Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Full contact
Valvoja: Valvoja
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Full contact
Liittyen tuohon toiseen threadiin (http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?t=290), pari näkökulmaa full contact -otteluihin (erityisesti aseelliseen sellaiseen).
Suojaus:
- ei suojausta
- ultrakevyt suojaus (hammassuoja, alasuoja, ehkä suojalasit)
- kevyt suojaus (pää, kädet)
- keskiraskas suojaus (polvet, kyynärpäät, käsivarret, sääret)
- raskas suojaus (rinta- ja selkäpanssari, reisisuojat)
- ultraraskas suojas (Red Man -tyyppinen kokovartalopanssarointi)
(nämä ovat kumulatiivisia, eli esim. kevyessä myös hammassuoja ja
alasuoja)
Aseistus:
- aseeton
- pehmustetut aseet
- lyömäaseet
- teräaseet
(- ampuma-aseet ;-))
Säännöt:
- aikaraja
- pisteytys
- submission-tyyppinen ottelu
- tyrmäykset
- "kaikki käy"
- "death match", kuolemaan asti
Ja näistä sitten erilaisia yhdistelmiä, esim. full contact pehmeillä aseilla ilman suojausta tai full contact kovilla aseilla kevyen suojauksen kanssa.
Mitä mieltä olette eri yhdistelmien mielekkyydestä? Missä menee raja, millaiseen otteluun itse lähtisitte? Mitä etuja/haittoja missäkin mielessä (esim. realistisuus vs. turvallisuus)?
Entäs kokemusvaatimus, millaista kokemusta vaatii mikäkin ottelut? Mitä se antaa ottelijalle?
Itsellänikin toki on näkemyksiä, mutta kuulisin mielellään ensin muiden kommentteja.
Mitä näistä muuten omassa lajissasi harjoitetaan?
- Marko
Suojaus:
- ei suojausta
- ultrakevyt suojaus (hammassuoja, alasuoja, ehkä suojalasit)
- kevyt suojaus (pää, kädet)
- keskiraskas suojaus (polvet, kyynärpäät, käsivarret, sääret)
- raskas suojaus (rinta- ja selkäpanssari, reisisuojat)
- ultraraskas suojas (Red Man -tyyppinen kokovartalopanssarointi)
(nämä ovat kumulatiivisia, eli esim. kevyessä myös hammassuoja ja
alasuoja)
Aseistus:
- aseeton
- pehmustetut aseet
- lyömäaseet
- teräaseet
(- ampuma-aseet ;-))
Säännöt:
- aikaraja
- pisteytys
- submission-tyyppinen ottelu
- tyrmäykset
- "kaikki käy"
- "death match", kuolemaan asti
Ja näistä sitten erilaisia yhdistelmiä, esim. full contact pehmeillä aseilla ilman suojausta tai full contact kovilla aseilla kevyen suojauksen kanssa.
Mitä mieltä olette eri yhdistelmien mielekkyydestä? Missä menee raja, millaiseen otteluun itse lähtisitte? Mitä etuja/haittoja missäkin mielessä (esim. realistisuus vs. turvallisuus)?
Entäs kokemusvaatimus, millaista kokemusta vaatii mikäkin ottelut? Mitä se antaa ottelijalle?
Itsellänikin toki on näkemyksiä, mutta kuulisin mielellään ensin muiden kommentteja.
Mitä näistä muuten omassa lajissasi harjoitetaan?
- Marko
Sparrin (ja ottelun) keskeinen ongelma on siinä, että
1) suojia on liian vähän -> ei voida vetää täysillä
2) suojia on liikaa -> sparri ei vastaa millään tasolla "todellista" tilannetta
Yleensä suojat sun muut on tehty suojaamaan lyönneiltä ja potkuilta. Sitten herrasmiessopimukset ja maalaisjärki määräävät/kertovat, että että esim. niveliin kohdistuvia hyökkäyksiä tulee välttää jos meinaa jatkossakin treenata. Urheilulajeissa tämä ei ole ongelma. Niissä on säännöt näitä varten.
Ehkä nykyisen tekniikan avulla voitaisiin rakentaa treeniasu(tai robotiikan kehittyessä joka martiaali artistin oma uke), joka tiettyjen parametrien täyttyessä estäisi esim. niveltä kääntymästä ja vääntymästä liikaa ja taas toisaalta vastaavalla tekniikalla voitaisiin pakottaa tiettyjä vaikutuksia päälle simuloimaan esim. leikattuja jänteitä, päästä kaivettuja silmiä, katkenneita sormia, vetelät housussa jne.
