They never come back

[AriJ]

("Mutmut, eikö tässä alatorjunnassa pidä kuitenkin jännittää lihaxet niinq ihan täysii niinq karates???" "Ei." ". o ( No jännitänpä silti, hörö opettaja...)" ).

Niin, lajinne kuitenkin on sukua Karatelle (pikkuserkku? ), joten sieltä ne mielikuvat kai sitten hakeutuvat. Treenaatte samoja asioita kuin (muissakin) Karatetyyleissä, käytätte samanlaisia vaatteita jne. Helposti yhdistyy, juuh.

Luullaan siis "kakea" olevan tarjolla.

[sivarinlötkö]

Mina ei tjodellakaan jummarra???

Sun lajeissa ei varmaan sparrailtu nokkimisjärjestystä esiin joka treeneissä?

[fatman]

Mina ei tjodellakaan jummarra???

Sun lajeissa ei varmaan sparrailtu nokkimisjärjestystä esiin joka treeneissä?

Ei silloin. Nyttemmin pyrin hakeutuman mainitsemiisi tilanteisiin. Opettavaista.

[Akuma]

Luullaan siis "kakea" olevan tarjolla.

Asiaa ei varmaan helpota jos totean että "Shoton (=Funakoshi) budoa", on tarjolla. Mutta mitä sitten olikaan "Shoton budo?"

[Samurai]

Andy, hyvä aihe!

Syitä tuohon palaamisen vaikeuteen on monia. Jotkut niistä liittyvät omiin tuntemuksiin itsestään, jotkut seuran vetäjien suhtautumiseen, jotkut seuran muiden harrastajien suhtautumiseen.

Suurin syy lienee henkilön oma (vääristynyt?) luulo siitä, että omalle poissaololle pitää löytyä pätevä selitys. Toinen syy ehkä jokin kehtaamisen puute tai huonommuuden tunne kun muut ovat kehittyneet ja itse ei. Sitten vyö-arvollisissa lajeissa voi olla epätietoisuutta ja epävarmuutta siitä, että jos on esim jokin keskitason (tai korkeampi) vyöarvo, ja tauko on venähtänyt vuosien mittaiseksi, niin ei oikein kehtaa mennä sen vyön kanssa salille kun ei enää muista Katoja tai muita juttuja, jotka "pitäisi" osata. Mutta alempaakaan vyötä ei oikein viitsi pukea päälleen. Tätä voi olla varsinkin jos on seura/kaupunki vaihtunut eikä muutenkaan tunne ketään.

Sitten on tämä vetäjän ja muiden seurakavereiden suhtautuminen. Lähtökohtana on, että yleensä kaikki ovat iloisia kun wanha treenaaja tuleekin yllättäen takaisin. Miten tämä iloisuus ilmaistaan? Yleensä tenttaamalla heti alkuunsa, että "Miks ei äijä oo käyny reeneissä, hä?"

Kysyjästä tämä on ystävällismielistä tervetulo-toivotusta ja puheenaiheen hakemista, vastaajasta tämä saattaa tuntua hyökkäävältä ja sellaiselta että hänen tulisi hävetä poissaoloaan tai selitellä sitä jotenkin. Saman kysymyksen vielä esittävät vetäjä, se vanha treenipari joka on kehittynyt julmetusti, ja muutama muu jotka ylipäätään enää tulevat juttelemaan muiden pälyillessä kulmain alta ja murahdellessa "moro..." Voi alkaa tuntumaan ei-tervetulleelta. Tähän lisätään tauon jälkeinen osaamattomuus ja heikentynyt kunto, kipeytyvät lihakset jne ja kynnys tulla uudestaan nousee yhä.

Kannattaa kokeilla ennemmin ehkä ystävällistä hymyä, käden puristusta, ja sanoa vaikka "Tosi mukava että tulit reeneihin, kiva nähdä!"

