puhdas. Ja jos soitonopetuksessa pyritään siihen, että lapset opettelisivat harjoittelemiaan kappaleita ulkoa, seurauksena on samalla hahmotuskyvyn ja muistin yleinen kehittyminen.

Kaiken kaikkiaan soittaminen työllistää aivojen kaikkia kerroksia samanaikaisesti ja näin se kehittää myös lapsen yleistä assosioaatiokykyä sekä kykyä yhdistää asioita epäsovinnaisella ja luovalla tavalla. Soitonopiskelu kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta, mutta antaa samalla runsaasti tilaa omalle luovuudelle.

Yhteissoitossa, samoin kuin lasten teatteri- tai tanssiesityksissä tulee mukaan lisäksi näiden harrastusten sosiaalisuutta kehittävä puoli. Orkesterissa tai teatteri- ja tanssiryhmässä jokaisella osallistujalla on oma tärkeä tehtävänsä ja roolinsa kokonaisuudessa. Sooloilijat eivät niissä menesty, vaan kaikkien on toimittava toisiaan tukien ja innostaen parhaan yhteisesti luodun lopputuloksen saavuttamiseksi. Viisas opettaja voi ryhmäesityksissä sekoittaa lisäksi koko luokan siihenastisen sosiaalisen hierarkian. Jollekin dominoivalle lapselle voidaan esimerkiksi antaa vain sivurooli ja nostaa esiin taas joku hiljaisempi, ehkä jopa koulukiusattu lapsi.

Kaiken kaikkiaan lasten kulttuuriharrastukset tarjoavat lapsille aitoja onnistumisen ja itsensä ylittämisen elämyksiä. Näin ne nostavat epävarmojen ja vetäytyvienkin lasten itsetuntoa ja parantavat samalla suuresti lasten esiintymiskykyä. Kulttuurissa ei ole voittajia ja häviäjiä, vaan jos lasten kulttuuriharrastuksia ohjataan viisaasti, kaikki jäävät niissä voittajiksi.

Näistä syistä lasten kulttuurikasvatus onkin ylivertaisen tehokas ja rakentava kasvatusmetodi. Lapsen persoonallisuutta ja itseilmaisun tarvetta ei nujerreta, vaan hänen henkistä kasvuaan pyritään tukemaan. Juuri taideaineet voivat auttaa lapsia löytämään ja toteuttamaan omia piileviä mahdollisuuksiaan. Ja kuten Hans Günther Bastian musiikin harrastamisen kautta osoitti, taideaineet auttavat koululaista menestymään kaikissa muissakin aineissa ja ne auttavat lasta kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi.

Suomalaiselle koululaitokselle näiden tulosten pitäisi antaa paljon itsekritiikin aihetta. Suomen kouluissahan taideaineiden opetusta on jatkuvasti vähennetty. Yksipuolisesti tietopuolisiin aineisiin painottuva kouluopetus ei ole hyvä lapsen kokonaisvaltaisen henkisen kehityksen kannalta, koska se korostaa liian yksipuolisesti teknokraattista ajattelutapaa. Koulussa ei pitäisi opettaa liian varhain myöskään tietotekniikkaa. Jatkuvan tietokoneen parissa tapahtuvan puuhaamisen vaarana on nimittäin todellisuudesta vieraantuminen ja syvenevä epäsosiaalisuus — lapsi kykenee kommunikoimaan kyllä koneen kanssa mutta ei enää kunnolla todellisessa elämässä muiden samanikäisten kanssa. Lisäksi seurauksena voi olla sellaisen ajattelutavan kehittyminen, jossa tietokoneen annetaan tehdä kaikki ratkaisut ilman että ihminen haluaa ottaa niistä enää vastuuta.

Soitonopiskelu näyttää kaiken kaikkiaan olevan ylivertaisen tehokas, lapsen kehitystä optimaalisesti tukeva kasvatusmetodi. Siksi tulisi pyrkiä siihen, että tulevaisuudessa Suomen peruskouluissa kaikille lapsille annettaisiin mahdollisuus soitonopiskeluun ja yhteissoittoon.

Hans Günther Bastian varoittaa kuitenkin selvin sanoin Berliinin tutkimuksen tulosten banalisoimisesta. Lasten soittoharrastuksia ei pidä missään nimessä perustella ensisijaisesti sellaisilla banaaleilla hyötynäkökohdilla, että soittaminen voi kohottaa älykkyyttä ja parantaa koulumenestystä. Varsinkaan älykkyysosamäärämittari ei kaiken lisäksi kerro paljonkaan ihmisen todellisesta fiksuudesta, se ei esimerkiksi ilmaise mitään henkisestä omintakeisuudesta, joustavuudesta, idearikkaudesta, sosiaalisesta kyvykkyydesta tai emotionaalisesta herkkyydestä, joihin näihinkin musiikin harrastaminen näyttäisi vaikuttavan positiivisesti.

