Kulttilajien tunnusmerkit

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Ylipotkijat: TimoS, Totte, JanneM, Mjölnir, Tyttö

Vastaa
Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 14381
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 106 kertaa
Tykätty: 41 kertaa

Kulttilajien tunnusmerkit

#136

Viesti Lasse Candé » loka 18, 2017, 23.46

Ile kirjoitti:
Andy kirjoitti:Mahtaakohan suurin osa kulttijohtajista edes olla toiminut tietoisesti pyrkimyksenään kultin aikaansaaminen?
Ehkä ei. Valta turmelee, vaikka sitten pikkuhiljaa?

Edit. Tosin veikkaan, että jotenkin korostetun itsetietoisia nämä tyypit ovat. Sitähän ehkä jollain tapaa (ihan hyvässäkin mielessä) tarvitaan jo siihen, että lähdetään ylipäänsä uusia lajeja perustamaan jne.
Tästä voi vielä jatkaa siihen, että ehkäpä tuo korostettu itsetietoisuus on jossain määrin edellytys sille että on hyvä opettaja...

(OK, poikkeuksia on, mutta...)

Tuo on oikeastaan aika hyvää huomiota tuo että kulttipiirteet ovat kiinteä osa. Onko tämä sitten sitä, että kaikki kulttipiirteet eivät yksin ole pahoja, kulttimaisuus ei ole paha vaiko sitä että perinnelajit ovat tässä mielessä huonoja? Nähdäkseni joutuu valitsemaan vähintään yhden noista, mikäli yksikin kulttipiirre oletetaan tarkasteltavassa perinnelajissa toteutuvaksi.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Peki-
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 216
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Shito-ryu Kempo Karate-Jutsu
Tykännyt: 0
Tykätty: 0
Viesti:

Kulttilajien tunnusmerkit

#137

Viesti Peki- » loka 19, 2017, 12.19

Aiotko Andy perustaa kulttilajin Suomeen vai ulkomaille?

Joka tapauksessa kannattaa varmaan nyt muutamaksi vuodeksi kadota kokonaan kamppailuskenestä ja sen jälkeen perustaa oma seura johonkin sellaiseen suhteellisen pieneen kaupunkiin, jossa ei ole kovin laajaa kamppailulajitarjontaa. Kannattaa perehtyä lajivalikoimaan ja sen jälkeen miettiä, että millaista lajia siellä ei tarjota.

Jos haluaa keksiä lajille historiaa: Mikäli perustat seuran ulkomaille, niin silloinhan laji on luonnollisesti joku muinainen suomalainen kamppailulaji, jonka mestarin oppeihin olet perehtynyt. Suomeen perustettaessa kannattaa miettiä varmaan joku eksoottinen maa, mahdollisesti Aasiasta, jossa olet käynyt harjoittelemassa mestareiden kanssa ja heidän oppejaan olet yhdistänyt omaan kamppailuhistoriaan.

Jos taas on rehellinen: Kamppailulajeissa pitkän uran tehneenä ei välttämättä tarvitse edes valehdella mitään, kertoo vaan opettajikseen kaikki ne, joiden kanssa on koskaan treenannu ja yhdistää sitten opetukseen kaikenlaisia filosofisia asioita, mitä on oppinut kamppailulajeissa ja elämässä. Tietenkään niitä ei kannata heti alkuun kertoa, vaan tarinoina harjoitusten yhteydessä. Jää oppilaille parempi mielikuva kokeneesta kamppailijasta, joka on harjoitellut merkittävien henkilöiden kanssa. Muutenkin kannattaa viljellä nippelitietoja silloin tällöin. Tärkeää on se, että oppilaat eivät milloinkaan saa tietää kaikkea, vaan jää sellainen vähän mystinen kuva.

