Tosifaitteri

Elämän kevyempi puoli

Ylipotkijat: Totte, TimoS, JanneM

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#16

Viesti Gyokuro » touko 16, 2008, 09.24

KOVIN LAJI

Juhannus oli onnellisesti takanapäin ja Faitterin siellä kokemat nöyryytykset hautautuivat unholaan. Hän selaili tarmokkaana nettia, sillä sieltähän löytyvät vastaukset kaikkeen. Kovin laji - Faitteri kirjoitti hakusanaksi. Monilla asiantuntijapalstoilla, kuten esimerkiksi suomi24:lla ja pakkotoistolla, sivuttiin asiaa, mutta yhteisymmärrykseen asiantuntijat eivät oikein päässeet missään. Sitten Faitterin katse liimautui boxing.fi- sivuilla olevaan mielipiteeseen; Foorumia lukiessa käy hyvin nopeasti selväksi, että nyrkkeily on oikeasti maailman kovin laji. Viestien ulkoasu kertoo selvästi, että monet kirjoittajat ovat unohtaneet suojauksen ja vastaanottaneet liikaa maailman kovimpia iskuja. Maailman kovimpia iskuja. Juuri niitä Faitteri tarvitsee. Niinpä hän kirjoitti hakusanaksi nyrkkeilyn ja johan Wikipedia suolsi tietoa ilmoille. Entistä enemmän innostuneena Faitteri jatkoi tiedon hankintaa. Pienellä etsimisellä löytyikin paikallisen nyrkkeilyseuran kotisivut ja harjoitusajat. Hän ei voinut enää hillitä intoaan van hihkui riemuissaan. Enää puuttuu vain varusteet, eli ei muuta kuin iskän kanssa illalla kauppaan. Iskän tilille juuri maksetut IT- alan osingot edesauttoivat loistavasti päätöksenteossa vaikeiden valintojen edessä, kun he vertailivat eri merkkejä ja vaihtoehtoja.

Seuraavana päivänä olikin jo ensimmäiset harjoitukset. Faitteri ihmetteli, kuinka muilla oli vain pieni muovipussi mukanaan ja joillakin ei edes sitä, kun he saapuivat harjoituksiin ja hän itse raahasi lätkäkassia mukanaan. No, sivuseikkoihin ei kannattanut kuluttaa enempää aikaa, vaan hän aloitti vaihtamaan treenikuteita päälleen. Muut hävisivät pukuhuoneesta salin puolelle jo ennen kuin Faitteri ehti edes avaamaan oman kassinsa vetoketjua, mutta sehän oli vain hyvä, sillä hallitseva mestarihan saapuu kehään aina viimeisenä, joten miksi ei siis myös harjoitussaliiinkin. Seuraavalla kerralla Faitterin täytyy tulla kyllä tosin aikaisemmin paikalle, että ehtii vaihtamaan harjotusasunsa päälle, sillä käsisiteiden sitominen vie todella kauan aikaa. Netistä oli löytynyt ohjeet niiden sitomiseen ja vaikka hän oli treenannut sitä koko illan, niin se ei siltikään sujunut oikein jouhevasti. No vihdoin hän oli valmis. Ei muuta kuin saliin.

Mitä helvattia ? Ei voi olla totta. Kaikki tuhlasivat myös maailman kovimmassa lajissa aikaansa juoksemiseen, käsien pyörittelyyn ja muihin jonninjoutavuuksiin. Eikä kenelläkään ollut kypärää, nyrkkeilyhanskoja, puhumattakaan jomman kumman kehäkulmauksen värisestä kilpa-asusta. Aavistuksen pettyneenä jo tässä vaiheessa Faitteri osallistui kuitenkin muiden mukana ottamaan hikeä pintaan. Sitten olivat alkuverryttelyt ohi ja muut komennettiin ottamaan varjonyrkkeilyä, mutta Faitteri ja pari muuta tulokasta komennettiin peilin eteen toisen valmentajan kanssa. Faitteri seurasi peilin kautta muiden varjonyrkkeilyä. Se kummastutti Faitteria, sillä eikö nyrkkeilyssä ollut tarkoitus lyödä vastustajaa, eikä ilmaa. Alkoi tuntumaan siltä, että nyrkkeily on täysin pelle laji. No hiukan lievitystä toi mielihyvä, jonka Faitteri näki peilistä. Hän oli aika vakuuttavan näköinen ilmestys täydessä nyrkkeilyvarustuksessaan, vaikka ehkä kypärä olikin hiukan liikaa silmillä, mutta muuten näytti todella hyvältä. Muut aloittelijat tavallisissa t-paidoissaan ja shortseissaan olivat selkeästi kateellisia hänelle, siilä hän huomasi peilin kautta heidän monesti vilkuilevan häntä ja hänen upeita varusteitaan. Ehkäpä valmentaja olikin juuri siksi halunnut tuoda heidät peilin eteen, jotta kaikki voisivat vertailla keskenään varustuksiaan ja jotta muut voisivat hiukan otta Faitterilta mallia seuraaviin harjoituksiin siinä, miltä nyrkkeilijän tulee oikein näyttää. Jokohan sitä muut olisisivat pällistelleet Faitteria tarpeeksi ja alettaisiin sparraamaan. Wikipediasta Faitteri oli lukenut, että nyrkkeilyharjoituksissa tapahtuvaa ottelua kutsutaan sparriksi. Faitteri odottikin jo malttamattomana, että pääsisi sparraamaan ja tyrmäämään jonkun.

