Murskaus

[MtJ]

Joskus tuli tuota kokeiltua, kattotiiliähän ne olivat. Karateaikojen virityksiä ja ihan kivaa, saunailta siihen päälle ja vielä mukavampaa oli.

7 tiiltä meni ensimmäisellä kerralla elämässäni kun murskasin, "eihän sitä nyt alaikäisten määriä laiteta". Alla oli kuitenkin pehmikkeenä sellainen pahvilätkä, johon tähdättiin. Ja paljailla rystysillä noin muuten.

Sitten kokeiltiin ukkovarpaalla puukiekon hajottamista, toinen pitää ilmassa ja toinen potkaisee varpaan läpi. 4 kertaa yritin ja viimeisellä vasta meni. Täytyy myöntää jälkikäteen, että teki aikas kipeää vaan meni se. Treeneissä sillä ukkovarpaalla oli kiva potkaista kaveria kylkiluihin sivulta mennävuosina.

Päähän lyötiin kattotiiliä palasiksi, sekä käsivarteen. Etusormen rystysen peukalonpuoleisella syrjällä raksautin muistaakseni kaksi tai kolme rikki (siis ylhäältä alas päin ja osumapinta etusormen rystysen sivu, oliskohan tuo nyt sitten shuton vastakohta). Molemmilla puolella kämmentä löin, kyynärvarrella löin, kyynärpäällä, sääriluulla ja kantapäällä. Nukitella - meni vaan yksi koska sormet on kun pikkuvauvalla. Valmentaja veti useita keskeltä halki sormenpäillä. Hurjaa toimintaa ja pahan näköistä.

Siinähän niitä tuli muisteloita vuosien takaa.

[Kari Aittomäki]

Niin vielä.
Ne pesismailat millä olen palloa lyönyt silloin kouluaikana olivat kyllä jykevämpää tekoa kuin nämä rikkipotkimani.

Kuivaa ppuuta ja ohuelta kohdaltaan hyvinkin kapoisia.
Eli kyseessä on temppu. Ja mullakin kun tosiaan tuo lihasmatto yltää suojaamaan sääriluuta ja paikallinen lihaskalvo on arpeutunut rustomaiseksi aineeksi, riittävän vahvojen potkujen jakaminen ei ole temppu kummoinenkaan.

Eli on tietty raja siinä missä murskailuista tulee välineen sijasta temppuilua.
Jos katsotaan vaikka hanmoodon lekaharkkopuolikkaiden katkomista, kyseisellä tekniikalla ei ole paljoakaan tekoa taistelutekniikan kanssa.
Materiaalin saa murtumaan kun aikansa funtsailee ja tekniikkaa hioo, mutta minkä verran se palvelee tappelua?

Pidän edelleen Mäkysen maailmanennätystä eli 400 kattotiiltä alle minuutin aikamoisen kovana esityksenä.
Sillä Jukan tekniikka ei ole mitään kellontarkkaa eli vamma on millien päässä. Mutta se jätkä on vaan niin raju ja niin hurja ja niin rautanyrkkinen että!
Ne mälliäiset ei ole tästä maailmasta.

[mronkain]

Heheh, meillä oli aikoinaan karateaikoina seurassa (ei meillä natiaisilla, mutta isommilla) ihan murskaustreeniä... en muista oliko säännölliset treenit, vai oliko kyseessä joku leiri. Ilmeisesti jotain porukkaa oli ollut Japanissa leireilemässä ja olivat siellä innostuneet kaikenlaisesta spirittiä kohottavasta, mm. ylipitkistä mokusoista.
Lapissa oltiin joskus vaelluksella poikain kanssa ja odoteltiin bussia paluumatkalla jossain korvessa Kiilopään lähellä. Siinä tienristeyksessä oli pino kattotiiliä odottamassa pääsyä jonkun uudisrakennukseen. Innostuttiin siinä kokeilemaan miten ne hajoavat. Aika iso kasa ehdittiin niitä pätkiä ennen bussin tuloa. Mahtoi tulla kalliiksi. Nuoria oltiin, ja ajattelemattomia. Muistan että yllättävän helppoa oli, ei sattunut (kun löi oikein) ja yksi tiili meni helposti, useampikin, jos niissä vain oli välissä tikut tai jotain muuta. Jäätä olen myös kokeillut.
Olikohan se Esa-Pekka Oye nyt juuri kun sanoi noissa karatekisoissa (vai muistanko muualta) että murskauksen olennainen opetus on siinä, ettei pysäytä lyöntiä, vaan lyö läpi.
Yhdessä näkemässäni kiukkaripätkässä (Godhand) oli suhteellisen nuortakin porukkaa, jotka pätkivät lautoja ja tiiliä. Varmaan nuorella ihmisellä se itsesuojeluvaisto on jotenkin vähäisempi ja ilman muuta lyödään läpi. Sitten kun satuttaa itsensä riittävän monta kertaa, alkaa iän karttuessa varomaan sitä, ellei pidä yllä sitä taitoa. En tiedä onko näin, täysin omaa teoriaa.