Yllä olevassa esimerkissä nyt oli tapaus jossa henkilö tulee vielä tauon jälkeen kokeilemaan sen kerran tai kaksi. Sitten on niitä jotka eivät jostain syystä tule edes kokeilemaan. Ja todellakin, heitä näkee kaupungilla ja ravintoloissa ja yleensä ovat aina juuri palaamassa treeneihin, mutta sitten heitä ei kuitenkaan näy. Joskus näkyy, ja hyvä niin, mutta yleensä ei.

Se, että alkeiskursseilta niin harvat jatkavat, on tavallaan myös luonnollista. Kyseessähän on nimenomaan lajiin tutustuminen, että sopiiko se itselle jne. Tosin kurssin jälkeen on myös muita esteitä:

- Tutuksi ja turvalliseksi tullut alkeiskurssin vetäjä vaihtuu tuntemattomaan ja pelottavaan jatkavien vetäjään
- Ryhmä, johon juuri oli pääsemässä sisään, rikkoutuu ja vaihtuu sisäänpäin lämpiäväksi jatkoryhmäksi, jossa kaikki muut tuntevat toisensa paitsi minä itse
- Oma osaaminen tuntuu hävettävän heikolta jatkoryhmän yleiseen tasoon nähden, joten tulee olo että on jotenkin lahjaton ja ei-haluttu
- Itselle vaivalla järjestetyt treeniajat vaihtuvat epäsopiviin
- Joissain lajeissa treenien päämäärä selkeästi vaihtuu tutustumisesta esim kilpailu-treeniksi
- Tunne panostamisen tarpeen kasvusta lisääntyy. Eli alkaa tuntumaan että alkeiskurssin 1 tai 2 kertaa viikossa olisi nyt heit pakko vaihtaa jatkokurssin 3-4 kertaan viikossa jotta homma olisi yleisesti hyväksytyllä pohjalla. Voi olla totta tai ei.

...

[AriJ]

Luullaan siis "kakea" olevan tarjolla.

Asiaa ei varmaan helpota jos totean että "Shoton (=Funakoshi) budoa", on tarjolla. Mutta mitä sitten olikaan "Shoton budo?"

Mutta sittenhän ne on oikeessa todetessaan että "niinq karates"

Eli ongelma lienee sitten - tässä tapauksessa - "mainostuksessa"

[7*kido]

Aloittaminen aina vaikeaa-palaaminen tauon jälkeen vaikeampaa.Mulla meni tuolla Aikidon parissa 80-luvun puolestavälistä jonnekkin 90-luvun loppupuolille.Sitten vaan kun alko olla treeniä treenin perään ni tuli stoppi ja fiilis että nyt jotakin muuta ja siihen stoppasi virallisissa treeneissä käynti.
Tilalle tuli mm rokkipumppu, jolle pistin nimen Saigon Kido .Aikidotekniikoita ei kuitenkaan unohdettu vaan niitä kyllä treenailin missä milloinkin jonkun martial artistin kanssa, mut dojolle en astellut.
Sitten eräänä kauniina päivänä tossa joitakin vuosia sitten palasin dojolle, vaikka se kynnys siinä ovella tuntui olevan ainakin itseni korkuinen
Kaikki loksahti paikoilleen uskomattoman nopeesti ja tuntui ettei mitään pitkää taukoa olis edes ollutkaa ja nyt ajatellen harmittaa et taukoa oli edes ollut.Aikidon treenaaminen jatkuikin entiseen malliin, kunnes törmäsin Mantiksiin ja Tang Lang vei miehen mennessään 8)
Näin "vanhemmalla"iällä perheellisenä on pakko sopeutua aikataulu ongelmiin ja panostaa paljon itsenäiseen treenaamiseen kun välillä tuntuu, ettei treeneihin kerkeä vaikka lisättaisiin tunti vuorokauteen.Treenitaukoja tulee ja menee-treenaamisessa ei taukoja tule jos paikat kestää...........olikohan ihan aiheesta tää teksti

[Vlad Tepes]

Minulla on menossa nyt noin 1,5 kuukautta jatkunut tauko, jos ei juhannuksen vapaata kännipainiturnausta lasketa. (Pistin taputtamaan 120 kiloisen treenanneen kaverini. Oli aika siisti fiilis. )

Koitan vaan hiukan ylläpitää opittua, laihduttaa ja treenata kuntoa.