Vihdoin valmentaja aloitti puhumaan. Faitteri oletti hänen kertovan sparrin säännöt ja etenkin sen, että mitä tapahtuu tyrmäyksen sattuessa, mutta valmentaja, joka muuten oli nimeltään Masa, alkoikin puhumaan nyrkkeilyn perusasennosta ja näytti miten sellainen muodostetaan. Sitten kaikki kolme aloittelijaa yrittivät vääntäytyä kyseiseen asentoon. Asento oli kaiken lisäksi niin ihmeellinen ja epämukava, että ei sellaisessa kukaan voinut olla. Niinpä Faitteri otti oman tutun ja turvallisen kamppailuasentonsa päälle ja oli juuri sanomaisillaan Masalle oman asentonsa ylivertaisuudesta, mutta Masa ehätti ensin ja kehoitti Faitteria välittömästi korjaamaan asentoaan.
Sitten aloitettiin askelharjoitukset. Mitä tekemistä askelharjoituksilla on lyöntien kanssa ? Ei mitään. Tämä jos juoku laji on turha, Faitteri ajatteli. Niinpä hän rohkaisi ja kysyi silminnähden turhautuneena:
”Eikö täällä pääse ollenkaan sparraamaan ?”
”Pääsee toki”, sanoi Masa. ”Varmasti löydät halukkaan sparraamaan kanssasi, mutta neuvoisin kyllä keskittymään näihin alkeisiin ensin, jotta opit ne ensin kunnolla. Sitten voidaan katsella jonkinlaista kevyttä sparria, kun nämä alkavat luistaa.”
Faitteri kuitenkin halusi treenata nyrkkeilyä ainostaan sparrin ja ottelemisen vuoksi. Eihän kukaan todelliseksi kamppailijaksi haluava tuhlaa aikaansa tällaiseen.

Treenistä oli kulunut jo reilusti yli tunti ja aloittelijat olivat joutuneet harjoittelemaan perusasentoa, askelharjoituksia ja vasenta suoraa. Vaikka homma oli ollut helppoa kuin heinänteko, niin Masa oli kuitenkin koko ajan muka löytänyt Faitterinkin suorituksista korjattavaa. Hänen motivaationsa alkoikin olla täysin nollassa.
Lopuksi alettiin vetämään kuntopiiriä, joka sekin oli aika kummallista. Mitä nyrkkeilyssä kunnolla teki ? Jos osaa lyödä tarpeeksi lujaa, niin kuntohan on aivan sivuseikka. Kuntopiiri oli kuitenkin todella raskas. Heti kun Faitteri yritti vähänkään huilia, niin jo oli jompikumpi valmentaja huutamssa vauhtia lisää ja vaatimassa parempaa suoritusta. Hyvä ettei Faitterilta laatta lentänyt. Sairasta touhua.

Loppuvenyttelyissä Faitteri kelasi tosissaan, että kannattaako tällaiseen lajiin tuhlata aikaansa. Varmasti on olemassa parempiakin.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

Re: Tosifaitteri

#17

Viesti Gyokuro » syys 6, 2008, 20.36

TOISET NYRKKEILYHARJOITUKSET

Ensimmäisen harjoituskerran pettymyksestä huolimatta Faitteri päätti antaa nyrkkeilylle vielä mahdollisuuden ja mennä toisiin harjoituksiin. Tällä kertaa hän meni kaupungin kaikkien seurojen kilpanyrkkeilijöille tarkoitettuihin yhteisiin sparriharjoituksiin. Jos nämäkin harjoitukset osoittautuvat samanlaiseksi pettymykseksi kuin edelliset, niin aikoi hän vaihtaa kyllä lajia.

Faitteri oli hyvissä ajoin paikalla. Pukuhuoneeseen ei ollut tullut vielä ketään, vaikka hänellä oli vierähtänyt jonkin aikaa saada kaikki varusteensa päälle. Niinpä hän päätti mennä katselemaan nyrkkeilysalin puolelle, että mitäs siellä tapahtuu.

Salista kuului reipas säkkien pätkytys. Faitterin mielenkiinto heräsi ja hän kiirehti ääntä kohden. Faitteri häämästyi toden teolla astuessaan sisään. Sali oli täynnä naisia.
"NAISIA ??!!", parahti Faitteri. "Mitä tekemistä naisilla on maailman kovimman lajin treeneissä ?" No, kyllähän Faitterilla oli silmää naiskauneudelle ja harjoittelemassa oli muutama erittäinkin miellyttävän näköinen pimatsu.
Faitteri tarkasti varustuksensa ja se oli luonnollisesti tip top- kunnossa. Niinpä hän alkoi hyppelehtiä paikoillaan ja pyöritellä käsiään, aivan kuten oli edellisissä harjoituksissa oppinut nyrkkeilyharjoituksissa tehtävän. Aikansa lämmiteltyään hän alkoi varjonyrkkeilemään, tai no, oikeastaan vetämään pelkkää etukäden suoraa, joka oli ainoa lyönti mitä hänelle oltiin toistaiseksi opetettu. Hän hengitti kuuluvasti nenän kautta ulos lyödessään ja Faitteri näki sivusilmällään, kuinka yksi hyvännäköinen tyttö kiinnitti häneen heti huomiota. Niinpä hän päätti vetää vielä gyakuzuki-oizuki- kombinaation, jotta hänen tekniikka-arsenaalinsa ei näyttäisi niin suppealta. Tyttö selkeästi seurasi hänen varjonyrkkeilyään haltioituneena, sillä tyttöparka ei saanut silmiään irti Faitterista. Ainoa asia, mikä Faitteria hieman hämäsi, oli se, että hänen nenästään alkoi valua räkää uloshengityksissä, eikä se ollut oikein mukavan tuntuista. Toivottavasti tyttö ei sitä kuitenkaan hoksannut. Eikä ilmeisesti hoksannutkaan, koska hän näki todennäköisesti vain unelmiensa prinssin tositoimissa.

