They never come back

[sivarinlötkö]

Juuri treenikaverille valittelin kun muualla tavattiin että ei oikein ole motivaatiota käydä treeneissä, kun ei ehdi käymään sitä 4 kertaa viikossa... heh heh.

[marcus]

Juuri 5 minsaa sitten juttelin eraan henkilon kanssa, jolla olisi potentiaalia vaikka muille jakaa, mutta joka jattaytyi pois kelkasta jo alkuvaiheessa, koska "ei paase harkkoihin '4-5 kertaa viikossa". Asken valitteli sita, etta taas on tupakka alkanut maistua.

Namahan ovat syita tulla harjoituksiin.

Kala saattaa olla pelottavan oikeassa tuosta protestanttisesta tyomoraalista.

Piru meidat perikoon!

Itselläni on kanssa aina ollut sellainen ajattelutapa, että jos treenit on 5 kertaa viikossa niin pääsääntöisesti niissä käydään 5 kertaa viikossa. Ja on kyllä tullut morkkiskin jos on flunssan takia treenit jääneet muutaman kerran välistä.

Ehkä siinä on kanssa se kehitystahti-juttu, on kivempi olla niiden joukossa jotka osaa opetetut jutut . Kyllähän se alkaa ärsyttämään (no ei oikeastaan enää, mutta ennen) jos parin viikon taudin jälkeen tulee treeneihin, ja siellä on opittu vaikka mitä uutta mitä sitten opettelee hengenhädässä. Ja aina on pari tyyppiä jotka käy kaikissa treeneissä. Ehkä tässä asiassa se, että perusasioita tehdään paljon on myös mukavampaa tältä kannalta .

Eli kai siinä on sitä työmoraalia, mutta myös itsetunto-juttuja (kuinka tärkeää on olla taitava ko.porukassa) jne.

[Mika]

Eli kai siinä on sitä työmoraalia, mutta myös itsetunto-juttuja (kuinka tärkeää on olla taitava ko.porukassa) jne.

Tottakai, mutta jos jarki ohittaisi tunteet, sinne harkkoihin tulisi mentya. Rationaalinen ajattelu on muutenkin puheissa yliarvostettua mutta teoissa aliarvostettua, vaikka mita olisimme ilman tunteita... Kun ihminen itsenaistyy sen verran, ettei enaa maarittele itseaan paaosin muiden kautta, tallainen asia ei ole enaa mikaan ongelma, vaan sinne salille mennaan muina miehina, mika onkin ihan oikein.

[marcus]

Tottakai, mutta jos jarki ohittaisi tunteet, sinne harkkoihin tulisi mentya. Rationaalinen ajattelu on muutenkin puheissa yliarvostettua mutta teoissa aliarvostettua, vaikka mita olisimme ilman tunteita... Kun ihminen itsenaistyy sen verran, ettei enaa maarittele itseaan paaosin muiden kautta, tallainen asia ei ole enaa mikaan ongelma, vaan sinne salille mennaan muina miehina, mika onkin ihan oikein.

Muistin juuri, että varmaan sekin vaikuttaa että joskus teininä meille kyllä vetäjät komensivat, että yhtään treeniä ei sitten jätetä väliin, jos ollaan kipeitä niin tullaan vaikka vain katsomaan. Tätä tapahtui parissakin eri seurassa. Kyllä se jätti aika pitkäksi aikaa sellaisen käsityksen, että tämä on se perusoletus, ja jos ei siihen pysty, niin paras tehdä jotain muuta. Heh, meni kyllä se laji vaihtoon puolen vuoden jälkeen .

Mutta siis pointtini oli, että tuossa tilanteessahan järkiargumentti on se "ei kannata tulla ollenkaan jos ei aina pääse". Ja jos henkilölle, jolle tälläistä on jossain muodossa toitotettu, ja asennetta ei muualla kumota esim. toteamalla että "tulet kun pystyt, ei stressiä" niin se jää helposti tilanteen oletusarvoksi.

[flammee]

Tuohon liittyen, olen havainnut myös ns. treeniharava -ajatuksen: Jos treenaa 9 kertaa viikossa sinne päin, se on yhtä kuin treenattu oikein 2-3 kertaa viikossa.

Eli kun treenaa ihan sairrrraaan paljon niin ei voi mennä metsään!

Näempä ei kuitenkaa ou.

Jos treenaa 9 kertaa viikossa niin todennäköisesti se sisältää myös ne 2-3 hyvin treenattua kertaa. Ihan joka treeni ei välttämättä onnistu, mutta saa niistä vähemmän täydellisistäkin treenikerroista yleensä aina jotain irti. Ja kun niitä on paljon niin saa paljon irti. Treenaamisessakin kehittyy, eli kun oikein kovasti harjoittelee niin alkaa saamaan enemmän irti.

