Alkulämmittelyt. Järkeä vai ei?

[voipa]

Siinäpä voi aloittelijalla helposti kädet viuhtoa kuin tuulimyllyn siivet toista naamaan

Ongelma noissa kamppailualkulämmöissä on, että kokeneemmatkin harrastajat alkavat voitontahtoisina lisäämään vauhdin ja kontaktin määrää, mikä ei ole tarkoitus. Siinä saa valmentaja sitten tosissaan ohjeistaa ja toppuutella.

[Mjölnir]

Tässä yksi esimerkki treenistä, jossa ei ole varsinaisia lämmittelyjä ollenkaan: aloitetaan uimisella, kun paikat ovat vähän lämmenneet, myllytys 1 ja myllytys 2, jatketaan päivän teemaan valmistaviin lämmittelyliikkeisiin, silta, katkarapu, silta-katkarapu.

Sitten ollaankin noin 45 minuutin jälkeen valmiit tekemään päivän juttu, eli maasta puolustautuminen, joka huipentuu soveltavaan vaiheeseen, jossa käytetään vähän enemmän vauhtia ja suojavarusteita

[tapsaattori]

Hyvän näköstä menoa. Mjölnirin treeneissä osataan painia lämmittely mielessä. Joillaki tuo kiihtyy vaikka oliskin jo kokemusta. Yks lämppäripaini mistö tykkään on pydtypaini, toinen kaveri ilman käsiä. Toinen voi rauhallisesti horjuttaa Korostuu otteluasento ja ryhti

[JariMarjamaa]

Tässä yksi esimerkki treenistä, jossa ei ole varsinaisia lämmittelyjä ollenkaan: aloitetaan uimisella, kun paikat ovat vähän lämmenneet, myllytys 1 ja myllytys 2, jatketaan päivän teemaan valmistaviin lämmittelyliikkeisiin, silta, katkarapu, silta-katkarapu.

Eikö tuo ole juuri "lajinomaista" lämmittelyä?

[Mjölnir]

Tässä yksi esimerkki treenistä, jossa ei ole varsinaisia lämmittelyjä ollenkaan: aloitetaan uimisella, kun paikat ovat vähän lämmenneet, myllytys 1 ja myllytys 2, jatketaan päivän teemaan valmistaviin lämmittelyliikkeisiin, silta, katkarapu, silta-katkarapu.

Eikö tuo ole juuri "lajinomaista" lämmittelyä?

Voi sen niinkin nähdä, mutta ne olivat myös osia tämän päivän aiheesta, eli eivät pelkästään erillisiä lämmittelyä, vaan päivän tekniikkaa pilkottuna. Esim silta ja katkarapuhan ovat ihan tekniikoita, tehtynä lämmitelynomaisesti.

[JariMarjamaa]

Minä näen asian niin, että kaikki "asian tai lajinomaiset" liikkeet ja jutut, ovat lajinomaista lämmittelyä.
Liittyi se päivän aiheeseen tai ei. Ja tämä on mielestäni se "oikea" tapa lämmitellä.
Taasen siis kaikki hipat ja pelkäätkö vihreää miestä, eivät kuulu salille, aikuisten treeniin.

Ja kuten tuossa jo sanottiin, hyvän näköistä menoa... Alko tekeen mieli kamppailusalille

[Lasse Candé]

Jotkut hipat kyllä tuovat esiin niitä lopputreenille oleellisia juttuja, mikäli sisältö on ottelullinen jossa esim liikutaan jaloin.

"Hipat - hyvä vai huono?" on kysymyksenä melko väärin aseteltu. Niissä oleellisempaa on mitä, milloin, ja miten ja tietenkin tämä kaikki siltä pohjalta että miksi.



Ei siinä, välillä tulee tuollaisia kirjoitellessa fiilis, että mitenköhän näitäkin luetaan. Että luuleekohan joku että kirjoittaja näkee kaiken liiallisena hifistelynä tai lentelee korkeissa sfääreissä kun kuitenkin treeneihin mennään hikoilemaan ja takomaan.
Noiden välttämiseksi tahdon sanoa, että filosofiani on ollut jo noin vuodesta 2007 että perushyvät treenit ovat hyvät treenit ja sitten pitää vain teettää hyvällä liikunnallisuudela onnistumisia tai muuta mitä halutaan. Ja ne perushyvät treenit saa aikaiseksi kun ottaa ja tekee muutaman jostain syystä tärkeän idean liikunnaksi.

