Onko oppi mennyt perille??

[Polvi]

Meillä oli lukiossa karateka, joka piti aika kovaa ääntä "osaamisestaan". Kertoi aina kovaan ääneen, kuinka pistää vaikka neljä hyökkääjää helposti nippuun. Eipä kaveri koskaan taitojaan joutunut näyttämään, kun oli niin pieni ja heiveröinen, ettei sitä olisi uskaltanut edes tuuppaista. Käytti myös noita karatevöitä yms roinaa satunnaisesti koulussa.

[Verr]

Meillä oli lukiossa karateka, joka piti aika kovaa ääntä "osaamisestaan". Kertoi aina kovaan ääneen, kuinka pistää vaikka neljä hyökkääjää helposti nippuun. Eipä kaveri koskaan taitojaan joutunut näyttämään, kun oli niin pieni ja heiveröinen, ettei sitä olisi uskaltanut edes tuuppaista. Käytti myös noita karatevöitä yms roinaa satunnaisesti koulussa.

Meillä taas yksi kaveri väänsi välitunneilla jotain hirveän näköistä kataa.

[JanneM]

Meillä oli lukiossa karateka, joka piti aika kovaa ääntä "osaamisestaan". Kertoi aina kovaan ääneen, kuinka pistää vaikka neljä hyökkääjää helposti nippuun. Eipä kaveri koskaan taitojaan joutunut näyttämään, kun oli niin pieni ja heiveröinen, ettei sitä olisi uskaltanut edes tuuppaista. Käytti myös noita karatevöitä yms roinaa satunnaisesti koulussa.

Meillä taas yksi kaveri väänsi välitunneilla jotain hirveän näköistä kataa.

Toivottavasti et sanonu tota silel Katalle päin naamaa, sillä nuoret tytöt voi olla herkkiä arvostelulle...

[Verr]

Meillä oli lukiossa karateka, joka piti aika kovaa ääntä "osaamisestaan". Kertoi aina kovaan ääneen, kuinka pistää vaikka neljä hyökkääjää helposti nippuun. Eipä kaveri koskaan taitojaan joutunut näyttämään, kun oli niin pieni ja heiveröinen, ettei sitä olisi uskaltanut edes tuuppaista. Käytti myös noita karatevöitä yms roinaa satunnaisesti koulussa.

Meillä taas yksi kaveri väänsi välitunneilla jotain hirveän näköistä kataa.

Toivottavasti et sanonu tota silel Katalle päin naamaa, sillä nuoret tytöt voi olla herkkiä arvostelulle...

Sen nimi oli Mikko :evil:

[Kari Aittomäki]

Alan hiukan kyllästyä.Tämäkin ketju on lähinnä räkätystä.
Aven jätkistä, olin paikalla kun eräs oranssivyö ja taiteilijasielu muutenkin tuli vaatimaan rahojaan takaisin.
- Vitdu tästä jutsusta ole mihinkään! Sain poliisilta turpaan viimeviikonloppuna!

Oli saanut Kuunolta korvilleen aika hiljattain jossain salibileissä ja harmittaahan se, kun on jo vuosi kekkalehdittu ja aina vaan oma pleksi kolajaa.

Vastaisin alkuperäiseen kysymykseen mutta en.

[Mikki]

Niin no et tosiaan. Aika moni saa Kuunolta varmaan turpiin jos aihetta on.

Uskoisin että eniten hyötyä oppilaille on tullut annettua senteen tasolla. Tekniikan puolella se riippuu niin jokaisen omasta halusta oppia ja tietysti fyysisitä lähtökohdista. Ei kaikki edes mustan vyön karatekat osaisi kunnolla puolustaa itseään, mutta kunnon asenteinen vihreä vyö kyllä.

[Snake-Master]

Vastaanpa nyt omastakin puolesta: Uskoisin, että kyllä ne opit ovat menneet ihan hyvin perille. Siinä mielessä, etten usko itsestäni liikoja, mutta kyllä minä jotakin osaan. Mutta itseä en lähe kehumaan, aina on paranneltavaa.