Sillä saatasiin aikaan uusia ottelumuotojakin vanhojen lisäksi
IMHO rajoitettu intellikentti sparri on ainut vaihtoehto köyhille
1) suojia on liian vähän -> ei voida vetää täysillä
2) suojia on liikaa -> sparri ei vastaa millään tasolla "todellista" tilannetta
Yleensä suojat sun muut on tehty suojaamaan lyönneiltä ja potkuilta. Sitten herrasmiessopimukset ja maalaisjärki määräävät/kertovat, että että esim. niveliin kohdistuvia hyökkäyksiä tulee välttää jos meinaa jatkossakin treenata. Urheilulajeissa tämä ei ole ongelma. Niissä on säännöt näitä varten.
Ehkä nykyisen tekniikan avulla voitaisiin rakentaa treeniasu(tai robotiikan kehittyessä joka martiaali artistin oma uke), joka tiettyjen parametrien täyttyessä estäisi esim. niveltä kääntymästä ja vääntymästä liikaa ja taas toisaalta vastaavalla tekniikalla voitaisiin pakottaa tiettyjä vaikutuksia päälle simuloimaan esim. leikattuja jänteitä, päästä kaivettuja silmiä, katkenneita sormia, vetelät housussa jne.
Sillä saatasiin aikaan uusia ottelumuotojakin vanhojen lisäksi
IMHO rajoitettu intellikentti sparri on ainut vaihtoehto köyhille
Bruce Lee elää!
- keskilinja
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2609
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Tampere
No meillä Tai Shin Munissa näin...
Suojaus: Ei suojausta
Aseistus: Aseeton, lyömäaseet, teräaseet
Säännöt: Ei sääntöjä(Tosin kaverilta ei kaiveta silmiä päästä)
Itse olen kokenut ton mielekkääksi tavaksi reenata... Ilman suojia matsaaminen antaa reaalisuuden tunnetta samoin se että säännöt ovat minimissä(maalaisjärjen asettamissa rajoissa)... Turvallisuudesta sen vertaa että hiusmurtumat ovat omalla kohdallani olleet pahimpia tapaturmia mutta eipä muuten... Ei mitään vakavempia...
Suojaus: Ei suojausta
Aseistus: Aseeton, lyömäaseet, teräaseet
Säännöt: Ei sääntöjä(Tosin kaverilta ei kaiveta silmiä päästä)
Itse olen kokenut ton mielekkääksi tavaksi reenata... Ilman suojia matsaaminen antaa reaalisuuden tunnetta samoin se että säännöt ovat minimissä(maalaisjärjen asettamissa rajoissa)... Turvallisuudesta sen vertaa että hiusmurtumat ovat omalla kohdallani olleet pahimpia tapaturmia mutta eipä muuten... Ei mitään vakavempia...
Hernberg Jussi
Tu tö deth!!!
Tu tö deth!!!
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Samoilla linjoilla
Tang Langissa mennään aika pitkälti samaan tyyliin kuin Tai Shin Munissa.
Tässä Shifu Slawomir Milczarekin kirjoitus aiheesta (kopioin sen jo yhteen toiseen ketjuun):
Hi,
This is a part of my article for MQ. This is method how master Yu Tiancheng though us free fighting from Yantai.
"Tanglang Men underlines the importance of practice and thus sanda (free-sparring) is the main element of the training session. The Tanglang sanda encompasses all areas of fighting, beginning, at the elementary level (chuji sanda), with open-palm strikes, low kicks and a restricted choice of sweeps and throws. At the intermediate level (zhongji sanda), which is commenced after a few months of training, we move to full contact fighting using all striking surfaces (elbow, knee, head, arm, foot, fist, etc.), with the exclusion of kicks and strikes to the groin and eyes. This level is practiced for a minimum of two yearsof course only in Yantai in Poland we practise little longer . At the advanced level (gaoji sanda) we use unrestricted contact, including everything from vital-point attacks to stamping kicks of opponents on the ground. (no fighting on the ground)
The second level is the most difficult and dangerous stage in the fight-learning process, far more so than the last level. And yet only mastering the second level (zhongji sanda) can enable us to move smoothly to the third level. At the second level we learn how to react naturally to all types of hand and foot strikes. Adding groin strikes at the next level is no longer as threatening."
Slawomir Milczarek
Tässä Shifu Slawomir Milczarekin kirjoitus aiheesta (kopioin sen jo yhteen toiseen ketjuun):
Hi,
This is a part of my article for MQ. This is method how master Yu Tiancheng though us free fighting from Yantai.