Syy miksi ahdistaa aivan hemmetisti ajatus treeneistä on se, miten otetaan vastaan tauon jälkeen. Toiset on ahkerasti treenannut koko sen ajan, parhaimmat varmasti melkein joka päivä. Tuntuu siltä, että on tiellä jos menee takaisin. Siksi olen jäänyt jahkailemaan ja arpomaan. Toinen syy on se, että en tiedä onko minulla tulevaisuudessakaan töiden, opintojen ja naisen takia aikaa monta kertaa viikossa käydä treeneissä, ja seurassamme arvostetaan sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta.

[Jussi Häkkinen]

("Mutmut, eikö tässä alatorjunnassa pidä kuitenkin jännittää lihaxet niinq ihan täysii niinq karates???" "Ei." ". o ( No jännitänpä silti, hörö opettaja...)" ).

Ja näissä minun ensimmäinen kysymykseni olisi, että missä tuo oppilas on karatea oppinut...tai mielikuvansa siitä muodostanut.

[kenttiensankari]

Varmaan treenannut japskikaratea. Kiristyshän on olennainen osa sitä, ideana ilmeisesti jonkinnäköinen lihaskunnon parantaminen samalla tjsp. Näin ainakin Matsuoi-sensei aikanaan selitti, Tamotsu-senseistä en sitten tiedä, eiköhän se kuulu hänenkin ideologiaan, kun kiristellään vieläkin.


EDIT: ei kyllä mielestäni silti kuulu täpöllä kiristellä, vaan lähinnä jännitetään lihasta jonkin verran. Tekniikan aikana ei saa ilmetä sellaista tärisemistä jonka täpöllä kiristäminen aiheuttaa.

[Jussi Häkkinen]

No, oma kiinnostukseni kohdistuisi lähinnä siihen taustaan, mistä ihminen käsityksensä on ammentanut. Näin olisi helpompi auttaa siitä eroonkin, mikäli se on selkeän virheellinen.

[Tohtori Krabola]

Itelläni ei oo ollut kuukautta pidempiä taukoja, hyvin siinä vielä pysyy kärryillä. Eri asia on sitten se kun ei pääse helsinkiin kertaamaan taitojaan kuukausiin, niin treenien vetäminen hankaloituu. Unohdus uhkaa nurkan takana.

[Akuma]

Vertaan joskus harjoittelua Tetriksenpeluuseen, jossa yksi putoava palikka on yksi treenikerta. Kun saadaan eheä rivi, merkitsee se jonkin asian putoamista jakeluun. Kun asia menee jakeluun, se rivi häviää tieltä, ja uusia asioita voi alkaa yrittää jälleen laariinsa ymmärtää. Mutta minusta harjoittelu ei ole sitä, että yrittää pelata Tetristä "palapelinä," niin että sieltä tippuu vain yksi ainoa tietty palanen, ja jos sen missaat niin oi voi, peli on pilalla.

Vaan se menee juuri kuten Tetriksessä. Niitä palasia - siis treenejä - tulee jatkuvalla syötöllä, niin kauan kun lajitoiminnassa henki pihisee. Oleellista on minusta kyetä ymmärtää palasten eri perustyyppien olevan loppupeleissä lukumäärältään helpottavan vähäinen, vaikka niiden ulkokuori näyttää taitavan opettajan peukaloissa muuntuvan hyvinkin erilaisiksi ja toisistaan sidoksissa olemattomiksi jutuiksi. Ja pitäähän toisalta opettajankin sisällyttää opetukseensa lajinomainen kehonkäyttö.

