Vyö/tasokokeet ja niiden merkitys

[AriJ]

Irrotin omaksi aiheekseen täältä.

Olisikohan opettajan aika jo kehottaa häntä menemään kokeeseen?

Voi toki kehottaa, muttei ketään voi kokeeseen pakottaa.

Onko vyöarvot käytävä saamassa kokeen kautta? Jos opettajat ovat sitä mieltä että jonkun osaamistaso on ylemmän vyöarvon tasoinen, niin miksei asiaa voitaisi korjata ilman koetta?

Tietty, jos lajissa/tyylissä vyöarvon voi saada vain kokeen läpäisemällä, niin sittenhän se on niin, ja silloin kuvio voi tosiaan "vääristyä" siten että on tietävämpiä alempia kuin ylempiä (jos treenejä ei ole sitten jaettu arvojen mukaan, ja alemmat eivät saa opeteltavakseen edes ylempien juttuja, jolloin ylemmät tietävät lajista enemmän kuin alemmat, mutta tietty voi olla taitavampi jossain molemmille yhteisessä asiassa).

Ketkään kaksi samalla vyöarvolla olevaa ei taida olla taidoiltaan identtiset, uskoisin, aina toinen tietää jostain toista enemmän, toinen on toista parempi jossain toisessa jne. Ei se vyökoe kai mikään kopiokone ole

Tuosta vyökokeista poisjäännistä, syystä tai toisesta, voi olla joskus noloa omalle opettajalleen jos joltakulta kysellään vaikka leirillä ison kihon toimesta arvoa ja todetaan että onkin osaamistasoaan alemmalla vyöarvolla varustettu - miksei opettajansa ole tehnyt asialle mitään?

[Jussi Häkkinen]

Voi toki kehottaa, muttei ketään voi kokeeseen pakottaa.

Jaa-a. Mielestäni tässä tulee ongelmaksi se, että jos ei mene kokeeseen, antaa samalla epäluottamuslauseen opettajalleen ja tämän arviointitaidolle. Tähän en ihan heti lähtisi ilman syytä. Mikäli näin tekee - ilman pätevää sairaussyytä, vain sen takia, ettei itsestä tunnu "valmiilta" tms. - asettaa mielestäni itsensä opettajan yläpuolelle ja kertoo samalla opettajalle, ettei pidä tätä pätevänä esittämään arviota tekniikkansa tasosta.

Voi olla, että jatkossa opettaja ei enää ehdotakaan vyökokeeseen menoa. Tai opeta - tulee vain "ihan hyvä, joo, noin..." -looppia eikä siinä sitten sen enempää. Jää vain tältä oppilaalta laji oppimatta. Tai sitten opettaja vain ehdottaa, että oppilas tai harjoittelija hakeutuisi jonnekin muualle (harjoittelijan kohdalla tällaisen - alussa - ehkä jotenkin ymmärtää. Oppilaan kohdalla - myöhemmin - ymmärtäminen on vaikeampaa).

Olen vahvasti sitä mieltä, että kokeiden väliinjättö on aikamoinen epäluottamuslause, jos pätevää syytä poisjäännille ei ole.

[Mika]

Vyökokeesta poisjääminen opettajan ehdotuksesta (käskyhän se oikeastaan on...) huolimatta ei välttämättä ole epäluottamuslause opettajaa kohtaan, vaan se voi olla epäluottamuslause vyöjärjestelmää kohtaan ("Ei kiinnosta mitkään vyöt..."), mikä on mielestäni aivan yhtä iso virhe.

[Mika]

Jep, mutta jos oppimisprosessi on suoraan liitoksissa vyöjärjestelmään, kuten se meillä on, tulee tie vastaan jos vyökokeet eivät kiinnosta. Siksipä ne meillä jengiä kyllä kiinnostavatkin.

Lähinnä tuo edellinen viestini oli hypoteettinen. Tai mistä sen tietää...

[AriJ]

Jep, mutta jos oppimisprosessi on suoraan liitoksissa vyöjärjestelmään, kuten se meillä on, tulee tie vastaan jos vyökokeet eivät kiinnosta.