Paikkakunnaksi pitää valita joku sellainen, jossa itsellä ei ole tuttuja. Itse en välttämättä tekisi seuralle minkäänlaisia nettisivuja vaan mainostaisin pelkästään kouluilla/liikuntahalleilla/kaupoissa yms. Mainoksessa kertoisin vähän lajista ja taustoista ja siitä, että nyt on mahdollisuus päästä oppimaan tätä lajia. Lisäksi kukaan ei pääse Potku.netissä lynkkaamaan lajia, kun ei ole kuullut siitä :) Toki tulevaisuudessa, kun on seura on vakiinnuttanut paikkansa kaupungissa, niin silloin omat oppilaat tietenkin voivat perustaa nettisivut, jossa kerrotaan jotain lajista ja taustoista, mutta on tärkeää itse pysyä pois valokeilasta. Ylipäätänsä kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman matalaa profiilia ulkopuolelle antaakseen sellaisen kuvan, että ei halua korostaa itseään.

Tekniikan on oltava hyvin voimakkaan näköistä ja ulosanti on oltava hyvää. Tekniikka näyttäessä on tärkeää lyödä/potkia patjoihin niin, että siitä kuuluu todella kova ääni, vakuuttaa aloittelijat. Muutenkin tekniikoita näyttäessä pitää antaa sellainen vaikutelma, että pystyisi tekemään vaikka mitä halutessaan. Itse yhdistäisin sitten teknisen puolen lisäksi jonkin verran henkistä puolta opetukseen (ulkomailla totta kai sellaista suomalaista sielunmaisemaa ja Suomessa aasialaista filosofiaa). Tällöin antaa sellaisen vaikutelman, että ollaan tosi mahtavan lajin puolella, ja opettaja ymmärtää, miten maailma oikeasti toimii.

Opettaessa kertoisin jonkin verran tarinoita aikaisemmasta elämästä, jättäen kertomatta aina olennaisia asioita ja antaisin oppilaiden mielikuvituksen laukata. Aina sivulauseissa mainitsisin jotain kokemuksia, mitä olen kohdannut ympäri maailman, jolloin oppilailla tulisi mielikuva maailmanmatkaajasta, joka on kohdannut väkivaltaa vaikka missä ja selvinnyt siellä. Tietenkään en valehtelisi mistään, antaisin vaan oppilaiden ymmärtää. Edelleenkin pitää jättää paljon asioita mysteeriksi.

Lajin nimeksi kehittäisin jonkun sellaisen, josta heijastuu omien tärkeimpien opettajien lajit/tyylisuunnat, korostaakseni sitä, että en halua korostaa itseäni. Tietenkin lajin nimen pitää olla sellainen, että se vastaa mielikuvia siitä lajista, mitä opetan. Eli jos lajin nimi kuulostaa japanilaiselta, niin silloin lajin olisi hyvä sisältää itämaista filosofiaa ja mahdollisesti valkoiset puvut ja vyöjärjestelmän.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 17
Viestit: 15423
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 41 kertaa
Viesti:

Kulttilajien tunnusmerkit

#138

Viesti Andy » loka 19, 2017, 13.24

Tuo on hyvä huomio, että kulttijohtajan ei varmaan kannata pitää ulospäin itsestään isoa meteliä. Negatiivinen huomio on haitaksi ja jotta omalla maineella voisi vetää paljon porukkaa salille, pitäisi olla joku Amin Asikainen tai Makwan Amirkhani.

Pieni paikkakunta, jossa on vähän kilpailua olisi varmasti paras ympäristö kultille - esimerkiksi Pieksämäki, Pudasjärvi, Lieksa, Kemijärvi, Kristiinankaupunki tms. Tällaisella paikkakunnalla voi saada yllättävän ison seuran aikaan, kun vaihtoehtoja kamppailulajeille on niin vähän. Eikä ole ikäviä kilpailijoita, jotka levittävät seuranvaihtajien kertomia pahoja juoruja.

Ulkoisesti homman olisi varmaan hyvä pyrkiä näyttämään mahdollisimman normaalilta ja huomaamattomalta. "Siellä Pudasjärvellä joku tyyppi ohjaa karatea. Tyylisuunta oli joku mitä en muista, eikä niistä paljon mitään ole kuulunut." Mainostukseen some on siitä kätevä systeemi, että epäedulliset kommentit voi poistaa ja mainonnan voi kohdistaa vain tietylle alueelle. Facebookiin olisi myös helppo tehdä suljettuja ja salaisia ryhmiä eri tasoisille oppilaille.

