Tosifaitteri

Elämän kevyempi puoli

Ylipotkijat: Totte, TimoS, JanneM

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

Tosifaitteri

#1

Viesti Gyokuro » kesä 15, 2007, 11.34

Tosifaitteri saapui ensimmäistä kertaa paikalliselle dojolle karateharjoituksiin. Hän oli nähnyt ilmoituksen peruskurssin alkamisesta Minimanin ilmoitustaululla kun oli katsastanut myytävänä olevia kevytmoottoripyöriä, ja päätti oitis ilmoittautua kyseiselle kurssille. Into oli piukassa ja perhoset kutkuttivat vatsan pohjassa mukavasti. Faitteri kätki hermostuneisuutensa ja suuntasi kulkunsa pukukoppiin. Pukukopissa oli aika paljon väkeä ja muutama ihan hyvännäköinen misukin, eli tilanne oli otollinen rispektin hakemiselle. Faitteri vetäisi Ni-Danista tilaamansa ja iskän maksaman uuden Adidaksen 180 € maksaneen karatepuvun laukustaan ja puki sen päälleen. Tunnelman tiivistyminen pukukopissa oli käsin kosketeltavaa. Uusi puku oli sisäänajettu jo kotona peilinedustaharjoituksissa ja se istuikin jo oikein mukavasti ylle. Valkoinen vyö oli tosin hieman häpeällistä sitoa vyötäisilleen, koska se ei kuvastanut lainkaan sitä tasoa, millä faitteri todellisuudessa liikkui. ”Mullon kyllä TaeKwonDo´ssa vihree”, faitteri heitti ja tapaili peilin edessä harjoiteltua ”tosifaitteri- ilmettään”. Hermostuneisuus haittasi kuitenkin ilmeen hakemista päälle, koska ylähuuli alkoi hieman väpättää, mutta ilmeisesti kukaan ei sitä huomannut, kun jatkoivat hiljaisina harjoitusvermeiden pukemista päälle. Todellisuudessa faitterin kokemukset TaeKwonDo´sta rajoittuivat viime jouluna lahjaksi saamaansa englannin kieliseen kirjaan, josta oli kuvien perusteella opetellut itsekseen muutaman liikkeen ja totta puhuakseen ahp chaki meneekin tänä päivänä jo aika mallikkaasti.

Treenejä vetää pari sinisen vyön kaveria, joista molemmat näyttävät ihan tavallisilta pulliaisilta. Ei tilkan tilkkaa japanilaisverta kummassakaan, joka olisi edes hiukan kompensoinut alhaisia vyöarvoja. Ovatkohan kelvollisia lainkaan opettamaan niinkin osaavaa kaveria kuin faitteri on.

Sinivyöt määräävät peruskurssilaiset riviin. Ainoastaan yhdellä muulla on karatepuku faitterin lisäksi, eli hänen täytyy olla se pahin kilpailija numero yksi. Faitteri päättää pitää kaveria tiukasti silmällä, ettei tämä vain pääse puukottamaan selkään. Faitteri tapailee jälleen ”tosifaitteri- ilmettään” ja tuijottaa pahinta kilpailijaan suoraan syvälle silmiin riviinmuodostumisen yhteydessä. Ylähuulikin on jo asettunut ja sen vaikutus on huomattava. Vihollinen kokee epävarmuutta ja kääntää katseensa melkein heti poispäin. Henkinen yliote on siis saavutettu.

Rivissä seistään ja kuunnellaan dojoetikettiin kuuluvia asioita. Faitterin ajatukset liitävät kuitenkin jo illuusiossa täyskontaktisparrista, jossa hän kyykyttää tuplahyppykiertopotkuin samanaikaisesti molempia sinivöitä. Illuusiokupla kuitenkin puhkeaa yllättävällä tavalla, kun toinen sinivöistä pyytää faitteria sitomaan vyönsä asiaan kuuluvalla tavalla. Faitterin tuntee kuinka puna nousee lämpöaallon tavoin kasvoilleen. Hän suorittaa samalla konemaisesti perässä, kun sinivyö näyttää vyön sitomisessa mallia. Aivot toistavat koko operaation ajan samaa ajatelmaa ” Voi v1tun v1ttu !”
Kun vyö on vihdoin saatu solmittua ja puna näkyy enää vain vaalenevina laikkuina faitterin kasvoilla, hän vilkaisee vasemmalleen, jossa kilpailija numero yksi seisoo. Katsekontakti kiinnittyy vain sekunnin murto-osaksi, mutta sen aikana käy selkeästi ilmi, että henkinen etulyöntiasema on menetetty ja puntit ovat nyt tasan.
Itse harjoitukset alkavat sillä, että sinivyöt komentavat porukan juoksemaan salia ympäri. ”V1ittu, tänne juoksemaan olla tultu”, ajattelee faitteri, mutta jatkaa kuitenkin juoksemista porukan mukana. Juoksun jälkeen aletaan ohjatusti ravistelemaan ja pyörittelemään käsiä ja jalkoja. Faitteri turhautuu tällaiseen pelkkään jonninjoutavuuteen ja aina liikkeiden vaihtojen välissä vetäisee zenkutsdachin ja oizuki – gyakuzuki kombinaation, jonka oppi naapurin Maken isobroidilta, joka joitakin vuosia sitten oli yltänyt aina keltaiseen vyöhön saakka karatessa. Tämä olkoon vähän niin kuin merkiksi ja varoitukseksi sinivöille, että kyllä sitä täälläkin osataan. Toinen sinivöistä ilmeisesti huomaakin faitterin taidot, sillä hän katsoo faitteria aika pitkään kasvoillaan epätietoinen katse.

Sitten alkaa venyttelyt. Helvatti, aikaa on tuhrattu puolentoista tunnin treeneistä jo kohta puoli tuntia, eikä venyttelyille meinaa tulla loppua lainkaan. Vihdoin sinivyöt huutavat porukan takaisin riviin. Faitteri luonnollisesti hakee ”tosifaitteri- ilmeensä”, mutta kaikki ovat jo niin alistuneita, etteivät halua mittailla henkistä kanttiaan lainkaan ...... kunnes ..... siinä hän taas on, vihollinen numero yksi. Katsekontakti viipyy pidempään kuin koskaan. Kumpikaan ei anna periksi. Faitterin niska meinää nyrjähtää kun katse on jo kuten helmipöllöllä, kohta 180° kulmassa taaksepäin. Tässä vaiheessa ei voi antaa periksi. Faitteri kiepsauttaa itsensä ympäri ja elehtii viholliselle pitävänsä häntä silmällä, osoittaen ensin oikean käden etusormellaan ja keskisormellaan omiin silmiinsä ja sen jälkeen kohti vihollista. Varmuuden vuoksi hän jähmettyy niille jalansijoilleen vielä hetkeksi, jotta tilanteesta ei katoaisi dramatiikka niin nopeasti. Aivan kuin vihollisen silmissä olisi hiukan välähtänyt alitajuntainen pelko ja eihän se mikään ihme olisikaan, sillä niin vakuuttava on faitterin olemus.

Seuraavaksi sitten treenataan zenkutsudachin ottamista ja oizukin ja gyakuzukin lyömistä paikoiltaan. Ne eivät saa faitteria oikein syttymään, sillä hänellähän on jo hallussaan nuo asiat. Eivätkö sinivyöt muka huomanneet sitä alkuverryttelyssä ? Faitteri käyttääkin aikansa paremmin ja neuvoo muita kurssilaisia suorittamaan liikkeet oikein. Sinivyöt ovat selkeästi otettuja faitterin taidoista, sillä nyt he molemmat katsovat hänen päälleen ja kuiskuttelevat keskenään. Lisäksi monet kurssilaisista aistivat selkeästi hänen henkisen vahvuutensa, sillä he vaivautuvat silmin nähden, kun hän astelee viereen antamaan kultaakin arvokkaampia neuvojaan.

Lopuksi vedetään vähän kuntopiiriä, jossa tehdään etunojapunnerruksia, vatsa- ja selkälihaksia. Kurssilaiset saavat tehdä punnerrukset kämmenet maassa, mutta sinivyöt ja faitteri tekevät ne luonnollisesti rystysillään. Vielä loppuvenyttelyt ja treenit ovat ohi.

Hyvä, että faitterilla tuli edes hiki. Siksi hän päättää jäädä vetämään omiin nimiin vähän TaeKwonDoa ja karatea. aluksi ahp chaki viuhuu ilmassa tiuhaan tahtiin, jonka jälkeen hän vaihtaa karateen. Edes Chuck Norris ei liiku zenkutsudachissa niin sulavasti kuin hän. Oizuki ja gyakuzuki ovat todella nopeita. Varmuuden vuoksi hän vetäisee väliin aina silloin tällöin gedan barain, ( joka onkin ainoa torjunta, minkä Maken isobroidi opetti ), jotta sinivyöt näkisivät hänen todellisen tasonsa .... ja näkiväthän he, sillä kuiskuttelu näyttää jatkuvat. Taitavat ilmoittaa faitterista heti suoraan sille Zinzin Funakossille, vai mikä sen vahna pierun nimi nyt olikaan, eli kutsu Japaniin saattaa olla tulossa.

Karateväki alkaa haihtua paikalta ja salin valtaavat mustissa asuissaan jonkun bujinkan budo taijutsun harjoittelijat. Mitähän hihhuleita nekin ovat ? Faitteri ei ole ikinä kuullutkaan kyseisestä lajista, joten hän päättää jäädä seuraamaan treenejä. Tiedä vaikka joku haluaisi kysyä häneltä neuvoja johonkin asiaan.


Jatkuu seuraavassa numerossa ....
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#2

Viesti Gyokuro » kesä 15, 2007, 14.50

Bujinkanin treeneissä ....

Sali oli täynnä mustiin pukeutuneita nuoria miehiä ja naisia, jotka omatoimisesti menivät istumaan riviin seizaan, eli etiketti oli jo hallussa. Faitteri kiinnitti ihmeissään huomionsa siihen, että paikalla oli ainoastaan vihreä- ja mustavöisiä.
”Mulla on sininen vyö bujinkanis, mutta nää treenit menee vähän päällekkäin mun karatetreenien kans, joita joudun vetämään tuolla yhes toises paikkaa”, faitteri huikkasi eräälle toiselle katsojalle. Samalla hän muisti vyöllään roikkuvan valkoisen vyön, joten kiirehti lisäämään, että hänen periaatteisiinsa ei kuulu pröystäillä vyön värillä muulloin kun Japanissa käydessään. Katsoja nyökkäsi vaimeasti, mutta ei sanonut mitään. Ei selkeästikään uskaltanut.

Seuran opettaja saapui saliin ja meni polvilleen rivin eteen ja sen jälkeen faitterin silmät pyöristyivät ja suu oli Esson ovaalilla, kun alkoi se shikin haramitsu daikomjoo, kumartelu ja käsien taputtelut. Faitteri ei ollut ikinä nähnyt mitään vastavaa edes Jet Li´n leffoissa, vaikka oli ne kaikki nähnytkin Romeon on kuoltava´a lukuunottamatta. Tämän täytyy olla kova laji, ajatteli faitteri. ”Meinaan kyllä lopettaa karaten ja satsata jatkossa bujinkaniin”, hän huikkasi jälleen tälle toiselle katsojalle. ”Ens kuussa olisi ruskean vyökokeet.”, hän lisäsi. Vyökokeen ja värin mainitseminen lisäsi selkeästi hänen arvoaan tämän toisen katsojan silmissä, sillä katsoja oli jo sanomaisillaan jotain ilmeisen ylistävää, mutta jätti kuitenkin sanomatta.