Pian tytöt lopettelivat harjoittelun ja se hyvännäköinen, joka Faitteria oli aiemminkin seurannut, tuli juttelemaan.
"Ootkos jostain muualta, kun en oo sua aikaisemmin nähnyt ?, tyttö kysyi.
"Een. Oon kyllä ihan paikallisia. Oon vaan pitänyt hiukan paussia nyrkkeilystä ja treenaillut muita lajeja. Huomasin kuitenki, että ei niistä oo mihinkään nyrkkeilyn rinnalla.", Faitteri runoili.
"Eikös teillä oo sparrit tänään ?", tyttö jatkoi. "Haittaisko sua, jos jään katselemaan ?"
"E-e-ei kai se haittaa ...", Faitteri änkytti. Perkule ! Se helvatin ylähuulikin alkoi jälleen hermostumisen vuoksi nykimään. Niinpä Faitteri kääntyi nopeasti tytöstä pois päin ja jatkoi varjonyrkkeilyään.

Samassa Masa asteli sisään. Hän huomasi Faitterin heti ja käveli suoraan tämän luokse. Helvatti ! Jos Faitteri nyt pelaa korttinsa väärin, niin tytölle selviää, että hän on aivan täysi nöösipoika nyrkkeilyssä.
"Ootkohan nyt oikeissa treeneissä ?", Masa kysäisi hämillään.
"Miten niin ? Pelkäätkö, että satutan jotakuta ? Lupaan ottaa iisisti.", Faitteri heitti takaisin ja kääntyi jatkaakseen varjonyrkkeilyään. Masa jähmettyi suu aiki seisomaan paikoilleen, kunnes hetken äimisteltyään, lähti päätään puistellen kävelemään kohti seuransa varustekaappeja.

Faitteri näki sivusilmällään jälleen, että tyttö oli selkeästi kuullut heidän keskutelun ja hänen silmänsä loistivat vieläkin kirkkaammin. Faitteri paransi ryhtiään ja uloshengitti entistäkin kuuluvammin aina lyödessään. "Jabi lähtee kyllä aika terävästi, vaikka itse sanonkin.", Faitteri tuumi itsekseen.

Samassa saliin pelmahti joukko kavereita, jotka kaivoivat kaapista hyppynarut ja alkoivat hyppiä narua. "Mitä viddua ?", Faitteri ajatteli. "Hyppivätkö nää jätät tosissaan narua !!?? Kas kun ei lengaa tai twistiä !!??"
No, eipä silti, jäbät olivat hommassaan todella taitavia. Narut viuhuivat niin, että niitä ei kunnolla edes silmällä erottanut ja samaan aikaan tekivät vielä mitä eriskummallisimpia askelluksia.

Muutaman naruhyppely- ja varjonyrkkeilyerän jälkeen Masa, joka oli selkeästi koko sparriharjoitusten ylin vetäjä, huusi, että
"Eiköhän se riitä. Pankaa varusteet päälle !"

Heebot vetivät pääsuojat nyrkeilyhanskat ja hammassuojat yllensä ja alkoivat valita itselleen paria, jonka kanssa sparraisivat ensimmäisenä. Kukaan ei valinnut Faitteria. Yrittivät turhaan olla mulka huomaamatta häntä, sillä Faitteri näki heidän lävitseen. Kukaan heistä ei vain uskaltanut tulla pyytämään häntä parikseen. Masa huomasi sen ja tuli juttelemaan Faitterille.
"Koska nyt kerran olet tänne tullut, niin pakko kait sinullekin on sparrivastus hommattava", hän sanoi. Masakin selkeästi pelkäsi, että Faitteri olisi liian kova luu muille pojille.
"JANI !", hän huusi. "Sparraatko tämän kanssa ?"
"No mikä ettei.", huusi Jani takaisin.

No löytyihän noiden mammanpoikien joukosta yksi, joka uskalsi haastaa Faitterin. Faitterin syke nousi jo pelkästä jännityksestä ainakin 180:iin. Pian hän pääsisi näyttämään kaikille taitonsa. Se tyttökin nojasi edelleen salin seinustalla ja katseli häntä tiukasti. Nyt tai ei koskaan. Tämä oli Faitterin hetki.

Jatkuu ...
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

Re: Tosifaitteri

#18

Viesti Gyokuro » syys 9, 2008, 11.44

NYRKKEILYSPARRIA

Sparri alkoi. Faitterin kaikki lihakset olivat jännityksestä räjähdyspisteessä ja valmiina sinkoamaan kuolettavia lyöntejä kohti vastustajaa. Jani lähti kuitenkin Faitterin hämmästykseksi kävelemään häntä kohden molemmat käsivarret suorina ja hanskat työnnettynä eteen vatsan korkeudelle. Faitteri näki heti tilaisuutensa tullen ja tööttäsi viuhuvan etukäden suoran suoraan Jania nenään. Jani ei ehtinyt reagoimaan lyöntiin lainkaan. Faitterin nopeus tuli hänelle selkeästi yllätyksenä. ”Get your respect early!”, muisti Faitteri lukeneensa nyrkkeilyn fraaseja ja koki saaneensa heti henkisen yliotteen kaverista. ”Fly like butterfly, sting like a bee !” Hän tanssahteli kevyesti ympäri kehää. Kuitenkin se, että Jani ei ollut lyönnistä moksiskaan, häiritsi Faitteria hiukan.
”Jani ! Varovasti sitten !”, opasti Masa suojattiaan, koska oli myös ilmeisesti havainnut Faitterin kobraakin nopeamman etukäden. Sparri jatkui täysin Faitterin komennossa. Jani raukka ei uskaltanut lyödä juuri lainkaan, vaan veti aina kilpikonnan päälle tai liikkui alta pois, kun Faitteri aloitti oman rynnistyksensä. Osumia Faitteri ei kuitenkaan oikein saanut, sillä Janin suojaus ja liike oli kieltämättä aika hyvää. Mutta samahan se on jalkapallossakin, Faitteri ajatteli. Jos toinen on vain kilpikonnapuolustuksessa, niin ei maalia ole helppo tehdä. Kahden minuutin erä oli yllättävän pitkä ja Faitteri alkoi vilkuilemaan salin seinällä olevaa eräkelloa. Vasta vajaa minuutti oli kulunut ja hän oli aivan sippi. Jani tanssahteli edelleen kehässä, aivan kuten erän alussakin. Tosin vieläkään Janin itseluottamus ei riittänyt lyömiseen juuri lainkaan, vaikka välillä hän löikin onnettomia, todella hiljaisia ja hitaita etukäden suoria, joiden kanssa Faitterilla ei juurikaan ollut ongelmia.
”Ei perkele !”, Faitteri ajatteli, kun hän näki eräkellosta, että aikaa on vielä puoli minuuttia jäljellä. Lihakset olivat aivan hapoilla ja voimat täysin poissa. Pakko taistella kuitenkin tämä erä loppuun.
Vaikka Faitteri oli aivan lopussa, niin silti hänen rautainen rutiininsa tuli ilmi, sillä Jani ei psytynyt tekemään hänestä selvää. Faitteri oli ilmeisesti heti erän alussaa vasemmalla suorallaan saanut niin kovan rispektin, että Jani ei uskaltanut lähteä avoimeen iskujenvaihtoon, vaikka pakosta huomasikin, että Faitterilta oli puhti jo täysin poissa. No, eihän siitä Jania ollut syyttäminen, sillä kyllähän Faitteri oli pelottava vastus kenelle tahansa.