Nettisivuthan voisi olla semmoiset geneeriset, missä on harjoitusajat, vetäjän nimi, puhelinnumero ja sähköposti ja "lajin historia" -kohdassa kerrotaan Bodhidharmasta ja Funakoshista. Ei mitään "68. sukupolven ninjamestari" -kamaa. Kaikki kulttihomma ja vetäjän palvonta tapahtuisi siis salilla.

Luulen muuten että BJJ saattaisi olla hyväkin laji kultin pyörittämiseen. Etenkin jos on itse oikea musta vyö siinä. Kilpailut on helppo välttää sillä että sanoo vastustavansa nykyistä sporttisuuntausta ja että oikeat kilpailut käydään Vale Tudo säännöillä. "Brasseissa kun kävin, niin siellä pääsi osallistumaan, jos treenasi salilla muutaman kuukauden ja pärjäsi sparrissa mustille vöille. Mutta ei siitä sen enempää..."

Jos opetukseen haluaisi sisällyttää sparria, niin olisi varmaan hyvä idea opettaa oppilaille paljon hyökkäämistä ja vähän puolustusta. Tällöin pysyisi itse ylivoimaisena, kun voisi aina rokottaa oppilaiden suojauksen puutteisiin. Ja sparrit tuntuisivat oppilaista tosi rankalta hommalta, kun osumaa tulisi paljon. Lisäksi oppilaat eivät hoksaisi sensein suojauksen puutteita, kun eivät itsekään osaa suojata.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 4730
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 54 kertaa
Tykätty: 40 kertaa

Kulttilajien tunnusmerkit

#139

Viesti Ile » loka 19, 2017, 13.52

Lasse Candé kirjoitti: Onko tämä sitten sitä, että kaikki kulttipiirteet eivät yksin ole pahoja, kulttimaisuus ei ole paha vaiko sitä että perinnelajit ovat tässä mielessä huonoja? Nähdäkseni joutuu valitsemaan vähintään yhden noista, mikäli yksikin kulttipiirre oletetaan tarkasteltavassa perinnelajissa toteutuvaksi.
Ehkä noista voi olla useampikin jollain tapaa voimassa.

Mutta ehkä voi ajatella niinkin, että jos perinnelaji on onnistunut pysymään kauan hengissä, niin silloin perustajan kamppailulliset näkemykset ovat olleet itse asiassa oikein hyviäkin ja laji oikeasti antaa tässäkin mielessä ainakin tietynkokoiselle harrastajajoukolle juuri sitä, mitä he ovat tulleet hakemaan.

Mahdollisesti ne "kulttipiirteet" myös rajoittuvat lähinnä siihen opilliseen "uskoon" eikä siinä ympärillä ole mitään turhaa höttöä, varsinkin jos/kun nykyiset opettajat eivät itse ole hakemassa mitään henk.koht. palvontaa.

Eli jos laji kestää aikaa ja opettajasukupolvien vaihtumista niin todennäköisesti se "ydin" on kuitenkin suht kestävällä pohjalla ja kulttimaisuus on melko rajallista?

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 17
Viestit: 15423
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 41 kertaa
Viesti:

Kulttilajien tunnusmerkit

#140

Viesti Andy » loka 19, 2017, 17.42

Kaikki kamppailulajithan ovat toimintaa, joka perustuu auktoriteetin johtamiin ryhmiin. Lajeja ei oikein edes voi harjoitella muuten ainakaan isommassa mittakaavassa. Joku 2-5 henkilön ryhmä voisi ehkä vielä treenata "kaveriporukkana", jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän tasa-arvoisia, mutta vähänkin isompi toiminta käytännössä vaatii sen auktoriteettihenkilön. Kuitenkaan useimmat auktoriteettiasemassa olevat johtajat eivät ole kulttijohtajia.