Bujinkanin treenit alkoivat kaiken maailman kuperkeikoilla, jotka vähän veivät pisteitä lajin kiinnostavuudesta faitterin silmissä. ”Kai nyt kaikki tolla lailla osaa pyöriä”, ajatteli faitteri. ”Pikkusisko Kaisakin osaa tehdä kuperkeikan ja on vasta 4 vuotias.” Lopuksi faitteri tuli kuitenkin siihen tulokseen, että kuperkeikkarumba korvasi ilmeisesti karaten salinympärijuoksun, joten olkoon. Sen jälkeen alkoi taas samat käsien ja jalkojen pyörittelyt ja ravistelut. Tuhlataanko kaikissa lajeissa aikaa tällaiseen hömpötykseen, faitteri ihmetteli ja vetäisi zenkutsudachin ja oizuki – gyakuzuki- kombinaation, ennen kuin ehti tajutakkaan. ”Taitaa lähtee tuo jo ihan selkäytimestä”, faitteri sanoi vieressä ihmettelevälle katsojalle. Tämä oli vieläkin aivan hiljaa.

Sitten alkoivat venyttelyt. Ne ovatkin ihan ok, sillä eihän muuten pysty potkasemaan helikopteripotkua 30 cm kaverin pään yli, mutta onko mitään järkeä uhrata kamppailulajitreenejä venyttelyyn ? Niihinhän tullaan opetteleen KAMPPAILUA, eli sitä, kuinka opitaan lyömään kaveri kuin kaveri, tai jopa useampi samanaikaisesti, nopeasti lattiaan samanlaisilla liikkeillä kun mitä esim. Jackie Chan ja Jet Li tekee. Venyttelyt voi hoitaa sitten kotona, jos katsoo tarpeelliseksi.

Sitten päästiinkin itse asiaan. Opettaja, jonka nimi oli Shihan ( taitaa olla jotain japanilaista samuraisukua, vaikka ei näytäkkään yhtään japsilta ) pyysi jonkun toisen mustan vyön hepun kanssaan keskelle, kaiketi otteluun, eli todennäköisesti pian veri alkaisi lentämään. Faitterin kädet puristuivat jo nyrkkiin ja hän yritti kurkoitella, jotta näkisi ympärille kerääntyneen joukon yli taikka välistä jotakin. Shihan höpisi ”omotejakusta” ( tai jostain ) lyöntiä vastaan ja pian toinen mustan vyön kaveri pyöriskeli tuskasta irvistäen maassa. Homma tapahtui niin nopeasti, että kukaan ei ehtinyt edes aloittamaan ”Luuta ja verta”- huutoa. ”SHIHAN ON KOVA JÄTKÄ”, ajatteli faitteri. ”Tää on mun laji!”

Sitten näytöksen jälkeen muut alkoivat tehdä samaa hommaa ja sekä Shihan, että hänen ylivoimaisesti nöyryyttämänsä mustavyö alkoivat heitä opastamaan ja korjailemaan havaitsemiaan virheitä. Faitteri ihmetteli, että kuinka Shihan antaa tuon toisen mustavyön vielä opettaa, koska mustavyö ei pystynyt laittamaan häntä vastaan kampoihin oikeastaan lainkaan. Faitteri päätti opettaa tuolle mustalle vyölle muutaman salaisen tekniikan tekniikkarepertuaaristaan harjoitusten päätyttyä, siltä varalta, jos Shihan haastaa seuraavissakin harjoituksissa saman mustan vyön hepun matsiin. Olisiko parempi kuitenkin opettaa se sama homma heti kaikille bujinkanin mustan vyön kavereille, jotta ei tarvitsisi erikseen opettaa sitä kaikille yksitellen sitten jälkikäteen. Täytyypä kysäistä Shihanilta, että olisiko hän kiinnostunut asiasta.

Treenit etenivät omotejakun ja urajakun merkeissä. Toinen mustan vyön kaveri oli aivan yhtä avuton Shihanin käsittelyssä urajaku- ottelussa, joten faitteri sai varmuuden siitä, että kaveri tosiaankin tarvitsee hänen apuaan. Tuskin se apu Shihanillekaan pahitteeksi olisi, vaikka kova jätkä onkin.

Lopuksi olikin sitten jo loppurituaalien paikka, eli taas mumistiin jotain ihmeellistä ja kumarreltiin. Pian bujinkanistit lähtivätkin pois salista ja kumarsivat siletä poistuessaan. ”Mitä helvattia ?”, ihmetteli faitteri. Eihän salissa ollut enää ketään ja silti he kumarsivat kaikki siihen suuntaan lähtiessään. Sen hän ymmärsi, että karatejannut kumarsivat hänelle poistuessaan salista, kun hän jäi sinne yksikseen treenailemaan, mutta nämä kumartavat tyhjälle salille. Tässä on jotain mystistä. Aivan kun jotain ninjahommia.

”SHIHAN, SHIHAN !”, faitteri huusi. Shihan pysähtyi ja kääntyi katsomaan. ”Olisiko hetki aikaa?”, faitteri kysyi. Shihan nyökkäsi.
”Onnittelut voitosta”, faitteri avasi pelin. Shihan yritti kätkeä tyytyväisyytensä hämmästyneen ilmeensä taakse, vaikka hän oli selkeästi otettu toisen kovan luokan kaverin antamasta tunnustuksesta.
”Oikeastaan asiani koskee yhtä leiriä, jonka olen aikonut pitää bujinkanin mustavöille. Sopisiko, että tulen seuraaviin harjoituksiin hoitamaan sen homman ?” Shihan oli ilmeisesti edelleen pyörryksissä faitterin antamasta tunnustuksesta, sillä hän kysyä töksäytti, että ”Haluaisitko siis tulla harjoittelemaan, vai ?”
”Ei, ei, vaan leiriä vetämään. Voisin tulla näyttämään parit tekniikat, jotka kulkevat slatietona opettajalta lähimmille oppilaille. Kiinnostaisiko ?”
” .... mitä tohon nyt sanosi ....”, shihan sopersi. Hän ei ollut ilmeisesti ollenkaan henkiseltä lujuudeltaan faitterin veroinen.
”Eli kiinnostaa siis. Koskas ja moneltako on seuraavat treenit ?”
” .... öh, ylihuomenna klo 18:00 ...”, sai shihan änkytetyksi.
”Aal bii teer”, faitteri vastasi ja otti ”tosifaitter- ilmeen” naamalleen ja viittoili etusormellaan shihania kohden. Faitteri tunsi kuinka shihanin itseluottamus valui hikipisaroiden mukana lattialle.

Faitteri tunsi kymmenet silmäparit selässään, kun hän lähti ulos rakennuksesta. Hän nautti tilaisuudesta. Rispekti oli valtavaa bujinkanistienkin taholta. Ulkona äiti odottikin jo autossa naama punaisena ja faitterin avattua oven hän alkoi kiljumaan:
”Tajuatko paljonko kello on ? Teidän harjoitukset loppuivat jo puolitoista tuntia sitten. Salin ulko-ovi oli lukossa ja et vastannut kännykkääsi .... ja miksi ihmeessä sinulla on tuo karatepuku päälläsi vieläkin ja missä laukkusi on ?”
Faitteri vilkaisi hädissään ympärilleen. Ei ketään näkyvissä. Onneksi. Rispektit olisivat rapisseet hänen harteiltaan kun vanha laasti, jos joku olisi nähnyt tapahtuman. ”Käyn hakemassa laukun äiti.”, faitteri sanoi ja kiiruhti takaisin sisään. Onneksi ovi ei ollut enää lukossa.

Sisällä kävi hillitön kuhina. Bujinkanistit keskustelivat pelonsekaisesti ylihuomisista harjoituksista. Faitteri hymyili itsevarmasti, nostaen nenäänsä ylöspäin ja asteli hakemaan laukkunsa. Ulko-ovelta hän vielä huikkasi:
”Ylihuomiseen!”, ja jäi hetkeksi tuijottamaan pelokkaita ja alistuneita kasvoja, ennen kuin poistui paikalta.


Jatkuu ...
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#3

Viesti Gyokuro » kesä 18, 2007, 12.16

Leiri bujinkanin mustavöille .....

Kotona nukkumaan mennessä faitterille valkeni toimintansa karu todellisuus; Pelkän etupotkun, alatorjunnan ja kahden peruslyönnin avulla on aika vaikeaa kehitellä tekniikoita, joita voisi yrittää syöttää bujinkanin mustille vöille salaisina tekniikoina. Faitteria kylmäsi, vaikka peitto oli vedetty korville asti. Daniel San vahti huonetta ääneti seinäjulisteesta ja katsekontakti julisteessa olevan idolin kanssa nostatti jälleen faitterin taistelumielialan huippuunsa.
”Netti!”, huudahti faitteri. ”Netti on pelastukseni!”.
Faitteri ponnahti kuin jousi ylös sängystään ja käynnisti tietokoneensa. Aloitussivuksi aseteltu Google tuli automaattisesti ruutuun koneen käynnistyttyä. Hakusanaksi faitteri näppäili yksisormijärjestelmällään Bujinkanin.
Hetken aikaa lueskeltuaan hän tuli siihen tulokseen, että tekosyy leirin peruuttamiselle oli ainoa keino säästyä nöyryytykseltä, sillä Bujinkan oli TODELLA LAAJA kokonaisuus, eikä hän millään voisi saada läpi bujinkanistien keskuudessa sellaista mielikuvaa, että olisi todellakin joidenkin salaisten taitojen osaaja. No ehkä muiden, mutta ei shihanin, sillä shihan oli äijä. Eli, ei muuta kuin hyvä tekosyy ja homma olisi kuten ennenkin.
Faitteri pyöri koko yön sängyssä miettien, mutta ei keksinyt mitään hyvää tekosyytä. Hän kävi mielessään kaikki mahdollisuudet, nyrjähtäneestä nilkasta aivokuumeeseen, mutta kaikkien ideoiden näyttäminen toteen uskottavalla tavalla olisi mahdotonta. Yhtäkkiä se tapahtui. Raukea mielihyvä laskeutui faitterin mieleen ja hän tunsi kuinka kaikki jännitteet lihaksistosta poistuivat. Tekosyy kuului seuraavasti: ”Soke Hatsumi soitti hänelle ja sanoi, että Suomessa ei ole vielä niin edistyneitä harrastajia, että hän saisi kyseisiä salatekniikoita heille opettaa.”

Seuraavat koulupäivät kuluivatkin siitten pelkkään haaveiluun Sokesta ja mitä lähemmäs ylihuomisen treenit tulivat, sitä paremmin faitteri oppi ”mielikuva-Sokensa” tuntemaan. Adidaksen karatepuku oli äidin värjäämänä muuttunut mustaksi ja paikallisesta budo-liikkeestä löytyi kätevästi tabitossut ja ennen kaikkea ninja-huppu, jota hän ei ollut bujinkanin treeneissä kenelläkään nähnyt. Kenties ainakin Shihan käytti sitä öisillä operaatioillaan, mutta faitterin mielestä tosi ninja käytti sitä myös harjoituksissa, ettei todellinen henkilöllisyys paljastuisi. Myös Sho Kosugin leffat tulivat faitterille tutuiksi harjoituksia edeltävänä iltana ja niiden myötä kuji-kiri alkoi olla faitterille jokapäiväistä kauraa.

Vihdoin koitti harjoitusilta. Faitteri pyysi äitiään jättämään hänet muutaman korttelin päähän dojosta, ettei hänen salainen saapumisensa tulisi julki, ennen kuin hän itse niin halusi. Äidilleen hän kertoi ottavansa alkulämmittelyn hölkäten dojolle, sillä ei edes tosininjan oma äiti tiennyt poikansa salaperäisistä touhuista. Auton perävalojen kadottua mutkan taakse, faitteri loikkasi läheiseen pusikkoon, jossa sujahtivat mustat vaatteet huppuineen päälle. Treenikassin faitteri kätki huolellisesti läheiseen kivenkoloon. Hän sulautui täydellisesti ilta-auringossa muodostuviin pitkiin varjoihin ja liikkui äänettömästi kohti dojoa.