Vihdoin erä loppui. Faitteri oli aivan lamaannuksissa. Oksennus maistui suussa ja jalat tuntuivat aivan spagetilta. Hän vääntäytyi kehäköysien välistä pois kehästä ja vaappuen käveli kohden vesiautomaattia. Onneksi vettä pystyi juomaan pelkällä napin painalluksella, sillä Faitterin voimat eivät olisi riittäneet hanskojen riisumiseen. Juotuaan hän raahusti penkille ja rojahti siihen istumaan.

”Onko kaikki ok ?, Masa tuli kysymään.
”Muuten, mutta oon aivan loppu ...”, Faitteri sai soperrettua.
”No, ihan hyvinhän se meni.”, Masa sanoi. ”Tosin sparrissa on meillä tapana aina lyödä erän alussa hanskat yhteen ja vasta sen jälkeen aloittaa lyöminen.”
HAH ! Masa yritti vesittää Faitterin upean osuman erän alussa. Selittelyn makua, eikä se purrut häneen. Faitteri oli erän selkeä voittaja, eikä sitä tunnetta voinut kukaan viedä häneltä millään älyttömillä tekosyillä.
”Haluatko sparrata vielä ?”, Masa kysyi. ”Janin kanssa on ihan turvallista ottaa, koska se osaa ottaa iisisti aloittelijoiden kanssa, niin kuin varmaan huomasit.”
Mitä helvattia tuo Masa oikein sekoilee ? Miten niin iisisti ? Ei kai se nyt voinutkaan kovempaa ottaa, koska Faitteri oli laittanut sen pelkäämään jo heti erän alussa. No, se siitä. Tämä sai kuitenkin tällä erää sparrista riitää, sillä Faitteria hiukan heikotti ja isot hikikarpalot helmeilivät hänen otsallaan. Hän ei ollut ikinä ollut yhtä väsynyt kuin nyt oli. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. Jopa hänen huulenskin olivat valkoiset.

Tyttö, joka oli jäänyt katselemaan sparreja, tuli piakkoin juttelemaan. Jostain syystä hänkin oli sitä mieltä, että Jani on hyvä sparrikaveri, koska ottaa toisen taidot huomioon. Varmasti onkin, mutta miten se Faitteriin liittyy ? Miksi kaikki hänelle sitä toitottavat.

Hetken tytön kanssa juteltuaan tuli ilmi, että Jani on voittanut useita Suomen mestaruuksia ja ollut monta kertaa oikein arvokisaedustajakin.
No eipä ole häävi taso nyrkkeilyssä, Faitteri ajatteli. Tai, toinen ja huomattavasti luonnollisempi selitys asialle on se, että Faitteri on vain yksinkertaisesti niin pirun kova luu, että ei hänelle kukaan pärjää.

Istuessaan äidin auton kyydissä kotimatkalla, Faitteri pohti tapahtunutta.
Jos hän ensimmäisellä sparrikerralla kyykytti jo Janin tasoista jätkää, niin sehän ei voi kertoa muusta, kuin Faitterin uskomattomista lahjoista kamppailijana. Eli, nyrkkeilyä on turha enää jatkaa, koska se puoli tuntuu olevan jo täysin hallussa. Lisäksi Faitteri pureskeli hiukan sitä takaraivossa jyskyttävää häiriötekijää, että painissa hänellä taitaa olla, kamppailijan taidoistaan huolimatta, kehitettävää, koska se Ilmajokelainen kääpiö oli pyörittänyt häntä painissa kuin kuoriämpäriä.

Jatkuu ...
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

Tosifaitteri

#19

Viesti Gyokuro » joulu 17, 2008, 14.38

PAINIA

Faitterin raahustaessa lopenuupuneena nyrkkeilyharjoitusten jälkeen tietokoneelleen, hän rasituksesta vapisevin käsin sai juuri ja juuri kirjoitettua googleen hakusanaksi ”paini”. Haku alkoi lupaavasti, sillä heti ensimmäisenä tuli esiin Suomen painiliiton sivut. Ikävä kyllä kyseisiltä sivuilta ei löytynyt mitään sellaista, jota faitteri etsi. Ei opetettu ristivyöheittoa, junttaa tai jotain alasvientitekniikkaa, jollaista olisi voinut kuvitella sivustolta löytyvän. Sivut olivat kerrassaan ala-arvoiset. Ainoastaan vain tietoa jostain vanhoista arvokisamitalisteista, säännöistä, tapahtumista ja tuomareista. Ei muuta kuin jatkamaan etsintöjä. Pakostahan parempiakin sivuja on tehty. Paikkakunnan painiseuran kotisivut toisn löytyivät heti, sekä heidän harjoitusaikataulunsa. Sekin tietenkin oli parempi kuin ei mitään, mutta se ei tietenkään korvannut poissaolollaan loistavia tekniikoita.