Ja teillä vöiden saanti on myös sidottu noihin kokeisiin? Ja jos saanti vain (formaalin) kokeen kautta, niin miksi?

[Abe Simpson]

Jep, mutta jos oppimisprosessi on suoraan liitoksissa vyöjärjestelmään, kuten se meillä on, tulee tie vastaan jos vyökokeet eivät kiinnosta. Siksipä ne meillä jengiä kyllä kiinnostavatkin.

Millä tapaa tie käytännössä tulee teillä päähänsä, jos jättää vyökokeet väliin - faq:ssa viitataan vyöarvojen merkityksen olevan enemmän leiritoiminnan tähden?

"Ovatko vyökokeet pakollisia?

Tähän tietenkin voisi vastata että vyökokeet eivät ole pakollisia, mutta koska vöitä käytetään tason osoittajina, on esimerkiksi jonkin leirin pääopettajan helppo katsoa vyöarvosta, mitä tekniikoita kukin osaa. Vyökokeet ovat siinä mielessä tärkeitä. Perinteisestihän lajissa ei vöitä ole."

http://www.tanglang.fi/faq#n41" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Uuden asian oppiminen loppuu. Harjoituksissa voi silti käydä.

Vyöjärjestelmä ei oikein voi olla vapaaehtoinen. Tiedän yhden lajin jossa se on vapaaehtoinen, ja siihen lajiin liittyy juuri noita joskus aiemmin mainitsemiani vyöttömien lajien ongelma (kyse on luonnollisesti lakanalajista, ei kilpalajista). Joko kaikki noudattavat vyöjärjestelmää tai sitten kukaan ei noudata sitä. Tai - voihan sitä olla noudattamatta, jos se sallitaan, kuten meillä, mutta uuden oppiminen loppuu siihen. Tällaista henkilöä ei ole tullut vastaan enkä usko että tulee. Tuollainen vaatisi jotenkin vähän omituisen vastahankaluonteen.

[injunjack]

Yleisesti:

Jep, mutta jos oppimisprosessi on suoraan liitoksissa vyöjärjestelmään, kuten se meillä on, tulee tie vastaan jos vyökokeet eivät kiinnosta. Siksipä ne meillä jengiä kyllä kiinnostavatkin.

Meillä(kin) loppuu opin saanti jossei käy kokeessa. Ei tietenkään ihan kaikki oppi lopu, mutta siinähän sitten treenaat pääosin oman vyöarvosi asioita.

Ja teillä vöiden saanti on myös sidottu noihin kokeisiin? Ja jos saanti vain (formaalin) kokeen kautta, niin miksi?

No, ainakin tasapuolisuuden vuoksi. Kaikki kun käy kokeissa, ei voida ainakaan syyttää suosimisesta ts. kenekään ei tarvitse ruikuttaa, että joku olisi päässyt "helpommalla". Ja koska se kuuluu lajiin, eli on normaali etenemistie.

Jack

[tmm]

Henk.koht. karsastan vyökokeita yli kaiken ja ylipäätänsä perinteisiin lajeihin liittyvää ankaraa hierarkiaa ja omanlaista tiukkapipoisuuttaan.

En nyt siis mollaa millään tavalla heitä, jotka siitä tyylistä pitävät, mutta jokin siinä mua vastustaa... Varsinkin Jussin jutuista päätellen homma tuntuu olevan jotain aivan kummallista.

Itse kun olen (tai kovasti ainakin yritän olla) mahdollisimman käytännönläheinen ja mukautuva harrastaja ja ohjaaja, niin tuo systeemi tuntuu jotenkin menevän yli.

[injunjack]

Henk.koht. karsastan vyökokeita yli kaiken ja ylipäätänsä perinteisiin lajeihin liittyvää ankaraa hierarkiaa ja omanlaista tiukkapipoisuuttaan.