Dojon pihalla faitteri kyykisteli vuorimäntyjen takana, etsien sopivaa rakoa sisäänmenoa varten. Tosininjahan ei käytä ovia, mutta dojon ikkunat olivat niin korkealla, että faitteri tuli kuitenkin siihen tulokseen, että ovesta sitä on mentävä. On vain päätettävä otollinen hetki. Faitteri odotti ja odotti. Sydän hakkasi ja adrenaliinia erittyi verenkiertoon sopivasti. NYT ! Faitteri ampaisi selkä kyyryssä juoksuun läpi aukean pihan ja nojautui selkä seinää vasten oven viereen, tarkkaillen, että ketään ei ollut näkyvissä. Samalla ovi aukeni ja hänen yksissä harjoituksissa edustamansa karateseuran väki alkoi tulla salista ulos. Mitä ihmettä hän tekisi ? Tuleen ei saanut jäädä makaamaan. Hän käytti Sho Kosugilta käyttämää menetelmää, loikkasi taaksepäin, väänsi kätensa Kuji-symboolien mukaisesti ja mutisi jotain käsittämätöntä. Karatejannut jähmettyivät leukaluut loksahtaen katsomaan. Kavereiden silmät olivat pyöreät kuin mopon lamput ja pelonsekainen kunnioitus kuvastui heidän kasvoiltaan. Faitteri totesi tilanteen otolliseksi ja pakeni dojorakennuksen taakse. Kukaan ei seurannut. Onneksi, sillä faitterilla olisi siinä tapauksessa ollut vain kaksi vaihtoehtoa; Taistella kuolemaan saakka, tai nielaista myrkkykapseli, jotta hän ei joutuisi paljastamaan todellista henkilöllisyyttään, eikä salaista tehtäväänsä. Samalla faitteri huomasi, että pitää jatkoa varten hommata niitä myrkkykapseleita, jos tällainen tilanne sattuisi faitterin ammattitaidosta huolimatta uusiutumaan.

Faitterin ei auttanut kuin odottaa. Karateporukkaa lappasi ulos ja bujinkanisteja sisään. Sopivaa hetkeä ei löytynyt, ennen kuin kaikki karatekat olivat tulleet ulos. Faitteri käytti tilaisuuden hyväksi ja ampaisi sisään. Bujinkanin treeneissä oli jo shikin haramitsut hoettu ja normaali kuperkeikkarumba oli meneillään. Shihan seisoi selin faitteriin nähden ja seurasi muiden tekemiä kuperkeikkoja.

Faitteri hiipi shihanin taakse. Shihan ei aavistanut mitään. Voiko tämä olla totta ? Sho Kosugi olisi tässä vaiheessa jo viiltänyt faitterin kurkun auki moneen kertaan. Yhtäkkiä koko kupekeikkaporukka lopetti ukemikarjoituksensa ja jähmettyi paikoilleen. Hän oli paljastunut. Mutta siitä viis. Paljon karumpaa oli todeta, että bujinkanistit eivät selkeästikään olleet koskaan nähneet aiemmin todellista ninjasoturia. Vihdoin myös shihan kääntyi. SE ON SIIS TOTTA ! Myöskään shihan ei ollut todellinen ninja, sillä se kuvastui selvästi hänen silmistään, ilmeestään ja koko olemuksestaan. Koko bujinkanin porukka, jonka pitäisi viedä ninjutsutarditiota eteenpäin, oli autuaan tietämättömiä siitä, että mitä todellinen ninjutsu on, sillä niin hämmentyneitä he olivat kohdatessaan todellisen ninjan. Sillä hetkellä faitteri tiesi olevansa yksin. Hän oli ainoa ninjutsun suurlähettiläs Suomessa ja kenties ainoa koko maailmassa Japanin ulkopuolella. Hyvä, ettei hän ehtinyt näyttämään edes niitä tekniikoita, jotka naapurin Maken broidi oli opettanut, sillä nekin olisivat menneet väriin käsiin.

Faitteri ryntäsi ulos rakennuksesta. Epäusko takoi hänen ohimoitaan. Eikö Soke ollut tosiaankaan kertonut edes Shihanille mitä ninjutsu ja bujinkan todellisuudessa oli ? Ninjutsuhan on öisiä operaatioita, salamurhia, heittotähtien heittelyä, taistelua ylivoimaista vihollista vastaan, kykyä hävitä savuna ilmaan, muuttua lepakoksi ja vaikka mitä muuta. Sitä on todellinen ninjutsu ja sitä faitteri aikoi edustaa elämässään. Tie tulisi olemaan karu ja yksinäinen, mutta kuitenkin kaiken vaivannäön arvoinen.

Saapuessaan takaisin paikkaan, mihin oli kätkenyt laukkunsa, niin hän huomasi, kuinka muutama laitapuolen kulkija penkoi hänen tavaroitaan. Mitä tosinija tekisi tällaisessa tilanteessa ?


Jatkuuu seuraavassa numerossa ....
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#4

Viesti Gyokuro » kesä 19, 2007, 09.36

Valaistuminen metsikössä

Faitterin mielessä laukkasi miljoona vaihtoehtoa mitä tehdä. Vastustajina oli kolme runsaasti elämänkokemusta omaavaa aikuista miestä ja hän oli yksin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun faitterilla olisi vastassaan joku muu kuin pikkusisko Kaisan hiekkalaatikkokaverit. Runsaasta kamppailulajitaustastaan huolimatta, kamppailulliset kokemukset olivat aika minimissään, se oli faitterin tällä hetkellä itselleen tunnustettava. Tuleva koitos oli siis näytön paikka kaikin puolin, sillä tämä tilannehan oli kaikkea sitä, mitä hän oli viimeiset kaksi päivää mielessään elänyt. Mutta kun tilanne nyt näinkin otollisesti avautui elämään elämää kuten tosininja, niin faitterin keho kieltäytyi tottelemasta. Jalat eivät liikkuneet, eikä ajatus oikein pelannut. Hän vain seisoi tuijottamassa kun miehet tutkivat hänen laukkunsa sisältöä.

Sillä hetkellä ratkaisu tehtiin kuitenkin faitterista riippumattomalla taholla, sillä porukan neljäs mies, joka oli ollut hakemssa ”virvokkeita” paikalliselta huoltoasemalta sapui paikalle faitterin takaa.
”NINJA!”, mies parahti.
”NINJA ? MISSÄ ?”, faitteri hätääntyi. ”Niin siis minä .... ninja. Minä olen ninja. Olen ...” Hän sai soperretuksi.
Miehet räjähtivät nauramaan kun huomasivat kokomustassa asussa, paikalleen jäykistyneen nuorukaisen seisovan huppu päässä muutaman metrin päässä. Tilanne oli tukala, nolottava ja pelottava samanaikaisesti, sillä ulkomuotonsa mukaisiksi kulttuurihenkilöiksi miehet liikkuivat ällistyttävän nopeasti ja faitteri olikin piirittetty ennen kuin ehti reagoida tilanteeseen oikeastaan millään tavoin.
Miehet eivät kuitenkaan tahtoneet faitterille pahaa, vaan alkoivat rauhoittelemaan nuortamiestä, jonka olkapäät alkoivat jo nykiä nyyhkytysten tahdissa. He pyysivät faitteria istumaan ja juttelemaan heidän kanssaan. Faitterilla ei ollut muuta mahdollisuutta, koska oli niin peloissaan. Äitikään ei tulisi vielä ainakaan tuntiin häntä hakemaan.

Huoltoasemalta hankittu valkoinen muovipullo alkoi kiertämään ja miehet alkoivat iskeä tarinaa. Kaksi miehistä olivat vanhoja jalkapalloilijoita ja yksi jousiampuja, mutta yhdellä miehellä, Hapalla, ei ollut mitään urheilullista lajitaustaa, mutta silti hänen juttunsa tekivät faitteriin suurimman vaikutuksen.

”Myös minun poikani halusi olla ninja.”, Hapa kertoili. ”Siitä minä sinut ninjaksi tunnistinkin, kun äsken tulin pelipaikalle.”, Hapa jatkoi.

”Joo, mutta tosininjoja ei ole kuin Japanissa.”, faitteri sanoi allapäin. ”Minä haluaisin olla myös sellainen, mutta täällä kukaan ei osaa minusta tehdä sellaista, eikä minulla ole rahaa lähteä Japaniinkaan.”, faitteri lisäsi.

”Älä vielä luovuta.”, Hapa rohkaisi faitteria. ”Myös minun poikani oli vähällä luovuttaa, mutta löysi sitten haluamansa kung-fusta”.

”Kung-fusta ?”, faitteri äimistyi.

”Niin, kung-fusta. Sitä opetettiin ainakin ennen tuossa läheisen koulun liikuntasalissa.”, Hapa sanoi.

Faitteri tunsi välittömästi kuinka energia lähti jälleen virtaamaan hänen elimistössään. Se toi takaisin hänen henkisen lujuutensa ja fyysisen kyvykkyytensä. Kuinka hän saattoikaan olla niin typerä, että oli kuluttanut aikaansa jonkin olemattoman metsästykseen.
”Ninja muka ..... pöh!”, hän sanoi halventavasti. ”Kung-fu- mestarihan minusta tulee !”

Hetken vielä tarinoituaan miesten kanssa, faitteri kiitti heitä ja pakkasi laukkuunsa adidaksen pukunsa. Hupun ja tabitossut hän antoi miehille, koska oli ostanut ne omilla viikkorahoillaan, eikä äiti tiennyt niistä mitään. Ja mitä kung-fu- mestari nyt tekisikään ninjahupulla ja tabitossuilla ?

Miehet katsoivat faitterin perään, tämän vielä iloisesti huiskuttaessa heille.
”Hapa, onko sinulla oikeasti poika, joka on halunnut olla ninja ?”, kysyi yksi miehistä.
”No ei tietenkään.”, Hapa vastasi. ”Eihän mulla ole poikaa ollenkaan”, hän jatkoi. ”Yritin vain piristää nappulan päivää .... ja annahan sitä tärpättiä tännekin päin, niin päästään itse asiaan.”

Autossa faitterin ajatukset jo lensivät tulevissa Kung- fu- harjoituksissa. Enää hänen pitää vain ottaa selville, että koska ne ovat ja vieläkö niitä pidetään tuossa koulun liikuntasalissa. Faitteri mietti kuumeisesti, että valitsisikohan hän tyylikseen käärmeennyrkin vai kotkan kynnet, jotka oli nähnyt yhdessä Jackie Chanin leffassa.


Jatkuu ....
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#5

Viesti Gyokuro » kesä 20, 2007, 09.27

Kung Fu- mestarin ensiaskeleet

Jo kotona kung fu alkoi sujua luonnollisena osana faitterin arkirutiinia. Ovet aukesivat ja sulkeutuivat kätevästi käärmeennyrkillä. Faitteri liikkui matalissa asennoissa pitkin asuntoa päästelleen kimakoita vingahduksia samalla kun ”valkoinen käärme työnsi ulos kieltään”. Käärmetyyli tuntui olevan lähimpänä faitterin sydäntä. Kokeiltua tuli toki kotkan kynsiäkin, mutta se ei istunut faitterin henkiseen ja fyysiseen kokonaisuuteen lähellekään yhtä passelisti kuin kuin mitä luikerteleva käärme istui. Iltapalapöydässä hän keräsi lautaselleen käärmeen nyrkillä haluamansa syötävän ja toden totta, arkirutiinitkin tuntuivat olevan loistava tilaisuus harjoitteluun. Tätä faitteri ei ollut aiemmin huomannutkaan.

Pojan poistuttua iltapalapöydästä, hänen vanhempansa aloittivat lyhytsanaisen keskustelun:
”Mistähän päin nyt tuulee ?”, faitterin isä kysyi vaimoltaan.
”Jaa-a. Sen jos tietäisin.”, vastasi vaimo silmiään muljauttaen.

