Uusien lajien ja tyylien perustaminen sekä maahantuonti

[Andy]

Potkunyrkkeily olisi tosiaan varmuudella rantautunut Suomeen ilman Aven toimintaakin. Toki se alku 1980-luvulla olisi ollut erilainen ja varmaan hitaampi ja potkunyrkkeilyksi tai silloin kontaktikarateksi itsensä mieltänyttä toimintaa oli jo olemassa ennen kuin Ave alkoi järjestelmällistää hommaa.

Potkunyrkkeilyhän on sellainen laji, että sitä on mahdollista alkaa vain treenata niin että on kokemusta vain muista kamppailulajeista. Se kun määrittyy lähtökohtaisesti ottelusääntöjen kautta, eikä ole tarkkaa kurrikulumia mikä pitäisi välttämättä osata. Siksi seuroja on aivan viime vuosinakin perustettu niin että on vain todettu että tuo olisi hyvä laji seuratoimintaan lisää ja alettu harjoittelemaan. Toki parhaiten ovat yleensä kehittyneet ne, jotka ovat ymmärtäneet hakea oppia ulkopuolelta esim. leirien mukana. Ja sitten on vielä niitä, jotka varsinaisesti treenaavat thainyrkkeilyä, mutta sitten vain käyvät osallistumassa potkunyrkkeilykisoihin. Tämmöinen orgaanisesti syntynyt lajitoiminta ei tietenkään ole kovin vahvasti riippuvainen yksittäisistä henkilöistä.

Tällainenhan ei tietenkään tulisi kyseeseen vaikkapa Uechi-ryu karaten osalta. En voisi tuosta vaan päättää, että alanpa harrastamaan ja vetämään treenejä Uechi-ryussa ilman että minulla on mitään suoraa kontaktia tyyliin. Siis että vain opettelisin kirjoista ja videoilta Uechi-ryun katoja ja teknisiä suoritustapoja ja alkaisin opettaa niitä muille. Tai tietysti niin voisi tehdä, mutta oikeat Uechi-ryun harrastajat eivät pitäisi minua Uechi-ryu karatekana vaan joko huijarina tai sitten karatekana, jolla on oma Uechi-ryusta vaikutteita saanut tyyli, joka olisi soveliasta nimetä muuksi kuin Uechi-ryuksi. Ainoa oikeaoppinen tapa olisi ensin olla yhteydessä johonkin Uechi-ryu opettajaan ja sitten levittää toimintaa hänen valvonnassaan.

[PetriP]

No onko siitä Ashiharasta sitten jotain tarkempaa sanottavaa jollain, että miten se on tuotu Suomeen ja kehittynyt siitä eteenpäin?

Yhden miehen tuomana tietääkseni. Taivaa olla melko normi tapa. Ei vaan sattunut kuolemaan pois. Joka lienee taas muutamien tekijöiden aktivisuutta. Eihän se mitenkään isossti ole levinnyt. On laajemmalle levinneitä lajeja jotka sittemmin ovat kuolleet pois.

Ylipäätänsä kamppailuseurat roikkuvat suhteettoman usein muutaman puuhapetterin varassa. Kohtuu isokin seuravoi kuolla muutaman avainhenkilön lähtöön. Ja laji jossa on vain muutamia seuroja on aivan yhtä herkkä avainhenkilöiden suhteen.

[Andy]

Yhden miehen tuomana tietääkseni. Taivaa olla melko normi tapa. Ei vaan sattunut kuolemaan pois. Joka lienee taas muutamien tekijöiden aktivisuutta. Eihän se mitenkään isossti ole levinnyt. On laajemmalle levinneitä lajeja jotka sittemmin ovat kuolleet pois.

Itse en usko sattumiin ainakaan isossa kuvassa. Se että yksittäinen henkilö saa lajin juurrutettua maahan niin että se tarvittaessa kestää hänen poistumisensa kuvioista, vaatii tiettyjä toimenpiteitä. Joko toimintaan on saatava niin paljon ihmisiä mukaan, että näihin väistämättä tulee mukaan joukko aktiivisia persoonia tai sitten pitää järjestelmällisesti kasvattaa niitä tulevaisuuden vastuunottajia.

[sikajudoka]

Kävin itse kokeilemassa 80-luvun lopulla junnuna Tapanilan Erällä "fularia", kuten silloin lajia kutsuttiin. Vetäjänä oli muistaakseni Tatterback-niminen kaveri, jolla oli taustaa nyrkkeilystä, mutta ei mitään virallista taustaa karatesta tai potkunyrkkeilystä. Koko "fulari" oli jotenkin epävirallisen oloista ja taisi loppua melko nopeasti.

[Andy]

Tuossa puhutaan jo lähes 10 vuotta myöhemmistä tapahtumista, jolloin oli kyllä olemassa jo ihan aktiivista toimintaa, arvokisaedustuksia jne.