"Tanglang Men underlines the importance of practice and thus sanda (free-sparring) is the main element of the training session. The Tanglang sanda encompasses all areas of fighting, beginning, at the elementary level (chuji sanda), with open-palm strikes, low kicks and a restricted choice of sweeps and throws. At the intermediate level (zhongji sanda), which is commenced after a few months of training, we move to full contact fighting using all striking surfaces (elbow, knee, head, arm, foot, fist, etc.), with the exclusion of kicks and strikes to the groin and eyes. This level is practiced for a minimum of two yearsof course only in Yantai in Poland we practise little longer . At the advanced level (gaoji sanda) we use unrestricted contact, including everything from vital-point attacks to stamping kicks of opponents on the ground. (no fighting on the ground)
The second level is the most difficult and dangerous stage in the fight-learning process, far more so than the last level. And yet only mastering the second level (zhongji sanda) can enable us to move smoothly to the third level. At the second level we learn how to react naturally to all types of hand and foot strikes. Adding groin strikes at the next level is no longer as threatening."
Slawomir Milczarek
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Itse olen noista sitä mieltä että lähtökohtaisesti päätös siitä, minkä tyyppistä ottelua haluaa, pitää olla henkilökohtainen. Eli seura, laji, mestari tms. ei saa vaatia että pitää otella tietyllä tavalla.
Toinen pointti on, että riskikertoimen vähentyminen harjoittelutuntien määrän kumuloituessa on välttämätöntä ennen kuin lähdetään vähentämään suojia ja käyttämään muita kuin pehmeitä aseita.
Sitten on tietysti realistisuusaspektit, pehmeillä aseilla oppii helposti vääränlaisia tekniikoita ja asenteita. Samoin jos on liikaa suojia. Ei ole kovin mielekästä oppia taistelutyyliä, jossa esim. päähän voi ottaa osumia miten paljon vain, ellei aio harrastaa pelkästään kilpailua, jossa on aina suojukset tai pehmeät aseet. Toisaalta ei myöskään ole mieltä murtaa sormiaan, nenäänsä ja kalloaan vain siksi että tietäisi miltä realistinen taistelu tuntuu.
Oma näkemykseni (tai siis se, miten itse haluaisin edetä) on:
1) aloitetaan ihan tekniikoiden treenauksella (ei vapaata sparria)
2) sparraus aloitetaan kun tekniikat ovat hallussa, tämä on tietysti valmentajan ja harrastajan itse arvioitava, milloin ollaan siinä pisteessä
3) ensimmäiset sparrit ehkä vähän capoeira-tyylisesti, ei tehdä täysillä, vaan kevyellä kontaktilla ja hitaasti, pyritään tyylipuhtaisiin tekniikoihin ja siihen että "flow" on sujuvaa, eli tekniikat löytyvät luonnostaan ja niitä osataan soveltaa, ottelun kulku on nopeaa ja realistista (ei "fantasiatekniikoita", jotka eivät oikeasti toimisi).
4) lisätään realismia ottamalla esim. pehmeät aseet ja lisäämällä vauhtia ja kontaktia
5) edellisen kanssa rinnakkain tai heti perään "kovilla" aseilla ja suojusten kanssa (reilusti suojuksia) sama juttu, muutenkin kohtia 4) ja 5) rinnakkain ja vuorotellen että vältettäisiin tottuminen epärealistisiin tekniikoihin tai ottelutapoihin
6) täyskontakti täydellä nopeudella, muuten kuten edellä
7) JOS tuntuu siltä, voi alkaa vähentämään suojia ja kokeilemaan miltä tuntuu ottelut full contactilla mahd. vähillä suojilla, jos loukkaantumisia tapahtuu liikaa, se on merkki siitä että tekniikka ei vielä ole kunnossa ja on syytä palata takaisin päin
8) ja the ultimate HC, eli ottelu full contactilla ilman suojia (ilman että kumminkaan on tarkoitus vahingoittaa pysyvästi), tässäkin on syytä olla vähintään aikaraja tai jonkinlainen submission-sääntö.
Nämä siis lyömäaseilla (kepit lähinnä) tai harjoitusveitsillä.
Veisten kanssa treenatessa mielestäni ei voida mennä siihen että treenattaisiin full contactilla terävillä veitsillä ilman suojusta. Itse en edes treenaisi terävillä veitsillä minkäänlaisen kontaktin kanssa. Hidas treenaus ilman kontaktia antaa kyllä hyvän kuvan siitä millaista on olla terävän veitsen vastapuolella. Tässä puhun siis sparrauksesta.
Sen sijaan esim. alumiini-, puu-, tai kumiveitsillä on ihan hauskaakin sparrata, mutta niissäkin on hyvä käyttää vähintäänkin silmissä suojausta ja välttää full contactia (esim. pistoja). Täysi nopeus sen sijaan tuo realismia.
En siis ole läheskään kaikkia noita kokeillut, nämä ovat lähinnä fiiliksiä siitä mihin ehkä olisin valmis ja millä ehdoilla.
- Marko
Toinen pointti on, että riskikertoimen vähentyminen harjoittelutuntien määrän kumuloituessa on välttämätöntä ennen kuin lähdetään vähentämään suojia ja käyttämään muita kuin pehmeitä aseita.