Ennen nukkumaan menoa vielä pikainen vilkaisu nettiin ja hakusanaksi ”käämeen nyrkki”. MITÄ !!?? Faitteri ei ollut uskoa silmiään. Hakusanalla tuli ainoastaan esittely Jackie Chanin leffasta Kotkan varjo ( joka sinällään oli jo merkittävä löytö, sillä sehän kuului jokaisen kung fu- miehen suosikkileffoihin ) ja pitkä lista kaikkea muuta asiaan liittymätöntä, mutta ei ensimmäistäkään kotisivua käärmeen nyrkki- tyyliä opettavalta kung fu- seuralta. Faitteri alkoi epäillä, ettei hän vaan etsisi taas ninjoja mielikuvitusmaailmastaan. Hän yritti vielä englanniksi ...”snake fist” ja enter. Nyt tietoa tuli jo huomattavasti paremmin, mutta onko totta, että kaikki opettelemisen arvoinen kiertää Suomen kamppailumaailman kaukaa.
Paniikki alkoi jo purkautua vaimeana vaikerruksena kun faitteri kokosi itsensä vielä viimeiseen ponnistukseen ja kirjoitti ”kung fu suomessa” ja painoi vapisevin sormin enteriä.

”JAWOHL!” Johan löytyi Suomen Wushu – Kung Fu- seuran sivut ja sieltä myös esittely käärmetyylistä. Faitteri alkoi ahmia sivuilta tietoa;
” .... kenties tärkein käärmetyyliin sisäistetyistä opeista on qi- energian kasvattaminen.”.
Qi- energian ? Mitä on qi- energia ? Vastaus löytyi lyhykäisyydessään samoilta sivuilta; Qi = elinvoima, sisäinen energia. Tämähän oli juri sitä, mitä faitteri tunsi kuin Hapa oli kertonut hänelle kung fusta. Sen täytyi olla merkki siitä, että faitteri oli oikeilla jäljillä.
Useiden tuntien tiedonjanon sammuttamisen jälkeen faitteri vakuuttui entistä paremmin, että nyt hän oli löytänyt todellakin etsimänsä. Kung fuun liittyi niin paljon kaikkea mielenkiintoista. Oli Iron handia, dimmakkia ja qi- palloja. Hänestä tulisi todellinen kung fun suurmestari, ellei jopa jo ole sitä. No, ei ehkä vielä ihan suurmestari, mutta aikamoinen tekijämies jo joka tapauksessa.

Faitteri ponkaisi aamulla aikaisin ylös sängystään pirteänä kuin peipponen, vaikka koko yö oli mennyt kung fu- asioita miettiessä. Aamurutiinit menivät jouhevasti kung fuillen ja positiivisena yllätyksenä tuli se, että qi- pallo tuntui käsien välissä jo aika voimkkaana. Kenties hän kohta pystyisi jo värisyttämään veden pintaa kämmenestään suunnatulla qi- virtauksellaankin.
Faitteri päätti lähteä siltä seisomalta etsimään vähän faktapohjaa mestariksi muodostumisensa taakse ja suuntasi paikalliseen Filmtowniin. Sieltä löytyikin kaikkien suurten kung fu- miesten tuotantoa; Oli Bruce Lee´tä, Jackie Chan´ia ja Jet Li´tä. Hän vuokrasi yhden leffan per ukko ja kiirehti kotiin ammentamaan tietoa.

Faitteri laittoi Bruce Leen Enter The Dragon´in pyörimään ensimmäisenä. Käärmeen nyrkistä ei ollut tietoakaan, mutta se ei faitteria haitannut. Brucelle ei pärjännyt kukaan ja kaveri oli hämmästyttävien taitojensa lisäksi myös ennen kaikkea uskottavan näköinen, eli juuri sellainen persoona, johon faitterin oli helppo samaistua, koska yhtäläisyyksiä löytyi heidän väliltään niin monelta osa-alueelta. Adidaksen pukukin kävisi jatkossa melkein sellaisenaan myös kung fu- treeneissä, eikä tarvitsisi hommata kuin mustat sukat ( kaapista löytyi vain valkoisia bagheran tennissukkia ) ja kung fu- tossut. Muut leffat saivat odottaa toiseen ajankohtaan, sillä BRUCE TODELLLLAKIN RULES !

Faitteri oli löytänyt netistä paikallisten eri kung fu- seurojen yhteystietoja. Ensimmäinen seura, josta yhteystiedoissa annettuun numeroon vastattiin oli Tang Lang- seura ( Mikan pelkojen täyttämiseksi : D ) ja faitteri päätti antaa kyseiselle seuralla kunnian olla osallisena yhden kaikkien aikojen suurimman kung fu- mestarin luomisprosessissa. Harjoitukset olivatkin sopivasti samana iltana ja faitteri oli valmis harjoituksiin sekä fyysisesti, että henkisesti. Ainoastaan outlook vaatisi pientä kohennusta, joka sekin olisi helposti kunnossa iltaan mennessä.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#6

Viesti Gyokuro » kesä 21, 2007, 10.01

Tang Langin valloitus

Äidin auto kaartoi paikallisen Tang Lang- seuran harjoitussalin pihaan ja faitteri loikkasi itseluottamusta uhkuen autosta pihalle. Käärmeennyrkit olivat faitterin lukemaan perustuen muuttuneet rukoilijasirkan raajoiksi ja ne olivatkin näyttävästi kohollaan faitterin astellessa matalassa asennossa ristiaskelin pihan poikki.

Harjoitussalissa oli vasta muutama tyyppi tapailemassa alkeita omiin nimiin, sillä faitteria lukuunottamatta, porukka oli käynyt jo muutamissa alkeiskurssin treeneissä. Suuri osa alkeiskurssilaisista oli vielä pukuhuoneessa vaihtamassa treenkamoja päälleen. Myös faitteri suuntasi kulkunsa pukuhuoneeseen, tarkasti päällisin puolin porukan kyvykkyyden ja pettymykskseen huomasi, että yhtään kinuskia ei ollut mukana, joka luonnollisesti söi osan faitterin treenimotivaatiosta. Toisaalta, olihan hommassa hyvätkin puolensa, sillä todennäköisesti kinuskien puuttuessa faitteri joutuisi ottamaan ison roolin seuran opetusportaassa. Faitterilla oli työ ja tuska pitää sisällään rukoilijasirkkamainen liikkuminen, sillä hän halusi vielä toistaiseksi pitää osaamisensa salassa.
Muut olivat jo vaihtaneet treenikamansa päälle, mutta faitteri viivytteli tahallaan, jotta hänen sisääntulonsa olisi mahdollisimman dramaattinen. Salista kuului jo opettajien huudot, kun he opastivat treenaajia alkuverryttelyssä. Faitteri odotti sopivaa hetkeä.

Ji Ben Gong loppui kuin seinään kun faitteri loikkasi saaliin villisti viuhtoen, loikkien ja ulvahdellen. Sylki lensi hänen suustaan kun hän tehosti ääniefektein käsiensä liikettä. Faitterin ”atleettinen” ja kiiltäväksi öljytty ylävartalo oli paljaana ( 183 cm / 62 kg ) ja kiilteli loisteputkien valossa. Vasemman rintalihaksen yli ja poskeen oli vedetty punaisella värillä neljä ”veriraitaa” ja adidaksen mustien karatehousujen lahkeet olivat kääritty mustien sukkien sisään, muodostaen pillilahkeisen vaikutelman ja jalassaan hänellä olivat kiinapuodista ostetut mustat kiinalaistossut. Loikittuaan mielestään riittävästi hän jähmettyi syvään ristiasentoon rukoilijasirkan raajat valmiina iskemään kaikkia lähelle tulevia. Tosifaitteri ilme antoi kokonaisuudelle entistä vakuuttavamman kuvan.

Tang Lang- potukalta meni hetken, ennen kuin saivat taas hapen kulkemaan. Porukan vetäjä karisti hölmistyneen ilmeen naamaltaan ensimmäisenä ja lähti ottamaan pari askelta kohti faitteria kysyen:
”Sinäkö olet se uusi ......?”
Kysymys loppui kesken, koska faitteri perääntyi äänekkäästi vonkuen taaksepäin ja piti rukoilijasirkan raajat kohollaan ja valmiina iskuun. Huomatessaan, että opettaja pysähtyi epäröivä katse silmissään, faitteri lopetti shownsa selkeänä henkisenä voittajana ja paljasti ylimielisen hammashymyn.
”Juu, olen se uusi harjoittelija.”, vastasi faitteri ja tehosti sanaa uusi sormin tehdyin lainausmerkein.
”Kamppailijanahan olen jo kohtalaisen kokenut jermu, sillä minulla on TaeKwonDo´ssa ja Bujinkanissa ruskea vyö molemmissa ja karatessa musta. Totta puhuakseni tulin tänne siksi, että haluan kehittyä kamppailijana edelleen ja se ei onnsitu ilman qi- energiaa, dimmakkia ja iron handia.”, faitteri julisti juhlallisesti. Jälleen kerran vyöarvojen mainitseminen sai porukan tolataan, sillä nyt muutkin kykenivät jo räpsyttelemään silmiään ja aloittivat supisemaan keskenään.
Opettaja ei saanut oikein sanaa suustaan, vaan änkytyksen ja elekielen avulla opasti porukan jatkamaan harjoituksiaan. Faitterin itseluottamus oli jo aiemmista lajikokemuksista sen verran korkealla, että häntä ei enää ihmetyttänyt näin nopea henkisen johtajuuden saavuttaminen. Opettaja, joka esittäytyi Mikaksi, näytti erään edistyneemmän harjoittelijan kanssa mallisuorituksen, jolla Ji Ben Gong jatkui. Mika oli erittäin hermostuneen oloinen tullessaan korjaamaan faitterin ja hänen parksi nimeämän nuoren miehen virheitä. Tämä huvitti faitteria suuresti. Faitterin motorinen oppiminen oli luonnollisesti niin sulavaa, että virheet löytyivät ainoastaan hänen paristaan, jota hän auttavaisena kaverina ehtimättään opasti. Kaveri oli selkeästi otettu hänen neuvoistaan.
Juuri kun Mikan psyyke oli alkanut hieman tasaantua, niin faitteri kysyi kuuluvalla äänellä:
”Sifu Mika. Kuinka todellisuudessa tällainen tekniikka toimii, jos kaveri osaa tehdä suojaavan energiakentän ympärilleen ? Tai jos hän yhtäkkiä loikkaakin jonnekin 5 metrin korkeuteen tai heittelee qi- palloilla ?”
Mika kuittasi tietämättömyytensä aika nokkelasti ja sanoi antavansa vastauksen noihin kysymyksiin sitten vähän edistyneemmille harjoittelijoille. Tämä raivostutti faitteria, sillä juuri noiden asioiden takia kung fu oli se hänen juttunsa, eikä hänellä ollut aikaa odottaa.
”No voisitko näyttää edes joitakin dim mak- tekniikoita ?”, faitteri kysyi.
”Nekin ikävä kyllä on vähän edistyneemmille kavereille.”, Mika vastasi.

Treenit jatkuivat, mutta faitteria ei huvittanut enää oikein mikään. Tang Lang ei taidakaan olla hänen lajinsa. Liekö kung fu yleensäkään ? Hän tarvitsee sellaisen lajin, jossa kaikki oppimisen arvoinen opetetaan heti, eikä vasta joskus tulevaisuudessa kun on edistyneempi harjoittelija. Tällainen tyhjänpäiväinen ”ratsastusasennossa” kyykkiminen ei voi olla kenenkään mielestä kivaa. Mitä tällaisella taidolla tekee tosipaikan tullen ? Toista se olisi, jos voisi tehdä kuolettavia dim mak- tekniikoita tai tyrmätä vastustaja leukaan osuvalla qi- pallolla. Faitteri oli jo pahasti Tang Langin treenaamisen lopettamisen kannalla.

