Vuorovaikutus ja opettaminen

[Gyokuro]

Toisaalta, kirjoituksesi myötä koko väittely saattaa alkaa uudestaan alusta.

Ei väliä. Näkemyksieni puolustamiseen olen kyllä valmis.

[Jussi Häkkinen]

Huolimatta siitä, että millainen on opettajan/valmentajan käyttämä tyyli tai menetelmä, tulisi sen kuitenkin mielestäni pitää sisällään seuraavat asiat:

Opettajan asema on aika vahvasti erilainen kuin valmentajan asema, mutta jotain yhteneväisyyksiä voidaan vetää, totta.

- Opettajan/Valmentajan tulee selkeästi ilmaista, että mitä harjoituksessa on tarkoitus oppia

Tähän toki riittää, että sanoo kyseessä olevan lajiharjoittelu. Joskus sitten speksataan todella tarkasti.

- Opettajan/Valmentajan tulee luoda harjoituksia, jotka vastaavat opetettavien/valmennettavien kykyjä

Osa opettajan vastuuta, kyllä. Tämä on tärkeää.

- Opettajan/Valmentajan tulee osata arvioida opetettavien/valmennettavien kykyä suoriutua annetusta tehtävästä

Ehdottomasti. Harjoituksen tarkoitus voi olla myös tällaisen arvioreferenssin luominen.

- Opettajan/valmentajan tulee neuvoa korjaavat toimenpiteet

Ennemmin tai myöhemmin, kyllä.

- Opettajan/Valmentajan tulee olla systemaattinen

Opettamansa järjestelmän tai valmennussuunnitelmansa puitteissa. Kyllä.

- Opettajan/Valmentajalla tulee olla kyky muuttaa harjoituksia sen perusteella, kuinka opetettavat/valmennettavat siitä suoriutuvat

Tämä on mielestäni yksi opettajan tärkeitä taitoja ja vaikeutuu joukko-opetuksessa.

- Opettajan/Valmentajan tulee ostata motivoida opetettavia/valmennettavia saavuttamaan annettu tavoite

Kyllä.

Lisätkää joku, jos jäi jotakin puuttumaan.

Ihan hyviä juttuja. Osa toki ei päde kuin valmentajarooliin, mutta yleislinjana opettajallekin hyvä juttu.

Jos liike on niin vaativa kyseiselle henkilölle, ettei esim. tunnissa opi tekemään sitä oikein, niin eikös siinä vaiheessa voi todeta että liian vaikea tälle henkilölle? Vai pystytäänkö sellainenkin liike saamaan sille tasolle että lähtee stressitilanteessa?

Ei ole. Joskus liikkeet ovat myös varsinaisten liikkeiden harjoitteita. Ja ne varsinaiset kyllä sitten lähtevät stressitilanteessa, harjoittelun jälkeen tehokkaammin.
Harjoite on hyvin usein monimutkaisempi ja vaativampi kuin harjoiteltava asia. Gyokuron suoraesimerkki tulee mieleen.


Ounoulla oli muutama outo havainto (jossa huomaan ainakin, että katson asioita aika eri suunnasta), mutta ei siinä mitään. Seuran puheenjohtaja onneksi on jo havainnut asian ja pystyy sitä kautta vaikuttamaan seuran toimintaan ja harjoitteiden sisältöön(kin). Lopputulos lienee siis kaikille hyödyksi.

[AriJ]

Toisaalta, kirjoituksesi myötä koko väittely saattaa alkaa uudestaan alusta.

Väittely? Taisi multa mennä ohi.....

[Jussi Häkkinen]

Toisaalta, kirjoituksesi myötä koko väittely saattaa alkaa uudestaan alusta.

Väittely? Taisi multa mennä ohi.....

Samaa vikaa. Mikä väittely?

[Yodhi]

Älkääpäs nyt pojat ylitulkitko tuota sanaa "väittely". Tässä keskustelussa ihmiset kuitenkin ovat olleet eri mieltä asioista ja niistä on väitelty, joskus pitävämmin perusteluin, joskus heikommin. Eikö? "Riita" olisi ehdottomasti liian vahva sana käytettäväksi tässä yhteydessä, "keskustelu" puolestaan ei tuo esille sitä, että ihmisillä on ollut monista asioista hyvinkin erilaisia mielipiteitä, joita on sitten tuotu esille. Sanoisin, että väittelyä on tapahtunut, eikä se ole välttämättä lainkaan huono asia.