Vyökoe on ihan hyvä tapa asettaa harjoittelijalle painetta, ts. nähdään osaako toimia/tehdä tekniikkaa pienen (tämähän on henkilösidonnaista, jollekkin saattaa olla suuri) paineen alaisena. Suurilla ryhmillä mielestäni erittäin hyvä tapa karsia jyvät akanoista.

Pienissä ryhmissä/seuroissa saatan ymmärtää vyöarvojen myöntämisen ilman varsinaista koetta. Tosin sitten kun SE koe (dan??) tulee vastaan, saattaa tulla jopa turhan suuria paineita. Eli se koetilanne valmentaa siihen seuraavaan tulevaan näyttöön, siis on tavallaan myös oppimistilanne.

Ankara hierarkia ja tiukkapipoisuus (varsinkin jälkimmäinen) on sitten varmaankin seura- ja henkilökohtaista. En omassa seurassani ole tuollaiseen törmännyt.

Jack

[Polvi]

Tosin sitten kun SE koe (dan??) tulee vastaan, saattaa tulla jopa turhan suuria paineita. Eli se koetilanne valmentaa siihen seuraavaan tulevaan näyttöön, siis on tavallaan myös oppimistilanne.

Eli vyökokeet valmentavat vyökokeisiin?

[Mika]

Henk.koht. karsastan vyökokeita yli kaiken ja ylipäätänsä perinteisiin lajeihin liittyvää ankaraa hierarkiaa ja omanlaista tiukkapipoisuuttaan.

En nyt siis mollaa millään tavalla heitä, jotka siitä tyylistä pitävät, mutta jokin siinä mua vastustaa... Varsinkin Jussin jutuista päätellen homma tuntuu olevan jotain aivan kummallista.

Itse kun olen (tai kovasti ainakin yritän olla) mahdollisimman käytännönläheinen ja mukautuva harrastaja ja ohjaaja, niin tuo systeemi tuntuu jotenkin menevän yli.

Nyt kannattaa tmm muistaa, että yllä kiteytät muutamaan virkkeeseen kymmeniä tuhansia kouluja. Sanomattakin on selvää, että varianssi on valtavan suurta.

Itse asiassa väitän että meillä Tanglangissa on Suomen paras yhteishenki. En tietenkään pysty tätä todistamaan, mutta rehellisesti uskon näin. Monet muut pääsevät lähelle, mutta tietojeni mukaan ihan samalla tasolla ei ole yksikään muu seura. BJJ:tähän olen täällä samasta asiasta muutamankin kerran kehunut.

Tiedän, tuo saattaa aiheuttaa närkästystä joissakin, kuten vertailut yleensä, ymmärrän, mutta muistakaa että kyse on subjektiivisesta mielipiteestä.

Eli on perinteistä ja on perinteistä ja on perinteistä...

[MarkkuT]

En ole treenannut muita kuin lakanalajeja. Aina minulle on hymyssä suin wittuiltu.

[injunjack]

Tosin sitten kun SE koe (dan??) tulee vastaan, saattaa tulla jopa turhan suuria paineita. Eli se koetilanne valmentaa siihen seuraavaan tulevaan näyttöön, siis on tavallaan myös oppimistilanne.

Eli vyökokeet valmentavat vyökokeisiin?

Näinkin asian voi nähdä. Toki vyökoe on pääasiassa testitilanne jossa katsotaan tekniikat yms.

Jack

[heian]

Vyökokeesta poisjääminen opettajan ehdotuksesta (käskyhän se oikeastaan on...) huolimatta ei välttämättä ole epäluottamuslause opettajaa kohtaan, vaan se voi olla epäluottamuslause vyöjärjestelmää kohtaan ("Ei kiinnosta mitkään vyöt..."), mikä on mielestäni aivan yhtä iso virhe.

Tai sitten vain tuntee itsensä niin huonoksi, ettei koe olevansa valmis siihen kokeeseen, vaikka opettaja niin sanookin. Kyllä minäkin mieluiten menen kokeeseen silloin, kun sekä itseni, että opettajan mielestä olen siihen valmis.