Treenien loputtua äiti oli jälleen hakemassa poikaansa.
”No, kuinkas meni?”, äiti kysyi.
”Ei ollu mun laji.”, faitteri vastasi.
Koko loppuillan faitteri oli hiljaa. Kung fumaisesta liikehdinnästä ei ollut enää tietoakaan. Nukkumaan mennessään hän vaipui ensimmäisen kerran pitkään aikaan syvään yöuneen, ilman unen saantia häiritseviä ajatuksia.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#7

Viesti Gyokuro » kesä 25, 2007, 09.15

Juhannus

Faitteri oli lähdössä juhannuksen viettoon naapurinsa Maken mökille Kauhajoen Nummijärvelle. Tilanne oli kutkuttava, sillä samaisen järven rannalla järjestettiin hevihirviöiden Nummirock. Faitterin äiti ei luonnollisestikaan tiennyt tästä rockiasiasta mitään, sillä pojat olivat sopineet, että asiasta ei mainita äidin kuullen, koska muutoin faitterin juhannusreissu olisi saanut jäädä väliin. Faitteri oli vakuuttunut siitä, että festareilta löytyisi kamppailutaitoja arvostavia misuja, joten hän pakkasi mukaansa kaiken tarpellisen, kuten adidaksen karatepukunsa, nousevan auringon- huivinsa ja lohikäärmekuviolla varustetun takkinsa. Lisäksi mukaan lähtivät vielä juuri hankitut Kwonin TaeKwonDo- tossut ja itse tehdyt nunchakut. Ilma oli kaunis ja juhannusfiilis korkealla.

Tunteja kestävä automatka oli puuduttava, sillä Maken isä ajoi varmuuden vuoksi hiukan alinopeutta koko matkan, eikä autossa ollut lainkaan ilmastointia. Pojilla oli tajuton jano, mutta he eivät uskaltaneet avata keppanapulloja vielä tässä vaiheessa, ettei Maken vanhemmat alkaisi piippaamaan. Viimein kuitenkin auto karahti Nummijärven rannalla olevan mökin rantaan ja pojat nousivat autosta jäseniään venytellen. Matkalla oli nähty lintukirjan kaikki siepot ja hyypät, mutta oli muutama ihan hyvänkin näköinen kottarainen osunut kiikariin, joten poikien juhannusfiilis nousi entisestään.

Pojat majoittuivat rantasaunan kammariin ja Maken vanhemmat 50 metrin päässä sijaitsevaan päärakennukseen. Tämä oli kaikkien mielestä paras vaihtoehto, sillä näin poikien riehakointi ei häirinnyt Maken vanhempia, eikä Maken vanhemmat poikia. Ensimmäiset Karhu- pullot suhahtelivat auki ja faitteri alkoi esittelemään releitään Makelle. Make oli aluksi aivan kauhuissaan faitterin vaatevalikoimasta, sillä hän itse oli ottanut mukaan kaiken asiaan kuuluvan hevirekvisiittansa, kuten Iron Maidenin selkälipulla ja rintamerkeillä varustetun liivinsä, kaikki Iron Maiden- paitansa ja hapsufarkkunsa. Illan mittaan Make kuitenkin nousuhumalassa alkoi jo tottua faitterin luukkiin, tämän siemaillessa olutta karatepuvussaan ja Kwonin tossut jalassaan ja Makesta alkoi tuntua siltä, että faitteri saattaisi vedota tyttöihin erilaisuutensa vuoksi häntä paremmin.

Noin kymmenen oluen jälkeen pojat suuntasivat kulkunsa kohti rockialuetta, sillä siellä alkoi soittamaan festareiden ensimmäinen bändi Forever One. Faitteri ei ollut kuullut oikeastaan ensimmäistäkään bandiä koko bändilistalta, mutta se ei haitannut fiilistä, sillä faitteri ei ollut tullut festareille kuuntelemaan bändejä, vaan iskemään pimuja ja sen hän aikoi tehdä valloittamalla tytöt kamppailitaidoillaan. Ei muuta kuin huivi päähän ja metsästämään.

Matkalla kohti rokkialueen porttia faitteri kuitenkin huomasi, että häneen kiinnittivät hänen vaatetuksensa vuoksi ennemminkin huomiota hillittömässä humalatilassa olevat heviörvelöjätkät kuin tytöt ja se alkoi huolestuttamaan faitteria. Eräskin jannu huojui hänen eteensä öristen jotain seitan- juttuja ja faitterin sydän alkoi takoa hillittömästi. Hän lisäsi vauhtia niin, että Make jotui ottamaan lähes juoksuaskelia hänen perässään. Vihdoin päästiin portille ja pojat vaihtoivat lippunsa rannekkeisiin ja ei muuta kuin jonottamaan sisäänpääsyä.
Lopulta oli pojilla matkaa portille enää muutama metri, jolloin kaksi portilla seisovaa jämäkän oloista järjestysmiestä alkoivat supattamaan keskenään ja vilkuilivat vaivihkaa faitterin päälle. Faitteri huomasi järkkäreiden sananvaihdon ja oli tyytyväinen, että edes joku huomasi hänet kamppailijaksi, sillä itse festivaalikansa vaikutti aika aivottomalta porukalta sen suhteen.

Poikien rannekkeita tarkastaessaan toinen järkkäreistä sanoi faitterille:
”Ota sitten varovaisesti tänään. Me ei haluta ruumiita.”
Faitterin kasvot alkoivat aivan loistaa. Hänen ryhtinsä parani välittömästi ja hän alkoi vilkuilla ympärilleen ylpeänä, katsastaen, että kuinka moni kuuli järjestysmiehen sanat. Ääh ! Känninen hevikansa liikkui kuin zombit eteenpäin, eikä kukaan kiinnittänyt järkkärin ylistäviin sanoihin mitään huomiota. No, se oli sivu seikka, sillä nyt faitteri tunsi taas elävänsä ja itseluottamus palasi kerta laakista. Hän lähti kainalot auki kävelemään luottavaisin mielin kohti päälavaa ja ennen kaikkea kohti naisia.

Portilla järjestysmies sanoi kaverilleen päätään pyöritellen:
”Viddu noita idiootteja riittää. Tuo jamppahan syödään elävältä.”
”Älä muuta sano. Kannattaa olla valmiina lähtöön koko ajan.”, vastasi toinen.
Samalla Make ja faitteri katosivat yleisömereen ja kohti ikimuistoisia seikkailuja.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#8

Viesti Gyokuro » kesä 27, 2007, 09.28

Faitteria tarvitaan

Porukka moshasi faitterin ympärillä ja nuori taistelijanalku oli kyseisestä toiminnasta aivan ihmeissään. Sitten faitterin silmät osuivat suloiseen nuoreen naiseen, joka pyöri kuin hukassa faitterin lähistöllä. Myös tyttö huomasi faitterin ja alkoi oitis kävellä häntä kohden. Faitterin sydän alkoi hakkaamaan ja hän aivan kihisi innosta, mutta yritti esittää viileää. Tyttö pysähtyi faitterin eteen ja tarrasi tätä kädestä ja pyysi anovan katseen avittamana faitterilta apua, koska heidän leirissään oli joitain tyyppejä sikailemassa.
”No hätä”, vastasi faitteri. ”Saavuit oikean kundin juttusille.”
”Make, meitä tarvitaan !”, hän vielä hihkaisi kaverilleen.
Ennen kuin Make ehti sanoa sanaakaan, niin faitteri jo juoksi tytön perässä kohti leirintäaluetta. Make lähti innottomasti löntystelemään samaan suuntaan.
”Tästä ei hyvää seuraa.”, hän ajatteli.

Tytön porukan leiri oli aika lähellä pääporttia. Faitteri tarrasi tyttöä kädestä ja pyysi tätä pysähtymään. Pienen matkan päästä tyttö näytti faitterille ketkä olivat niitä sikailijoita. Kyseessä oli kaksi heviporsasta, jotka näyttivät enemmän Ian Gillanilta kuin tappelijoilta, joten faitteri päätti viedä homman loppuun.
”Sun täytyy auttaa meitä !”, tyttö aneli.
Faitteria pelotti, mutta eihän hän voinut jättää tyttörukkaa kavereineen hevihörhöjen armoille.
”Jää tähän. Mä hoidan homman.”, faitteri sai sanotuksi yllättävänkin rauhallisella äänellä. Pelko väristi ääntä hieman, mutta se jäi tytöltä huomaamatta.
Samassa faitteri jo loikkasi komeassa kaaressa leirinpaikan telttojen keskelle, päästäen korviaraastavan särkevän huudon: ” KIIIIIAAAAAIIIII !”
Faitteri laskeutui pehmeälle hiekkakankaalle ja silmäili nopeasti ympärilleen.
Yllätys oli niin hyvä, että sikailijat nousivat nopeasti ylös ja perääntyivät pari askelta hämmentyneinä. Faitteri hyppäsi lähintä kaveria kohti heittäen TODELLA nopean ahp chakin ainakin 20 – 30 cm kaverin pään yläpuolelle ja laskeutuessaan viuhtoi vielä ilmaan oizuki – gykauzuki kombinaation. Vaikutus oli loistava. Sikailijat pelästyivät ja pakenivat taakseen vilkaisematta telttamereen. Korkeat potkut ovat faitterin mielestä niin cool juttu, että ei mitään rajaa.

Faitteri ei ilmeisesti itsekään ehtinyt tajuta, että mitä oli tehnyt, Hän vain tuijotti jähmettyneenä pakenijoiden perään.
”Voi kiitos !”, tyttö huudahti ja loikkasi faitterin kaulaan, herättäen faitterin puolittain todellisuuteen. Faitterin koko keho tärisi jännityksestä ja jalkoja kylmäsi ja kangisti.
”Ei siinä mitään.”, faitteri sai ääni väristen sanotuksi.
Samalla tyttö sanoi, että haluaisi esitellä hänelle poikaystävänsä, mutta faitteri oli vielä niin lamaannuksissa, että ei tajunnut tytön puheesta juuri mitään. Samassa hänen eteensä kuitenkin tuli seisomaan hintelä pitkätukka, jolla oli käsivarsissa enemmän tatuointeja kuin kotipuolen alikulkusillan seinissä graffitteja.
”Joo, kiitti vaan munkin puolesta.”, kaveri sanoi ja puristi faitterin kättä.
”Joo ...., joo ei mitään.”, faitteri vastasi. ”Minkäs takia ne tyypit täällä oikein riehuivat ?”, faitteri kysyi.
”No mä pöllin niiden viinat.”, sanoi tytön poikaystävä nauraen ja tarjosi huikkia Jack Daniels- pullosta.
”TÄH ?!!!”, huusi faitteri. ”Pöllit niiden viinat. Senkö takia mä autoin teitä ?”
”No enhän mä voinut antaa niiden vetää Tindee turpaankaan tyttö puolusteli. Onneksi ne ei löytäny sitä ennen ku sä tulit.”
” ..... !!!!”
Faitteri ei saanut sanaa suustaan, vaan tuijotti tyttöä ja pitkätukkaa vuorotellen. Molemmat nauroivat herkeämttä ja faitterin raivo alkoi nousta pintaan.
”Viddu ! Mä saan vielä turpaan teidän takianne.”, faitteri elämöi.
”Ei kait sun kaltainen karatekundi saa turpaan keltään ?”, tyttö sanoi liioitellun herttaisesti. Faitteri ei huomannut tytön heiton ilkikurisuutta, vaan ajatteli itsekseen: ”No sehän on kyllä totta. Kyllä pitää olla kova luu sen kaverin, joka multa niistää senkat nenästä.”
”Taidankin tästä sitten lähteä.”, faitteri sanoi ja lähti lompsimaan kohti rokkialuetta naurunkikatuksen saatteleman. Faitteri oli edelleen sen verran hämillään koko tapahtumasta, että ei kiinnittänyt naureskeluun mitään huomiota.