[tjenmyt]

Miksiköhän minua ei ole treeneissä näkynyt...Varsinaiset syyt taitavat olla yleinen nössöys, laiskuus ja sitten ihan se että onnistuin hajottamaan kroppaani useampaan otteeseen.

Jatkaminen peruskurssilta yleisissä treeneissä pisti ujostuttamaan, ja skippasin kesän odotellen jatkokurssia jolle en sitten selkäni hajotettuani päässytkään. Tämä sitten söi sitä yleistä rohkeutta ja vei viimeisetkin sisun rippeet ängetä selän vähän korjauduttua pelkkiin yleisiin treeneihin jatkokurssista viis. Seuraavalle jatkokurssille sitten menin, ja kuinka ollakkaan, vanha selkävaiva vaivasi ja hajotin myös jalkani. Poissaoloja treeneistä tuli jo sen verran, ettei vyökokeeseen olisi ollut asiaa vaikka treenaamistahan se ei olisi estänyt tietenkään mitenkään siinä vaiheessa kun raato oli jokseenkin säällisessä kunnossa kestääkseen liikunnan.

Kaiken tämän jälkeen sitä vain sitten tunsi olevansa niin pihalla kaikesta, että oli helpompaa antaa vain olla ja perustella asia itselleen niin, että unohdettuaan entisestä ne vähäisetkin perusasiat mieluummin menee jonkun muun lajin peruskurssille myöhemmin.

Tällaisille vässyköille tuo siirtyminen peruskurssin poikashautomon turvasta ja rauhasta yleisiin treeneihin voi olla hieman kovempi pala. Meininki on kuitenkin sen verran erilaista, eikä ryhmä ole sellainen jotenkin totutunlainen ja rutiininomainen ensi alkuun kun ei oikein tunne muita ylempiä treenaajia. Mutta pääsyy lienee se, että jos sillä keltavyöllä katkeaa se treeniputki ekan vyökokeen jälkeen, takaisin tuleminen on aina vain vaikeampaa. Peruskurssin jälkeen kun asiat eivät ole vielä kovin hyvin hanskassa ja rutinoituneita toisin kuin kokeneemmilla treenareilla, ne vähätkin opitut katoavat muistista yllättävän äkkiä. Kaiken joutuu rakentamaan täysin uudelta pohjalta ja kaiken lisäksi totuttelemaan uudelleen myös lajietikettiin ja treenirutiineihin. Aloittelijalle ei välttämättä käykään niin, että "asiat vain palautuvat mieleen", etenkään jos aikaisempaa aktiivista liikuntaharrastusta ei taustalla ole eivätkä asiat painu niin helposti sinne selkärankaan. Mukavuudenhaluiselle ja/tai ujohkolle aikuisellekin tällainen voi olla näennäisesti melko hyvä syy vain antaa olla.

Olisi aika tärkeää vain saada raahattua itsensä niihin treeneihin kaikesta huolimatta, ennen kuin keksii liikaa tekosyitä olla menemättä :p

[Tumppi.H]

Vapaaottelun ollessa nykyään ns. "muotilaji" huomaa hauskan ilmiön.Uuden alkeiskurssin alkaessa sielä saattaa olla hyvinkin 60 ihmistä,puolessa välissä kurssia porukkakin on puoliintunut.Jatkoryhmään tulee ehkä n.10 henkilöä ja parin kuukauden päästä heistä on jäljellä enään viisi.

[Tero Laxström]

Vapaaottelun ollessa nykyään ns. "muotilaji" huomaa hauskan ilmiön.Uuden alkeiskurssin alkaessa sielä saattaa olla hyvinkin 60 ihmistä,puolessa välissä kurssia porukkakin on puoliintunut.Jatkoryhmään tulee ehkä n.10 henkilöä ja parin kuukauden päästä heistä on jäljellä enään viisi.

Itse olen nyt BJJ:n peruskurssilla. Tuttava varoitteli ennen kurssin alkua että on kärsinyt aika inflaation aloittajamäärä Ultimate Fighterin ja vastaavien johdosta. Mut kertoi kanssa että pienenee ryhmät yleensä aika nopeasti.

[sivarinlötkö]

BJJ:ssä ns. väliryhmä näyttää helpottavan kivistä pudotusta aika paljon. Edistyneemmissä se kato sitten näkyy enemmän.

[AriJ]

BJJ:ssä ns. väliryhmä näyttää helpottavan kivistä pudotusta aika paljon. Edistyneemmissä se kato sitten näkyy enemmän.

Tuo "pudotuksen" aiheuttava muutos kurssilta vakitreeniin on ihmisiä meilläkin kammoksuttanut, kun kurssilla mennään aika lailla simppeliä asiaa mutta jatkossa voikin tulla vastaan heti käteen ties minkä aseen tekniikkaa Jatkokursseja on joillain paikkakunnilla muistaakseni kokeiltu, mutta en muista mikä oli tulos... Yleensä vuoden kuluttua jäljellä on se max. 10% aloittaneista.