Oikeastaan se juttu mistä tämä keskustelu tällä kertaa heräsi, pitää sisällään avainasiana juuri toistojen kerryttämisen ja siitä varmistumisen että jossain oleellisessa kohtaa treenejä ne toistot tulevat jo olemaan hyviä. Ja että lämmitelyissä lähdetään paljolti tästä liikkeelle. Sanoinkin jo kerran aiemmin vuosia siten jossain täällä, että koko treenien on hyvä olla lämmitelyä. Tarkoittaen juuri sitä, että edellinen on valmistautumista seuraavaan ja siihen että siitä saa mahdollisimman hyvän treenihyödyn. Aittomäki kuitenkin sitten vastasi tähän että tämä pitää välillä paikkansa ihan kirjaimellisestikin ja taisi laittaa kuvan jostain überpakkastreenaamisistaan.

Mutta mitä hippoihin tulee, niin jos treeneissä otellaan, sitä laatua voi yrittää saada sinne myöhempiin juttuihin kevennetyin ja pelkistetyin ottelumuodoin, joissa kroppa tottuu tiettyihin juttuihin. Ei kyllä ollenkaan typerämpi idea.

[Lasse Candé]

Ajattelin katkaista ja ottaa toisen viestin siitä miten aikoinaan lämmittelin fudiksessa.

Ensinnäkin, mieluiten ilman säärisuojia. Jos ei ollut jotain joukkueelle yhteisempää syytä vedellä niitä päälle niin sitten ne vedettiin päälle vasta siinä vaiheessa kun oli jo paikat melko lämpimät.

Aluksi hemmetin kauan ilman palloa kevyitä juoksuja ja askelluksia sekä vähän kroppaa auki silleen että se pystyy myös laajempiin liikkeisiin. Puoliräjähtäviä juttuja jonkin verran sitten kun tuntuu hyvältä ajalta sille.

Kun jalat tottelivat askellusten suhteen, niin pallo mukaan ja yksin sellaisia perusjuttuja jotka ovat pelissä käytännöllisiä ja toistoja tärkeimpiin soolojuttuihin hemmetisti. Valmistautuminen siihen että kohta tehdään jotain joukkuetovereiden kanssa.

Ensiksi sieltä se joukkuetoveri mukaan, jonka kanssa saa syöteltyä tehokkaasti ja haettua perusjuttuihin paljon kosketuksia. Seuraavaksi joku muu mukaan, niin saa syöttösuuntia. Yleensä tässä vaiheessa sitten alettiin joukkueen kanssa enemmän tekemään jotain yhteisiä, kuten pieniä pelejä tai ohjattuja juoksuja. Näihin juoksuihin osallistuin vain joukkuehengen takia ja aina kyseinen lämmittelyn osio ei ollutkaan kovin optimaalinen osa.

Ennen peliä muutamat kunnon spurtit tai muutamat hemmetinmoiset pallorumbat vastaavassa hengessä suunnanmuutoksin, jotta kohta pelissä lähtee.



Pointti tässä kaikessa on valmistautuminen seuraavaan vaiheeseen ja onnistumisten hakeminen, venyttäen tätä vaikeampiin asioihin. Asia mitä ei voi lämmittelyn suhteen ylikorostaa on se mitä pään sisällä tapahtuu. Koko ajan pitää olla se fiilis että tässä valmistaudutaan johonkin koitokseen ja tehdään keskittyneesti ja määrätietoisesti sitä varten että se sitten tulee onnistumaan. Tässä onkin kamppailulajiharrastelun suhteen haaste. Kun treeni ei aina testaa ja haasta riittävästi, niin on vaikea myöskään saada ottamaan lämmittelyä sillä vakavuudella millä se tulee ottaa. Tässä voi käyttää erinäisiä herättelyitä ja kilvoitteluja ihan siihen, vaikka se olisikin vähän epäoptimaalista. Ja mielestäni tämä on hyvin tärkeä pointti, kun sillä tyypillä saattaa vielä olla duunit ja muut mielessä ja tällöin about mikä tahansa on epäoptimaalista.

Suosittelen muuten, että jos joku käy katsomassa fudismatsin joskus, niin menee katsomoon jo yli puoli tuntia ennen peliä. Siellä näkee mielenkiintoisen sekoituksen itselle räätälöityä ja ohjattua toimintaa. Tyypit hakevat kaikessa sitä että kohta lähtee ja suurimmaksi osaksi lämmittely on melko kevyttä. Jos on juoksuja, niin matkat lyhyitä. Ja niin näkemäni kuin kokemani on jotakuinkin täysin yksyhteen tuon jaetun kirjoituksen kanssa. Kai se erottavin tekijä "pelkästä lämmittelystä" on tuo määrätietoisuus, mistä toteutus tuleekin sitten melkeinpä automaationa.