Faitteri ehti kävelemään muutaman kymmenen metriä kun hän jähmettyi uhkaavan kuuloisen huudon vuoksi:
”Hei Karate- Kid !”
Faitteri käännähti ympäri ja Ian Gillan- parivaljakko oli hakenut avukseen pienen rääpäleen, jolla oli kieltämättä kunnioitusta herättävän timmissä kunnossa oleva yläkroppa. Kolmikko seisoi muutaman metrin päässä faitterin takana.
”Nyt tuli turpakeikka.”, sanoi kääpiö ja lähti astelemaan kohti. Gillan- kaksikko lähti kiertämään faitterin molemmille sivuille.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#9

Viesti Gyokuro » kesä 28, 2007, 08.45

Esikuvista mallia

Faitteri huomasi, että pakoon oli turha yrittää. Kylmä hiki alkoi puskea päälle ja kroppa alkoi vapisemaan. Kuka on kovin kaikista ? Mitä hän tekisi tällaisessa tilanteessa ? Faitterin aivot yrittivät työstää pelastumissuunnitelmaa, mutta oikein mitään ei tullut mieleen.
”Hei, nehän kutsui mua Karate- Kidiksi. Mitä Daniel San tekisi tässä tilanteessa ? Mieti, mieti, mieti !”, faitteri piiskasi itseään.
”Kurkipotku !”, faitterilla välähti ja hän alkoi tapailemaan leffassa näkemäänsä asentoa ja tosifaitteri- ilmettään.
”Hahhhaahhaa !”, nauroi pygmi. ”Se luulee tosissaan olevansa joku Karate- Kid. Annetaan sille kunnon selkäsauna.”

Faitteri huomasi hädissään, että Daniel San ei yksinään toimi. Hän päätti yhdistää sen Bruce Leen kanssa ja alkoi lisäksi vonkua ja tehdä kurkimaisia liikkeitä. Gillan- kaksikko ja pygmi pysähtyivät hämmästyneinä tästä, ajatellen, että onkohan tuolla kaikki palikat kohdallaan. Jostain syystä heidän tyrmistyneet ilmeensä saivat faitterin nauramaan äänekkäästi ja hän päätti käyttää vielä Sho Kosugin käyttämää Kuji- sormienvääntelyä ja mumisi jotain käsittämätöntä. Tyyppien naamat muuttuivat entistä hömistyneemmiksi ja faitteri alkoi nauramaan aivan polviinsa nojaten.
”Eihän teillä ole hajuakaan siitä, kenen kanssa aiotte ruveta matsaamaan. Tuollaisella henkisellä kantilla teillä ei tule olemaan mitään jakoja.”, hän sai naurultaan sanotuksi.
”Tuo ei käy kyllä kaikilla valoilla.”, sanoi pätkä. ”Antaa olla. Tiedä mistä latvapotilaan pahoinpitelystä saamme vielä syytteet, jos sitä nyt vedetään päihin.”
Gillan- kaksikko oli samaa mieltä ja he lähtivät kävelemään poispäin taakseen vilkuillen ja keskenään jutellen.

Faitteri huokaisi helpoituksesta ja ihmetteli, että miksi hän oli ruvennut nauramaan, vaikka häntä pelotti aivan sattanasti. Samalla Make tuli paikalle ihmettelemään, että mikä oli homman nimi, jolloin faitteri katsoi tilaisuutensa koittaneen ja huusi:
”SOTO UKE KAGIWAKE ! SEURAAVALLA KERRALLA VEDÄN SITTEN KUNNOLLA !”
Gillanit ja kääpiö vilkaisivat taakseen vielä kerran päätään puistellen ja katosivat sitten telttojen ja autojen sekaan.
”Jätkät meinas käydä päälle, mutta kun olin vähä näyttäny taitojani, niin pojilla meni pupu pöksyyn. Viddu mitä mamoja.”, faitteri elvisteli.
”Siis mitä taitoja ?”, kysyi Make. ”Niitä mitä broidi on opettanu vai ?”
”No oonha mä ny ollu karates, bujinkanis ja kung fuski vaikka kuinka kauan. Enkö mä oo muka sanonu ?”
”No et. Mikset oo mua voinu pyytää mukaan ?”, Make kysyi.
”Koska ne ovat olleet henkilökohtaisia kutsuja.”, faitteri sanoi. ”Kävin läpi yhet testit, joissa katottiin mun soveltuvuutta eri juttuihin ja niiden mukaan mä oon yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista kavereista kamppailulajeihin. Nää testin pitäjät oli lähettäny mun tulokset eri seuroihin ja oon saanu keksiä kaiken maailman tekosyitä, ettei tarvi ihan joka lajiin mennä nyt samalla kertaa.”
”Missä tollanen testi on muka pidetty ?”, Make uteli.
” .... ööö ....tota, mutsin töissä.”, faitteri vastasi. ”Siellä oli joku kiertävä heppu jostain U.S.A.:n yliopistosta tai jotain.”
Faitteri vaihtoi puheenaihetta nopeasti, ettei Make vain alkaisi kyselemään lisää, jolloin todellisuus saattaisi paljastua ja niinpä hän tekikin ehdotuksen, jolla saisi varmasti Maken ajatukset muualle.
”Lähetäänkö iskeen naiset ?”
”JESS !”, hihkaisi Make.
Faitteri otti tosifaitteri- ilmeen naamalleeen, koska uskoi sen vetoavan hameväkeen ja lähti coolina etsimään sitä onnekasta tyttöä, joka saisi olla hänen juhannusheilansa. Faitteri avasi hiukan kainaloitaan ja lähti polviaan joustaen astelemaan. Makella ei tulisi olemaan mitään jakoa naisrintamalla. Samassa pojat näkivätkin telttaleirin, jossa ei ollut muita kuin tyttöjä. Sinne siis.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#10

Viesti Gyokuro » touko 7, 2008, 18.47

Naistenmies

Faitteri ehdotti Makelle, että ottaisivat pienet rohkaisuryypyt, ennen kuin hurmaisivat typyt. Asia sopi Makelle ja pojat vetivät oluet mieheen ja jatkoivat matkaa kohti tyttöjen leiriä.
Faitteri asteli karatepuku suhisten leirin parhaimman näköisen tyttösen eteen ja kysyi matalasti muristen: ”Haluaisiks nähdä murskausta ?” Hän tehosti ehdotustaan itsevarmalla nojauksella vasten tytön olkapäätä.
”Ei tänään.”, vastasi tyttö tylysti.
Haa, mutta faitteriin tehoavatkin kaikkein parhaiten vaikeasti tavoiteltavat neitokaiset. Niinpä hän päätti jatkaa lähestymistään. ”Ooksä ikinä nähnyt jonkun potkaisevat hyppykiertopotkua näin korkeelle ?”, faitteri kysyi ojentautuen täyteen pituuteensa ja nostaen kätensä vielä suoraksi ylöspäin. ”Et oo tainnu ?”
Tyttö mulkaisi faitteria ja pyöräytti silmiään kavereilleen sanomatta enää sanaakaan.

Faitteri huomasi, että tämä lähestyminen oli niin pahasti vastatuulessa, että oli kenties järkevämpää koittaa, jos joku muu olisi hiukan myötämielisempi. Homma toki vaati jälleen pientä rohkaisua ja faitteri hujautti jälleen yhden olusen kurkkuunsa. ”Ässät” olivat alkaneet jo edellisen ölffin jälkeen hieman suhista ja Faitteri ajattelikin, että onneksi täällä ei voi tilata kossuspraittia, sillä sen sanomisesta ei taitaisi tulla enää mitään. Asian sen kummemmin häiritsemättä Faitteri asteli erään toisen tytön viereen istumaan, joka istui kaatuneen kelopuun rungolla. Tällä kertaa hän ajatteli lähestyä neitokaista hiukan toista strategiaa käyttäen.
”Terve, täytyy kyllä sanoa, että sulla olis muhun saumoja.”, Faitteri heitti.
Tyttö alkoi nauramaan ja sanoi tykkäävänsä Faitterin huumorista. No niin. Nyt alkoi kuulostaa hyvälle. Tytöllä oli punaiset pitkät hiukset, kauniit kasvot ja upea vartalo. Faitterille tuli niin hyvä fiilis, että pyysi Maken repusta vielä yhden kaljan.
Punatukkainen tyttö esittäytyi Saduksi ja Faitteri luonnollisesti Faitteriksi. Juttu luisti ja olutta kului.
Tytöillä ei ollut lippuja alueelle, vaan he olivat tulleet pitämään hauskaa vain leirintäalueelle. Se sopi Faitterille loistavasti, sillä hän ei oikein pitänyt mistään heviörinästä. Sen sijaan oluesta hän piti ja niinpä taas aukesi uusi pullo. Make yritti toppuutella Faitteria hieman, mutta Faitteria ei kiinnostanut kuunnella. Hänellä oli Satu, jonka kanssa pystyi juttelemaan mistä vaan. Ja vihdoin juttu kääntyikin kamppailulajeihin. Satu kertoi, että tyttöporukassa oli myös yksi tyttö, joka harrasti kamppailulajeja. Titti oli kuulemma aika haka Shörninnzi Kempossa, tai jotain sinne päin.
”Titti !”, Satu huusi. ”Tuus käymään vähän täällä. Teillä on varmaan paljon yhteistä juteltavaa !”
Titti oli myös aika upea ilmestys. ”Tämähän sujuu hyvin.”, Faitteri ajatteli. Nyt on hyvännäköinen pimatsu molempiin kanaloihin. Siispä on oluen paikka.

Titti mittaili Faitteria katseellaan hetken ja oli selkeästi tyytyväinen näkemästään, sillä hän alkoi heti tenttaamaan teennäisen epäilevänä Faitterilta tämän lajitaustoja.
”Nyt päästiinkin asiaan.”, Faitteri sanoi. ”Vedän leirejä mustavöille karatessa, taekwondossa, bujinkanissa ja Tanglangissa.” Faitteri sanoi vetäen ilmaa keuhkoihinsa ja parantaen ryhtiään, sillä Titin tuijotus oli kuitenkin aika läpitunkeva.
”Aijjaa.”, sanoi Titti, kenties hiukan epäuskoisesti. ”Oon kans ollu aika kauan karatessa ennen kun aloitin Shorinji Kempon. Mikä on sun lempikata karatessa ? Tai, no, enhän mä välttämättä tiedä sitä, koska en ollu kakessa kuin ruskeaan saakka.”, Titti heitti.
”Ruskeaan saakka !!! Lempikata ? Mikä helvatti on kata !!??” Faitterin sydän alkoi hakata ja hiki alkoi puskea otsalle. ”Nyt taidan perkule jäädä kiinni, että en oikeasti osaa mitään, enkä oikeasti ole harjoitellutkaan mitään. Mitä tähän tulee vastata ? Mieti !! Prrkele MIETI !!!”

Faitterin sisäinen taistelu ei jäänyt varmasti keneltäkään huomaamatta, mutta nerokkuudellaan faitteri pelasi lisää aikaa ja alkoi yskimään hillittömästi. Köhimisen keskeltä hän sai sanotuksi oluen menneen väärään kurkkuun. Aika kävi kuitenkin vähiin, eikä yskäkään kuulostanut enää oikein luontevalta.

Jatkuu seuraavassa numerossa ....
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#11

Viesti Gyokuro » touko 8, 2008, 17.25

Suudelmat

Faitterin mielen sopukoista tuli kuin tulikin suurten ponnisteluiden jälkeen mieleen sanan "kata" merkitys. Maken broidihan aina veivasi kataa himassa. Kuinka Faitteri oli voinut päästää sen unohtumaan. Katan nimi oli Taikjooku Shodan, vai miten se nyt oli. Olisiko niin, että Shodan nimi voisi olla muissakin katoissa. Eli riittäisikö se, että sana Taikyoku sanoisi mahdollisimman epäselvästi ja hiljaa, ja sanaan Shodan painottaisi koko lausahduksen. Ei ollut vaihtoehtoja, vaan oli pakko koittaa kepillä jäätä.

