Kovettaminen!

[Andy]

Päälakihan on tosi herkkä kohta ja siihen tuleva isku vastaa suunnilleen iskua niskaan. Tätä ei monet kamppailijatkaan tiedä, koska sinne on käytännössä vaikea osua. Olen pudottanut sparrikaverin "vartalokoukulla" päälakeen, kun tämä alkoi väistelemään kumartelemalla naama lattiaa kohti.

En usko että luun kovettaminen auttaa tässä mitään, koska vammamekanismi ei ole luun murtuma vaan aivoihin tuleva täräys. Älkää oikeasti ruvetko hakkaamaan itseänne vasaralla päähän.

[Lasse Candé]

Mitäs jotkut päällä seisomiset ja vastaavat kannattelut?

Voisin kuvitella että kun pää ei normimeiningeissä ota vastaan juuri mitään kuormitusta, tällaiset ovat erittäin buenoa.

Arvaisin äkkiseltään, että kunhan aivot eivät kolise, on varmaan jopa järkevää altistaa päätä kaiken näköiselle.



On muuten varmaan jonkinnäköinen saavutus että PÄÄN Kovettamisesta on mahdollista puhua vakavissaan.

[Kari Aittomäki]

Pääpuskun antaminen tosimielellä sattuu aika pirusti aluks, sitte siihen ikäänkuin tottuu.
Ja siinähän auttaa nimenomaan kovettaminen, niskaliike otsan varassa ja semmoset.
Mutta että ihan luu paksuuntuu. Se on uutta tietoa. Tai onhan siitä ollut väitettä traditiopuolella mutta olen aina ajatellut että joopajoo.

Hyvä tietää että kallon kiinteydessä on eroja.
Tuo keskipääherkkyys oli aivan tiedossa, esim Orre-vainaa otti kerran patukaniskun keskipäähän ja putos ku lumenpudottaja katolta, vedet valahti housuun ja suu täytty syödyistä.

Kun nää mattojutut nousi pakko-tietää osastolle, Black Beltissä oli artikkeli jossa nimikuulut veikkoset esitteli vastatoimia shoottiin.
Karateka Tom Muzila päätti demota rankan tsukin keskipäähän.
Mua hiukan värähdytti, kun se on todistetusti aika raju tälli jakaa.
Tetsui ois helpompi ja pehmeämpi.

Jotalyöntiä kutsuttiin joskus budspencereiksi.
Koska



Ja kyllähän niitä jaeltiinkin, vaihtelevalla menestyksellä.

[AlexMachine]

Kyllähän sitä koputtelua voi tehdä pitkin naamaa ja päätä yleisemminkin.

Eikös tästä saa jotakuinkin vastaavat hyödyt kuin säärien ja käsivarsien takomisesta, kivun sietämisen mielessä?

Onko se sitten miten tärkeää... varmaan ainakin välittää vähemmän jos saa osumaa naamaan.

No eiköhän tuohon ole parempiakin konsteja. Tuota naamaan osumisen kammoa ja silmien räpsähtelyä aina kun käsi tulee kohti, näkee aika paljon nyrkkeilyn alkeiskurssilla. Ovat pois opittavia lähes kaikilla ja hitaasti alkava nousujohteinen sparri, hyvät suojat päällä on yksi tie siihen.

Ei liityttynyt kovettamiseen.

[flammee]

Kyllä. Wolffin lain mukaan luu adaptoituu kuormitukselle.

Muistan Kiinassa tavanneeni yhden miehen, joka pienellä metallivasaralla naputti otsaansa.

Pään kovettamisessa lienee sellainen teoreettinen ongelma, että jos kalloluu vahvistuu myös sisäpuolelta, niin aivoille on vähemmän tilaa. Tällöin tietyissä tilanteissa kun kroppa pidättää nestettä ja iskee siis hyponatremia jonka seurauksena aivot turpoavat niin henki lähtee vielä vähän herkemmällä.

Luuthan muuten vahvistuu ihan juoksemallakin...

Itse olen sitä mieltä, ettei seuraavia asioita ole mielekästä harjoitella:

- nälkä
- vilu
- kipu
- kusihätä

Sinänsä näilläkin on jonkinlainen vaikutusmekanismi, eli kyseessä ei kait ole pelkästään se että harjoitellaan sietämään sitä tunnetta mikä näistä seuraa. Esimerkiksi nälän suhteen kyseessä voi olla pelkästään uuden ateriarytmin opettelu, jolloin kroppa sopeutuu siihen hetken harjoittelulla ja nälän tunne ei sitten tulekkaan yhtä nopeasti. Myös vilun harjoittamisella kroppa tottuu muutamassa viikossa reilusti viileämpään ilmaan, joten vaikutuksiltaanhan se oiisi varsin positiivinen asia, vaikka toki olen itsekin sitä mieltä että harjoitteluprosessi on aika kaukana mielekkäästä... Kipua harjoittelemalla taitaa toleranssi kasvaa (systemajannut varmaan tietää paremmin) ja kusihädällä rakko kenties venyy laajemmaksi, joskin muistelisin että ei ole kovin tervettä touhua.