Mikäli on harjoitellut niin vähän ettei vielä ymmärrä mikä palikka on neliö, mikä pitkula, mikä vänkyrä, niin sitten vastuu on oppilaalla (eikun siis opettajalla, eikun siis oppilaalla, eikun siis... ) luottaa että se tilattu ymmärrys saapuu kyllä postiluukkuun aikanaan kun harjoittelee oikein ja vetäjän ohjeiden mukaan. Tätä opettajan suorittamaa palikoiden muuntamista Tetriksessä mielestäni kuvaa hyvin se, että palikkaa voi pyörittää neljään eri asentoon ja sitten pudottaa sen enemmän tai vähemmän fiksusti osaksi tulevaa riviä. Ja joskus yksi hyvintajuttu palikka saattaa auttaa kahden tai useamman rivin kadottamisessa.

Mutta jos ei treenaa, se ei minusta merkitse sitä että peli on menetetty. Minusta se merkitsee pikemminkin sitä, että peli on sen henkilön osalta pausella. Ja jos pidät kolmen kuukauden pausen ja jätät tietokoneen päälle - pidät kesälomaa, tai mitä hyvänsä muuta sen ajan teetkin - tulet kotiisi ja istut koneellesi ottaen pausen pois, menee varmasti hetki ennenkuin se "aijoo tässähän mä olinkin" lamppu syttyy. Se hetki ei kuitenkaan välttämättä tee hyvää harjoittelulle (ruutuun tulee tarpeetonta palikkamassaa parista disorientaation aiheuttamasta koomauksesta turhaan ja vaikeuttaa peliä).

Ja hmm, miten on mahdollista että uusia peruskursseja voisi koskaan pitää jos juna vain jatkuvasti painaa eteenpäin eikä ketään odotella, tai pikemminkin kuinka on peruskurssilaisten mahdollista saada kiinni muiden harjoittelusta ilman että siihen tarvitsee erillistä treeniä joka vuosikurssille erikseen? Se vain on.

Siksi en turhia murehtisi tauoista, painaisin vaan menemään... peli loppuu kuitenkin siinä pisteessä kun ruutu täyttyy eikä mitään ole saanut jakeluun. Se on kiinni ihan juuri siitä kuinka on pelinsä pelannut. 8)

Ja sitten on se Insert Coins millä jannut tosiaan baareissa yrittää ostaa lisäkrediittejä. Harva jaksaa niitä kolikkojaan kuitenkaan sinne automaattiin enää laittaa.

[fatman]

Siksi en turhia murehtisi tauoista, painaisin vaan menemään...

Näin minäkin sen ajattelen.

[AriJ]

Mikäli on harjoitellut niin vähän ettei vielä ymmärrä mikä palikka on neliö, mikä pitkula, mikä vänkyrä, niin sitten vastuu on oppilaalla (eikun siis opettajalla, eikun siis oppilaalla, eikun siis... ) luottaa että se tilattu ymmärrys saapuu kyllä postiluukkuun aikanaan kun harjoittelee oikein ja vetäjän ohjeiden mukaan.

Kyse luottamuksesta, jep, eli luottaa siihen että sai sitä mitä uskoikin saavansa kun tilasi Siksi, minun mielestäni, kannattaa kysellä (kyseenalaistaakin), ettei ajaudu johonkin kulttimoodiin ja tee kaikkiea "siten vain siksi", sokeasti luottaen. Tätä mallia ei kai kukaan halua ajaa.

Tätä opettajan suorittamaa palikoiden muuntamista Tetriksessä mielestäni kuvaa hyvin se, että palikkaa voi pyörittää neljään eri asentoon ja sitten pudottaa sen enemmän tai vähemmän fiksusti osaksi tulevaa riviä. Ja joskus yksi hyvintajuttu palikka saattaa auttaa kahden tai useamman rivin kadottamisessa.

Eli opettajan vastuu. Opettaja tekee parhaansa, että se mitä opettaa on oikeaa ja oikein, ja vielä mahd. oikealla - hyvin jakoon menevällä - tavalla.

Opettajan vastuulla on opettaminen, oppilaan vastuulla oppiminen