Lahjakkuus

[MikaelF]

Viimeisessä tai oliko se sitä edellisessä (joulukuu 2008) englanninkielisessä Focus-lehdessä oli artikkeli jossa käsiteltiin tätä aihetta. Lähtökohtana oli Malcolm Gladwellin kirja Outliers: The Story of Success.

Artikkelin mukaan lahjakkuus (mitä nyt sillä sitten tarkoitetaankin - tässä ketjussakin on ollut esillä eri käsityksiä siitä) ei ole niin tärkeä menestymiselle kuin kova harjoittelu ( n 10 000 tuntia) sekä mahdollisuus - oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muutamia käytännön esimerkkejäkin oli mm Mozart, Beatles ja minulle tuntematon IT guru Bill Joy.
Ihan mielenkiintoinen artikkeli.

[Jopo]

Käsittelikö artikkeli urheilijoita, jos käsitteli nin ketä. Urheilullinen lahjakkuus kun kuitenkin on selkeästi helpommin mitattava ominaisuus kuin musiikillinen tai tekninen lahjakkuus.

En kyllä jaksa uskoa, että Mozartin tai Lennonin kaltaisia musiikin suurmiehiä syntyisi pelkällä harjoittelulla.

EDIT: oohhoh. Tietenkin kovaharjoittelu on tärkeämpää kuin lahjakkuus. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Se, taas kuinka pitkälle heikkolahjainen voi päästä kovalla harjoittelulla ei ole.

[MikaelF]

Minulle ei nyt ole artikkeli täällä lähettyvillä. Joku urheilija taisi olla mainittuna. Gladwellin mukaan (muistaakseni) kuitenkin se harjoittelu ja mahdollisuus harjoitella oli se joka erotti menestyjät muista. Luonnollinen lahjakkuus on hyvä ja ilman kovaa harjoittelua ei menesty, mutta myös ne jotka eivät ole huippulahjakkuuksia voi kovalla työllä..no itsestään selvyyksiä mutta kuitenkin.

Mozartina suhteen artikkelissa mainittiinkin että Mozartin ensiteoksista ei mitään erityisen suurta lahjakkuutta olisi havaittavissa. Vasta ne jotka ajoittuvat sen 10 000 t jälkeen pidetään "mestarin teoksina". Mene ja tiedä olen sen verran lahjaton musiikin alueella että en itse pysty arvioimaan - toisaalta jos nyt aloitan, jätän leipätyöni ja rupean harjoittelemaan 8 t päivässä, 40 t viikossa....

[vellihousu]

Alueita joissa omasta mielestäni ja kokemuksestani "lahjakkuus" tai pikemminkin ihmisten erillainen fysiikka tulee ilmi:

1. Tasapaino/Akrobatiikka
2. Notkeus
3. Keskittyminen/Sisäistäminen/Lihasmuisti
4. Voima

Tunnen paljon ihmisiä joilla on valtava keskittymis- ja sisäistämiskyky, mutta muissa yllämainituissa asioissa he ovat keskimääräistä lahjattomampia.
Heille alkuunpääsy on muita vaikeampaa, mutta alkuvaikeudet voitettuaan heillä voi olla valtava potentiaali.
Olisi hyvä jos heitä saisi ohjattua lajeihin jossa kehitetään aluksi notkeutta ja tasaopainoa rauhassa, ja vasta sen jälkeen otetaan kovempaa kontaktia.

[batrik141]

Notkeus, tasapaino, kivikova motivaatio, keskittyminen ja oppimiskyky ! kampailulajeissa noita voi kehittää mutta pitä olla jo valmiiksi edes jonkun verran näitä ominaisuuksia jos halua tosissaan harrastaa jotain. !

[johannes]

En kyllä jaksa uskoa, että Mozartin tai Lennonin kaltaisia musiikin suurmiehiä syntyisi pelkällä harjoittelulla.

Tai Ville Laihialaa. Mietipä Ville Laihialaa

[m4G-]

Alueita joissa omasta mielestäni ja kokemuksestani "lahjakkuus" tai pikemminkin ihmisten erillainen fysiikka tulee ilmi:

1. Tasapaino/Akrobatiikka
2. Notkeus
3. Keskittyminen/Sisäistäminen/Lihasmuisti
4. Voima

Tunnen paljon ihmisiä joilla on valtava keskittymis- ja sisäistämiskyky, mutta muissa yllämainituissa asioissa he ovat keskimääräistä lahjattomampia.
Heille alkuunpääsy on muita vaikeampaa, mutta alkuvaikeudet voitettuaan heillä voi olla valtava potentiaali.
Olisi hyvä jos heitä saisi ohjattua lajeihin jossa kehitetään aluksi notkeutta ja tasaopainoa rauhassa, ja vasta sen jälkeen otetaan kovempaa kontaktia.