- Marko

[MaKo]

Ainakin karatessahan tätä harrastetaan, mutta taitaa olla muissakin lajeissa?

Kuten tuolla jo mainittiin, niin TKD:ssä (ITF) sitä myös harrastetaan, ainakin meidän seurassa. Itse tykkään hommasta vallan mahdottomasti :-D

Mikä on murskauksen motivaatio? Näyttävyys, kovettaminen, henkinen kantti, päreiden teko?

Tekniikan testaaminen, erityisesti sen tarkkuus ja suoritusvarmuus. Kun on varma tekniikasta, uskaltaa käyttää jonkun verran voimaakin. Oman kehittymisen mittaaminen.

Mitä olet murskannut...

Rebreakable-lautoja.

...tai yleensäkin kannattaa/voi murskata?

No, unelmiaan ei kannata murskata. En tiedä, nuo rebreakablet riittävät itselleni.

Oletko loukkaantunut murskausta yrittäessäsi?

En, paitsi tietysti henkisesti. Joskus lauta vain pysyy kasassa ja lopulta loppuu uskokin siihen, että sitä saisi murskattua - ja silloin se ei kyllä mene.

Vaatiiko se muutakin kuin uskallusta ja voimaa, vai onko tekniikka pääosassa?

Tekniikka on pääosassa. Kun voi luottaa tekniikkaan, voi käyttää voimaakin. Omaan tekniikkaan luottaminen on tietysti ihmisestä riippuvaista, toiset pelaavat suuremmilla riskeillä kuin toiset.

[Ale]

Itse harrastelin yhdessä vaiheessa lasipullojen murskausta. Silloisella työmaalla oli erilaista lasimurkaksi menevää harjoittelumateriaalia yllin kyllin. Myöhemmin on tullut paukuteltua kaljapulloja silloin tällöin. En harrastanut, Oyaman kirjassakin esiteltyä, osittain vedellä täytetyn pullon kaulan katkaisua, vaan tinttasin nyrkillä pullon kylkeen.
Pitää lyödä riittävän terävästi että, pullo hajoaa muttei liian pitkälle ettei riko kättään.
Enään en siihen hommaan ryhdy. Pari kertaa tuli kunnon haavoja käsiin kun lasin palaset ottivat kimmokkeita tukena olleesta maasta/seinästä.

Erinteisiä puu, jää, kivi ja katto tiilimurkskauksia on tullut tehtyä jonkin verran.

Käytännön hyötynä, olen joskus saanut uhittelevan öykkärin toisiin ajatuksiin, täräyttämällä pari kaljapulloa osiksi nakkikioskilla.

[MtJ]

Käytännön hyötynä, olen joskus saanut uhittelevan öykkärin toisiin ajatuksiin, täräyttämällä pari kaljapulloa osiksi nakkikioskilla.

Öykkäri: "Nyt tulee turpaan"
Ale: POKSIS
Öykkäri: "Voit tietysti myös mennä mun edelle jonoon"

[V. R.]

Käytännön hyötynä, olen joskus saanut uhittelevan öykkärin toisiin ajatuksiin, täräyttämällä pari kaljapulloa osiksi nakkikioskilla.