Minun pitäisi selvästi hankkia pätevämpi suomen kielen sanakirja, kun sanat "vääntö" ja "väittely", jotka mielestäni eivät välttämättä ole lainkaan negatiivisia asioita, saati sitten absoluuttisesti vakavia, aiheuttavat moisia reaktioita ihmisissä.

[Jussi Häkkinen]

Minun pitäisi selvästi hankkia pätevämpi suomen kielen sanakirja, kun sanat "vääntö" ja "väittely", jotka mielestäni eivät välttämättä ole lainkaan negatiivisia asioita, saati sitten absoluuttisesti vakavia, aiheuttavat moisia reaktioita ihmisissä.

Mistä ihmeestä tulkitsit mukana olleen negatiivisia assosiaatioita?

Edelleen, mikä ihmeen "väittely"?

[Yodhi]

Mistä ihmeestä tulkitsit mukana olleen negatiivisia assosiaatioita?

Olivatko assosiaatiot siis positiivisia?

Edelleen, mikä ihmeen "väittely"?

Edellä ilmaisin kantani siitä, mikä mielestäni on väittelyä ja miten se on toteutunut tässä keskustelussa. Eikö mielestäsi täällä olla väitelty?

[sivarinlötkö]

Jos liike on niin vaativa kyseiselle henkilölle, ettei esim. tunnissa opi tekemään sitä oikein, niin eikös siinä vaiheessa voi todeta että liian vaikea tälle henkilölle? Vai pystytäänkö sellainenkin liike saamaan sille tasolle että lähtee stressitilanteessa?

Tähän on pakko kommentoida seuraavaa:

Jos tämän mukaan valmentaisin, niin joutuisin tulemaan siihen johtopäätökseen, että esim. niinkin yksinkertainen tekniikka kuin vasen suora olisi liian vaikea AIVAN KAIKILLE opittavaksi.

Ok, pitää ottaa vähän sanoja takaisin. Laitetaan tuonne "oikein" tilalle vaikka "auttavasti" tai "jotenkuten", se oli kuitenkin se ajatus tekstissä. Esim. judoheittoja ja BJJ-sviippejä on sellaisia joita en itse varmaan saisi edes myötäilevään ukeen toimimaan tunnin harjoittelulla, ellei sitten olisi henkilökohtaisessa ohjauksessa koko sitä aikaa... eikä kaikkia varmaan sittenkään.

[AriJ]

Kiihkeä keskustelu?

PS. pojat *khihihi*

[flammee]

Ok, pitää ottaa vähän sanoja takaisin. Laitetaan tuonne "oikein" tilalle vaikka "auttavasti" tai "jotenkuten", se oli kuitenkin se ajatus tekstissä. Esim. judoheittoja ja BJJ-sviippejä on sellaisia joita en itse varmaan saisi edes myötäilevään ukeen toimimaan tunnin harjoittelulla, ellei sitten olisi henkilökohtaisessa ohjauksessa koko sitä aikaa... eikä kaikkia varmaan sittenkään.

Tjaah, Taidossa ainakin on paljon sellaisia tekniikoita joita ei saa tunnissa toimimaan kovin tehokkaasti, mutta silti ne vaan kisoissa käyttää sellaisia.. :p

[Mjölnir]

Ymmärtäkää se ero, että kun nykyaikaisessa itsepuolustuksessa puhutaan, että joku pystyy käyttämään tekniikkaa, se ei tarkoita sitä, että tekniikka on "hyvä", "puhdas" tai "kaunis" tms. Se tarkoittaa sitä, että käyttäjä ymmärtää vasemman suoran käyttöperiaatteen ja pystyy tekemään sitä muistuttavan tekniikan.