Myös musiikkia harrastamattomista lapsista voi tulla sosiaalisesti yhtä kyvykkäitä, älykkäitä ja luovasti ajattelevia aikuisia. Musisointi vain näyttää nopeuttavan ja aikaistavan tätä kehitystä.

Tärkeintä taideaineiden opetuksessa on lopulta se, että soittaminen, kuten myös kirjoittaminen, piirtäminen, teatteri tai tanssi tuottavat lapsille hyvin paljon iloa. Näin taideaineet, ja niistä erityisesti musiikki tukee parhaalla mahdollisella tavalla sitä, että lapsista kasvaisi aikaa myöten onnellisempia ja tasapainoisempia, henkisesti itsenäisiä aikuisia. Musisointi on myös erinomainen vastapaino yhteiskunnassamme esiintyvälle piilevälle tai suoralle väkivaltaisuudelle. Oikein ohjattu musiikin harrastaminen auttaa lisäksi vaikeissa sosiaalisissa oloissa varttuneita ja sosiaalisesti syrjäytyneitä lapsia sopeutumaan uudestaan yhteisöön ja tulemaan siinä hyväksytyksi. Kuten jo on todettu, musisoiminen ja yhteissoitto on myös parasta sosiaalipolitiikkaa.

Bastian, Hans Günther

Musik(erziehung) und ihre Wirkung.
Eine Langzeitstudie an Berliner Grundhochschulen

2000
Schott Musik International
Mainz

hyvänä harjoitus välineenä pidän "youtube yamaha ez-220" laittella oppii perusteet ja youtube opettaa lisää " onclick="window.open(this.href);return false;
tarkoitushan ei ole tehdä harrastuksista vakavia asioita oli ne siten punttia, painia tai rummuttelua
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#397

Viesti obmijoy » joulu 22, 2013, 01.13

Sir

lihasten voimasuhteet toisiinsa
80kg 170cm mies treeniä takana 15vuotiasta 30vuotiaksi
kyykky 2,5xop =200kg mave 3xop=240kg etukyykky 2xop=160kg rivetyöntö 1,6xop=130kg penkkip alle 2xop=150kg
noin suurinpiirtein täläisia suhteita olen havainnut perustreenaajissa

tietämäni 130-160kg rivetyöntäjät ovat omanneet noin 200-230kg kyykyn
(vain murrosiässä painonostaja kykenee samaan riveen kuin mitä max etukyykykin on)
oma kyykkyni oli tuo 5x150 ja etukyykky 5x130 kun työnsin 105kg ja no rive on ollut aina vain sen 100kg

perusvoimatreeninä rätykyykky on kyllä hyvä modifioi sen vaan sopivaksi ottaen vaikka joka toisen sarjan pois
räty kyykyhän oli tää
20x20 19x30 18x40 17x50 16x60 15x70 14x80 13x90 12x100 11x110 10x120 9x130 8x140 7x150 6x160 5x170
jos tohon pystyy yhdessä treenissä on max kyykky taatusti 200kg
ite teen tän keran vuoteen 140-150kg ja alussa vain joka toinen sarja
20x20 18x40 16x60 14x80 12x100 10x120 9x130 8x140 7x150
tää ei viellä auta räjähtäviin liikeisiin vaan on voima/kestävyys pohjan luontia

ammatti heebot osaa neuvoa sitten enempi eli ne painonostajat
ja mielusti neuvovat jos treenarilla on jo vakaa ja hyvä voimanostokyykky tyyliin 5x170kg

kerta viikkoon voimanosto kyykyllä ja toinen kerta 5-toiston etukyykky(räjähtävin ylösnousuin) etenemä vähän räty tyyliin eli 20kg aloitaen ja 150kg edeten alussa ei lepotaukoja, muuten ei lämpeä ikinä
esim 20x20 5x40 5x60 lepo 5x80 l 5x100 l 5x110 l 5x120 l 5x130 l 3x140
ja viikko voi olla 8 päiväinenkin eli 3 lepoa jaloille aina välissä (mave on silloin tehtävä jompana kumpana päivänä kyykyn jälkeen) (lepopäivien aikana jalkojen ainevaihdunnan pitää toimia eli juoksua/kuntopyöräilyä matalalla sykkeellä )

tk-j-ek-j-tk-j-ek-j-jne jalkojen treenipäivä järjestys ek etukyykky tk takakyykky j juoksu

juoksupäivänä tekisin tempaus/työntö, penkin, hartiapunnerukset ja soudut/talja vedot

tähän tyyliin olen aikoinani treenannut parhaat tulokset tuli tehtyä alle 20v (62kg 169cm m,pp,k 200 100 140)
nyt on muut asiat huolestuttavampia/tärkeempiä kuin oma treeni

pääsen kyykystä ylös läskeineni, viimeksi keväällä mukana oli 7x140kg rautaa joka on tietysti 90kg aikuiselle miehelle "ei hyvä tulos", mutta yllättävä silti kun en juurikaan treenaa
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#398