Itse en peruskursseja järjestä vaan mukaan tulevia opetetaan per yksilö. Teettää tietty itselleni lisää työtä

[JanneM]

Meillä yleensä Pekun päätyttyä otetaan yhdessä enemmän vähän perus asioita. Ja rakenetaan siitä hiljaksiin eteen päin. Ei mennä heti upsidedown delarivoihin ja flying nothingeihin...

[J. Suojanen]

Mun viimeinen lajini loppui ensimmäisten treenien jälkeen. Olin saanut kammettua itseni taas vääntämisen pariin hyvällä motivaatiolla muista vaikeuksista huolimatta.
Viereisellä matolla oli tuttu seura ja tuttu porukka treenaamassa mulle hyvinkin tuttuja juttuja. Siinä väännettiin omia treenejämme ja valmentaja heitti yhtäkkiä puolinaureskellen sivukommentin viereisen maton vääntämisen toivottomuudesta/säälittävyydestä. Vetäsi itseltäni aika hyvin pohjat pois. Ei vain jaksanut käydä kuuntelemassa sellaisia kommentteja. Kuukauden taukohan siinä tuli samantien kuvioihin, kun ei vain saanut itseään kammettua treeneihin... ja sen jälkeen olikin helppoa päättää, että ei halua vieläkään treenata siinä seurassa.

Siitä alkaa nyt olemaan pari tai kolme vuotta aikaa ja vähäsen olen harkinnut, että en enää uudelleen kamppailua aloita, koska tällä hetkellä mulla olisi "vain" aikaa yksiin tai korkeintaan kaksiin treeneihin viikossa. Se on ikävä seurata miten muut kehittyy ja ite missaa juttuja jatkuvasti... Eteenkin jos muulla porukalla on sitä motivaatiota kunnolla niin itse ei halua käydä vain harrastelemassa silloin tällöin.

[Tumppi.H]

Vapaaottelun ollessa nykyään ns. "muotilaji" huomaa hauskan ilmiön.Uuden alkeiskurssin alkaessa sielä saattaa olla hyvinkin 60 ihmistä,puolessa välissä kurssia porukkakin on puoliintunut.Jatkoryhmään tulee ehkä n.10 henkilöä ja parin kuukauden päästä heistä on jäljellä enään viisi.

Itse olen nyt BJJ:n peruskurssilla. Tuttava varoitteli ennen kurssin alkua että on kärsinyt aika inflaation aloittajamäärä Ultimate Fighterin ja vastaavien johdosta. Mut kertoi kanssa että pienenee ryhmät yleensä aika nopeasti.

Selkeää eroa olen myös huomannut aloittavien profiileissa.Keski-ikä on selkeästi pudonnut ja kun ennen oli kaljua bodaria niin nyt näkyy hyvin paljon ns. fruittarityyppisiä henkilöitä.

[Mika]

Mun viimeinen lajini loppui ensimmäisten treenien jälkeen. Olin saanut kammettua itseni taas vääntämisen pariin hyvällä motivaatiolla muista vaikeuksista huolimatta.
Viereisellä matolla oli tuttu seura ja tuttu porukka treenaamassa mulle hyvinkin tuttuja juttuja. Siinä väännettiin omia treenejämme ja valmentaja heitti yhtäkkiä puolinaureskellen sivukommentin viereisen maton vääntämisen toivottomuudesta/säälittävyydestä. Vetäsi itseltäni aika hyvin pohjat pois. Ei vain jaksanut käydä kuuntelemassa sellaisia kommentteja.

Koska osapuilleen muistan lajihistoriasi, voisiko olla että tietäisin tämän lajin (muutenkin kuin maineelta)? Kuulostaa meinaan tutulta... Vastaa vaikka yxärillä, jos et tässä halua mainita. Tällainen asia kiinnostaa ja siihen pitää jollakin tasolla puuttua. Vaikka sitten täällä.

[J. Suojanen]

Ei tuo enempiä kaipaa puuttumista omasta mielestäni.
Se oli vain sellainen "vakiokommentti" mitä eri lajien kesken heitellään enemmän tai vähemmän aina silloin tällöin, kun naapuriseura on tehnyt omasta mielestään jotakin hassua/typerää (eli eritavalla kuin itse jokin asia tehtäisiin...)
Usein niitä heittelevät "lajiuskoon" tulleet aloittelijat, mutta toisinaan vähän pidemmällekin ehtineet.

Nykyisestä tilanteesta en enää tiedä, että miten yleistä tällainen käytös on siellä salien puolella? Netin puolella ainakin tuntuu, että yhteistyö pelittää kummankin hyvin verrattuna muuhun harrastustoimintaan. Tuo naapuriseurojen mollaaminen kun näyttää olevan aika arkipäivää monessakin harrastuksessa.