Yskäkohtaus oli kääntänyt kaikkien huomion Faitteriin, joten se lisäsi epäonnistumisen pelkoa entisestään. Jopa Maken silmissä paistoi epäusko, vaikka häntä Faitteri oli pystynyt niin helposti vedättämään vuosikausia. Faitteri avasi suunsa ja pakotti itsensä sanomaan. Hän kuuli itsensä sanovan ....
"Teikjoki SHODAN !?" Ei voi olla totta. Hän hätäännyksissään sanoi ensimmäisen sanan vielä väärinkin. Toivottavasti kukaan ei kuullut sitä.

Aika pysähtyi Faitterin sisällä ja piinaavaa hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden. Vihdoin hiljaisuuden rikkoi Titin kysyvä ääni:
Tekki Shodan ?"
Faitteri nyökytti päätänsä nopeasti ja innoissaan, sillä ilmeisesti ulospääsy tilanteesta oli mahdollinen.
"Itse en koskaan ehtinyt kyseistä kataa treenata, koska se on mustan vyön kata, mutta haluaisin kuulla, että mikä siinä on milestäsi parasta ?", Titti kysyi.
Faitterin teki mieli huutaa ilosta. Tämä ei voinut olla totta. Titillä ei ollut hajuakaan katan sisällöstä, joten hän pystyisi heittämään vastaukseksi mitä vaan. Hän oli jo sanomaisillaan kamppailutekniikoista parhaan, eli hyppykiertopotkun, mutta joku hänen sisällään pakotti sanomaan toisin.
"Hhhhkyynärpäätekniikat", Faitteri sanoi, jottei olisi koko ajan hokemassa samaa asiaa, jolloin kiinni jäämisen mahdollisuus kasvaisi huomattavasti. Varsinkin kun tilanne oli nyt niin otollinen päästä pois pinteestä.
"Voisitko näyttää minulle kuinka ne menivät ?", Titti pyysi selkeästi haltioituneena.
"Voi kuinka haluaisinkaan, mutta en ikävä kyllä voi, sillä kyseiset tekniikat alkavat olla jo niin vaarallisia, että niitä ei voi ihan kaikille opettaa.", Faitteri tokaisi ja oli todellä tyytyväinen vastaukseensa. Tällä tavoin hän selvisi koko tilanteesta ja pystyi jälleen keskittymään oluen juontiin ja lähentelemään Satua.
"Ymmärrän kyllä.", Titti sanoi alakuloisena. "Voinko kuitenkin tulla sinun ja Satun kanssa juttelemaan ?", hän kysyi kuitenkin yllättäen.
"Totta kai.", Faitteri sanoi. "Vai mitä Satu ?", hän kuitenkin herrasmiehenä kysyi myös Sadun mielipidettä.

Sadulle homma sopi ja Faitteri oli innoissaan. Siis todellakin kaksi naista. Hän kaappasi molemmat tytöt kainaloihinsa, mutta siinä samassa hänen sydämensä pyshtyi. Samoin pyshtyi hänen katseensa ja kaikki liikkeensä, sillä hän näki kuinka leirin parhaimman näköinen tyttö vaihtoi sylkeä Maken kanssa. Siis Maken. Tuon mitäänsanomattoman nössön kanssa, joka ei osannut edes laittaa kättään oikeaoppisesti nyrkkiin, saati sitten, että olisi kyennyt nostamaan jalkaansa edes olkapään tasolle, pään yli suoritetuista potkuista puhumattakaan.
Nyt tuli kiire. Faitteri irroitti ennalta-arvaamatta otteensa Titistä, joka kaatua pyllähti hiekkaiseen maahan ja alkoi kiihkeästi suutelemaan Satua. Satu häkeltyi suudelmasta hetkeksi, kunnes sai ajatuksensa jälleen kokoon. Faitteri itsekin oli hiukan hämillään rohkeasta teostaan ja epätietoinen virne vääntyi hänen naamalleen. Hänet kuitenkin palautti maanpinnalle viiltävä kipu jalkovälissään. Satu oli vetäissyt häntä jalkapallopotkulla munille ja saatteli tekoaan vielä tulenkatkuisin sanoin "V1tun idiootti!".
Faitteri putosi polvilleen, jonka hän tunsi vielä avokämmenen läimähtävän poskeensa. Posken kolotus oli kuitenkin sivuseikka, sillä jalkovälissä tykyttävä jomotus oli niin kova, että hänestä tuntui siltä, että kota lentää laatta. Kuinka häntä oksettikaan.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#12

Viesti Gyokuro » touko 9, 2008, 11.13

Nolojen tilanteiden erikoismies

Vatsahappojen kyllästämä neste alkoi nousta vauhdilla ylöspäin ja purkautui valtavalla paineella ulos faitterin suusta ja sieraimista. Hyvä, että hänen niskalihaksensa eivät krampanneet, sillä hänen päänsä taipui ja jännittyi paineen voimasta voimakkaasti taaksepäini. Oksennus lensi komeassa kaaressa Faitterin kouristavan vaikerruksen saattelemana. Kun paine oli ryöpsähtänyt ulos ja Faitteri pystyi jälleen tarkkailemaan ympäristöään, hän kauhukseen huomasi, että sekä Satu, että Titti olivat yltäpäältä oksennuksessa. Maassa istuneella Titillä näytti olevan painesuihkun jäljiltä muutama tunti sitten nautittujen makkaraperunoiden vuoksi jopa osaksi pureskeltuja nakinpalasia hiuksissaan. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, oli Faitteri jo hävinnyt leirintäalueen vilinään. Ilmeistä oli, että Make ei tällä kertaa seuraisi häntä, sillä hän ei varmaan ollut huomannut edes koko episodia, vaan oli tuijottanut Millaansa syvälle silmiin koko ajan. Millaa !!?? Aivan niin kuin siinä typerässä Anssi Kelan biisissä. No, toisaalta ... ei Faitteri voinut Makea tuomita asiassa. Hän olisi itse toiminut samoin. Kyllä Milla oli niin kaunis ... niin kaunis.
Maken poisjääminen ja Milla eivät kuitenkaan olleet päälimmäisenä asiana Faitterin mielessä, sillä tapahtunut oli niin käsittämättömän noloa. Faitterilla ei punoittanut pelkästään naama, vaan naamalta punoitus oli levinnyt aina niskaan saakka hänen kerratessaan itsekseen tapahtumia. Hänen päänsä oli kuin punainen lamppu hartijoiden välissä. Kukaan ei voinut olla sitä huomaamatta ja se sai Faitterin nolostumaan aina vain enemmän.

Yhtäkkiä hän kuitenkin havahtui itsesäälistään ystävällisen kuuloiseen kutsuun ja alkoi katsella ympärilleen. Läheisessä leirissä oli iloisen oloisia jannuja siemailemassa olutta ja yksi heistä viittoili ilmeisesti juuri häntä liittymään seuraan. Faitteri vilkuili ympärilleen ja kun ketään muuta ei oikein juuri liikkunut lähistöllä, hän varmistu siitä, että se oli tosiaankin hän kenelle he viittoilivat. Niinpä Faitteri alkoi astelemaan kohti tyyppien leiriä.

”Ekkös sää oo se, joka nöyryytti niitä kolmia kaveria tussa jokin aika sitten”, viittoillut kaveri aloitti ihmeellisen kuuloisella murteella. ”Emmää muuten, mutta nuo sun vaattehet pisti silmähän jo silloon. Ei kai kellään muulla tuollaasia oo ?”, kaveri jatkoi.
”No joo. Minä kai se olin.”, Faitteri sanoi varovaisesti, odottaen mitä vastaus tuo tullessaan. Hän pani merkille, että kaveri oli aika rotevan oloinen, mutta eniten hänen huomionsa kiinnittyi kaverin korviin, jotka olivat aika oudon näköiset.
”Otahan kuule kalja ja istu persiilles. Taidat oikeasti olla joku karatejannu, vai ?”, kaveri, joka esittäytyi Samiksi, sanoi ystävällisesti.
Faitterin itseluottamus alkoi pikkuhiljaa palautumaan Samin ystävällisyydestä johtuen ja hän nyökkäsi ja sanoi kuitenkin tavoistaan poiketen kohtalaisen varovaisesti:
”No joo. Onhan sitä jotain tullut treenattua.”, Faitteri sanoi ottaessaan valmiiksi avatun oluen vastaan ja siemaisi siitä pitkän kulauksen.
”Me tuumma Ilimajoelta koko lössi ja oomma kaikki painijoota.”, sanoi Sami. ”Kamppaalijoolle on aina tilaa tällä braasulla.”, hän jatkoi.

”Painijoita ...”, ajatteli Faitteri mielessään. ”Painihan on aivan pilipalilaji.” Hänellä siis ei ollut mitään hätää tässä porukassa, ja se nosti Faitterin itsetunnon jo normaalille tasolle ja hän kysyi tosifaitterin imagoon kuuluvasti ja ylimielisesti, että:”Onko painista oikein mihinkään ? Eikö se oo aika turha laji ?”

Arpa oli heitetty. Pelkällä painilla saavutettu itsetunto ei voi olla lähelläkään sitä tasoa kuin monitaistoisella Faitterilla oli. Hänen itsetuntonsahan pohjautui huippuosaamiseen monista eri lajeista, tai oikeastaan siihen, että monien eri lajien ns. ”opettajat ja mestarit” eivät olleet häneen verrattuna oikeastaan kuin pölypalloja. Faitteri jäi itseluottamusta täynnä tuijottamaan suoraan Samin silmiin.
Sami yllättäen tuijotti yllättävänkin uhmakkaasti takaisin. Pienen hiljaisuuden jälkeen Sami huusi:
”Jarkkoo. Tuus käymähän täällä. Toottaa samaan painooset tuon poijaan kaa, joten näytähän vähän kuinka sitä painitahan.”
Jarkko, Faitteria huomattavasti lyhyempi jässikkä nousi rivakasti ylös ja oli nopeasti omahyväinen virne naamallaan Faitterin edessä.
”Uskallakko ottaa matsin ? Kaikki sallittua.”, Sami kysyi.
Faitteri nousi hitaasti ja itsevarmasti ylös, pyöritteli olkapäänsä auki ja keikautti päätään olkapäältä toiselle ja sanoi että ”Totta v1tussa !”. Hän mittaili Jarkkoa päästä varpaisiin. Tuollaisella käppänällä ei olisi mitään jakoa häntä vastaan. Ensin Ahp Chaki päähän ja .... tai ei sittenkään. Nythän olisi loistava hetki pelotella Jarkko-paralta pjaskat housuun ja heittää vähän potkua hänen päänsä yläpuolelle. Faitteri naureskeli itsekseen jo valmiiksi, kun näki mielessään painijaporukan pelonsekaiset naamat kyseisen suorituksen jälkeen.

”Valamista ?”, Sami kysyi. Molemmat jäppiset nyökkäsivät ja kamppailu alkoi.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#13

Viesti Gyokuro » touko 10, 2008, 21.05

Painia ilmajokisittain

Faitteri aloitti kamppailun tietenkin asiaankuuluvasti itämaisiin lajeihin kuuluvalla kumarruksella. Seuraava asia jonka hän tajusi, olikin sitten se, että hän lensi komeassa kaaressa. Lento päättyi hiekkaiseen maahan ja siihen, että Faitterin ilmat menivät aivan totaalisesti pihalle. Ristivyöheitto tuli Faitterille tutuksi karuimmalla mahdollisella tavalla.