Öykkäri: "Nyt tulee turpaan"
Ale: POKSIS
Öykkäri: "Voit tietysti myös mennä mun edelle jonoon"

Toivottavasti oli tyhjiä kaljapulloja. Muutenhan tuo ei ole mitenkään perusteltua

[Julius]

Kakarana koulussa joskus innostuttiin pulloja rikkomaan. Laitettiin paksut nahkahanskat käsiin ja eikun pulloja rikkomaan. Pullot tietty maata vasten ja kyllä siinä sai lyödä niin kovaa kuin jaksoi, snadi kun oli, että sai pullon särki.

Muutamia kattotiilejä on tullut rikottua ja muutamia ohuita lastulevyn kappaleita.

Nyt vanhana ei sitten ole tullut kokeiltua, mutta kiinnostusta olisi kokeilla, että miten paljon pystyy murskaamaan.

[Polvi]

Mä olen murskannut takapotkulla porukoiden kämpän väliseinää. Tai siis potkaisin siihen reiän. Samaten potkaisin etupotkulla reiän huoneeni oveen (siis asuessani vielä porukoillani). Syitä en kerro.

Ruotsinlaivalla olen "juossut" hytin ovesta läpi. Mutta se oli kavereiden vika.

[Kuhmu]

Tosiaankin, kyllä murskauksen on käytävä käsi kädessä toimivan tappelutekniikan kanssa. Ja mitä tulee paljaalla nyrkillä lyöntitekniikan harjoittelemiseen, niin myös minun mielestäni se on toimivampaa, kuin hanskoilla. Poikani nyrkkeillessä harjoittelimme makivaran kanssa ilman hanskoja ja se antoi hänelle lisää perspektiiviä asiaan monelta kantilta. Perinteisessä Karatessa on todellakin omat puolensa.
Murskaus antaa tekniikalle omanlaisensa ulottuvuuden ja on näin ollen kelpo väline. Se tuo taistelu voimaa bu no chikara.
Joskus kakato gerillä tuli murskattua 22 kattotiiltä. Rakennustiiliä ym. on tullut myös rikottua, eikä pidä unohtaa kiviä.
Murskaukselle on oma sijansa, ei sillä, että tiilet löisivät takaisin, mutta ettei päällekarkaaja löisi takaisin, sillä aikaa leikkimisen ei ole, jos niikseen tulee.

[Jussi Häkkinen]

harjoittelimme makivaran kanssa ilman hanskoja ja se antoi hänelle lisää perspektiiviä asiaan monelta kantilta. Perinteisessä Karatessa on todellakin omat puolensa.

On toki. Mutta varmistuksena: Riittävän joustava lauta ja tarpeeksi pehmustetta laudan lyöntipinnassa?

Ilman näitä saa ranteen ja rystyset rikki sen sijaan, että saisi hyödynnettyä makiwaran harjoittelulle antamia lisähavaintoja.


Makiwara on hyvä väline. Sen valinta ja sillä oikein harjoittelu taas on vaikeampaa.

[Kuhmu]

Asiaahan sinä puhut Jussi, Juuri tuota mieltä olen itsekin. Oikeanlainen ja oikein käytettynä on se homman juju.

[MarkkuT]

En ole vielä murskannut. Kahden vyökokeen päässä on mahdollisesti "pakollinen" murskaus (seiken), joten kohtapuoliin vois ruveta harjoittelemaan. Mistähän kannattais aloittaa?

[Jussi Häkkinen]

Asiaahan sinä puhut Jussi, Juuri tuota mieltä olen itsekin. Oikeanlainen ja oikein käytettynä on se homman juju.

Hyvä homma! Ajattelin varmistaa, etenkin kun aihe on murskausketjussa.

Moni ressukka kun takoo paljasta, ylijäykkää lyöntilautaa. Sitten ihmetellään kun pianonsoitto ei suju kymmenen vuoden päästä.

[MtJ]

Mistähän kannattais aloittaa?

Pala pahvia ja kattotiiliä. Yksi tiili ensin, sitten kolme, sitten viisi ja sitten seitsemän. Joku päivä taukoa ja uusiksi. Kyllä se siitä lähtee.

Eka kerralla kun murskasin, otin tietysti reteesti 6 tiiltä ilman pehmusteita. Tuloksena oli pintanaarmuja ja rystysten turvotusta. Jos ei noista välitä, niin voi jättää tiilien päältä pahvin pois.