Hiljattain lueskelin myös janon harjoittamisesta, tai kyseessä oli tutkimus viiden päivän kuivapaastosta. Silläkin on mielenkiintoisia ja varsin yllättäviä psykologisia vaikutuksia, fyysisten vaikutusten lisäksi.

[Lasse Candé]

Sori koko homman lainaamisesta, mutta nähdäkseni se nyt sopii tähän...

Kyllähän sitä koputtelua voi tehdä pitkin naamaa ja päätä yleisemminkin.

Eikös tästä saa jotakuinkin vastaavat hyödyt kuin säärien ja käsivarsien takomisesta, kivun sietämisen mielessä?

Onko se sitten miten tärkeää... varmaan ainakin välittää vähemmän jos saa osumaa naamaan.

No eiköhän tuohon ole parempiakin konsteja. Tuota naamaan osumisen kammoa ja silmien räpsähtelyä aina kun käsi tulee kohti, näkee aika paljon nyrkkeilyn alkeiskurssilla. Ovat pois opittavia lähes kaikilla ja hitaasti alkava nousujohteinen sparri, hyvät suojat päällä on yksi tie siihen.

Ei liityttynyt kovettamiseen.

Melko varmasti on parempia keinoja totuttaa ja vahvistaa päätä ja naamaakin tällien suhteen, kuin että ottaa niitä turvallisesti ilman että aivot kärsivät.

Mutta se kysymys on, mikä tällainen parempi tapa sitten olisi ja onko tapa niin hyvä että tämä kannattaa vaikkapa ajankäyttösyistä sivuuttaa? Tuota Shaolinsin kuvailemaahan voi tehdä treenien ulkopuolella vaikkapa telkkaria katsoessaan. Tai toinen juttu, onko mitään syytä, miksi tällaista harjoittelua EI tekisi?

Pitäisi varmaan nostalgiameiningeissä katsoa vanha kunnon Mind, Body and Kick-ass Moves. Muistelisin että siinä oli jokin kinukkivuorimestari, joka hakkasi naamaansa raivokkaan näköisenä.

[taikaviitta]

Ei nyt ole kamppailuun liittyvä uutinen vaan jalkapalloon, mutta koskee päähän tulevia iskuja. Englannin jalkapallossa on päävammat noussu esille ja nyt reeneissä pallon pukkailua on haluttu alkaa rajottamaan.

https://www.iltalehti.fi/valioliiga/a/0 ... b3d84947a6

[Lasse Candé]

Tässä pitää huomioida että pallo painaa vajaan puoli kiloa ja vanha Selecti märkänä varmaan yli. Esimerkiksi suhteessa aiemmin keskusteltuun ”koputtelusta” on siis lähtökohdat eri, koska jalkapallon ja pään vuorovaikutuksesta aivot mitä luultavimmin joutuvat kiihtyvään liikkeeseen.

Mutta tällä sivuraiteella (mistä tietenkin voi saada ajatuksia siitä mitä ei kannata tehdä) jatkaakseni, hieman mutua... Mielestäni olisi erittäin tärkeää että näissä tilastoissa suhteutettaisiin myös muihin kontaktipallopeleihin. Ehkä erityisesti lätkään tai jenkkifudikseen, joissa kunnon taklauksia. Jalkapallon aikaansaamat vammat saattavat selittyä myös tönimisistä, jotka heiluttavat päätä. Kyllä minä koin että aivot ottivat enemmän tälliä kunnon vartalotaklauksesta kuin puhtaasta puskusta, missä onnistuu jännittämään niskan hyvin ja minkä saa tehtyä melko suoraan. Mutta jos pallon suuntaa muuttaa 90 astetta ja keskitys on kaukaa (mihin siis tekstin mukaan puututaan), niin silloin kyllä puskutkin tuntuvat. Ja eniten tuntuu jos tilanteessa kamppailee pallosta ja puskee.

En sitten tiedä, voisiko aivovaurioille puskuihin liittyen olla muitakin vaikutusmekanismeja kuin että pää kiihtyy ja aivoilla on hitaus (”inertia”). Muuttuukohan esim pään muoto hetkellisesti jos kontakti on kova? Jotkut pysäytyskuvat osumahetkiltä kamppailulajeissa, kun näyttävät yllättävänkin rajuja alueen muodonmuutoksia...