Viesti obmijoy » tammi 12, 2014, 22.07

tärkee fakta paketti
siis vanha linkki vuosien takaa
http://www.tapiolanhonka.fi/index.php?mid=1523" onclick="window.open(this.href);return false;
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#399

Viesti obmijoy » kesä 23, 2014, 00.18

15-20vuotiaille
jonkinsortin tavoitetta 2-4 vuodeksi enne kuin armeijaan menee
" onclick="window.open(this.href);return false;

500 yard uinti 9min = 457.20m ,
etunojapunerrus 80kpl 2min,
sit ups 80 2min,
myötot hartianl leuanv, 15t
1,5 mile juoksu 10min = 2414.0m joka on noin 14,4 km/h tai 2900m cooperissa vauhtia eli ei juoksuksi vaativa olenkaan 20v kovakuntoisiin kuvioihin hakeutujalle

Mjölnir on vanha setä ja suorittaa nää läpi noin vain (mitä treenipäivyristä oon katsellut cooper herralla 3000m ja ikää reilusti yli 30v???)
ite punnersin tänään vain 65 toistoa 2 minuutiin... ja tuo juoksukin 2400m menee ehkä juuri ja juuri läpi ikää 43v ja liikuntaa harrastettu säänöllisesti ikävuosina 14-30...
pohjat tietysti tehty kuntoon 14-21 ikävuosina...
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#400

Viesti obmijoy » heinä 13, 2014, 17.01

http://lihastohtori.wordpress.com/2013/ ... yvakondis/" onclick="window.open(this.href);return false;


http://vanha.painonnosto.fi/portal/fi/l ... ion_id=432" onclick="window.open(this.href);return false;
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#401

Viesti obmijoy » elo 9, 2014, 14.33

tähä että löytyy paini opas

SOVELETTUPAINI joensuunvoimailukerho Mika Kivelä Seppo Pykäläinen

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=& ... GQ&cad=rja" onclick="window.open(this.href);return false;
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html

Kuvake
Point
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 42 kertaa
Tykätty: 28 kertaa

Nuoren lihastreeni

#402

Viesti Point » syys 19, 2014, 10.16

Ettäs tiedätte :)





http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusja ... 6_se.shtml" onclick="window.open(this.href);return false;


Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 9757
Lauteille: Kesäkuu 2008
Tykännyt: 16 kertaa
Tykätty: 26 kertaa

Nuoren lihastreeni

#403

Viesti Jorge » syys 19, 2014, 10.22

Joo, kiitos, mutta eikö tuo kuuluisi vaikkapa "edelleen itsensä nuoriksi kuvittelevien lihastreeni"- ketjuun?

Nuorilla toiminee kyykkäämättä ja prässäämättäkin.

Kuvake
Point
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 42 kertaa
Tykätty: 28 kertaa

Nuoren lihastreeni

#404

Viesti Point » syys 19, 2014, 10.28

Jorge kirjoitti: Joo, kiitos, mutta eikö tuo kuuluisi vaikkapa "edelleen itsensä nuoriksi kuvittelevien lihastreeni"- ketjuun?

Nuorilla toiminee kyykkäämättä ja prässäämättäkin.

Voi olla... Mutta toisaalta aihe voi kiinnostaa obmia.. brushteeth
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 295
Viestit: 3328
Lauteille: Maaliskuu 2009
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Nuoren lihastreeni

#405

Viesti obmijoy » marras 6, 2014, 21.58

Point on tärkeessä asiassa

kyykystä ja juoksijan treenistä lisää
http://sykesport.fi/blogit/yksityiskohd ... s-kuntoon/" onclick="window.open(this.href);return false;
jokaisella on luonnollinen taso, jossa tulokset on suhteellisen helppo pitää erikoistumatta liikaa yksittäiseen asiaan. Painonnostossa tai voimanostossa 2 x omakehonpaino takakyykyssä ei ole edes tyydyttävä tulos. Se on kuitenkin vielä sellainen taso, jonka saavuttaa maltillisella panostuksella ja vähintäänkin riittävä lähes kaikkeen muuhun urheilemiseen ja harrastamiseen.
http://sykesport.fi/blogit/kestavyysjuo ... rjoittelu/" onclick="window.open(this.href);return false;

http://sykesport.fi/blogit/harjoittele- ... yta-miksi/" onclick="window.open(this.href);return false;

1-2v on realistinen aika sehän meni kävelemään oppimisessakin
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 kurkkijaa