Mielestäni tämä "kaikkihan ovat kultteja" -juttu on käyty tässäkin keskustelussa läpi jo pariin kertaan.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

tohtorismies
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 3391
Lauteille: Kesäkuu 2008
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Kulttilajien tunnusmerkit

#141

Viesti tohtorismies » loka 19, 2017, 23.28

Mika kirjoitti:
Aasinsillan kautta pääsen siihen, että silloin sen kulttilajin tietoinen perustaminen ei välttämättä ollut tavoite, vaan se tapahtui ajan myötä. Ihminen kuitenkin haluaa olla ihailtu, joten kun tähän tarjoutuu mahdollisuus, dominoefekti voi täydentää siirtymän jostakin viattomasta johonkin pirulliseen. Vallanhimon tärkeyttä ei pidä vähätellä.
Tämä on erittäin hyvä pointti!!

Ainakin itse mitä olen tässä ninjataistelun ihmeellisessä maailmassa tepastellut niin se on kyllä tullut huomattua että monen monelle ihmiselle on noin käynyt, eritoten ympäristöissä mitkä ovat eristäytyneitä.
Ihan kilpalajeissakin. Erästä ex potkulaista lainatakseni "missään muualla ei ole yhtä paljon suuria egoja kuin kamppailulajeissa".

Tuosta aiemmin mainitusta Maltsevista en tiedä sen tarkemmin enkä hänen kontakteistaan suomeen.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 17
Viestit: 15423
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 41 kertaa
Viesti:

Kulttilajien tunnusmerkit

#142

Viesti Andy » loka 19, 2017, 23.31

Niin, tuskinpa kukaan menee karaten peruskurssille sillä motivaatiolla, että haluaa tulla kulttijohtajaksi. :D

Varmaan lisäksi suuri osa näistä ihan selkeistä kulttijohtajista pitää itse omaa toimintaansa täysin normaalina ja hyväksyttävänä. Tai ainakin ajattelee, että "kaikkihan niin tekee".
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

tohtorismies
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 3391
Lauteille: Kesäkuu 2008
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Kulttilajien tunnusmerkit

#143

Viesti tohtorismies » loka 19, 2017, 23.34

Kyllä se minun motivaationi oli kun ninjaamisen aloitin. Epäonnistuin siinäkin.

Tai valitsin sitten vaan ihan väärät lajit... XD
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 14381
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 106 kertaa
Tykätty: 41 kertaa

Kulttilajien tunnusmerkit

#144

Viesti Lasse Candé » loka 20, 2017, 00.30

Andy kirjoitti:Niin, tuskinpa kukaan menee karaten peruskurssille sillä motivaatiolla, että haluaa tulla kulttijohtajaksi. :D
Tuo nauruhymiö vaikeuttaa viestin tulkintaa. Tarkoitatko tuota samoin kuin ilman hymiötä ja naurat ajatukselle vai nauratko sille että joku ehdottaisi ettei muka kukaan karaten peuskursseilla fantasioisi kulttijohtajuuksista? :lol:

Koska tuossa jälkimmäisessä mielessä minä tuolle nauran ja jotenkin arvelen että kuitenkin tarkoitat ensimmäisessä mielessä.

Sen verran mestareita (adjektiivi) persoonia on kyllä nähty...
Ja en pidä vilkasta ja kunnianhimoista mielikuvitusta edes ongelmana. Kyllähän itämaiset lajit houkuttelevat jengiä joilla on ajatuksia mestareista ja oppilaista jne jne. Niitäkin on, jotka haluavat että heillä on mestari. Ei ole kovin vaikea kuvitella että niitä on pilvin pimein, jotka haluavat olla suuri mestari, ihan jo sieltä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Riittää kun katselee miten katkeraa settiä perinnelajiharrastajat puskevat. Tämä kumpuaa siitä ettei ollutkaan Double Dragonia tai henkistä munkkia vuorella eikä kukaan myöskään pidä minähahmoa juuri minään. Lopulta olikin kyseessä pelkkä kontaktiharrastus ja joku oli petkuttanut minähahmoa. :(
( :lol: )
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 17
Viestit: 15423
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 41 kertaa
Viesti:

