Sykemittari harjoitteluvälineenä

[tapsaattori]

Tämän uutisen mukaan kovatehoinen liikunta voi altistaa rytmihäiriöille.
https://www.is.fi/terveys/art-2000001242734.html

Tämän sydänliiton sivuilla julkaistun kirjoituksen mukaan puolestaan kovatehoinenkaan liikunta ei ole haitallista, ei edes sydäntapahtunan sairastaneille
https://sydan.fi/treeni-sallittu/

Enemmän kallistuisin sydänliiton näkemyksen puolelle, kuitenkin sillä varauksella että jos on pumppuongelmaa tuloillaan niin yhtäkkinen kovasykkeinen treeni voi tuoda ne esiin

[Jussi Häkkinen]

Lähtisin Tapsaattorin tapaan ihan siitä, että on parempi tehdä jotain liikunnallista kuin olla tekemättä. Överöintiä kannattanee välttää (monellakin tavalla), mutta siinäkin todennäköisesti "parempi överit kuin vajarit" -lähtökohta pätee.

On jotenkin koomista, että kansaa, jonka 30+ aikuisväestöstä 2/3 on ylipainoisia, pelotellaan liikunnan vaaroilla.

Noin yleisesti en ole kokenut sykemittaria pakollisena hankintana. Fiilis kertoo aika paljon siitä, missä mennään. Toki minulla kardiopuoli lähinnä antaa salille lisäpaukkuja ja jää kahteen lenkkiin viikossa, joten tavoittellisen juoksuharjoittelun ihmisillä asia lienee eri.

[kimmokammo]

Sykemittari on väline siinä kuin muutkin, esim 45min kuntopyöräsessiolla (joita teen) ja rauhallisella juoksulenkillä (joita en tee) se on hyvä apu että syke pysyy siellä missä sen kyseisellä harjoituksella on tarkoituskin olla.

[flammee]

Enpä ole ihan varma että minkälaisilla syketasoilla kamppailu-urheilussa liikutaan, kun se koettu rankkuus ei aina ole se eniten sykettä nostava asia. Juokseminen nostaa paljon sykettä siksi että siinä todella käytetään koko kroppaa, eli tehdään paljon liikkeitä isolla määrää lihaksia koko ajan ja nopeasti (askeltiheys on laiskassakin hölkässä tyypillisesti yli 160 askelta minuutissa), ei tunnu raskaalta, mutta on ihan helppoa nostaa syke vaikkapa yli 150. Esim. potkunyrkkeilyssä puolestaan suurimmaksi osaksi aikaa vain seisoskellaan paikoillaan, ei siinä tule edes 50 lyöntiä minuutissa ja toisaalta jos välillä temmotaan kovaa, niin sellanen suoritus ei kestä tuntia.. Sisätilassa osa rankkuudesta tulee myös siitä että on lämmin ja hengitysilma on huonompaa kuin ulkona. Mutta enpä ole mitannut sykkeitä potkunyrkkeilyssä..


Ite aloin tekeen matalan sykkeen harjoittelua vähän ennen vuoden vaihdetta. Käytän Maffetonen kaavaa, koska se on melko yksinkertainen (180-ikä +-jotain) ja kyllä se aika hyvin mulla vastaa sitä rasitustasoa mitä olen siitä katellut ja lueskellut. Tää rasitustaso onkin huomattavasti kevyempi ja hitaampi kuin mitä olen ikinä viittinyt juosta, eli kyllä se ainakin on uudenlainen harjoitusärsyke. Vaikuttaisi siltä että kehitystä on tapahtunut, mutta polkujuoksussa se ei ole niin selkeätä, kun asiaan vaikuttaa niin moni tekijä. Nyt siis tarkoituksena on juosta sykealueella 130-140. Tavoitteena on juoksennella tällä sykkeellä 1000 kilsaa ja reflektoida sitten fiiliksiä ja tuloksia, että jatkaako eteenpäin miten, pitäisi tulla täyteen huhtikuussa.

