Tyylin tapa vai oma tapa?

[Mika]

Okei, tästä on kaksikin aiempaa ketjua. Toinen* on kovin pitkä ja se olisi lähempänä aihetta, joten aloitetaan sitten uusi.

Eli kuuluuko lajissa opettaa juuri tietyllä tavalla vai ei? Pitääkö etsiä uusia tapoja suorittaa asioita? Pitääkö antaa oppilaan itse keksiä omia suoritustapoja?

Ja niin edelleen, ja niin edelleen, keskusteltavaa riittänee. Lava on vapaa


*Tämä ketju.

Muokkaus: Kirjoitusvirhe...

[TimoS]

No hyvä, aloitetaan. Oma tapa muodostuu tehdä tekniikkaa muodostuu pikkuhiljaa, mutta silti se on tyylinomainen

[Jussi Häkkinen]

Eli kuuluuko lajissa opettaa juuri tietyllä tavalla vai ei? Pitääkö etsiä uusia tapoja suorittaa asioita? Pitääkö antaa oppilaan itse keksiä omia suoritustapoja?

Mielestäni laji on opetusjärjestelmä, jonka vapaus kasvaa loppupäätä kohti (se "shu-ha-ri" taas). Ensin opitaan kaavamainen tapa ja sen ymmärtäminen, sitten sovelletaan ymmärrettyä ja pysytään opituissa periaatteissa, niitä tutkien. Viimein sitten tästä taustasta irtaudutaan, sitä vapaasti hyväksi käyttäen ja tarpeen tullen rikkoen.

Omien suoritustapojen keksiminen on väistämätön askel jossain vaiheessa. Alussa kuitenkin on tärkeintä ymmärtää, mitä ollaan tekemässä.

[TimoS]

Olipa yllättävää, että Jussikin ajattelet noin

[flammee]

Ehdottomasti tyylin mukaan. Kun olen valinnut jonkin lajin jota treenaan niin minusta on kohtuullista odottaa että saan treenata tätä lajia enkä jotain muuta. Ja että maailmalla muut saman lajin edustajat treenaa suunnilleen samaa. Tai no tällä ei ole niin väliä, tuli vaan eräs tapaus mieleen.. :p

[Mika]

Okei, okei, mutta entäs se poisoppiminen? Perustelut?

[kenttiensankari]

Tyylin tapa joka muokkaa omaa tapaa. Tyylistä oppii voimantuottotavat, sekä tekniikat, joita tulee käyttää sitten soveltaa omalla tyylillään. Jokaisen eri tyylin/lajin edustajat ottelevat/puolustautuvat hieman erillä tavalla(oli kyseessä sitten sääntöjen määräämä matsi, tai täysin vapaa ottelu), ja jokaisessa tyylissä/lajissa on ihmisiä jotka tekevät asioita hieman erillä tavalla.

Matemaattisesti ajateltuna laji on vakio, ja harrastaja on muuttuja. Toimiva yhtälö muodostuu kun näitä on oikeassa suhteessa, ja tulos on mahdollisimman tehokas.


EDIT: poisoppimista sitten saattaa tapahtua tässä lajivakiossa. Oma tapa säilyy yhtälössä säilyy, mutta jos uusi laji opettaa jotain erillä tavalla, niin sitten tapahtuu muutos vakiossa. Tämä muutos sitten vaikuttaa tulokseen positiivisesti tai negatiivisesti.

[Jussi Häkkinen]

Okei, okei, mutta entäs se poisoppiminen? Perustelut?

Ei ole tarpeen. Jos asia on toimiva, se jää oman ajattelun ja hahmottamisen myötä mukaan ja ajan kanssa integroituu kokonaisuuteen aikalailla saumattomasti. Mikäli se ei taas ole toimiva tai yhteensopiva, se todnäk. kuolee "ha" ja "ri" -vaiheiden myötä pois. Vanha materiaali voi myös jalostua (yleensä näin käykin) ja integroitua osittain tai erilaisena.

Itse pidän tärkeänä sitä, että tyyli tai laji katoaa omasta tekemisestä jossain välissä, mutta säilyy mukana opetusjärjestelmänä (eli välitystapana, jolla k.o. periaatepohjan voi siirtää uusille ihmisille). Tämähän se alkuperäinen ideakin on!

