Tässä kaksi uhkausta, joista toinen aikamoinen uniikki sillä en tiedä kellekään muulle käyneen niin.
Ensimmäinen sitten onkin se legendaarisempi.
Naapurissa asui juoppo, joka rähjäsi ja tappeli kaikki päivät... menneisyydessä puhun, koska remuaja on kuollut viinaan nykyisin. Hänet oli sitten vaimo pistänyt ulos koiraa pissittämään... sellainen mitään käskyä tottelematon saksarin kokoinen sekaroituinen piski. Juoppo oli nähnyt toisen koiranomistajan ja mäyräkoirat (tai mitä lie rottia tai makkaroita olivatkaan
) kävivät juoppoluksen hermoon.
"prkl mitään tuollaisia pieniä koiria ei saisi olla! Rasittavia räksyttimiä prkl stana!" ja tuota sävyä jatkui juttu. Tämä hienosto rouva pikku fifinsä kanssa ei ollut edes lähelläkään, mutta juopolla silti kiehahti ja tuloksena mokomus päästi koiransa hihnasta irti ja yrittää saada koiraa raivostumaan ja käymään pikkuruisten koirien päälle.
No siinä sitten satuin olemaan bussille menossa, kun mokoma koira ottaakin minut suunnaksi ja lähtee täysillä kohti juoksemaan. Siinä tapani mukaan löysät valahti lahkeeseen (ei ole ensimmäinen koira mikä päälle lähtee tulemaan, mutta ehdottomasti oli harmittomin tällä erää), lasken painopisteeni ja sekunnin tuhannesosassa päätin potkaista koiraa päähän saavuttaakseni lisäaikaa, etäisyyttä ja pystyn tunnustelemaan tilannetta.
Syystä tai toisesta toisen sekunnin aikana kun koira juoksi kohti se ei näyttänytkään enää niin vihaiselta. Toisen sekunnin jälkipuoliskolla mietin "potkaisenko vai enkö?" ja kun koira hyppää kohti otin painopisteeni linjasta sivulle ja kiskaisin mokomuksen liikeradan kulkemaan ohitseni.
En sitten tiedä millä mielellä piski minua kohti juoksi ja kohti hyppäsi, mutta työntöni jälkeen se kääntyi vain hetkeksi ja päätti lähteä livohkaan.
Sieltä se humalainenkin pääsi kohdilleni ja ilmoitin mokomukselle sitten, että oli viimeinen kerta kun päästää koiransa vapaaksi. Tein myös selväksi, että paria muutakin koiraa vastaan olen joutunut rähisemään ja jos en tiedä millä mielellä koira tulee kohti niin en jää sitä silittämään vaan voi sattua sillä tavalla, ettei koiraa ole enää kohta. Perhepiirissä on yksi tyttö, jonka naama on puoliksi arvellaan koiran jäljiltä ja toinen, joka on kuollut koiran kynsiin enkä aijo olla kolmas, joka pääsee onneaan koettelemaan hyväntahtoisuuttaan luontokappaletta vastaan.
Ymmärrettävä reaktio kävi humalaiselle päällensä.
"Älä sinä prkln pojankloppi uhkaile minua! Tuolla oli muita koiria ja sen päälle mä sen käskin. Stana sä mun koiraa tapa!" ja mokomus lähti kohti ja yritti käydä rinnuksiin kiinni. Heitin omat käteni väliin ja tönäisin humalaisen käsistä horjahtamaan askeleen taaksepäin. Siitähän mokomus säikähti, että pojan päälle ei niin vain mennäkään ja humalainen lähti kipittelemään kotiaan kohti ja minä bussiaan.
"Hyvä sieltä on huudella prkl kloppi! Tule tänne ni otetaan miehestä mittaa" Olin vähän aikaa ällikällä lyöty.
Humalainen jatkoi reuamistaan noin kahdenkymmenen tai viidenkymmenen metrin päästä uhkaili legendaarisilla "tule tänne älä siellä huutele" juttujaan ja tilanne raukesi kun totesin jotakin tyyliin "anna olla jo".
Se on hyvä mennä itse karkuun pitkälle ja huudella etäisyyden päästä... Tähän on tullut törmättyä liian usein, mutta tilanne itsessään oli koiran takia mieleenpainuva.
Toinen tapaus oli samasta pihamaastosta jälleen kerran. Tapanani on kulkea siten, että en naapureiden kanssa samaan aikaan porraskäytävään joutuisi. Eli kuulostelen ennen ulos lähtöä jne. Olen siis aika tuntematon naama naapureilleni... eivät tiedä kuka täällä asuu ja kuka ei ja mm kyläilemään tullutta siskoani on luultu viralliseksi asukiksi jne.
Kotiin päästäkseni joudun kävelemään kerrostalojen pihojen poikki missä itse asun... Siinä sitten kaksi naapurirappusen miestä pysäyttävät minut tulemalla tielleni seisomaan.
"Hei kukas sinä olet kun täällä aina silloi tällöin hiippailet?" ihmettelin vähän aikaa ensimmäisen miehen kysymystä, jolloin mies jatkoi.
"Sä palvot S@atanaa ja arvaa mitä mä palvon? Mä palvon pientä tytärtäni ja sitä, että hänelle ei käy mitään. Jos sä vielä kerrankin tulet tänne lähellekään niin mä varmistan ettet toista kertaa tule." Tämän päätteeksi mies alkoi potkimaan ilmaa näyttääkseen miten taitava on.
Niin tuosta palvonnasta.... mustat vaatteet ja pitkät hiukset.
Muusikoksi minua yleensä luullaan suorien housujen ja rähjäisen ulkonäköni takia ja palvojaksi pelkästään kristityt ovat luulleet...
Olin ällikällä lyötynä ja totesin vain. "mä asun täällä..." hiljaa pysynyt mies kysyi tiukkana viellä, että "missä talossa?" ja mä vain vinkkasin peräpihalle, että "tuolla noin."
Toinen miehistä vieläkin taustalla uhkaili tekevänsä minusta ties mitä majoneesipikkelssiä, mutta hiljaisempi mies oli tajunnut minun olevan vaaraton ja hyväntahtoinen. Esitteli itsensä ja yritti hillitä kaverinsa uhkailua, joka vieläkin huusi naama kirjaimellisesti punaisena.
Lähdin siitä kotia kohti ja hiljaisempi mies yritti selittää kaverilleen, että asun siinä pihassa ja saada mokomusta sisälle ettei perääni lähtenyt.
Tällaisten seikkojen takia en kamalasti välitä seurustella ihmisten kanssa (naapurin koiraa tapaan silitellä kun mokomus juoksee jalan viereen kiinni istumaan aina kun näkee
Itse naapuria en tunne. ) muuta kuin pakollisen verran mitä joku joskus sattuu hissiin samaan aikaan.
Ei tämä toinekaan uhkailija nyt mitään uniikkia heittänyt, mutta tilanne oli jotakin uniikkia, jonkalaiseen en ole koskaan tämän jälkeen törmännyt.
Yleensä ne uhkailijat ovat vain päänsä aukojia, jotka ovat liian humalassa muistaakseen seuraavana päivänä mitään. Toiset näkevät ison ruumiinrakenteeni punaisena vaatteena ja päättävät näyttää kaverilleen miten uskaltavat uhkailla tai yrittämässä vähän töniä. Baarin vieressä asuessa näkee kaikkea hauskaa, mutta on siinä omat huonotkin puolensa.