Mielestäni sisäistämisen/lihasmuistin ja hermoston yhtenäinen toiminta on välttämätöntä jos haluaa oikeasti pärjätä. Muuten joutuu tekemään tajuttomasti duunia, ja samalla tavalla duunia tekevät ne jotka tämän kyseisen ominaisuuden omaavat. Notkeus, voima ja tasapaino ovat kehitettävissä ainakin huomattavasti paremmin kuin lihasmuistin toiminen optimaalisella tavalla. Eli siis nopeasti oppimisella pärjää mielestäni erittäin pitkälle.

[Mappe]

Laitetaanpas pientä keskustelua luontaisesta lahjakkuudesta. Se, että joku tulee hyväksi kamppailijaksi on kovan harjoittelun lisäksi paljon kiinni myös luontaisesta lahjakkuudesta, niin kuin tietysti kaikissa lajeissa. Valitettavasti valmentajana joutuu usein huomaamaan, että nämä fyysisesti lahjakkaimmat eivät kovin usein ole niitä jotka lajin parissa pisimpään viihtyvät, vaan sitkeimpiä treenaajia ovat lahjoiltaan ns. keskinkertaiset harrastajat. Fyysisesti lahjattomammat harrastajat katoavat salilta myös valitettavan usein ehkä johtuen siitä, kun huomaavat muiden kehittyvän paljon itseään nopeammin.

Syyksi olen huomannut että nämä superlahjakkaat saattavat usein omaksua asiat sen verran nopeasti, että melko nopeasti saattaa tietynlainen nälkä oppimiseen kadota, eli tulee vähän niin kuin tunne, että tässäkö tämä oli ja treenattavat asiat alkavat tuntua vanhan toistolta. Nopeasti tullut kisamenestys vielä usein luo nuorelle harrastajalle vääristyneen kuvan omasta kyvykkyydestä ja näin voi sitäkin kautta tulla tunne että haasteet loppuvat. Lisäksi olen pannut merkille, että nämä urheilullisesti lahjakkaat ovat yleensä lahjakkaita kaikessa muussakin urheilussa mihin ryhtyvät. Senpä vuoksi kamppailulaji on heille usein se mukava kakkosharrastus joka väistyy jossain vaiheessa esim. jalkapallon tai jääkiekon tieltä. Kyseiset lajit kun ovat usein salonkikelpoisempia lajeja ainakin nuorten harrastajien vanhempien silmissä. Edellä mainittu koskeekin junioriharrastajia aikuiset ovat tietysti jo useimmiten lopullisen lajivalintansa tehneet.

Lahjakkuudeltaan keskinkertaiset ovat riittävän lahjakkaita uusien asioiden omaksumiseen, mutta joutuvat kuitenkin tekemään työtä kehittyäkseen paljon lahjakkaampia enemmän ja näin ollen nälkä tulla paremmaksi ja paremmaksi ajaa eteenpäin. Tietysti lahjakkuutta on olemassa muutakin kuin fyysistä sorttia. Henkiset ominaisuudet ovatkin aivan yhtä tärkeitä ominaisuuksia jotta voi tulla menestyväksi kamppailijaksi, tai urheilijaksi ylipäätään.

Ylipotkija: Yhdistetty aiempaan ketjuun.

[TommyV]

Eihän täs mitään tarvi keskustella ku summasit asiat niin hyvin ekaan viestiin

[Lasse Candé]

Tässä on lahjakkuutta käsittelevä ketju. Sen nimi on "Lahjakkuus" ja sekin on täällä saunassa:
http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=29&t=8812" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Fyysisesti lahjattomammat harrastajat katoavat salilta myös valitettavan usein ehkä johtuen siitä, kun huomaavat muiden kehittyvän paljon itseään nopeammin.

Minä sanoisin että monessa tapauksessa pitkän tien kulkijat ovat melkolailla lahjattomia. Se on sitä porukkaa joka kokee kehittyvänsä eniten. Joka löytää sen jutun. Saman huomaa itsekin treenitauon jälkeen. Kun juuri mikään ei toimi, on paljon kehitettävää ja koko juttu on mielekästä.

On opettajalle haasteellista hoitaa juttu oikein siten että se lahjaton tai toisaalta lahjakas jatkaa. Melko hyvä tapa on vaatia suht paljon. Niin jää jäljelle ne jotka oikeasti haluavat kehittyä. Lahjattomat ovat joskus sitä porukkaa joka harjoittelee salaa ja menevät kaikista muista ohi. Toki jotkut ovat sekä lahjakkaita että pitkään jatkaviakin.

Noin ylipäätään en oikein tykkää siitä kun jonkun menestys kuitataan lahjakkuuskortilla. Lahjakkuus ei ole yksin yhtikäs mitään.