[TimoS]

Okei, okei, mutta entäs se poisoppiminen? Perustelut?

Joskus, mutta silloinkin siinä kannattaa pyrkiä perustelemaan että miksi jokin asia tehdään niinkuin se tehdään, siis muutenkin kuin "no meillä tämä tehdään näin"

[Cuculcan]

Eli kuuluuko lajissa opettaa juuri tietyllä tavalla vai ei? Pitääkö etsiä uusia tapoja suorittaa asioita? Pitääkö antaa oppilaan itse keksiä omia suoritustapoja?

Ei kait laji voi kehittyä jos ei asioita mietitä perinpohjin ja taas uudelleen ? Oppilaallekin varmaan tekee ihan hyvää tehdä omat virheensä

[Mika]

Näkisin itse tässä asettelussa yhden kiinteän tekijän, josta moni muu kommentti kumpuaa.

Kärsivällisyys.

Jos ollaan sitä mieltä, että mitään ei tarvitse muuttaa, kun kerran jengiä putoilee kanveesiin, sitten jokin perinteinen laji ei välttämättä ole tälle aloittelijalle oikea laji. Muutenhan tässä ollaan lähellä lajitonta tilaa aivan liian varhain. Millä sitten on väliä? Jos kaiken voi tehdä kuten itse haluaa, eikö kaikkien lajien tulisi olla aivan samanlaisia?

Mutta, kuten sanottu sekä tässä että lukemattomassa muussa ketjussa, kun päästään edistyneemmälle tasolle, asia muuttuu lähes päinvastaiseksi (niin, tää on juuri se Yamazun ja monen muun shu-ha-ri; taas kerran ). Miksi näin, miksei heti voi tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu?

No, esimerkiksi siksi, että voi oppia vääriä tapoja. Toinen syy on se, että vallan erilaisesta lajista uuteen lajiinsa siirtynyt kaveri ei välttämättä koskaan opi uuden lajinsa ajattelutapaa, jos hän tekee koko ajan kuten on aina ennenkin tehnyt.

Perinteiset lajit eivät minun mielestäni ole niitä varten, jotka haluavat oppia jotakin viikoissa tai kuukausissa, jos tuo jotakin tarkoittaa kehä- tai katukykyä.

Vain mun näkemys asiasta...

[TimoS]

Vain mun näkemys asiasta...

Tuossa olen eri mieltä, ei ole vain sinun näkemyksesi, vaan aika monen muunkin

[Boozehound]

Eli ensin pitää antaa tyylin "korruptoida" ja vasta sitten saa sanoa mitä mieltä on. Ehei ei näin ei. Nimenomaan tyylittömyys on se tila johon pitäisi pyrkiä(myös pukeutumisessa). Asioita tehtäisiin siksi että niillä on jokin tarkoitus(joka siis voidaan ihan käytännössä todentaa) ei siksi että joku joskus on sanonut että näin on tehtävä.
Painotan että tradition säilyttäminen on taas eri asia kuin taistelemisen oppiminen.
Kehitys syntyy vain konfliktista, traditio ei kehity. Jos kehittyy niin se ei enää ole traditio. Taisteltaessa traditiolla ei mitään arvoa.
Kamppailulajit alkavat tässä ketjussa saada samanlaisia toimintamalleja kuin Suomen poliittinen järjestelmä. Eli jos jollain tyypillä on hyvä idea. Ei hän saa sitä esiin kuin vasta järjestelmää käyttämällä. Tämä tarkoitta järjestelmän osaksi ryhtymistä. Kuinka moni sitten tämän tehtyään enää ylläpitää "hyvää" alkuperäistä ideaansa, kovin kovin harva. Vertaus on hatara ja nopeasti kyhätty mutta en nyt ihan heti jaksa rustata toista pitkää viestiä.

[sivarinlötkö]

Eiköhän ne huonot tavat sitten korjaudu aikanaan pois kun tarpeellista on.

[TimoS]

Painotan että tradition säilyttäminen on taas eri asia kuin taistelemisen oppiminen.

Kyllä ja ei, mutta tästäkin asiasta on täällä(kin) kirjoitettu sen kiljoona kertaa ja yllätys yllätys, kummankaan osapuolen mielipiteet eivät ole muuttuneet