Lapset ja nuoret kamppailulajeissa

[Paappa]

Ajattelin herättää keskustelua kamppailulajien opetuksesta lapsille ja nuorille. Missä iässä on hyvä aloittaa, mitkä lajit sopivat minkä ikäisille, miten lapsia tulisi opettaa jne.

Itselläni on kaksi alle 15-vuotiasta poikaa. Nuorempi on näistä selvästi liikunnallisempi, treenaa nyrkkeilyä juniorinyrkkeilykurssilla. Hänen ongelmansa on lyhytjännitteisyys, kaverit ja tietokonepelit vievät helposti mukananaan. Hän aloitti karaten harjoittelun mutta kun alkoi olla tylsää (liikaa toistettiin samoja asioita) niin mielenkiinto lopahti, vaikka kuinka todistelin että tekniikan oppii vain toistojen kautta. Nyrkkeilyssä alkaa olla samaa ongelmaa.

Vanhempi taas on pitkä, laiha ja kömpelö, mutta siinä mihin hän ryhtyy todella sitkeä. Kömpelyyteensä hänellä on neurologinen syy. Sain hänet kokeilemaan jotain escriman perustekniikoita ja vaikuttaa että tästä hän saattaa innostua. En tietenkään neuvo mitään pitkälle vietyä, peruslyöntejä ja liikkumista vain.

[sivarinlötkö]

Mitenkäs sille nuoremmalle sopisi lajit joissa saa vääntää ja sparrata tarpeeksi useasti, jos nyrkkeilykiinnostus lopahtaa?

Itse kärsin lyhyestä keskittymiskyvystä myös jonkin verran, mutta kun joka treeneissä pääsee painimaan, se on kivaa. Ilmaan tai säkkiin en oikein jaksa huiskia edes sitä puolitoistatuntista, saatika että useammin kuin kerran viikossa.

[Jarppa]

Ajattelin herättää keskustelua kamppailulajien opetuksesta lapsille ja nuorille. Missä iässä on hyvä aloittaa, mitkä lajit sopivat minkä ikäisille, miten lapsia tulisi opettaa jne.

Itse alotin nyrkkeilyllä 14 vuotiaana, ja nyt opetan samassa iässä (12-15v) oleville brasilian ju-jutsua.

Lajilla on omat kilpailusääntönsä tuon ikäisille, ja niiden perusteella oon kurssin ohjelmaa pohtinut. Hyvänä puolena lajilla on monipuolisuus, ja se tosiasia, että tekniikoita ei olla rajattu vyöarvoon niin paljoa, kuin monessa muussa lajissa. Ei tarvitse olla "Vyötekniikkapäiviä".

Paras ikä aloittaa on varmaan silloin kun pystyy keskittymään opetukseen tarpeeksi pitkään. Ikä varmaan vaihtelee yksilön mukaan, mutta varmaan se useimmilla on siinä 5-7 vuoden tienoilla, koska sitä monet pitää sopivana ikänä. Toisaalta hyvältä vaikuttaa myös Gracie:n tapa, että salille tullaan jo parin vuoden iässä leikkimään. Salista tulee tällöin eräänlainen leikkipaikka, jonne on aina kiva mennä. Toisekseen, ainahan pienet pojat tönii ja painii keskenään, miksei siis turvallisella alustalla ja pienellä valvonnalla jo pienestä pitäen.

Mun mielestä parasta on aloittaa tekniikoilla, joissa loukkaantumisriski on minimaalinen. Esim. meillä harjoitellaan kaatamista, sweeppejä, liikkumista matossa, maahanvientejä ym, eli suhteellisen turvallisia tekniikoita.

Mun tapa opettaa on pitää sopivaa kuria, eli ei turhaa nipottamista, muttei myöskään sallita liikaa turhaa meteliä. Kaikille pitää antaa saman verran aikaa, että opit menee perille tarpeeksi hyvin. Eli ei pidetä suosikkeja oppilaiden joukossa. Piilossa oleva lahjakkuus pitää joskus kaivaa esiin.

Yleensä hyvä tai huono opettaja ratkaisee, jaksaako oppilas käydä harjoituksissa.

[Jarppa]

Tietysti alle 10 vuotiaille on turha pitää edes tälläistä kuria ku mitä 12-15 vuotiaille. Sen ikäinen kyllästyy liikaan kuriin turhankin nopeasti, ja hommasta katoaa se ilo, minkä takia niin nuori jaksaa treeneissä käydä. Eli enemmän leikkiä ja vähemmän oikeaa oppia. Tietty leikissäkin voi olla piilo-opetusta.

[Jarppa]

Mitenkäs sille nuoremmalle sopisi lajit joissa saa vääntää ja sparrata tarpeeksi useasti, jos nyrkkeilykiinnostus lopahtaa?

Itse kärsin lyhyestä keskittymiskyvystä myös jonkin verran, mutta kun joka treeneissä pääsee painimaan, se on kivaa. Ilmaan tai säkkiin en oikein jaksa huiskia edes sitä puolitoistatuntista, saatika että useammin kuin kerran viikossa.

Puhumattakaan siitä, kumpa on pääkopalle pitkäaikaisena terveellisempää, nyrkkeily vai mattovääntö.

[Andy]

Sen terveellisyyden kokonaisuutena näkee varmaan aika hyvin kilpalisenssien hinnoista. Tuppaavat painilajeissa maksamaan suunnilleen tuplat verrattuna hakkaamislajeihin.