[kenttiensankari]

Vanha ketju, mutta herätti kyllä miettimään. Olen treenannut noin 3,5 vuotta karatea, vähän päälle 2 vuotta vapaaottelua ja 2,5 vuotta thainyrkkeilyä. Thainyrkkeilyssä treenimäärät ovat olleet aika harrastajamaisia, mutta karatea ja vaparia treenasin aika innokkaasti. Silti tuntuu että vasta nyt on alkanut tulla kehitystä ja olen miettinyt enemmän mitä teen. 8 vuoden treenillä pitäisi kait olla jo melkoinen taistelukone, mutta oma osaamistaso on enemmänkin keskivertoharrastelija. Eli voinen todeta että oppi ei ole mennyt perille

[Oar]

Törmäsinpä tälläiseen:

An important example of neuroplasticity is how humans gain skills. Doidge presents an experiment[4] performed by Alvaro Pascual-Leone in which he mapped the brains of blind people learning to read Braille. Braille reading is a motor activity, which involves scanning with a reading finger, and a sensory activity, which involves feeling the raised bumps. The brain maintains a representation of these sensory and motor aspects, which are located in different cortices. The blind subjects practiced two hours a day, Monday through Friday, with an hour of homework. The mapping of their brains took place on Monday, after the weekend, and Friday, immediately after their week cram. What the scans ultimately showed is that the maps dramatically increased in size on Friday scans but returned to a "baseline" size on the following Monday. It took six months for the baseline Monday map to gradually increase and by ten months they plateaued. After the blind subjects took a two-month break, they were remapped, and their maps were unchanged from their last Monday mapping. What this shows is that long lasting changes as the result of skill learning took 10 months of repeated practice. The reason why short-term improvements were made based on the Friday mappings, but eventually disappeared, suggests differing plastic mechanisms. The Friday changes strengthen existing neuronal connections and unmask old buried pathways. Monday mappings, though showing little progress initially and plateauing at ten months, suggest the creation of new neural connections and synapses.

Mielenkiintoista, ja tukee omia havaintojiani kamppailulajeista. Ja tosiaan, näillä testatuilla kesti kuusi kuukautta että taidot jäivät pysyviksi, ja he harjoittelivat kolme tuntia joka päivä (pl. viikonloput). Tai kaksi tuntia + tunti kotitehtäviä, miten tuon nyt lukee - tunti kotitehtäviä joka päivä vai tunti joka viikko.

Joka tapauksessa, kestää aika pitkään ennen kuin perusharrastajalle tulee samat tunnit täyteen, ja aivojen muokkautuminen voi olla hitampaa kun harjoittelu on harvemmassa. Voidaan siis puhua 3+ vuodesta helpostikin.

[Aihki]

Vuonna kivikirves miekkailunopettajani sanoi, että kun opettelee uutta liikettä niin menee n. 6 kk ennen kuin sen saa oikeasti käyttöön otellessa. Ja niin se suunnilleen tuntui olevan. Tällöin puhuttiin 3-4 harjoituskertaa viikossa. Kyllähän sen pystyi tietoisesti tekemään paljon aiemmin, mutta tuo aika suunnilleen meni ennen kuin se tuli itsestään.

[MikaM]

3*5*26 = 390 tuntia
Tunnin treenit kahdesti viikossa, jotta sama oppimäärä saadaan = 390/1/2/52 = 3,75 vuotta
ja kolmasti viikossa 390/1/3/52 = 2,5 vuotta.
jne

[Andy]

Tuo on tosiaan mielenkiintoista tuo taitojen säilyminen. Välillä tulee näitä "kolme vuotta sitten treenasin oranssille vyölle" -tapauksia, joista ei erottaisi että koskaan on mitään tehtykään. Ja sitten taas joskus tulee joku 5 vuotta ryypännyt ylipainoinen ex-huippu, joka käy sparritreeneissä kyykyttämässä koko aktiivisen kilparyhmän.