"HYVÄ JARKKOO!", huusivat kaikki ilmajokiset tyypit ympärillä, kun Jarkko hyppi ja tuuletti selkeää voittoaan. Faitteri ei saanut sanaa suustaan, eikä henki kulkenut lainkaan. Hän vain haukkoi avuttomana ja kauhuissaan henkeään maassa, kuin kala kuivalla maalla. Jarkko tuli kuitenkin hätiin ja nosti hänen lantionsa ilmaan, jolloin henki alkoi vähitellen taas kulkea.
Hänet taluutettiin leiripaikkaan istumaan ja lyötiin uusi pullollinen olutta käteen. Ilmajokisia selkeästi huvitti hänen tappionsa, sillä siihen malliin jokainen heistä tirskui hänen ympärillään. Faitteri ei voinut sietää sellaista.
"Tää oli siinä mielessä vähän epäreilu matsi, koska mun hallitsemat tekniikat on kuolettavia, enkä siks voinu niitä käyttää.", Faitteri puolusteli edelleen henkeään haukkoen.
"Ne on tarkoitettu vain tosipaikoista selviytymiseen.", hän lisäsi. Jos tirskuminen olisi lakannut, niin ilmajokisten myöntävät vastaukset olisivat olleet huomattavasti uskottavampia.

Tapahtuneesta huolimatta painijaporukka oli mukavaa sakkia ja Faitteri viipyi heidän leirissään vielä aika pitkään. Lopulta hän kuitenkin päätti lähteä etsimään Makea ja kulkemaan kohti sitä samaista tyttöleiriä, jossa koki sen elämänsä nöyryyttävimmän tapahtuman. Makella kuitenkin oli repussaan kaikki hänen juotavansa, lompakkonsa ja kännykkänsä. Tappiota Jarkolle ei siis voitu laskea nöyryytykseksi, koska kavereiden kesken tapahtuvassa leikkiottelussa ei viitsi tappaa. Mielessään hän kävi "tosikamppailun" kuitenkin läpi. Jarkolla ei ollut siinä mitään jakoa. Faitteri aloitti ottelun täydellisellä hyppykiertopotkulla, joka irroitti Jarkon koko leukaluun. Laskeuduttuaan maahan, hän kiskaisi vielä oizuki-gyakuzuki- kombinaation polvilleen pudonneen jarkon kasvoihin. Lyönnit tuntuivat nyrkkeihin aika iljettävältä, koska leukaluu roikkui Jarkon kasvoissa enää ihon varassa ja suusta ryöppysi verta, jota roiskui lyöntien osuessa myös Faitterin kasvoille. Joka tapauksessa "tosiottelun" läpikäyminen lämmitti Faitterin mieltä ja hän sai kanavoitua erittäin kyseenalaisen tappionsa itseluottamukseksi. Niinpä hän pystyi todellisena voittajana jatkamaan matkaansa. Jopa niin voittajana, että häntä ei enää huolettanut mennä tyttöjen leiriinkään.

Tovin käveltyään tyttöjen leiri näkyikin jo. Ei muuta kuin suden suuhun.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#14

Viesti Gyokuro » touko 14, 2008, 14.01

Uusi kohtaaminen

Ei sittenkään ...., ei helkkarissa. Faitteria alkoi kylmäämään. Ei hän voinutkaan mennä tyttöjen leiriin enää uudestaan. Häpeä työntyi Faitterin sisimmästään koko kroppaan ja se ei vain enää yksinkertaisesti totellut käskyjä liikkua eteenpäin. Hän jäi seisomaan muutaman kymmenen metrin päähän tyttöjen leiristä ja kurkotteli nähdäkseen, että vieläkö Make on siellä. Mutta Makea ei näkynyt ....., eikä muuten näkynyt Millaakaan. Faitteri oli ehtinyt jo ihastua Millaan niin syvästi, että hänen sydämensä meinasi lopettaa lyömisen, kun hän ajattelikin tuota kaunokaista. Samassa hänen ajatuskuplansa puhkesi, kun Millan pää työntyi heiluvasta teltasta ulos. Millan tukka oli sotkussa ja hänen kasvonsa punoittivat heleänä. Hän vaihtoi muutaman sanan ulkopuolella olevien tyttöjen kanssa, jonka jälkeen kaikki nauroivat. Sitten Milla katosi takaisin telttaan leveä hymy edelleen naamallaan, jolloin taustalla vilahti musta Iron Maiden paita.
”Makella on tuollainen t-paita ...”, Faitteri ajatteli.
”EI HELVATTI !! .... MAKE ON TELTASSA !!! TELTASSA MILLAN KANSSA !!! ..... JA TEKEMÄSSÄ MITÄ !!!???”

Ennenkokematon mustasukkaisuus valtasi Faitterin ja hän lähti juoksumarssia kohti kyseistä teltaa. Hän ei piitannut enää viime kerran mokailuistaan, vaan juoksi suoraan leiriin ja edelleen heiluvan teltan eteen. Hän oli juuri avaamassa teltan vetoketjua, kun rynnistyksestä yllättyneet tytöt alkoivat huutaa hänelle kieltäviä kehoituksiaan.
Faitteri ei välittänyt tyttöjen huudoista, eikä siitä, että joku heistä yritti estellä hänen toimiaan, tarraamalla hänen käteensä kiinni. Hänen mustanpuhuvassa mielessään pyöri vain näky Makesta ja Millasta yhdessä teltassa. Juuri kun hän sai repäistyä vetoketjun auki, niin hän tunsi kipua kyynärtaipeessan ja huomasi kuinka häntä lähdettiin heittämään taaksepäin. Kaatuessaan hän sai kuitenkin otteen teltaan ovenliepeestä, jolloin puolet teltan etuseinästä repeytyi hänen mukanaan. Hän mätkähti maahan, jolloin kipu vaihtoi paikkaa ranteeseen.
Titti oli käyttänyt joitain ude juuji katamea ja tatsi kasso katamea, joiden seurauksena Faitteri irvisteli tuskissaan maassa. Hänen mustasukkaisuudesta edelleen kiehuvat silmänsä etsivät kuitenkin teltasta hakemaansa, jossa ne kohtasivat pelästyneen ja hämmentyneen Millan katseen. Milla seisoi kädet paljaiden rintojensa suojana, pelkät pikkarit jalassa teltassa. Hänen Iron Maiden t-paitansa roikkui henkarilla tukipuusta. Selkeää oli kuitenkin se, että sitä Milla oli pukemassa juuri päälleen.
”Mitä ihmettä ?”, Faitteri sai tuskaltaan soperrettua. ”Eikö Make olekaan täällä ?”
”EI OLE SATTANAN PERVO !”, huusi Titti ja kiristi lukkoaan. Faitteri vaikersi tuskissaan ja nosti selkäänsä kaarelle.
”Päästä ...”, hän sai soperrettua.
”PÄÄSTÄN, JOS MEIDÄN EI TARVITSE ENÄÄ IKINÄ NÄHDÄ SUA !”, vaati Titti.
Faitteri sai voihkittua myöntävän vastuksen. Tämän jälkeen Titti kiristi lukkoaan vielä hiukan ja saatuan vielä Faitterilta varmennuksen asiaan hän päästi lukon irti.

Faitteri nousi ylös. Hän yritti mutista jonkinlaista anteeksipyyntöä, mutta Titti käyttäytyi sen verran uhmakkaasti ja muut tytöt näyttivät sen verran vihaisilta, että Faitteri katsoi paremmaksi lähteä. Rannetta pidelleen, katse maahan luotuna ja hartiat kumarassa hän lähti laahustamaan leiristä. Kuinka hänelle voi käydä jo toistamiseen tällä tavalla ? Hänelle, suurelle kamppailutaitojen erikoismiehelle ? Tyttöjen vihaiset katseet polttivat hänen selkäänsä, hänen loitotessa leirintäalueen vilinään.
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -

Gyokuro
etupotkija
Viestit ketjussa: 22
Viestit: 1008
Lauteille: maalis 28, 2006

#15

Viesti Gyokuro » touko 15, 2008, 14.43

JOHTOPÄÄTÖS

Faitterin kävellessä pitkin leirintäaluetta ja manaten huonoa onneaan sekä nais-, että kamppailurintamalla, Make sattui tupsahtamaan Maiden- vermeissään hänen eteensä. Kuinka Faitteri ilahtuikaan nähdessään Maken.
”Missä sä oot oikeen ollu ?”, Make kysyi hölmistyneenä Faitterin huomiosta, joka ilmeni poikarakkaudenomaisena tiukkana halauksena.
”Hei kamoon .... porukat kyttää ... ”, Make lisäsi javilkuili nolona ympärilleen. Faitteri huomasi vasta silloin itsekin, että mitä oli tekemässä, päästi nopeasti irti ja vetäytyi parin askeleen päähän.
”Tuolla vaan pyörin ... ”, Faitteri kuittasi kysymyksen ylimalkaisella vastauksella.
Pojat kaivoivat välittömästi pilsnerit repusta ja kilistivät pullojaan ja lähtivät iloisen kaverihengen täyttäminä lompsimaan eteenpäin.

Siinä kävellessään Make kertoi onnettoman tarinansa Millan kanssa, että kuinka heille oli tullut riitaa Fitterista ja kuinka Make oli suutuspäissään tempaistessaan kaljapullon Millan kädestä läikyttänyt olutta tämän suosikkipuserolle. Milla oli vetäytynyt teltaansa, eikä ollut suostunut tulemaan ulos, ellei Make kävisi ensin käsin pesemässä hänen paitansa. No eihän Make mikään piiika ole, vaikka ei Faitterin tapaan mikään alfa-uros olekaan. Niinpä hän oli kieltäytynyt kunniasta ja lähtenyt etsimään Faitteria.
No nyt kaverukset olivatkin siis yhdessä ja valmiina kohti uusia seikkailuita. Silti Makea hiukan vaivasi riita Millan kanssa ja hän kysyi Faitterilta, että
”Pitäisikö mennä kuitenkin vielä käymään siellä tyttöjen le ....”, Make ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Faitteri jo hätäisenä töksäytti, että ”EI !” ja lähti nopeasti jatkamaan matkaa tyttöjen leiristä poispäin. Make kohautti olkapäitään ja lähti Faitterin perään. Kenties Faitteria hävettää vieläkin se oksennusjuttu, hän ajatteli itsekseen hymyillen, tietämättä lainkaan, että mitä muuta leirissa oli sen jälkeen tapahtunut.

Samassa Sami ja Jarkko tulivatkin vastaan ja taputtivat ohimennessään Faitteria tuttavallisesti olkapäälle.
”Keitäs nuo olivat ?”, Make kysyi.
”Pari SM- tason painijaa vaan”, Faitteri vastasi välttelevästi ja salaperäinen ilme naamallaan.
”Mitä ? Kerro kaikki mitä on tapahtunut !”, Make vaati.
”No okei, okei.”, Faitteri myöntyi Maken aneluun. Hienoa tässä asiassa oli se, että Make oli tuikitietämätön tapahtumien todellisesta kulusta ja ilta alkoi olemaan lopussa, samoin kuten myös nuorukaisten yhden päivän mittaiseksi kaavailtu festivaalivisiittikin, joten Faitteri antoi tarinan lentää ilman kiinnijäämisen pelkoa.
Hän sepitti tarinan Makelle ottelustaan Jarkkoa vastaan, kuinka oli voittanut sen ihan vaan painimalla, vaikka ei ollut koskaan painia harrastanutkaan. Lisäksi hän kertoi poikien pyydelleen häntä muuttamaan Ilmajoelle, jossa hänestä leivottaisiin hänen lahjoillaan aivan saletisti painin seuraava maailmanmestari. Make kuunteli haltioissaan Faitterin tarinaa ja ajatteli, että on se kova jätkä. Ei voi muuta sanoa.

Heidän kävellessä kohti Maken vanhempien mökkiä Faitteri kelaili omia ajatuksiaan. Hän oli tullut kaiken kokemansa jälkeen siihen tulokseen, että se on laji, joka ratkaisee. SE ON LAJI, JOKA RATKAISEE ! Tämä ajatus jäi soimaan Faitterin päähän ja hän päätti todellakin etsiä sellaisen lajin, jota treenaamalla ei painijapojat ja kempotytöt hypi silmille. Perkeles !
Never interrupt your enemy when he´s making a mistake - Napoleon Bonaparte -



Palaa sivulle Ilokaasuteltta

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 kurkkija