Okei, tämä keskustelu on kevyehkö. Missään nimessä mitään (ainakaan Suomessa vaikuttavaa) lajia ei nimetä.
Mutta tätä asiaa on muutamassa ketjussa sivuttu, ja olisi ehkä hyvä yrittää nimetä joitakin tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa kultin syntymiseen lajiemme parissa. Tästä kun on ihmisillä eri käsityksiä.
Jaahans, aloitan. Korostan että nämä tekijät voivat olla merkkejä kultista, tai sitten eivät.
Lajia mainostetaan ylivertaisena, mutta sen harrastajien taidoista ei ole mitään todella konkreettista (esim. kisat) näyttöä.
Lajissa on salaisia tekniikoita (juu, tää on huono kriteeri).
Lajissa on salaisia ryhmiä tai salaisia harjoituksia.
Harrastusmaksut ovat korkeita (ja huono kriteeri tämäkin).
Rahavanaa ei jää. Kukaan ei tiedä, mihin raha menee.
Laji keskittyy yhden tai vain muutaman ihmisen ympärille, ja heitä pidetään maailman kovimpina jätkinä, ihan ylivoimaisina.
Laji on täysin uniikki (ja taas huono kriteeri).
Muita lajeja haukutaan, omaa ylistetään.
Hajota ja hallitse. Lajin parista pois lähteneitä pidetään pettureina. Samaten voidaan haukkua niitä, jotka eivät ole juuri sillä hetkellä läsnä, vaikka lajia harrastaisivatkin.
Lajissa rangaistaan julkisesti ja joskus fyysisesti (juu, vähän huono kriteeri tämäkin, varsinkin kaukomailla).
Pahin rangaistus on se, että auktoriteettihahmo ilmoittaa pettyneensä johonkin henkilöön.
Laji vaatii ehdotonta kuuliaisuutta.
Mitään ei saa kyseenalaistaa, ei edes yksityisesti. Kyseenalaistajat joutuvat epäsuosioon.
Lajissa keskitytään kaikkeen muuhun kuin sen varsinaiseen perimmäiseen tarkoitukseen, eikä tämän suhteen olla rehellisiä.
Jokseenkin epäolennaiset asiat kuten vaatteet nousevat tärkeään rooliin.
Lajista ei saa puhua kuin hyvää.
Muiden lajien harrastajien kanssa ei saa harjoitella. Parempi kun heidän kanssaan ei myöskään veljeillä. Mihinkään yhteiseen lajitapahtumiin ei osalllistuta.
Muita lajeja ei missään nimessä saa harrastaa. Tai jos harrastaa, joutuu suoraan huonompaan kastiin.
Lajissa on tiukka hierarkia ja kova kuri. Yleneminen hierarkiassa on yksi tärkeimpiä tavoitteita.
Hierarkiassa yleneminen ei välttämättä tarkoita kovaa harjoittelua, vaan hierarkiassa ylempänä olevien suosiota.
Nuorille naisharrastajille suurin saavutus on päästä hierarkiassa ylempänä olevien miesten suosioon. Tätä pyrkimystä tuetaan.
Sanoisin, että jotta jotain porukkaa voisi pitää kulttina, pitää useimpien noista ehdoista täyttyä. Jos pari ehtoa täyttyy, ei se ole vielä mitenkään huolestuttavaa (pl. esim. viimeinen ehto). Sitten on olemassa porukoita, joilla on monia kulttimaisia piirteitä, mutteivät kuitenkaan ole täysin kultteja.
Sanoisin, että Suomessa toimii pari-kolme selkeää kamppailulajikulttia ja hieman isompi joukko näitä semikultteja.
Aika monihan noista on melkolailla ihan normaalia karateharjoittelun juttua mitä tuossa kulttilistassa on, ellei ihan suoraan, niin vähän muokaten ainakin. Mielestäni ainakaan tiukka hierarkia ei ole paha asia, helpottaa kummasti esim. tekniikoiden tekotavan oikeamukaisuuden säilymistä, kun on yksi heppu joka määrää.
"Tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa" - Eräs häviäjä
Nuo Mikan esittämät kriteerit passaisivat monen muunkinlaiseen kulttiin kuin vain taistelulajikultteihin. Esimerkkinä vaikkapa uskonnolliset kultit. Kait tärkeimmät kulttien piirteet ovat:
* Eristäytyminen; eli se, että "veljeilyä" muiden kanssa ei suvaita ja kaikki yhteydet eronneisiin jäseniin katkaistaan - niitä jäseniä, jotka pitävät yhteyttä erotettuihin jäseniin, rangaistaan jollain tavalla. Kultit yleensä vaativat liittyviltä jäseniltään sosiaalisten yhteyksien katkomista, jolloin erottaminen on varsin kova rangaistus (kun yhteydet ainoaan ryhmään katkeavat). Monesti kulteissa tuetaan epäsuorasti sitä, että sillat muualle todellakin poltetaan, jolloin eroamisen/erottamisen jälkeen on monta mutkaa matkassa aikaisempien suhteiden uudelleenlämmittämiselle. Kultista ei tule takaisin se sama ihminen, joka sinne on aikoinaan liittynyt.