Ihan alussa mulla oli varsin heikkotasoinen sykeanturi, mio link, joka mittaa sykkeen ranteesta. Se alkoi välillä mitata askeltiheyttä ja toisaalta kireyden kanssa oli tarkkaa ja peruskellorannekkeen tavoin ei ollut elastinen eikä ollut portaatonta säätöä. Sitten ostin polarin OH1+:n ja se on helvetin hyvä. Mittaa sykkeen kyynärvarresta tai hauiksesta ja eipä juuri sekoile. Rintaremmit mulla ei ole ikinä toimineet, enkä ole niitä muutenkaan oikein sietänyt.

Juoksupuolella kun juoksee matalan sykkeen alueella vähäisellä rasituksella ja kehittyy niin että tällä rasituksella pääsee lujempaa, niin sitten pystyy juokseen kovemmillakin tehoilla vähemmällä vaivalla, eli jaksaa paremmin. Mekanismeja tähän on ilmeisesti sydämen laajeneminen, eli pienemmällä sykkeellä pumpataan enemmän verta sekä rasva-aineenvaihdunnan kehitys, jolloin lihaksilla on paremmin energiaa käytettävissä. Juoksemisessa tuo matalan sykkeen treenaaminen onkin aika helppoa, kun on suhteellisen helppo pysyä sillä sykealueella pitkiä aikoja. En oikein edes tajua että mitä sykemittarille tekee muissa kuin kestävyyslajeissa. Kyllä mää ihan hyvin pärjäsin 11 vuotta ilman sykepohjaista treeniäkin juoksennellen, nyt kun työmatkajuoksee niin motivaation kanssa on vähän helpompaa. Sykepohjainen treenihän on vähän ankeata hommaa kun pitää mennä niin hitaasti, mutta koska töihin on mentävä, niin motivaatio juoksemiseen ei lopahda kokonaan sen takia että se ei ole ihan niin mukavaa touhua. Näin mulla on meinannut käydä kun aiemmin olen koittanut sykepohjaista harjoittelua. Lisäksi aiemmin ei ollut itselläni toimivaa teknologiaa sykkeen mittaukseen, joten enpä olisi sitä realistisesti ottaen voinut aiemmin tehdäkkään kunnolla.

[Mika]

Potkun WhatsApp-ryhmässä nousi eilen esille kysymys rannesykemittareiden V̇O₂max-mittausten luotettavuudesta. Kysäisin asiasta maamme kuntotestauksen yhdeltä kärkinimeltä eli @Aerkankilta. Ilmeisesti nämä mittarit ovat nykyään jo varsin tarkkoja.

Aerkank muistutti että omaa arviota kannattaa käyttää, eli jos sykemittari sanoo esimerkiksi 60 (ml/kg/min), on hyvä kysyä itseltään, onko 3500 metrin Cooper ihan varma.

Kehitys kehittyy!

[Puni]

Ainakin rannemittauksista tulee komedia-arvoja tällä tekniikalla, rintanauhalla (H10) lähempänä totuutta.

Piru kun ois rahaa nyt ostaa se OH-habamittari, se ois, kaikilla mittareilla mitattuna, parempi kun rintanauha (Pun Intended)

[katar]

Hesarissa oli testattu sykemittareita, mies ja nainen testihenkilöinä, mies polki kuntopyörää, nainen juoksi juoksumatolla. Niin ja tää juttu on maksumuurin takana, niin selitän otteita siitä. Naisella kello ei aina antanut tarkkaa lukemaa, jätti välillä alkulukemat pois, mutta miehelle ne kellot toimi miltei koko ajan just eikä melkeen. Tuloksia vertailtiin sykevyön ja EKG-mittauksen antamaan dataan. Mielenkiintoista, miten miehellä se piti paikkansa ja naisella ei. Epäilivät, että ”Kyllähän itsensämittaustekniikka suunnitellaan ensisijaisesti keski-ikäiselle valkoihoiselle miehelle." Ja että ranteen paksuus vaikuttaa, toki varmaankin, itse olen katsellut joitain sykemittareita sillä silmällä, että niissä on tosi iso kellotaulu itselle, kun on pienet kädet. Myös oli maininta, että ihonväri tai jopa tatuointi voisi vaikuttaa tuloksiin, ”Ledimittari lähettää tietyn verran valoa tietyllä aallonpituudella ranteeseen ja tulkitsee sitä, kuinka paljon valo hajoaa”, Lehtonen kuvailee." Tuloksia oli katsomassa ja mittaamassa liikuntafysiologi Elias Lahtinen ja liikuntabiologian maisteriopiskelija Lotta Närhinen.
Itse olen ainakin huomannut käyttäessäni Polarin kelloa, että se mittaa välillä kyllä vähän mitä sattuu; ei reagoi aina niin nopeasti sykkeen nousuun tai laskuun, ja väittää esim. jos työpäivänä pidän sitä, että olisin koko ajan stressaantunut. Mitä hieman epäilen, välillä ehkä, mutta tuskin koko ajan.