[Oar]

Ja tosiaan, näillä testatuilla kesti kuusi kuukautta että taidot jäivät pysyviksi

Tämä oli muuten huonosti sanottu. Pikemminkin kesti kuusi kuukautta että taidot alkoivat jäädä pysyviksi. Eli jos puhutaan siitä että taitoja jää hanskaan enemmänkin kuin pikkasen vaan, niin kestää vielä pidempään.

Toki asia on oikeasti vielä paljon monimutkaisempaa, koska toiset esimerkiksi yksinkertaisesti harjoittelevat paremmin ja heille jää paljon hyödyllisempiä taitoja tämän jakson jälkeen.

[Andy]

Ja sitten taas joskus tulee joku 5 vuotta ryypännyt ylipainoinen ex-huippu, joka käy sparritreeneissä kyykyttämässä koko aktiivisen kilparyhmän.

Kävipä niin, että treeneihin tuli 7 vuoden tauolta eräs entinen SM-tason ottelija. Ei Suomen mestari, mutta SM-mitaleita on. Ensimmäiseen sparrierään vastaan suunnilleen saman tason meriiteillä oleva ja saman painoluokan ottelija ja tuloksena veteraani vei erän. Otin sen siis mielenkiinnosta videolle ja laskin jopa pisteet jälkikäteen, joten olen asiasta varma.

Hän ei kyllä ollut ylipainoinen eikä ryypännyt 5 vuotta, mutta ei siis mitään kamppailutreeniä tuon 7 vuoden aikana.

[Kari Aittomäki]

Minä muistan useita tällasia comebakkeja, kun toinen tuleminen sujuu niinkuin toisentulemisen pitääkin.
Saleillahan tota tapahtuu kaikenaikaa ja hyriseehän se aina yhtä mukavasti.
Paitsi kenties siitä nykyaktiivista.
Riippuu salin yleistunnelmasta.

Skabapuolellahan nuo comebackit on miltei arkea, vaihtelevin menestyksin.
Proboxpuolella mua on aina kutittanut George Foremanin myöhemmät kehätyöt, kun vanha ukkonorsu näytti miten kehässä ollaan ja pommeja jaellaan.
Hänen tappionsahan Alille oli myös ikäänkuin jälkimmäisen comeback, harva uskoi pakollisen tauon kärsineen, hidastuneen ja vanhentuneen Alin löytävän keinoja hirmuisia iskuja jakelevan Foremanin pysäyttämiseen.
Niin kuitenkin kävi ja Foremanilta otti vuosia toipua.
Nelivitosen Foremanin maailmanmestaruus oli mahtava tarina ja toivon sydämestäni että matsi/ura oli aito.
Hänhän oli vanhempana jopa parempi taitonyrkkeilijänä kuin nuorena hirviötällien jakajana.

Suomessa kävi karatepuolella comeback-ilmiö, kun nuori maajoukkue oli -93 just ottanut joukkue-EMpronssin. Kertoivat haastattelussa (minä haastattelin) että kyllä olisivat kaataneet vuoden 1984 pronssijoukkueen.
Jotka vanhat herrat sisuunnuksissaan keräsivät porukan ja jumppasivat itsensä kuntoon joukkuSM-kisoihin.. ja antoivat nöösiäisille kyytiä.
Kisassa kohtasivat myös kulttuurit, pisteleijat selvästi arastelivat raskaita tällejä jakelevia veteraaneja.
Jätkäthän nousi vielä kerran 2000-luvulla haastamaan ja vetelivät tasaväkisesti parikytvuotta nuorempiaan vastaan.
Impossible is nothing.

Ei se kerran koneeseen taottu tietotaito katoa, kone toki ruostuu.
Seitsemän vuotta.. suhteellisen vähänhän se taukona on.
Tai sitte haastettu taso ei ole kummoinen.