* Kritiikittömyys; eli se, että porukassa ei suosita kriittistä suhtautumista lajiin - tai vielä yleisimmin sen johtohahmoihin, jotka kultin määrittelevät. Kritiikin (s.o. kysymysten) esittämisestä rangaistaan tavalla tai toisella ja sitä pidetään merkkinä siitä, ettei harrastaja ole vielä saavuttanut lajille ominaista "päämäärää", jonkin sortin "valaistumista" tai "henkistä kypsyyttä".
Kultteihin liittyy sitten kaikenlaisia "sivuilmiöitä", kuten esimerkiksi pyramidimäinen rahan kertyminen, "salaisuudet", yhteinen käytös- ja pukeutumiskoodi ja se, että hierarkiassa yleneminen tapahtuu pääasiassa kielen avulla (enkä tarkoita puhumista).
Se tiukka hierarkia on tiettyyn pisteeseen hyvä juttu: että erotellaan selkeästi harjoittelijat ja ohjaajat. Mutta, että pitäis nuoleskella vanhempia/kokeneempia harjoittelijoita? Ja pah. :p
Yamazu kirjoitti:
1...tosin; mikä on "salainen tekniikka" - tiedän vain että itselleni ei ole kaikkea opetettu, mutta onko se silloin salaista?
2...meillä on silloin tällöin suljettuja seminaareja vain tietylle ryhmälle / tasoille, tosin niistä kerrotaan julkisesti
3...Japanissa harjoittelu on kalliimpaa kuin täällä Suomessa
4...itse olen sangen pedantti pukeutumisetiketin suhteen - olen siis kulttijohtaja
Lisäsin itse numerot.
1. Tekniikka, jota ei opeteta, koska se on niiiiiin hirvittävä, kuolettava, iiiiivil!!!111!!11!1 Tai siksi, ettet ole nuoleskellut oikeita ihmisiä tarpeeksi. Eli tekniikka, jota ei sinulle riittävistä taidoista ja asiallisista pyynnöistä huolimatta näytetä.
2. Niinhän on Krav Magassakin esim. viranomais- ja/tai sotilaskoulutus. Mutta en silti laskisi sitä kulttiominaisuudeksi. Lähinnä kai haetaan sellaista "eliittikerhoa", johon pääsee muilla meriiteillä kuin vain olemalla oikeasti hyvä tai tietyn ammatin edustaja.
3. Tuo korkea hinta on kyllä osa Muay Thaitakin. Tosin saa sille rahalle vastinettakin [riippuu toki mitä hakee: kallista ja huonoa se olisi jos haluaisi esim. oppia pelaamaan hevospooloa]).
4. Jep! Ha!
When facing difficult situations it is best to dash forward bravely and with joy...
Kuten sanottu, pari tai muutama kohta voi aivan hyvin täyttyä ilman, että porukka on millään lailla kulttimainen.
Meilläkin on ainakin seuraavia:
- Salaiset (tai siis seuran sisäiset) harjoitusohjelmat.
- Kilparyhmä, joka harjoittelee erikseen.
- Maksut ovat paikkakunnan tasoon nähden korkeamasta päästä.
- Semikontaktilajit eivät nauti ääretöntä arvonantoa.
Kuitenkin niin monet muut piirteet taas eivät täyty, että kultista ei voi missään nimessä puhua.
Ronin kirjoitti:
3. Tuo korkea hinta on kyllä osa Muay Thaitakin. Tosin saa sille rahalle vastinettakin [riippuu toki mitä hakee: kallista ja huonoa se olisi jos haluaisi esim. oppia pelaamaan hevospooloa]).
Vanhaviisaushan sanoo että hinta on sopiva jos asiakas sen suostuu maksamaan
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Itseasiassa yllämainituilla kriteereilla koko maailma on yhtä isoa kulttia.
Minusta ei voida kutsua kultiksi, jos ei vähintään seuraavat kriteerit täyty:
- Selkeä johtohahmo(t), jota palvotaan ja totellaan.
- Ihmisten johtaminen ja käskyttäminen ulottuu myös treenien ulkopuolelle.
Noista on hyvä lähteä liikkeelle. Kultti sana yhdistetään myös monesti uskontoon, jolloin palvonnan kohteena mahdollisesti myös jotain muuta kuin vain johtohahmo.
Organisoitu harrastustoiminta ei ole kultin merkki. Se, että arvostaa vanhempiaan tai opettajiaan ei ole myöskään kultin merkki.
Nelson kirjoitti:
Itseasiassa yllämainituilla kriteereilla koko maailma on yhtä isoa kulttia.
Oletko sitä mieltä, että kaikki kamppailulajiseurat Suomessa täyttävät kaikki mainitut (21) kriteeriä? Voisitko antaa esimerkkejä kriteerien täyttymisistä mainitsematta seuraa tai lajia?