[Andy]

Syyksi olen huomannut että nämä superlahjakkaat saattavat usein omaksua asiat sen verran nopeasti, että melko nopeasti saattaa tietynlainen nälkä oppimiseen kadota, eli tulee vähän niin kuin tunne, että tässäkö tämä oli ja treenattavat asiat alkavat tuntua vanhan toistolta. Nopeasti tullut kisamenestys vielä usein luo nuorelle harrastajalle vääristyneen kuvan omasta kyvykkyydestä ja näin voi sitäkin kautta tulla tunne että haasteet loppuvat.

Tässä tullaan siihen, että ottelijaa pitäisi viedä eteenpäin riittävän haastavilla matseilla. Toki jos kyykyttää salikisoissa aina kaikki, niin alkaahan se tylsistyttää, mutta kyllähän sitä joltain tasolta pitäisi löytyä hevoselle kengittäjä - tai ainakin kova haastaja. Toki usein valmentajat ovat arkoja päästämään nuorta ja lahjakasta suojattia riskialttiisiin matseihin, mutta ei se varmistelukaan hyvä ole.

[Mappe]

Syyksi olen huomannut että nämä superlahjakkaat saattavat usein omaksua asiat sen verran nopeasti, että melko nopeasti saattaa tietynlainen nälkä oppimiseen kadota, eli tulee vähän niin kuin tunne, että tässäkö tämä oli ja treenattavat asiat alkavat tuntua vanhan toistolta. Nopeasti tullut kisamenestys vielä usein luo nuorelle harrastajalle vääristyneen kuvan omasta kyvykkyydestä ja näin voi sitäkin kautta tulla tunne että haasteet loppuvat.

Tässä tullaan siihen, että ottelijaa pitäisi viedä eteenpäin riittävän haastavilla matseilla. Toki jos kyykyttää salikisoissa aina kaikki, niin alkaahan se tylsistyttää, mutta kyllähän sitä joltain tasolta pitäisi löytyä hevoselle kengittäjä - tai ainakin kova haastaja. Toki usein valmentajat ovat arkoja päästämään nuorta ja lahjakasta suojattia riskialttiisiin matseihin, mutta ei se varmistelukaan hyvä ole.

Tässä olen kanssasi pitkälti samaa mieltä! Monesti on tietysti vaikeaa nähdä milloin on se oikea hetki pistää valmennettava kovempaan testiin esim. kisailemaan ulkomaille. Olen nimittäin joskus syyllistynyt itse siihenkin, että olen pistänyt valmennettavan liian nopeasti liian kovaan paikkaan ja sitä kautta ehkä kasannut liian varhaisessa vaiheessa harrastajalle turhia paineita.

[marcus]

Tuli sattumalta vastaan tähän liittyvää.

The role of deliberate practice in the acquisition of expert performance.
Ericsson, K. Anders; Krampe, Ralf T.; Tesch-Römer, Clemens
Psychological Review, Vol 100(3), Jul 1993, 363-406. doi: 10.1037/0033-295X.100.3.363

The theoretical framework presented in this article explains expert performance as the end result of individuals' prolonged efforts to improve performance while negotiating motivational and external constraints. In most domains of expertise, individuals begin in their childhood a regimen of effortful activities (deliberate practice) designed to optimize improvement. Individual differences, even among elite performers, are closely related to assessed amounts of deliberate practice. Many characteristics once believed to reflect innate talent are actually the result of intense practice extended for a minimum of 10 yrs. Analysis of expert performance provides unique evidence on the potential and limits of extreme environmental adaptation and learning. (PsycINFO Database Record (c) 2012 APA, all rights reserved)

http://psycnet.apa.org/index.cfm?fa=sea ... -40718-001

Toi tuntuu olevan nykyään yleinen argumentti, että lahjakkuus on lähinnä aiempaa hyvin tehtyä harjoittelua joka valmistanut pohjan nopealle kehittymiselle. Esim. kirjoista talent code, bounce jne tuntuu esittävän samaa pointtia, ihan "ihmelapsia" myöten.

[Lasse Candé]

Tuo on hyvä pointti. Kyseenalaistaisin lahjakkuuden käsitteen erittäin pitkälle noin ylöjään. Ehkä jossain menee jokin raja. Viimeistään siinä että onko syntynyt vammaisena tms. Mutta noin muuten, edelleenkin lahjakkuden piikkiin laitetaan about aina liikaa. Parempi selitys on yleensä että ihmiset putoavat lokeroihinsa aina vain syvemmälle. Jotkut putoavat menestyksekkäämpään lokeroon.
Tokikaan selitys ei ole parempi ymmärrettävyydeltään, suurten lukijamassojemme suhteen.

Lahjakkuuden käsitteellä muuten lakaistaan välillä omaa tekemättömyyttä maton alle. "No se onkin luonnonlahjakkuus" tulee usein lukea siten että tyyppi sanoessaan sen pohtii omia valintojaan. Ettei voi vain sanoa että on tehnyt vähemmän työtä.