Hetken etsintöjen jälkeen Faitterin oli kuitenkin luovuttava. Painitekniikoita ei löydy netistä. Jopa salaisista ninjatekniikoista löytyy netistä enemmän tietoa hän ajatteli. Hetkeksi hän jäi haavaeilemaan itseään ja Ashida Kimiä kaksistaan salaisella öisellä operaatiolla, mutta ravisti moiset ajatukset pois mielestään. Eihän Suomessa kukaan osannut opettaa hänelle sitä oikeaa ninjutsua, joten moiset haaveet joutivat romukoppaan.

Hetken etsintöjen jälkeen hän löysi kuitenkin mielenkiintoisen artikkelin, jossa kuvailtiin painin olevan ensisijaisesti tekniikkalaji, jossa myös voimalla on tärkeä merkitys.
Painihan siis oli kuin luotu Faitterille. Hänhän on ollut tekniikan ihmelapsi jo pienestä pitäen ja penkiltäkin nousee jo tanko isoilla lukoilla. Lisäksi nopeutta, notekutta ja ketteryyttä löytyy vaikka muille jakaa. Mutta mikä kaikkein tärkeintä, Faitterilla on kamppailullista älyä varmaan enemmän kuin kenelläkään muulla, joka johtuu yksinkertaisesti hänen laajasta osaamisestaan yli lajirajojen.

Ei muuta kuin heti huomenna paikallisiin painiharjoituksiin tekniikoita hiomaan. Ikävä kyllä painitrikoita ei enää huomiseen mennessä onnistunut saamaan mistään, joten hän joutuu vasten periaatteitaan menemään aloittelijamaisessa varustuksessa ensimmäisiin painiharjoituksiinsa. Se on kyllä aika noloa. No siitä viis. Ei varmasti mene montaakaan sekuntia kun hänen taitonsa pannaan merkille, varustepuutteistaan huolimatta.

Seuraavana päivänä koulussa Faitteri oli aivan omissa maailmoissaan. Opettajakin sen huomasi ja pommitti häntä herkeämättä turhanpäiväisillä kysymyksillään. Ketä kiinnosti joku 30- vuotinen sota, kun oli mahdollisuus jo käydä mentaaliharjoituksena illan painiharjoituksia läpi. Ilmajokiset painijapojat olivat niin kovia karpaaseja, että painitreeneissä ei varmasti tuhlata aikaa mihinkään typeryyksiin vaan painitaan ensisekunnilta viimeiseen saakka. Sellainen on nimenomaan Faitterin mieleen.

Vihdoin ilta koitti ja Faitterin äiti vei autolla poikansa paikalliseen väestönsuojaan, jossa painiseura piti harjoituksiaan. Faitteri saapasteli rinta kaarella sisään pukuhuoneeseen, jossa nuorukaisia istuikin jo aika joukko vetämässä painitrikoita nisskaan. Hän alkoi sumeilematta iskemään tapansa mukaan tarinaa. Hän kertoi kamppailulaji-historiastaan ja huikeista saavutuksistaan karatessa, kung-fu:ssa, bujinkanissa ja nyrkkeilyssä. Hän kertoi kuinka jokaisessa lajissa olivat haasteet loppuneet kesken osaavien vastustajien puutteeseen ja kuinka siksi oli nyt siis valmis jälleen kerran tekemään uuden aluevaltauksen ja valloittamaan painimolskit. Lisäksi hän kertoi Jarkko-nimisen ilmajokelaisen kanssa käydystä tiukasta väännöstä ja kertasi parhaita avujaan painiaksi tulem.... siis painijana olemisessa.
Vastaanotto myös painijaporukoissa oli samanlainen kuin muidenkin lajien parissa. Se kuvastui hiljaisena kunnioituksena, salaa tehtyinä vilkaisuina ja seurakavereiden välisinä katseidenvaihtoina. Faitteri oli tyytyväinen. Myös painijoiden henkinen kantti oli paperia hänen omaansa verrattuna.
Hän paloi halusta päästä näyttämään voimiaan, taiotaan, nopeuttaan ja notkeuttaan molskille. Paini on tosimiesten laji ja Faitteri kuului eittämättä siihen ryhmään.


Jatkuu ...
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

Tosifaitteri

#20

Viesti Gyokuro » joulu 18, 2008, 11.24

PAINITREENIT

Valmentaja, jota muut pojat kutsuivat Joukoksi, saapui myös vihdoin paikalle ja Faitteri tunsi pientä jännitystä. Olivathan nämä hänen ensimmäiset painiharjoituksensa. Jouko huomasi hänet välittömästi ja komensi muut pojat hölkkäämään painisalia ympäri ja tuli jututtamaan Faitteria. Faitterilta meni kuitenkin Joukon sanat ohi, sillä hän ei ollut uskoa silmiään. Siis painijatkin ..... ! Faitterin aivot löivät tyhjää. Painijatkin juoksevat ja tekevät kuperkeikkoja yms. Jouko korotti ääntään ja sai näin Faitterin huomion puoleensa.