[Mika]

Minä käytän rannesykemittariani vain treenatessani, mutta olen kyllä huomannut, että välillä syke katoaa tai se näyttää ihan omiaan. Lisäksi joudun pitämään sitä omaan makuuni liian tiukalla, jotta se mittaa sykettä. En siis ole kovin tyytyväinen. Kyseinen laite on Suunto 5.

Odottelin kärsivällisesti muutaman vuoden, että tuo rannemittaustekniikka vähän kehittyisi, mutta ilmeisesti ainakaan tuossa hintaluokassa se ei vielä pari vuotta sitten ollut kovin edistynyt.

Käytän tuota luultavasti vielä jonkin aikaa. Mielelläni kuulisin suosituksia hyvistä rannesykemittareista.

@Mjölnir

[AlexMachine]

Siirryin Polarista Garminiin. Polarissa oli vielä sykevyö ja kellotin Garmin Fenix 6 prota. Erittäin hyvin vertautuu ainakin tämä tuon sykevyön tuloksiin. Oma kumiranneke on ok mutta ei paras mahdollinen. Tilasin nailonisen remmin jossa velcro-kiinnitys. Ei pitäisi hiostaa niin paljon ja saa juuri oikealle kireydelle.
Allasuintia olen myös testannut tällä. Osasi kellottaa altaanvälit, vedot ja matkan oikein. Toisessa testissä laittoi 50m liikaa (luultavasti koska pysähdyin kerran päädyssä kun varvas kramppasi). Syke ei kadonnut uinnin aikana kertaakaan.
Plussaa että appeja ja kellotauluja on valtavasi ja niitä pystyy muokkaamaan hyvin. Samoin kuin tietokenttiä jo olemassa olevissa lajivalikossa.
Testasin ”voimaharjoittelu” mittausta ja punnersin. Laski suoritteiden määrän oikein ja tunnisti että teen punnerruksia.
Parin viikon kokemuksella iso plussa, 9+/10.
Tätä Fenix 6 versiota saa jo suht edullisesti. Pro versiossa on aktiiviset topo-kartat näkyvissä, jos niin haluaa, suoritusten aikana. Normi versiossa ei. Minulle tuo oli kynnys kysymys koska liikun todella paljon metsissä ja soilla yms.

[Mjölnir]

Minä käytän rannesykemittariani vain treenatessani, mutta olen kyllä huomannut, että välillä syke katoaa tai se näyttää ihan omiaan. Lisäksi joudun pitämään sitä omaan makuuni liian tiukalla, jotta se mittaa sykettä. En siis ole kovin tyytyväinen. Kyseinen laite on Suunto 5.

Odottelin kärsivällisesti muutaman vuoden, että tuo rannemittaustekniikka vähän kehittyisi, mutta ilmeisesti ainakaan tuossa hintaluokassa se ei vielä pari vuotta sitten ollut kovin edistynyt.

Käytän tuota luultavasti vielä jonkin aikaa. Mielelläni kuulisin suosituksia hyvistä rannesykemittareista.

En ole hyvää rannesykemittaria vielä nähnyt. Toimii juostessa, mutta voimaillessa ei

Garmin Fenix 5plus ja hrm dual sykevyö on mun käytössä nyt

[AlexMachine]

Totta varmaan tuo mitä Mjölnir sanoi voimailusta. Ranne ja käsi liikkuu liikaa ja kelloa ei voi vetää niin tiukkaan ettei veri kierrä ja kello liiku.