Kulttilajien tunnusmerkit

#145

Viesti Andy » loka 20, 2017, 00.50

Siis varmaan monikin peruskurssille tullessaan toivoo tulevansa lajissa tosi hyväksi. Kuitenkin olettaisin, että useimpien tavoite on olla Daniel-san eikä Mister Miyagi. Ja ainakaan kukaan ei aloita kampailulajeja tavoitteenaan olla Cobra Kai dojon sensei John Kreese.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 14381
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 106 kertaa
Tykätty: 41 kertaa

Kulttilajien tunnusmerkit

#146

Viesti Lasse Candé » loka 20, 2017, 01.33

Viittasin siis juuri siihen, että halutaan olla Miyagi tai Kreese. :o

On myös suuria filosofeja, suuria lajivaikuttajia, pari miljoonaa Bruce Leeta jne.

Mutta siis myös noita ensimmäisellä rivillä mainittuja. Näkyyhän tämä aika ajoin täälläkin, jos nyt rumasti sanotaan. Ennen vanhaa useammin...



Hahah, oli hassua kun aloitin itse karaten valkoiselta vaikka olin takonut sellaista sekametelisoppaa kymmenen vuotta lapsi-nuorena. Olin vielä sopivan nuori silloin, niin voin kuvitella miten se innokkuus on näyttäytynyt positiivisena, tosifaitteriutena tai vaikka minkälaisena hassuutena. Kyllä itsellänikin mielikuvitus laukkasi vaikka olin 22. Tässä vaiheessa tosin kova into korvata mielikuvitusjuttuja todellisuudella. Haaveilin lajiopettajuudesta jo silloin (oli jo aiempaa kokemusta siitä ja myös fudisvalmentamisesta), eli varmaan tuo kultin johtamistoive osuu jossain määrin myös itseeni. Tosin oma tavoitteeni opettajana ei ole koskaan ollut seuraajajoukossa vaan laadukkaassa inputissa. Mutta vaikeahan tällaisia ajatuksia on erottaa egotrippailuista sata prosenttia ajasta. Faktuaalinen treeninveto tosin hauskasti nöyristää tässä, vaikka voisi luulla toisinkin. Ja vaikka se vaikuttaa habitukseen tuoden lisää itsevarmuutta. Nöyryys ei yleensä ole itsevarmuuden vastakohta.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Akuma
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 1022
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 5 kertaa
Tykätty: 3 kertaa

Kulttilajien tunnusmerkit

#147

Viesti Akuma » marras 11, 2017, 20.07

AndyS kirjoitti:Kaikki kamppailulajithan ovat toimintaa, joka perustuu auktoriteetin johtamiin ryhmiin.
Oon tosiaan tutkiskellut kultteja jonkun verran menneisyydessä. :)

On olemassa muutamia yleisesti hyväksyttyjä kulttien tunnusmerkkejä joita tässä ketjussa onkin jo aikaisemmin perattu: karismaattinen johtaja, elitismi, groupthink, dogma/doktriini, "bitch patrol", "moses ploy", jne. Mutta minkään edellä mainitun yksittäisen tunnusmerkin läsnäolo ryhmässä ei tarkoita ryhmän olevan kultti. Voi olla ryhmiä joissa on voimakkaita johtohahmoja olematta kultteja. Voi olla ryhmiä jotka seuraavat tiukkaa dogma/doktriinia olematta kultteja.

Mutta tuo äskeinen alta pois sanottuna... se "taikuus" joka muuntaa ihan normaalin ryhmän kultiksi, tapahtuu silloin kun nuo yllämainitut tunnusmerkit alkavat pakkaantua johonkin yhteen ryhmään tavalla, jota voisi kuvailla hieman siten kuinka esimerkiksi jonkin tähtitieteellisen tapahtuman yhteydessä planeetat lipuu taivaalla ensiksi näennäisen sikinsokin, mutta yhtäkkiä muodostavatkin ihan selkeän linjan.
Matti Vanhanen

.h
help
quit
apua
voi luoja miten noloa


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 kurkkija