”Mikäs mies sinä olet ?”, Jouko kysyi. Faitteri esitteli itsensä kädestä pitäen ja alkoi kertomaan kamppailullista taustaansa ja haasteiden loppumisista muiden lajien parista ...
”Ootko treenannut ennen painia ja millä tasolla ?”, Jouko töksäytti yllättäen keskeyttäen Faitterin liturgian. Faitteri häkeltyi hetkeksi, sillä hän oli eläytynyt selitykseensä niin suuresti, että illuusiokuplan puhkeaminen veti hänet hetkeksi sanattomaksi. Vihdoin hän sai kakistettua suustaan lyhyen ja ytimekkään vastauksen ...
”En ..”.
Jouko alkoi sekoilemaan ja puhumaan jostakin väärästä ryhmästä ja liian vanhasta iästä, koska kyseisellä ryhmällä oli menossa ”Huipulle valmentava kausi” ja Faitterin pitäisi osallistua painikouluun. PAINIKOULUUN, siis ALKEISRYHMÄÄN ! Jouko ei selkeästikään ollut ihan ajan tasalla painivalmennuksessa, sillä Huipulle valmistavaa kautta treenaava porukka oli tietenkin Faitterille se oikea ryhmä. Faitteri päätti korjata Joukon käsityksiä ja kertoi juhannuksen painiottelustaan ilmajokista Jarkkoa vastaan. Vahingossa ottelun lopputulos vain lipsahti vähän väärin päin, mutta kukas nyt sivuseikoista niin välittää. Se teki selkeästi Joukoon vaikutuksen ja hän myöntyi siihen, että Faitteri sai jäädä harjoittelemaan. ”Ei kai sinua poiskaan voi ajaa, kun olet tänne kerran tullut ...”, Jouko sanoi epävarmasti. Pelkäsi selkeästi Faitterin nöyryyttävän valmennettaviaan. Painijaryhmä hölkkäsi juuri Faitterin ohi ja Faitteri huusi Joukon epävarmuuden ruokkimalla itseluottamuksella yhdelle heistä, että ”Paan sut pian siltaan !”. Kaverin hämmennys huvitti Faitteria suuresti.
”Menes nyt mukaan alkulämmittelyyn.” Jouko sanoi huokaisten.

Juoksujen ja perusteellisten venyttelyiden jälkeen alkoikin ihemsouvi. Jätkät alkoivat vetämään puolivoltteja eteen ja taakse päin kuin sirkuksessa. Yksikin veti varmaan 30 metrin matkan yhtäjaksoisesti puolivolttia eteenpäin. Faitteria huimasi jo pelkkä katsominen. Jouko tuli sanomaan, että myös tämä yrittäisi tehdä rohkeasti puolivoltin. Faitteri epäröi .... Hän tunsi kuinka kaikkien katseet kääntyivät häneen. Ne tuntuivat painavina hartioilla ja hän alkoi änkyttää:
”E - e - en nyt oikein tiedä ....”. Muut rupesivat sanomaan, että anna mennä vaan. Ei se haittaa vaikka epäonnistuu. Kaikille on käynyt niin ensimmäisellä kerralla.
Muiden kannustuksesta rohakistuneena Faitteri lähti liikkeelle. Se oli kuin unta. Hänestä tuntui niin kuin olisi ollut yksi sivusta seuraajista, ja näki miten hänen kämmenensä laskeutuivat molskille ja jalat ponnistivat puolivoltin liikkeelle. Uni loppui kuitenkin lyhyeen, sillä Faitteri mätkähti suorin vartaloin selälleen ja häneltä meni ilmat pihalle. Jouko kiirehti elvyttämään häntä ja nosti hänen lantionsa irti molskilta. Se oli nöyryyttävää.

Eikä siinä vielä kaikki. Jouko laittoi muut pojat harjoittelemaan matossa puolustautumista, mutta Faitterin hän talutti omituisen näköisen ja Faitterin itsensä kokoisen nahkapötkön viereen.
”Tämä on Kylmäkalle.”, Jouko opasti. ”Sillä on hyvä harjoitella heittoja.”
Jouko nosti kylmäkallen maasta ja heitti sen käsivarsiheitolla niin, että molski paukahti. Sitten hän sanoi Faitterille, että otappas Kallesta kiinni, niin hän neuvoo vähän tekniikkaa.
Faitteri nappasi Kallesta kiinni, mutta se ei hievahtanutkaan. Se painoi ainakin 100 kg.
”Sen pitäisi olla aika lailla sinun kokoisesi ja painoisesi”, Jouko sanoi, ”eli ota kunnolla kiinni vaan.”
Faitterin naama punoitti yhtäaikaa häpeästä ja ponnistuksesta kun hän kaikin voimin kiskoi Kylmäkallea molskilta, mutta ei saanut sitä nousemaan pystyyn.
”No ota tuo pienempi.”, Jouko sanoi viimein. Sen Faitterikin sai helposti ylös ja heittoharjoittelu alkoi.
Vaikka hetto kulki hienosti, niin Jouko oli koko ajan korjaamssa virheitä. Aivan jo siinä määrin, että Faitteria alkoi ärsyttämään.

Siinäpä se aika sitten kuluikin ja oli loppuverryttelyn paikka. Muut olivat saaneet painia keskenään ja Faitteri oli saanut heitellä sitä pikkusiskon kokoista kylmäkallea. Faitterin kysyessä, että pääsisikö hän jo ensi kerralla mukaan painimaan, Jouko oli jälleen kerran alkanut puhumaan siitä koulupainista. Faitterihan ei mihinkään alkeisporukkaan enää tällä kokemuksella mene. Jääkööt paini ja olympiamitalit. Itsehän painiliitto oli tuollaisille Joukon tapaisille idiooteille myöntänyt luvan valmentaa, joten myös painiliitto maksakoot virheistään. Faitteri ei ikinä enää tule painimaan, vaikka painiliiton puheenjohtaja kuinka soittelisi perään.

Äidin autossa Faitteri kuitenkin pohti asioita hiukan. Häntä vähän mietitytti se, että ei ollut saanut itsensä kokoista kylmäkallea inahtamaankaan. No, ehkä voimalajit ovat olekaan se hänen juttunsa. Tosimiehet taitavat sittenkin olla ennemminkin tekniikkamiehiä.