[Jussi Häkkinen]

Ymmärtäkää se ero, että kun nykyaikaisessa itsepuolustuksessa puhutaan, että joku pystyy käyttämään tekniikkaa, se ei tarkoita sitä, että tekniikka on "hyvä", "puhdas" tai "kaunis" tms. Se tarkoittaa sitä, että käyttäjä ymmärtää vasemman suoran käyttöperiaatteen ja pystyy tekemään sitä muistuttavan tekniikan.

Indeed. Tosin, sana "nykyaikaisessa" voidaan jättää tästä pois. Sama juttu on pätenyt myös faaraoidenaikaisessa itsepuolustuksessa ja varmaan pätee Säätiön aikana, neljä vuotta jälkeen sädepyssykapinan. Tästä lähdetään, tähän tähdätään, tämä pätee.

[Naked]

En tiedä, olen alkanut pohtia omaa suhtautumistani lakanalajien treenaamiseen. Olen melko alusta asti ottanut sekä lähtökohdakseni että päämääräkseni urheilemisen, ja siksi olen tietoisesti valinnutkin nämä lajit, jotka valitsin. Jos olisin halunnut perinteisempää kamppailua sekä vahvempaa hierarkiatietoisuutta ja -kunnioitusta, olisin varmaankin valinnut jonkin toisen lajin. Tämän urheiluaspektin takia olenkin ehkä lähtenyt liikkeelle asenteella, että ohjaaja tai valmentaja ei automaattisesti ole pyhä, vaan että harrastajan/harjoittelijan ja ohjaajan/valmentajan suhde on vuorovaikutuksellisempi kuin mitä se perinteisissä lajeissa usein on. En ole varmastikaan kuitenkaan ottanut tarpeeksi huomioon sitä, että vaikka judo ja taekwondo ovatkin vahvasti urheilulajeja, ne ovat myös hierarkiajärjestykseen ja ohjaajan kyseenalaistamattomaan auktoriteettiin vahvasti perustuvia. Koetan pitää tämän jatkossa paremmin mielessäni.

Tuota, itseasiassa uskoisin, että olet epähuomiossa päätynyt juurikin väärälle puolelle tätä pientä kuilua. Monet modernit lajit, kuten jūdō, ovat muokkautuneet nimenomaan hierarkisempaan ja autoritäärisempään suuntaan. Budō-lajeihin liitettiin vahvasti toisen maailmansodan aikoihin bushidō-henkeä, kohottaakseen kansallistunnetta ja taistelutahtoa. Tämän myötä tuli myös aika paljon sotilaallista meininkiä mukaan - opettajalle pokkuroitiin kuin komentajalle ja rivissä jäpitettiin sotilaallisesti. Toinen puoli taas oli se, että nämä lajit saavuttivat kansansuosion ja otettiin mukaan koulujen liikunnanopetukseen. Voit varmasti arvata, minkälaista auktoriteettimeininkiä tarvitaan, jos koulun liikunnantunnilla treenataan vaikkapa jūdōa. Myöskin tähän luo osansa massa-opetus - kun treenattavia välillä on ollut oikeasti paljon ohjaajaa kohden, jopa rehelliset kysymykset saattavat olla aivan liikaa treenien sujuvuudelle. Ja kaiken hyvän lisäksi vielä täällä kotosuomessa jostain syystä nämä pokkuroimisasenteet ovat korostuneet, ja monet Japanin sosiaalisen kanssakäymisen menetelmät on irroitettu ympäristöstään ja sovellettu varsin kummallisilla tavoilla tänne (sempai-kohai, esim.). Taekwondon puolella historia on tietysti täysin eri, mutta hyvin vahvasti samoja piirteitä sieltäkin tulee.

Sen sijaan, perinteiset lajit, jotka eivät tällaista kehitystä ole kokeneet, ovat useimmiten paljon enemmän oppilaiden tehokkaaseen opettamiseen keskittyneitä, ja kaikennäköiset pokkuroinnit ja muut on yritetty vähentää minimiinsä. Tämä ei tarkoita, etteikö opettaja nauttisi suurta arvostusta ja etteikö hänen auktoriteettinsä olisi usein ehdoton - mutta se osa kumpuaa luonnollisesti ihmistenvälisistä dynamiikasta, eikä se ole ulkopuolelta pakotettua. Perinteisesti kun suhde opettajaan on nimenomaan erittäin vuorovaikutuksellinen ja henkilökohtainen.