[MikaM]

Jos puskuista (tahallisista) puhutaan, niin siinä kai käy niin, että ensin kallo ja aivot hetken kiihtyvät yhdessä (puskua edeltävä vaihe) ja osuman kohdalla kallo hidastuu aivoja nopeammin aiheuttaen aivojen iskeytymisen kallon seinään. joten se aivojen kiihtyminen tuossa on negatiivista, jota edeltää varsin lyhyt positiivinen kiihtyvyys. Kiihtyvyysvaihtelu (impaktin suuruus) sitten tulee noista maintsemistasi tekijöistä, pallon massa ja nopeus.
Vai?
Mutta tuo juttu kiteytyi kait tähän:
QTimesin mukaan vuonna 2019 tehdyt tutkimukset paljastavat, että ammattilaisjalkapalloilijat kuolevat kolme ja puoli kertaa todennäköisemmin dementiaan kuin muut samaa ikäluokkaa edustavat ihmiset.EQ Ja puolustajat vielä muita yleisemmin.

[Jorge]

Muuttuukohan esim pään muoto hetkellisesti jos kontakti on kova? Jotkut pysäytyskuvat osumahetkiltä kamppailulajeissa, kun näyttävät yllättävänkin rajuja alueen muodonmuutoksia...

Tossa viikonlopun UFC- tapahtumasta, ottelusta Ignacio Bahamondes vs. Roosevelt Roberts



Klippi alla

[Andy]

Tuossa leukaluu heilahtaa niveltensä varassa voimakkaasti sivulle. Kalloonhan tuossa ei varsinaisesti edes kohdistu painetta.

Video ei ole saatavilla Suomessa.

Mitä jalkapalloon tulee, niin Potkuun takavuosina kirjoitellut Johannes - joka oli aktiivikilpailija - oli sitä mieltä, että hänen teininä harrastamassaan jalkapallossa tuli paljon enemmän vaarallisia iskuja päähän kuin potkunyrkkeilyssä.

[Lasse Candé]

Se on MikaM juuri noin kiihtyvyyksien osalta.

Tietty on vielä sellainen asia, että aivot jäävät vähän jälkeen myös alkuvaiheessa, koska niillä on hitaus ja lihasten aiheuttama kiihdytys kohdistuu kalloon. En siis tunne anatomiaa, mutta olen käsityksessä että suoraa kytköstä aivoihin ei ole lihaksistosta.

Ja sanottakoon että kiihdytyksen etumerkillä ei ole oikeastaan väliä, koska aivojen kiihtyminen johtuu joka tapauksessa niiden vuorovaikutuksesta kallon kanssa ja se on se vuorovaikutus mikä tässä on keskeinen. En siis korjaa tekstiäsi tämän osalta, vaan laitan tämän yleisempänä huomiona keskusteluun kommentiksi.

Vältän itse impaktisanaa, koska se ei ole dynamiikan peruskäsitteistöä ja sillä tunnutaan tarkoitettavan vähän vaihtelevia asioita. Nyt voi puhua ehkä mieluiten voimasta/vuorovaikutuksesta.

Tuo kiteytys taas kiinnosti minuakin ja juuri kontaktien kannalta muihin pelaajiin. Riippuu miten pelataan, mutta omalla peli-”urallani” sain kovimmat päätällit varmaankin keskikentällä pelatessani maalivahtien avauksista. Äkkiseltään pidän mahdollisena että näitä avauksia ja tilanteita oli ennen enemmän myös huipputasoilla. En tiedä ketkä nykyään puskevat eniten. Ja joo, oli niitä myös etutopparina paljon ja vaikkapa Sami Hyypiä taisi olla aktiivinen pääpelaaja. Sain hänestä ainakin vahvasti sellaisen mielikuvan ja silloin kun uskalsin pelata pääpelitilanteita rohkeimmin noin 20-vuotiaana, hän oli suuri esikuvani tuosta syystä. Mutta nyt siis pointtina, etten pidä suoraltaan itsestäänselvänä että tuo fakta selittyisi nimenomaisesti puskujen määrällä/laadulla, vaan se saattaa selittyä (myös) muulla kontaktilla.

Jorgen kuva oli se, minkä toivoin löytäväni tähän, mutta en osannut googlata kun en tiennyt nimeä. Tuo minun laittamani oli huono, mutta paras mikä tuli vastaan. Nyt tämä pointti parani Jorgen ansiosta. Ja vaikka Andy on tietenkin oikeassa siitä mikä tuossa eniten näkyy, on kysymykseni/pohdintani kallon mahdollisista hetkellisistä muodonmuutoksista avoin.

[Andy]

Joe Valtellinin ajatuksia kovettamisesta.