Monta lajia. Sujuuko?

[jkk]

Muistan jonkun joskus sanoneen jotta nuorelle sopii nuoren lajit (vauhdikkaat?) ja vanhemmalle vanhan lajit (kuten koryu).

Akuman sanoissa on järkeä, mutta ehtiihän sitä sitten myöhemmin perehtyä syvällisesti johonkin lajiin, vaikka ensin olisikin kiinnostunut monenmoisesta kamppailusta.

Mielestäni ei ole hirvittävän vakavaa vaikka lajit menisivätkin sekaisin. Harrastuksiahan nämä vaan.. Nykypäivänä ei sinne taistelukentälle kuitenkaan tarvitse kenenkään mennä oikeasti.

[Mjölnir]

Nykypäivänä ei sinne taistelukentälle kuitenkaan tarvitse kenenkään mennä oikeasti.

Tai ne, jotka siihen valmistautuvat treenaavat jotain moderneja sotilastaitoja

[jkk]

Eh, viittasin akuman viestiin ja tuumin asiaa koryu näkökulmasta, harrastuspohjalta.

Tottakai sotilaat treenaavat jotain ihan muuta, kuin perinteisiä japanilaisia taistelutaitoja.

[kala]

Kautta aikain lajit ovat ottaneet vaikutteita toisista lajeista. Lajit ovat muuttuneet, kun eri ihmiset ovat niitä välittäneet eteenpäin. Siksi karsastan puheita tekniikoiden ja opettajalinjojen puhtauksista. Koryu-lajit tietty kulkevat hiukan omia reittejään tässä, koska yhtenä lajin tarkoituksena tuntuu olevan lajin säilyttäminen muuttumattomana. Miten siinä on onnistuttu, onkin sitten oma kysymyksensä.
Muissa lajeissa uudistuminen ja ajassa pysyminen on elinvoimaisuuden edellytys. Virikkeiden haku toisista ympyröistä on suotavaa.

[MtJ]

Joskus laji A ei tosin anna lajiin B mitään sellaista, miksi kannattaisi treenata kahta lajia rinnakkain. Näin siinä tapauksessa, että lajeissa on tarpeeksi eroja jo perustavalla tasolla (ihan perusjutut tehdään täysin toisin).

Näissä tapauksissa on haasteellista treenata kahta lajia, jos aikoo kehittyä molemmissa.

[kala]

Entä jos vaan kiinnostaa?

[Pete H]

No siitä sitten vain. Jos kiinnostaa niin kiinnnostaa. Mitä vain voi treenata ja lisää vain. Omat rajat on hyvä selvittää, miä olen ne jo löytänyt.. 8)

[Akuma]

(pahoittelen finglishiäni, en ota tavaksi.)

Tottakai sotilaat treenaavat jotain ihan muuta, kuin perinteisiä japanilaisia taistelutaitoja.

En argumentoi yllä olevaa vaan lähinnä kommentoin sitä. Minusta melko monet ajattelevat nk. gung-ho -mentaliteetin olevan jotenkin kovan sotilaskoulutuksen pohjanuotti. Minä taas uskon, että jokaisen eliittiyksikön pohjanuotti on pikemminkin eräänsortin tradition of excellence -ajatus. Ylläripylläri - se on myös koryū -harjoittelun pohjanuotti. Siihen liittyy olennaisena osana täsmällisyys (accuracy) ja tarkkuus (precision) - ominaisuudet joissa koryū yleensä omistaa minkä tahansa verrokin suvereenisti.

Pääsiäisen aikoihin tenttasin seitsenkymppiseltä iskältäni kauanko kestää ladata sinko. Urho Kekkosta pohjoisen hiihtoretkillään useaan otteeseen saattanut sissikapteeni latasi lennosta tiskiin selkeät vaiheet ("komennolla-ampukaa-varmistettu-seula selvä-ladattu-valmis-huomio-laukaus!") aivan kuin olisi harjoitellut niitä vain pari päivää sitten.

Paras juttu kaikista - ette usko - lataajan ja ampujan toimintavaiheiden luettelu välitti minulle tyrmäävällä tavalla saman fiiliksen kuin wanhan parikatan suoritus.

Uke on vaan siellä panssariajoneuvossa.

Näemmä siitä, mitä sotilaiden taistelukoulutus muistuttaa ja mitä ei voitaneen olla montaa mieltä.

[MtJ]

Sitten jos kiinnostaa, niin kiinnostaa. Siinä on vaan enemmän opettelua, ettei tuo toiseen lajiin niitä huonoja tapoja treenata siitä toisesta lajista. Joissakin lajeissa kun ajatusmaailma on ihan toinen ja treenataan toisella tavalla. Ja läheskään kaikilla ei ole mahkuja sisäistää heti kahta lajia, mutta tietysti osalla on mahdollisuus tähänkin.

Itse en treenaisi thaikun rinnalla mitään muuta lajia, sen verran haastava ja omintakeinen tuo thaikku on. En tosin ole kiinnostunutkaan tällä hetkellä mistään muusta lajista.