Jatkuu ...
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

Tosifaitteri

#21

Viesti Gyokuro » elo 22, 2011, 10.37

Outo kirjainyhdistelmä

Lähes kaiken kokeneena kamppailijana Faitteri raahusti kohti paikallista kamppailuvälinepuotia, jossa hän olikin viime aikoina tullut jo tutuksi kasvoksi. Hänen kunnioitusta herättävä taistelijan auransa vain alkoi olla jo sitä luokkaa, että se alkoi tuoda jo normaali arkirutiinienkin suorittamiseen ongelmia. Niin kuin nyrkin. Heti Faitterin nähdessään kaupan pitäjä Tiko alkoi hädissään vilkuilla ympärilleen ja tantteerata edestakaisin sen näköisenä, että ei oikein tiennyt mihin menisi. Ensi tapaamisella Tiko oli vaikuttanut aika kovaluontoiselta kaverilta, mutta ei mennyt montaa minuuttia, kun faitteri oli saavuttanut hänestäkin henkisen niskalenkin. Siihen ei tarvittu paljoakaan. Riitti kuinka kertoi vähän nyrkkeily- ja painisaavutuksistaan. Niinpä Tikokin siis koki jo pelonsekaista kunnioitusta Faitteria kohtaan, vaikka se ei suinkaan ollut Faitterin tarkoitus. Hän halusi pitää hyvät välit kullan arvoiseen kamppailuvälineiden toimittajaan, sillä Tiko tiesi, että Faitteri oli kiireinen kaveri kaiken kamppailuharjoittelunsa vuoksi ja työnsi tiskille jo valmiiksi kaikkea Faitterille mielesitä tavaraa ja antoi ne lähes ilmaiseksi mukaan, jotta Faitterilla ei kuluisi kaupassa pitkään, vaan pääsisi jatkamaan ammattimaista harjoitteluaan. Sama toistu myös tällä kertaa ja Tiko latoi tiskille jo aikamoisen vuoren kaikkea tarpeellista. Oli nunchaa, tonfaa, heittotähtiä yms. ja Tiko alkoi välittömästi ounastella, että eikö Faitterilla jo ollutkin kiire treenaamaan. No kiirehän Faitterilla tietenkin oli, mutta ei nyt niin kiire, etteikö voisi hiukan yrittää vahvistaa Tikon maanrakoon vajonnutta itsaria. Niinpä han alkoi arvioimaan Tikon tiskille läjäämiä varusteita yhdessä myyjän kanssa, koska teisi tämän myyjälle mieleiseksi puuhaksi. Hän oli nähnyt monesti ensi kertoja kaupassa vieraillessaan, että Tikon silmät aivan paloivat innostuksesta kun sai keskustella asiakkaiden kanssa kamppailuvarusteista. Jostain syystä Tiko ei kuitenkaan syttynyt tällä kertaa keskusteluun, vaan alkoi innokkaasti esitellä eri lajien harjoitusilmoituksia. Tiko raukka ei tiennyt tekevänsä turhaa työtä, sillä Faitterihan tiesi jo kaikesta kamppailusta ja kaikista lajeista jo kaiken. Tiko parka taisikin olla sairas, sillä hänen kasvonsa olivat aivan kalpeat ja hänen otsallaan oli isoja hikikarpaloita. Lisäksi hänen kätsiensä vapinaa ei voinut olla huomaamatta. Yksityisyrittäjän elämä on kovaa, sillä sitä oli kipeänäkin tultava töihin ansairsemaan elantoaan.

Juri silloin sisään astui toinen ilmeisesti osaava kamppailija Matti, jonka kanssa Faitteri luonnollisesti oli myös vaihtanut ajatuksiaan kamppailusta. Matti ennätti huutaa Tikolle jotain "beejiijii" treeneistä, mutta huomasi samalla Faitterin veivaamassa nunchakua hyllyjen välissä. Matti parka säikähti Faitterin taidoista siinä määrin, että lopetti lauseensa kesken ja lähti selkeästi pakokauhun vallassa ulos liikkeestä. Hyvä, että ovi pysyi karmeilla. Faitteria huvitti se, että hänen maineensa kamppailijana pelotti myös Matin tasoista kaveria noin paljon. Jostain syystä Faitterin ajatukset nauliintuivat kuitenkin Matin sanoihin "BEEJIIJII" ??!! Mitä se mahtoi tarkoittaa ? Ounastellessaan outoa, seleästi ulkomaan kieltä olevaa sanahirviötä, Faitterin keskittyminen kuitenkin herpaantui hänen käsissään heiluvasta nunchakusta ja se löi häntä lujasti haaroväliin. Silmissä musteni, mutta Faitteri pakotti kasvoilleen väkiinäisen hymyn, joka kylläkin taisi näyttää puolittaiselta irvistykseltä, sillä hänen tasoisen kaverin ei ollut soveliasta näyttää tuskaa, saati epäonnistumistaan. Samoin jonkun "beejiijiin" kokoinen aukko sivistyksessä tuli luonnollisesti salata Tikolta. Nyt tulikin kiire kotiin googlettamaan kuulemaansa kamppailutermiä. Pakko oli kuitenkin antaa Tikolle vielä lopuksi sellainen vaikutelma, että kyseinenkin asia oli Faitterilla hanskassa. Niinpä hän huikkasi Tikolle:

"Pitää mennä ! Beejiijii rules !"

Tiko raukan kunnioitus alkoi mennä jo liiallisuuksiin, sillä hän ei saanut sanaa suustaan, vaan Faitteri kuuli ohoimennen syvän helpotuksen huokauksen viilettäessään ulos kaupasta. Hänen olisi syytä ehkä googlettaa myös tietoa siitä, että millä saisi auraansa hiukan heikennettyä ?

