Sykemittari harjoitteluvälineenä

[tapsaattori]

Tämän uutisen mukaan kovatehoinen liikunta voi altistaa rytmihäiriöille.
https://www.is.fi/terveys/art-2000001242734.html

Tämän sydänliiton sivuilla julkaistun kirjoituksen mukaan puolestaan kovatehoinenkaan liikunta ei ole haitallista, ei edes sydäntapahtunan sairastaneille
https://sydan.fi/treeni-sallittu/

Enemmän kallistuisin sydänliiton näkemyksen puolelle, kuitenkin sillä varauksella että jos on pumppuongelmaa tuloillaan niin yhtäkkinen kovasykkeinen treeni voi tuoda ne esiin

[Jussi Häkkinen]

Lähtisin Tapsaattorin tapaan ihan siitä, että on parempi tehdä jotain liikunnallista kuin olla tekemättä. Överöintiä kannattanee välttää (monellakin tavalla), mutta siinäkin todennäköisesti "parempi överit kuin vajarit" -lähtökohta pätee.

On jotenkin koomista, että kansaa, jonka 30+ aikuisväestöstä 2/3 on ylipainoisia, pelotellaan liikunnan vaaroilla.

Noin yleisesti en ole kokenut sykemittaria pakollisena hankintana. Fiilis kertoo aika paljon siitä, missä mennään. Toki minulla kardiopuoli lähinnä antaa salille lisäpaukkuja ja jää kahteen lenkkiin viikossa, joten tavoittellisen juoksuharjoittelun ihmisillä asia lienee eri.

[kimmokammo]

Sykemittari on väline siinä kuin muutkin, esim 45min kuntopyöräsessiolla (joita teen) ja rauhallisella juoksulenkillä (joita en tee) se on hyvä apu että syke pysyy siellä missä sen kyseisellä harjoituksella on tarkoituskin olla.

[flammee]

Enpä ole ihan varma että minkälaisilla syketasoilla kamppailu-urheilussa liikutaan, kun se koettu rankkuus ei aina ole se eniten sykettä nostava asia. Juokseminen nostaa paljon sykettä siksi että siinä todella käytetään koko kroppaa, eli tehdään paljon liikkeitä isolla määrää lihaksia koko ajan ja nopeasti (askeltiheys on laiskassakin hölkässä tyypillisesti yli 160 askelta minuutissa), ei tunnu raskaalta, mutta on ihan helppoa nostaa syke vaikkapa yli 150. Esim. potkunyrkkeilyssä puolestaan suurimmaksi osaksi aikaa vain seisoskellaan paikoillaan, ei siinä tule edes 50 lyöntiä minuutissa ja toisaalta jos välillä temmotaan kovaa, niin sellanen suoritus ei kestä tuntia.. Sisätilassa osa rankkuudesta tulee myös siitä että on lämmin ja hengitysilma on huonompaa kuin ulkona. Mutta enpä ole mitannut sykkeitä potkunyrkkeilyssä..


Ite aloin tekeen matalan sykkeen harjoittelua vähän ennen vuoden vaihdetta. Käytän Maffetonen kaavaa, koska se on melko yksinkertainen (180-ikä +-jotain) ja kyllä se aika hyvin mulla vastaa sitä rasitustasoa mitä olen siitä katellut ja lueskellut. Tää rasitustaso onkin huomattavasti kevyempi ja hitaampi kuin mitä olen ikinä viittinyt juosta, eli kyllä se ainakin on uudenlainen harjoitusärsyke. Vaikuttaisi siltä että kehitystä on tapahtunut, mutta polkujuoksussa se ei ole niin selkeätä, kun asiaan vaikuttaa niin moni tekijä. Nyt siis tarkoituksena on juosta sykealueella 130-140. Tavoitteena on juoksennella tällä sykkeellä 1000 kilsaa ja reflektoida sitten fiiliksiä ja tuloksia, että jatkaako eteenpäin miten, pitäisi tulla täyteen huhtikuussa.

Ihan alussa mulla oli varsin heikkotasoinen sykeanturi, mio link, joka mittaa sykkeen ranteesta. Se alkoi välillä mitata askeltiheyttä ja toisaalta kireyden kanssa oli tarkkaa ja peruskellorannekkeen tavoin ei ollut elastinen eikä ollut portaatonta säätöä. Sitten ostin polarin OH1+:n ja se on helvetin hyvä. Mittaa sykkeen kyynärvarresta tai hauiksesta ja eipä juuri sekoile. Rintaremmit mulla ei ole ikinä toimineet, enkä ole niitä muutenkaan oikein sietänyt.

Juoksupuolella kun juoksee matalan sykkeen alueella vähäisellä rasituksella ja kehittyy niin että tällä rasituksella pääsee lujempaa, niin sitten pystyy juokseen kovemmillakin tehoilla vähemmällä vaivalla, eli jaksaa paremmin. Mekanismeja tähän on ilmeisesti sydämen laajeneminen, eli pienemmällä sykkeellä pumpataan enemmän verta sekä rasva-aineenvaihdunnan kehitys, jolloin lihaksilla on paremmin energiaa käytettävissä. Juoksemisessa tuo matalan sykkeen treenaaminen onkin aika helppoa, kun on suhteellisen helppo pysyä sillä sykealueella pitkiä aikoja. En oikein edes tajua että mitä sykemittarille tekee muissa kuin kestävyyslajeissa. Kyllä mää ihan hyvin pärjäsin 11 vuotta ilman sykepohjaista treeniäkin juoksennellen, nyt kun työmatkajuoksee niin motivaation kanssa on vähän helpompaa. Sykepohjainen treenihän on vähän ankeata hommaa kun pitää mennä niin hitaasti, mutta koska töihin on mentävä, niin motivaatio juoksemiseen ei lopahda kokonaan sen takia että se ei ole ihan niin mukavaa touhua. Näin mulla on meinannut käydä kun aiemmin olen koittanut sykepohjaista harjoittelua. Lisäksi aiemmin ei ollut itselläni toimivaa teknologiaa sykkeen mittaukseen, joten enpä olisi sitä realistisesti ottaen voinut aiemmin tehdäkkään kunnolla.