[Mjölnir]

Itse en treenaisi thaikun rinnalla mitään muuta lajia, sen verran haastava ja omintakeinen tuo thaikku on. ...

Itse olen taas tykännyt treenata thaikkua kakkoslajina, koska se vaan nyt on sellainen pystylajien t3h ju77u. Mutta voi tietysti vaikuttaa se, että en pyri hakemaan missään nimessä mitään kilpailutaitoa thaikussa, tai yleensäkään missään lajissa..

[porky]

Itse en treenaisi thaikun rinnalla mitään muuta lajia, sen verran haastava ja omintakeinen tuo thaikku on. ...

Itse olen taas tykännyt treenata thaikkua kakkoslajina, koska se vaan nyt on sellainen pystylajien t3h ju77u. Mutta voi tietysti vaikuttaa se, että en pyri hakemaan missään nimessä mitään kilpailutaitoa thaikussa, tai yleensäkään missään lajissa..

Olisko niin, että jos ne tavoitteet on siellä ip-lajien puolella, niin kehälajien treenaaminen tekee niillekin jutuille ihan hyvää. Mutta toisinpäin voi olla hankalampaa; ei välttämättä ole hyvä juttu kehää ajatellen iskostaa hyökkäystä superyllätyssektorille tai emmentalotetta kovin syvälle selkäkankaan...

[Samurai]

Useamman lajin treenaaminen ja lajien omaksuminen (aiia ei-sekoittaminen keskenään) voisi olla helpompaa jos niitä ei aloita samaan aikaan.

Eli kannattaa miettiä, kun kerran olet harjoittelemassa pitkällä tähtäimellä, että treenaat jokusen vuoden (esim 2-5 vuotta lajista ja lahjakkuudesta riippuen) yhtä lajia jotta omaksut sen kohtalaisesti. Sen jälkeen, kun se ensimmäinen alkaa painumaan hieman jo selkärankaan, voi sitten ottaa toisen lajin rinnalle. Tällöin ei tule niin paljon tavaraa "ekaa kertaa" nokan eteen joka treeneissä, ja jo mainittukin lajin takoitusperä ei sekoitu niin helposti toisen lajin kanssa.

Koska homma tosiaan monesti on niin että jos tulee liikaa informaatiota liian nopeasti, niin kaikki valuu ohi. Mutta jos tulee vähemmän kerralla, saa siitä varmemmin kiinni ja jää edes jotain käteen.

Axé,
Samurai

[Yin]

Uskoisin, että tuo lajien sekoittuminen on useimpien kohdalla samantekevä asia olettaen, että tämä sekakäyttäjä ei sitten ole vakavasti kilpailun puolella. Jos kilpailee jossain lajissa on hyvä pitäytyä vain siinä oman lajinsa treeneissä, jotta menestyisi kisoissa paremmin. Tosin tästä poikkeuksena vapari, jossa esim. thaikun ja BJJ:n treenaus voi olla ihan hyvästä ja poikkeushan vain vahvistaa säännön.

Taas tavallisen pulliaisen kohdalla tavoitteet eroavat hyvin paljon kilpaurheilun tavoitteista. Kunnon ylläpito, tekemistä koulun jälkeen, oppii itsepuolustusta blaa blaa blaa... Tällöin on mahdollista treenata useitakin lajeja samanaikaisesti ihan onnistuneesti. Esim. jos treenaa itsepuolustusta on hyvänä lisänä thaikku mm. kyynärpään ja polvien käytön osalta ja vaikka BJJ sitten taas parantamaan kuristelua, lukotusta ja sitä pitkälle kuulutettua carpetfightingia.

Itse en näe ongelmana tiedon suurta määrää, koska yleensä ihmiset tuppaavat seuloa itsellensä olennaiset jutut eri lajeista ja täten saavatkin juuri sen minkä haluavat lajivalinnaltaan. Etenkin itsepuolustusta varten asiat yleensä väännetään rautakangesta, eli tehdään yksinkertaisiksi, jotta asia olisi helpommin sisäistettävä ja näin ollen nopeampi "laukaista" tilanteen sattuessa. Toisaalta jos harrastaa esim. wushua, jossa muoto on usein tärkeä, niin jonkun toisen lajin harrastaminen usein vaikuttaa siihen muotoon huonolla tavalla.

Eli yhteenvetona: onnistumisen mahdollisuus on tiukasti kiinni tavoitteista, mutta toki voi onnistua muutenkin jos on tarpeeksi äijä.

[Nico Koskeva]

Joku tietoinen vois kertoo mulle että onko Wushu kuinka rankkaa? (mikä vain tyylisuunta)

[Yin]

Joku tietoinen vois kertoo mulle että onko Wushu kuinka rankkaa? (mikä vain tyylisuunta)

Eeeh fyysisesti, henkisesti vaih wut? Eli tarkentaisitko? Ainakin noin fyysisesti jannut treenailee jalkoja paljon. Mika tai joku muu kung-fuilija vois vastaa tähän.