[Lasse Candé]

Itse harrastin "fularia" koko 90-luvun. Mutta seura oli sellainen, että ei se kovin Full Contact ollut oikeasti. Oli vain isot hanskat.

Muistelen että äijät hakkasivat toisiaan kovempaa ihan 90-luvun alussa siellä.

Tällä oli käsittääkseni jokin yhteys Hokutoryuhun. Minun ensimmäinen karatepassi on Full Contact Karate & Ju-jutsu -passi.

Jotenkin tämä liittyy myös TUL:iin.

[Mika]

Taustallahan oli kyllästyminen Shorinjiryun politikointiin ja halu myllyttää kunnolla, potkunyrkkeilykin kun osoittautui pettymykseksi.
Olin tutustun kiukkariin jo reissuillani, sitte kun juttu tuli toistuvasti puheeksi Niinikedon kanssa hän asettui jutun taakka ja aloitin vierailut Howard Collinsin luona.

Näin.

[Andy]

Täytyy sanoa, että minut on yllättänyt se, että Kas-Pin on ainakin toistaiseksi selvinnyt Kaarlo Valkosen poismenosta. Tällainen yksittäiseen voimahahmoon nojaava laji on kuitenkin todella herkkä perustajan poistumiselle.

(Ei nyt mennä siihen, onko Kas-Pin Kallen perustama vai esi-isiltään perimä, koska nykyisen lajiyhteisön hän kuitenkin kiistatta perusti.)

Kalle ehti opettaa Kas-Pinia julkisesti vain vajaat 20 vuotta mutta ilmeisesti hän onnistui sinä aikana saamaan sille niin kestävän perustan, että toiminnalle on löytynyt pätevä jatkaja.

En tunne nykyistä pääopettajaa ollenkaan, mutta Kas-Pinin julkisen historian alkuaikoina vaikutti siltä, että Kalle kykeni karismaattisuutensa ansiosta saamaan oppilaikseen jo ennestään kamppailutaitoisia henkilöitä, joiden kouluttaminen opettajatasolle on tietenkin paljon nopeampaa kuin nollasta lähtevien.

[Kari Aittomäki]

Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä yllättynyt?

[Mika]

Kun kyse on pienestä lajista, jota ei voi harrastaa kuin pienellä alueella eli tässä yhteydessä Suomessa, pelkästään se on melkoisen rajoittava tekijä. Kun sitten tällaisen lajin keskushahmo menehtyy (RIP Kalle ), on siinä lajin tulevaisuus luonnollisesti vaakalaudalla. Potkussa on vuosien saatossa nähty useiden lajien hiipuminen unholaan. Suomessa on aika varmasti tällä hetkellä vähemmän eri kamppailulajeja kuin 10-15 vuotta sitten. Kaspin on selvä poikkeus tähän pienten lajien katoamiseen, kun jotakin noin dramaattista tapahtuu.

[Andy]

Tämä lienee ensimmäinen kerta Suomessa, kun tällainen yhteen voimahahmoon perustuva laji jatkaa toimintaansa ainakin useita vuosia päämiehen kuvioista poistumisen jälkeen.

[Kari Aittomäki]

Koetko yllättyen että tavoite on jäänyt vajaaksi kenties?

[halmehe]

Kyllähän Kaspin harjoitteluun ehti aikas iso joukko porukkaa tutustua ja toisaalta lajin sisällä varmaan löytyy liikkumavaraa. Ettei huonommat lähtökohdat treenata erilaisilla edellytyksillä.

[Lasse Candé]

En tiedä miten aktiivisia Jaawa ja Esa Tyynismaa ovat lajiharjoittelussaan nykyään, mutta jos niin aktiivisia ja lajin nimeen vannovia tekijöitä on ollut muutamakin, niin tässä suhteessa säilyminen ei ole ihme.

Mahtaako sitten toiminta kerätä vielä laajempaa lajiyhteisöä kasaan, sitä voin vain arvailla. Toisaalta miksi arvailla, ehkä täällä joku tietääkin.

Kun oma senseini kuoli, ei juuri kukaan lopettanut, mutta maansa liitto pirstaloitui, niin että osa tekee parhaansa mukaan hänen opettamallaan tavalla ja osa taas lähti etsimään uutta tietoa ja toimintakulttuureja. Eroa on, sillä Wadossa mahdollisuudet jälkeiseen ovat valtavat, tyylin ollessa iso.

Kaspinissa voisi mutuilla, että mahdollisuuksina on pirstaloituminen tai yhteisön kasassa pito. Ja toinen kysymys on sitten, miten harrastajamäärät ja harrastamisen määrä kehittyy.

Ei silti ole mitään muutamaa keskustelua parempaa kosketuspintaa asiaan, joten tästä olisi mukava lukea lajin ihmisiltä.