Kun Faitteri oli mennyt, kaiveli Tiko vapisevin käsin kännykkänsä taskusta. Hän valitsi Matin numeron ja painoi vihreää luuria. Puhelin kerkesi hälyyttämään pari kertaa. Sitten Matti vastasi:

"Ei kai se kuullu ?", Matti kyseli epätoivoisena.
"Kyllä kuuli. Huusi vain, että BJJ rules ja rynnisti ulos kaupasta.", vastasi Tiko.
Matin henkisestä lyyhistymisestä kuului todennäköisesti oikein ääni radioaaltoja pitkin Tikon kauppaan.

Samalla kun Tiko ja Matti jatkoivat maailmanlopun vakavina puheluaan, oli Faitteri jo PC:n ääressä. "beejiijii" Faitteri naputteli googleen ja painoi hakua. Ei mitään. Sitten hän koitti koneen ehdottamaa "bee jii jii". Ei silläkään mitään. No, mikäs tässä nyt on ? Silloin Faitterilla välähti ! Kyse ei olekaan vieraskielisestä sanasta, vaan kirjainyhdistelästä ! Innoisaan älykkyydestään hän naputteli "BJJ" ja johan alkoi löytymään tietoa !
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

Tosifaitteri

#22

Viesti Gyokuro » elo 25, 2011, 09.05

Brazilian Jiu-Jitsun valloitus

Innostus kihelmöi Faitterin koko kehossa ja vatsanpohjia kutkutteli sopivasti, hänen astellessa kohti paikallisen BJJ seuran salia. Kokeneena kamppailijana Faitteri tiesi, että sellaisessa fiiliksessä ihminen pystyi parhainpaansa. Mutta ohhoh ! .... olipas paikalla väkeä !!?? BJJ taitaa olla todella suosittu laji ? Miten Faitteri oli voinut välttyä kuulemasta tällaisesta lajista aiemmin ? No, oli miten oli, se oli vain yksi laji valloitettavana muiden joukossa. Etukäteisarviolta siihen kuluu päivä tai maksimissaan kaksi, ja sitten alkaa olemaan BJJ aikalailla täydellisesti hanskassa.

Faitteri kiskaisi laukustaan upouuden Venumin BJJ- puvun, jonka Tiko oli luonnollisesti myynyt edullisesti. Se näytti hänen päällään todella hyvältä. Varsinkin kun äiti oli ommellut olkapäähän vielä suuren brasilian lipun, kuten Faitteri oli kuvissa nähnyt olevan. Täydellistä kuvaa häiritsi ainoastaan jälleen lanteilla roikkuva valkoinen vyö. Faitteri oli moneen kertaan miettinyt vyönsä värjäämistä vähintään purppuraksi, mutta jostain syystä oli kuitenkin pitkin hampain jättänyt vyön värjäämättä. Olotilaa helpotti huomattavasti se, että myös Matti oli paikalla ja hänet huomatessaan Faitterin silmiin syttyi ivallinen hymy. Matillakaan ei ollut kuin sininen vyö ! HAH ! Toisiksi alin vyöarvo BJJ:ssä, joten ehkä Faitteri oli arvoinut Matin väärin, kun oli pitänyt häntä osaavana kamppailijana. Lisäksi Matilla oli nauretta valkoinen puku. Jo se kertoo, että Matti ei todellakaan ollut mikään tekijämies, sillä kaikkihan tietävät, että parhaat BJJ- jätkät käyttävät sinistä pukua ... tai ainakin Xande Ribeirolla ja Roger Graciella oli ollut sellaiset joissakin Faitterin netistä löytömissä kuvissa, joten luonnollisena jatkumona myös Faitterilla oli sellainen. Vihdoin porukka alkoi vääntäytymään tatamille. Faitteri ei olisikaan malttanut enää odottaa, että pääsee lukottamaan korkeimpia vyöarvoja, sillä oli lukenut, että BJJ:ssä ei ole lainkaan vyökokeita, vaan ne myönnetään, jos pärjää korkeampien vyöarvojen kanssa kilpailuissa. Näissä treeneissä tuskin käydään mitään virallisia kisoja, mutta ehkä Faitterin suvereeni esitys paikan korkeinta vyöarvoa kohtaan on sen verta vakuuttava, että ainakin saman värinen tulee jo näissä treeneissä. Asiaa miettiessään Faitteri alkoi silmailemään ympärilleen ja huomasi pettymyksekseen, että korkeimmat vyöarvot olivat "vain" purppuraa, joten haaveet mustasta vyöstä sai tältä kertaa heittää romukoppaan.

Samalla yksi purppuravyö alkoi kailottamaan kuuluvalla äänellä ja pyytämään hetkeksi kaikkien huomiota, että paikalle on tullut eräs vierailija seuran ulkopuolelta. Purppuravyö ylisti hetken kaverin teknistä osaamista ja kysyi porukalta, että haluaisivatko he, että tämä vierailija vetäisi treenit sillä kertaa. Faitteri oli aivan hämillään. Mistä tämä heppu tiesi, että Faitteri oli tullut paikalle ? No, ei kai se auttanut kuin aloittaa vetämään treenejeä, Faitteri ajatteli otettuna saamastaan huomiosta ja käydessään läpi jo netistä löytämiään tekniikoita, joita porukalle alkaisi opettamaan. Kyllä osaavan kaverin maine näköjään leviää kulovalkean tavoin eteenpäin kamppailupiireissä.

"... toivotetaan tervetulleeksi .....", purppuravyö ilmoitti kuuluvalla äänellä .....
Faitteri irtaantui porukasta ja morjensteli ylpeänä hymyilleen porukalle, lähtiessään kävelemään kohti purppuravyötä .....
" .... BENU !", jatkoi purppuravyö.

........

MITÄ HELVETTIÄ ? Eihän Faitterin nimi ollut mikään Benu ? Mikä oli homman nimi ?
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -



Palaa sivulle Ilokaasuteltta

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 kurkkijaa