[JariMarjamaa]

Jotkut hipat kyllä tuovat esiin niitä lopputreenille oleellisia juttuja, mikäli sisältö on ottelullinen jossa esim liikutaan jaloin.
.........
Mutta mitä hippoihin tulee, niin jos treeneissä otellaan, sitä laatua voi yrittää saada sinne myöhempiin juttuihin kevennetyin ja pelkistetyin ottelumuodoin, joissa kroppa tottuu tiettyihin juttuihin. Ei kyllä ollenkaan typerämpi idea.

Eli jos vaikka kysessä olisi pystyottelu laji, niin hippa, jossa hipaksi jäänyt jää jäkittään A-asentoon, kunnes joku menee jalkojen välistä ja ns vapauttaa jäkityksestä, on ihan ok sun mielestä?

Olen kait liian vanha moisiin. Ei vaan istu mun mieleen.
Enemmin olkapää-reisi-hippaa. Se on sentään sitä lajinomaista.
Tässäkin vaan aina nähnyt, että homma ns "leviää" .. eli se menee siihen hippaan, juostaan ympäri miten sattuu,
lajinomaisuus katoaa ja siten saatu lajinomainen hyöty.
Tää on hyvä harjoite, pitäisi vaan saada valjastettua, että pysyy kuosissaan.

[Lasse Candé]

Juu, jos tarkoitit tuollaista, niin enemmän ne ovat olleet turhakkeita, mitä olen kokenut. Ehkä joskus jos on ollut jokin idea, niin on ollut ihan hyväkin juttu esim havainnoinnin ja päätökenteon suhteen, mutta en suoralta kädeltä heti muista esimerkkiä. Se ero paistaa aika usein jo läpi siitä, miten vetäjä itse suhtautuu harjoitteeseen mitä on juuri alkamassa vetää.

Ajattelin nimittäin että viittasit olkapää- tai reisihippaan.

[antti_lk]

Olen kait liian vanha moisiin. Ei vaan istu mun mieleen.
Enemmin olkapää-reisi-hippaa. Se on sentään sitä lajinomaista.
Tässäkin vaan aina nähnyt, että homma ns "leviää" .. eli se menee siihen hippaan, juostaan ympäri miten sattuu,
lajinomaisuus katoaa ja siten saatu lajinomainen hyöty.
Tää on hyvä harjoite, pitäisi vaan saada valjastettua, että pysyy kuosissaan.

Jos lajitreenimäärät ovat oikeasti korkealla, niin kaikki treeni ei voi olla, eikä pidäkään olla viimeisen päälle lajinomaista. Välillä on ihan hyvä vähän leikkiä ja pelailla, mieluusti toki ilman suurta vammautumisriskiä, että mielenkiinto pysyy yllä, eikä treenaamisesta tule tervanjuontia ja motivaatio kärsi. Jos treenaa vähän kuntoilumielessä pari kertaa viikkoon, niin sitten on toki fiksua panostaa lajinomaiseen kamaan. Ei siinäkään tapauksessa leikkiminen todennäköisesti tuhoa kehitystä, kunhan ei kikkaile itseään hajalle.

Harjoittelu on hyvä ottaa vakavasti, mutta ei liian vakavasti. Ehdoton suhtautuminen asioihin saattaa haitata tekemistä.

[Mika]

Meinasin ensin vastata, mutta Antti tuossa yllä sen jo tekikin. Pitäisin noita ajatuksia oikein hyvinä.

[Andy]

Motivaatiopuoli on tärkeä. Tämä ei tietenkään koske pelkkiä alkulämmittelyjä mutta myös niitä.

Kun opetan harrastajaryhmää, joka treenaa sen kaksi kertaa viikkoon (ellei ole loma, jääkiekkopeli tai kumminkaiman kissan hautajaiset...) en opeta aivan niin tehokkaasti, kuin kaikilla taidoillani pystyisin. Syynä on se että tämä aiheuttaisi treenaajien lopettamista. Siksi uhraan hieman tehokkudesta siihen että treeneissä on myös mukavaa.

Vaikka treenit olisivat miten tehokkaat, ne eivät kehitä jos niissä ei käy.

[Mjölnir]

Nyt ollaan ytimessä.

[Mika]

Jaha, sitten tuli toiselta Antilta painavaa asiaa. Juuri noinhan se on.

Jotkut aikuiset voivat olla leikkimielisiä ja pitää ainakin vaihteluna noista lasten hipoista. Itse asiassa aikuisten tulisi minun mielestäni olla huomattavasti enemmän leikkimielisiä elämässä muutenkin. Jos X-hippa aiheuttaa allergiaa, se on vähän sama kuin tyttöpöpöt (lapsilla).

Ihmisen lyöminen on vakava asia. Sen vastapainoksi on hyvä edes joskus olla jotain vähän kevyempää. X-hippa voi joskus olla sellainen kevyt vastakohta.