[flammee]

...eli kuten aikaisemmin olen ilmaissut - ranne on ihan väärä paikka, koska kovin kulmikas ja kova paikka kun ei ole lihasta tai läskiä eikä kellon ranneke jousta. Elastinen remmi pehmeään kohtaan sensorilla sen sijaan toimii. Polarin oh1 tai sen nykyinen versio hienommalla nimellä testeissä jopa parempi kuin rintaremmit.. Ja ihan p*rkeleen paljon kätevämpi ja mukavampi, eikä tarvi syljellä/hiellä/whatever kostuttaa että toimii.
https://www.dcrainmaker.com/2021/02/pol ... eview.html

Ite en ole vielä syttynyt habamittaukseen, vaan käytän edelleen kyynärvarressa, välillä on lähtenyt liikkeelle.

Sitä rintaremmiä en sillä "whateverillä" ikinä koittanut kostuttaa, mutta sylki, hiki ja hanavesi ei kyllä toiminut, ihan yhtä surkea vekotin oli aina.

[Eppu]

Itselläni rintaremmi on muistaakseni aina toiminut moitteetta veden avulla (Polar, Suunto ja nyt Garmin). Penkki ja burpeet vähän ikäviä, ja jos menee huonosti, niin korjaaminen kesken treenin on räveltämistä. Suunnon vyössä tykkäsin siitä, että se tallensi tietoa, Garminin ei. Voimaillessa tästä on hyötyä, kun kello voi olla syrjässä ja remmit/siteet/kuulat täysin surutta paikoillaan. Garmin lupaa remmin ja kellon yhteysväliksi kolme metriä, mutta olen kyllä mm. askelkyykkäillyt 15m päähän datan katkeamatta, allastreeniä en ole kokeillut. Tykkään rintaremmeissä myös siitä, että paristot kestävät satojen tuntien edestä.

Nykyään kun sykemittareissa on myös paikkatieto, kerääntyy esimerkiksi juoksulenkiltä aivan valtavasti dataa. Tänä vuonna opittiin vaimon kanssa vähän kantapään kautta, että tähänkin pitäisi suhtautua eri tietolähteitä vertaillen ja kriittisesti. Vaimon Suunto 3 paljastui mitanneen systemaattisesti noin 30% liian pitkää matkaa. Tätä voi olla vaikea huomata, sillä lenkit tulee helposti tehtyä reiteillä, joilla tulee vain lenkkeiltyä ja jos mittari antaa joka kerta saman virheellisen matkan. Tällöin käsitys omista tahdeista ja matkoista suhteessa rasitukseen menee kyllä ihan päin hittoja.

Nyt perheessämme on kaksi ihmistä, jotka vihaavat Suunnon tuotteita

[Puni]

Wanha nyrkkisääntö: "Suunnon kellot ja Polarin anturit"

[Mika]

En ole hyvää rannesykemittaria vielä nähnyt. Toimii juostessa, mutta voimaillessa ei

Tätä vähän pelkäsinkin. Eli annan tuon Suunto Vitosen tehdä työtään kunnes se räjähtää.

Tai...

Polarin sykesensorista

...haenkin tämän tänään ja kokeilen! Tuota voisi kahvakuulailussakin käyttää olkavarren takaosassa. Lueskelin yötä myöden arvosteluja tuosta Polarin Verity Sensestä.

Raportoin tässä ketjussa sitten.

Ja tietenkin flammee aiheeseen perehtyneenä linkitti Sateentekijän arvosteluun. Se äijä on nimittäin sykemittariarvostelujen guru. Olen varmaan kymmeniä tunteja lukenut hänen arvostelujaan - eli paljon enemmän kuin ostopäätösten tai suoraan sanoen edes mielenkiinnon puolesta olisi tarvinnut, mutta kun ihailen miehen aivan uskomatonta työmoraalia. Nuo arvostelut ovat todella syväluotaavia. Niihin on uponnut rutosti aikaa ja vaivaa.

Nyt perheessämme on kaksi ihmistä, jotka vihaavat Suunnon tuotteita

Saanko muuttaa teille asumaan?