[Izuruki]

hauskaa lukea noita viestejä (itse olen 14)

[tabitha]

Aikidon aloitin 14-vuotiaana, nyt olen 16 ja puoli. Alussa lähdin melkein täysin nollapohjalta, vaikka olinkin viettänyt liikunnallista elämää. Kyllä nyt hirvittää kun muistelee niitä alkuaikoja, tai edes sitä mitä olin vielä tänä kesänä En usko että se kuitenkaan johtui nuoruudestani vaan yksinkertaisesti kaikki ovat alussa huonoja.

Pikkuveljeni on 13 ja treenaa aikidoa. Hän on parempi kuin suurin osa aikuisalottelijoista, mutta hänen yleisurheilutaustansa lienee auttanut jonkin verran.

Perinteisissä lajeissa saattaa olla ongelma, jos keskittymiskyky on heikko. Tekniikoiden muodot ovat myös sen verran vaikeita suorittaa, ja jopa ihan muistaa, että turhautuminen tulee helposti. Joitakin se ei tietenkään haittaa, vaan vain innostaa ja antaa haastetta.

[Polvi]

Monissa lajeissa/seuroissa ei ole omaa ryhmää lapsille, joka luonnollisesti vaikuttaa lajivalintaan. Joissain lajeissa lapsi voinee reenata aikuisten mukana, mutta kovaa kontaktia sisältävissä tämä ei ole järkevää. Muistan tkd-ajoiltani kuinka turhauttavaa oli matsata arviolta 12-vuotiaan tytön kanssa. Tuosta ei ollut varmasti hyötyä kummallekaan.

[tabitha]

Ei kannata pistää alle 13-vuotiaita samaan ryhmään aikuisten kanssa.

Tämä tosin riippuu osin jo fyysisestä koosta. Jos 14-vuotias on hirvittävän pieni ja heikkorakenteinen, hänestä voi olla lähestulkoon pelkkää haittaa aikuisten ryhmässä. 11 tai 12 vuotias voi taas joskus olla jo niin isokokoinen, että hän voi hyvin treenata aikuisten kanssa.

Koko on aika tärkeää, on kohtuullisen hyödytöntä tehdä jotakin tekniikkaa pikkuiselle lapselle, jonka pystyisi milloin vain "liiskaamaan alas" pelkästään tekemällä tekniikan normivauhdilla ja -voimakkuudella.
Jos vastus on oikean ihmisen kokoinen niin treenissä on jo paljon enemmän mieltä.

[Polvi]

11 tai 12 vuotias voi taas joskus olla jo niin isokokoinen, että hän voi hyvin treenata aikuisten kanssa.

Olin 12-vuotiaana kouluni isokokoisimpia ja olin tuolloin noin 170cm ja 60kg. Olin kuitenkin hyvin heikko verrattuna samankokoiseen aikuiseen. En oikein jaksa uskoa, että kukaan 12-vuotias olisi fyysisesti valmis harjoittelemaan esimerkiksi mt:ta aikuisten kanssa.

Erikseen on sitten nämä venäläiset "12-vuotiaat", joita vastaan pääsi aina Hesa Cupissa pelaamaan.. jätkillä kasvo jo parta ja muutenkin vaikuttivat fyysisesti aika "kypsiltä" ikäisikseen..

[tabitha]

No eihän sellaisille yleensä kunnolla pysty tekemään, se on totta. Mutta jokin tekniikkaharjoittelu voi olla ihan OK, vaikkei täpöllä pystyisikään tekemään. Kyllähän se aina vähän turhauttaa joutua jonkun 12-vuotiaan pariksi, mutta menee se joskus harvoin.

Itse kuitenkin pidän erillisiä junnuryhmiä hyvänä ajatuksena, ettei tarvitse treenata ihan pienimpien kanssa. On jo huvittavaa jos toinen on niin pieni, että joutuu hyökkäämään hänelle polviltaan että tämä pystyy tekemään tekniikan. On sekin kyllä ihan hauskaa

[kenttiensankari]

Junioreiden kanssa on kiva treenata yakusokukumitea. Viime keväänä kun apuohjailin 7-10-vuotiaiden ryhmässä, niin pari kertaa oli yksi junioreista ilman paria. Minä (180 cm pitkä) olin sitten sellaisen 8-vuotiaan pikkutytön parina. Oli siinä tanrenia kerrakseen kun laskin shikodachiani niin matalaksi että lyönnin korkeus oli juniorille sopiva

11-13-vuotiaiden ryhmässä ei ole vielä tarvinnut moista kokeilla, onneksi noi on vähän pitempiäkin että tarpeen vaatiessa ei tarvitse liikaa reisiä rasittaa.

[DaNjA]

itse aloitin 16 vuotiaana...meidän tv:ssä olevassa tsm erittelyssä 13-15 on hyvä ikä aloittaa...mutta siinä huomaa sen huonon asian, että kun on nuorin ja tyttö, niin kohtelu on aluksi todella inhottavaa..siis kaikki varoo, ettei satu, joka on ymmärrettävää..mutta jotkut sitten ei suostu uskomaan, jos aloittelija on 30 ja enemmän treenaamaa puolet nuorempi saatikka tyttö, niin tätä ei kyllä tarvi uskoa...ei se osaa...se on tyttö, nuori...pyh

[sivarinlötkö]

Kaikki treeni ei vain suju kovin hyvin jos on ihan erikokoiset parit.