Eli - nimenomaan valitsemalla urheilemisen ja lakanalajit yhdessä, olet valinnut linjan jossa on nämä ongelmat joihin olet törmännyt.

[Naked]

Vähän omia mietteitä asiasta, joita ei vielä olla puitu juuri lainkaan, vaikka otsikosta päätellen voisi näin kuvitella .....

On varmasti monia rilaisia tyylejä ja menetelmiä, joiden on todettu olevan opettamisessa/valmentamisessa tehokkaita. Huolimatta siitä, että millainen on opettajan/valmentajan käyttämä tyyli tai menetelmä, tulisi sen kuitenkin mielestäni pitää sisällään seuraavat asiat:

- Opettajan/Valmentajan tulee selkeästi ilmaista, että mitä harjoituksessa on tarkoitus oppia
- Opettajan/Valmentajan tulee luoda harjoituksia, jotka vastaavat opetettavien/valmennettavien kykyjä
- Opettajan/Valmentajan tulee osata arvioida opetettavien/valmennettavien kykyä suoriutua annetusta tehtävästä
- Opettajan/valmentajan tulee neuvoa korjaavat toimenpiteet
- Opettajan/Valmentajan tulee olla systemaattinen
- Opettajan/Valmentajalla tulee olla kyky muuttaa harjoituksia sen perusteella, kuinka opetettavat/valmennettavat siitä suoriutuvat
- Opettajan/Valmentajan tulee ostata motivoida opetettavia/valmennettavia saavuttamaan annettu tavoite


Korjaavat toimenpiteet ovat ERITTÄIN TÄRKEÄ osa hyvää opetusta, sillä mitä pidempään opetettavan/valmennettavan antaa toistaa väärää suoritustapaa, sitä vaikeampi siitä on jatkossa päästä eroon. Jotta opetus/valmennus olisi tehokasta, tulee opettajan/valmentajan kyetä kertomaan valmennettavalle, että mikä meni väärin ja kuinka se tulisi korjata

Korjatessa opetettavan/valmennettavan suoritusta, olisi hyvä ottaa huomioon seuraavat seikat:

- Päätä ensin olennaisin korjattava seikka ja pyri saamaan se toimivaksi.
- Ohjeista opetettavaa/valmennettavaa yrittämään suoriutumaan harjoituksesta ensin hitaasti, jos nopealla tempolla on koordinaation kanssa on vaikeuksia.
- Anna opetettavalle/valmennettavalle aikaa saavuttaa toivottu taso olennaisimman seikan oppimisessa.
- Anna positiivinen palaute välittömästi, jos opetettavan/valmennettavan suoritus menee oikein.
- Kun opetettava/valmennettava on onnistunut tekemään riittävästi toivotulla tasolla olevia toistoja, niin siirry korjaamaan seuraavaksi tärkeintä seikkaa.

Toinen ERITTÄIN TÄRKEÄ pointti on se, että opetettavien/valmennettavien pitää kokea onnistumisia. Tämän vuoksi opettajan/valmentajan kyky luoda sellaisia harjoituksia, jotka vastaavat opetettavien/valmennettavien tasoa on myös ensiarvoisen tärkeää. Onnistumiset ruokkivat itseluottamusta ja motivaatiota. Treenien jälkeen olisi hyvä, että jokaisella olisi onnistunut fiilis kotiin lähdettäessä. Se toimii perustana tulevaisuudelle.

Tuossa nyt alkuun, mitä tuli mieleen ...

Lisätkää joku, jos jäi jotakin puuttumaan.

Täytyy sanoa, että tuo ylläoleva lista kuvaa aikalailla 1:1 juurikin sitä tapaa, millä minut on perinteisten lajien puolella opetettu opettamaan. Olen joskus itsekin tänne potkuun jossain vaiheessa vastaavanlaisen selvityksen kirjoittanut.

[Gyokuro]

Opettajan asema on aika vahvasti erilainen kuin valmentajan asema, mutta jotain yhteneväisyyksiä voidaan vetää, totta.

Tähän näkemykseesi toivoisin kernaasti tarkennuksia/perusteita.