Sitten on tietysti realistisuusaspektit, pehmeillä aseilla oppii helposti vääränlaisia tekniikoita ja asenteita. Samoin jos on liikaa suojia. Ei ole kovin mielekästä oppia taistelutyyliä, jossa esim. päähän voi ottaa osumia miten paljon vain, ellei aio harrastaa pelkästään kilpailua, jossa on aina suojukset tai pehmeät aseet. Toisaalta ei myöskään ole mieltä murtaa sormiaan, nenäänsä ja kalloaan vain siksi että tietäisi miltä realistinen taistelu tuntuu.
Oma näkemykseni (tai siis se, miten itse haluaisin edetä) on:
1) aloitetaan ihan tekniikoiden treenauksella (ei vapaata sparria)
2) sparraus aloitetaan kun tekniikat ovat hallussa, tämä on tietysti valmentajan ja harrastajan itse arvioitava, milloin ollaan siinä pisteessä
3) ensimmäiset sparrit ehkä vähän capoeira-tyylisesti, ei tehdä täysillä, vaan kevyellä kontaktilla ja hitaasti, pyritään tyylipuhtaisiin tekniikoihin ja siihen että "flow" on sujuvaa, eli tekniikat löytyvät luonnostaan ja niitä osataan soveltaa, ottelun kulku on nopeaa ja realistista (ei "fantasiatekniikoita", jotka eivät oikeasti toimisi).
4) lisätään realismia ottamalla esim. pehmeät aseet ja lisäämällä vauhtia ja kontaktia
5) edellisen kanssa rinnakkain tai heti perään "kovilla" aseilla ja suojusten kanssa (reilusti suojuksia) sama juttu, muutenkin kohtia 4) ja 5) rinnakkain ja vuorotellen että vältettäisiin tottuminen epärealistisiin tekniikoihin tai ottelutapoihin
6) täyskontakti täydellä nopeudella, muuten kuten edellä
7) JOS tuntuu siltä, voi alkaa vähentämään suojia ja kokeilemaan miltä tuntuu ottelut full contactilla mahd. vähillä suojilla, jos loukkaantumisia tapahtuu liikaa, se on merkki siitä että tekniikka ei vielä ole kunnossa ja on syytä palata takaisin päin
8) ja the ultimate HC, eli ottelu full contactilla ilman suojia (ilman että kumminkaan on tarkoitus vahingoittaa pysyvästi), tässäkin on syytä olla vähintään aikaraja tai jonkinlainen submission-sääntö.
Nämä siis lyömäaseilla (kepit lähinnä) tai harjoitusveitsillä.
Veisten kanssa treenatessa mielestäni ei voida mennä siihen että treenattaisiin full contactilla terävillä veitsillä ilman suojusta. Itse en edes treenaisi terävillä veitsillä minkäänlaisen kontaktin kanssa. Hidas treenaus ilman kontaktia antaa kyllä hyvän kuvan siitä millaista on olla terävän veitsen vastapuolella. Tässä puhun siis sparrauksesta.
Sen sijaan esim. alumiini-, puu-, tai kumiveitsillä on ihan hauskaakin sparrata, mutta niissäkin on hyvä käyttää vähintäänkin silmissä suojausta ja välttää full contactia (esim. pistoja). Täysi nopeus sen sijaan tuo realismia.
En siis ole läheskään kaikkia noita kokeillut, nämä ovat lähinnä fiiliksiä siitä mihin ehkä olisin valmis ja millä ehdoilla.
- Marko
- keskilinja
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2609
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Tampere
"Oletko nyt Keskilinja ihan varma, että te vedätte miekoilla (tai mitä teräaseita käytättekin) fularimatsia ilman suojia ja sääntöjä? Minun käsittääkseni tuossa hävinnyt ottelija kuolisi tai vammautuisi vakavasti joka kerta." Sanoi Andy...
Toki teräaseet ovat harjoitusversioita eli metallisia mutta ei viiltopintaa... Ja toki jos nähdään että vastustaja on auki eikä millään ehi tilanteeseen mukaan niin ei siihen täysillä mällätä... Kuten sanoin... Maailaisjärki... Kuitenkaan reaalisuudesta hirveästi tinkimättä...
Toki teräaseet ovat harjoitusversioita eli metallisia mutta ei viiltopintaa... Ja toki jos nähdään että vastustaja on auki eikä millään ehi tilanteeseen mukaan niin ei siihen täysillä mällätä... Kuten sanoin... Maailaisjärki... Kuitenkaan reaalisuudesta hirveästi tinkimättä...
Hernberg Jussi
Tu tö deth!!!
Tu tö deth!!!
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 56 kurkkijaa