Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
Valvoja: Valvoja
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
Tähän väliin voisi kysyä, jotta kuinka monta mustan vyön harrastajaa itsekukin on tuottanut.
Tarkennetaan vielä aihetta siten, että harrastajat ovat olleet sinun ohjattavanasi alusta asti ja olet heille opettanut alkeista lähtien - > mustaan vyöhön saakka.
Tokihan ainakin isommissa seuroissa tilanne saattaa olla se, että hommaa pyörittää useampikin ohjaaja, mutta tästäkin huolimatta uskoisin valtaosan pystyvän pohtimaan asiaa siten, että jonkinlaisen järkevän ajatuksen saisi omista ohjattavistaan.
Aloitan myös vastaamalla omaan kysymykseeni:
Kolme, joista kahdella 2.dan ja yhdellä 1.dan
(ylläpito siirtäköön aiheen, jos löytyy parempi ketju)
Tarkennetaan vielä aihetta siten, että harrastajat ovat olleet sinun ohjattavanasi alusta asti ja olet heille opettanut alkeista lähtien - > mustaan vyöhön saakka.
Tokihan ainakin isommissa seuroissa tilanne saattaa olla se, että hommaa pyörittää useampikin ohjaaja, mutta tästäkin huolimatta uskoisin valtaosan pystyvän pohtimaan asiaa siten, että jonkinlaisen järkevän ajatuksen saisi omista ohjattavistaan.
Aloitan myös vastaamalla omaan kysymykseeni:
Kolme, joista kahdella 2.dan ja yhdellä 1.dan
(ylläpito siirtäköön aiheen, jos löytyy parempi ketju)
- Mjölnir
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 24816
- Lauteille: Joulukuu 2005
- Paikkakunta: Valkeakoski
- Etulaji: Jyrki Saario Defendo
- Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
- Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
- Yhteystiedot:
Musta vyö tai vastaava taso eri lajeissa
Kolme, joista yhdellä on musta vyö kahdessa lajissa (Krav Maga ja Defendo)temmi kirjoitti: ↑tammi 18, 2019, 10.30 Tähän väliin voisi kysyä, jotta kuinka monta mustan vyön harrastajaa itsekukin on tuottanut.
Tarkennetaan vielä aihetta siten, että harrastajat ovat olleet sinun ohjattavanasi alusta asti ja olet heille opettanut alkeista lähtien - > mustaan vyöhön saakka.
Tokihan ainakin isommissa seuroissa tilanne saattaa olla se, että hommaa pyörittää useampikin ohjaaja, mutta tästäkin huolimatta uskoisin valtaosan pystyvän pohtimaan asiaa siten, että jonkinlaisen järkevän ajatuksen saisi omista ohjattavistaan.
Aloitan myös vastaamalla omaan kysymykseeni:
Kolme, joista kahdella 2.dan ja yhdellä 1.dan
(ylläpito siirtäköön aiheen, jos löytyy parempi ketju)
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
-Psalmi 23:4 (modattu)
Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
- JanneM
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 20207
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: JKL
Musta vyö tai vastaava taso eri lajeissa
Sellaisia ketkä ovat olleet ikäänkuin oppilaitani en ole vienyt mustalle vyölle vielä ketään. Sellaisia kenelle olen vetänyt treenejä koko heidän treeniuransa on mustalla vyöllä neljä joista yksi on saanut mustan vyön ennen minua.
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
Alusta asti Shodaniin... kaksi.... jotka voin laskea aika puhtaasti "omaan opetuslinjaani" (aloittanut opissani, saanut arvon minulta).
______________________
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 20845
- Lauteille: Joulukuu 2007
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
Nolla.
Ilmoittaessani pyysin että äänen voi vaihtaa, mutta tietenkin jos se tulee omalta osaltani joskus ajankohtaiseksi, varmaan jo koko potkun toiminta on loppunut.
Wadossa haaste muodostuisi siitä, että mustalle vyölle opettavat eivät usein ole peruskurssin opettajia. Ja toisaalta siitä, että ehkä peräti yleensä se oppi mustalle vyölle haetaan sen lähestyessä enemmän leireiltä, seuratoiminnan ollessa viikkorutiinitreeniä.
Tämä tosin on muuttumaan päin, kun osaamista alkaa olla aina vain enemmän ja enemmän seuroissakin.
Ilmoittaessani pyysin että äänen voi vaihtaa, mutta tietenkin jos se tulee omalta osaltani joskus ajankohtaiseksi, varmaan jo koko potkun toiminta on loppunut.
Wadossa haaste muodostuisi siitä, että mustalle vyölle opettavat eivät usein ole peruskurssin opettajia. Ja toisaalta siitä, että ehkä peräti yleensä se oppi mustalle vyölle haetaan sen lähestyessä enemmän leireiltä, seuratoiminnan ollessa viikkorutiinitreeniä.
Tämä tosin on muuttumaan päin, kun osaamista alkaa olla aina vain enemmän ja enemmän seuroissakin.
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
Tottahan toki sekin, että yleensä peruskurssin ja alempien vöiden osalta lajiohjaajana toimii kenties jo toimintamalliksi kehkeytynyt tapa, jossa vastuuta alettu jakamaan esimerkiksi ylemmille värivöille tai muille pitkään seuratoiminnassa oleville aktiiveille.
Ruskiaiset ja mustiaiset sitten omana ryhmänään ja kenties jopa jonkinlaista dan-projektia yms.
Toimintamallina isommissa seuroissa varmasti hyvä ja ohjaamisesta kiinnostuneet saavat selkeän polun ohjaamisen perusteisiin ja ns. Suomalaiseen järjestötoimintaan niiltä osin kuin kenelläkin kiinnostusta riittää. -> Selkeä ja hyvä toimintamalli, jossa kukaan ei rasitu liikaa ja jokaisen "portaan" ohjaajat tietää millaista massaa tulossa ja mitä pitää tehdä.
Miksi mustalle opettavat eivät olisi peruskurssin tai alkeiden opettajia?
Toki, jos toimintamalli em kaltainen, niin ajatus ihan järkeenkäypä ja mukava ja toisaalta ohjaajilla ajatus, jotta on kulkenut ohjaamisen perusteiden polun, aloittaen sieltä peruskurssin ohjaamisesta aina mustuaisiin. Ohjaamisen toimintamalli siis muuttuu samalla kun tapahtuu kehitystä omassa lajin taidollisessa osaamisessa.
Ja edelleen, toimintamalli on hyvä, mikäli mukaillaan jo tuota mainitsemaani järjestötoimintamallia, jolla saadaan massaa ja sieltä massasta kenties joskus jokunen uusi mustiainen tai jopa korkeampikin dan arvo.
Järjestöprosessi siis seuloo ne jyvät akanoista mukavalla menetelmällä ja kenties jopa hiukan "kliinisesti".
Porukka edistyy kivasti ja uutta vyötä saa lanteille senmukaan miten mikäkin järjestö tai seura on keskenään päättänyt. Helppoa ja kivaa ja seurallekin tulee sopivaa tahtia massia uusista alkajista niiden lopettaneiden tilalle. Kirstuun saattaa jokunen roponen ylimääräistä jäädä ja tilinpäätös näyttää plussaa. Kaikkiaan voisi toiminnan kertoa olevan laadukasta ja hyvää.
Tässä toimintamallissa on paljon hyvää yleiseltä liikunnan ja järjestötoiminnan näkökannalta.
Mutta entä kamppailun, taidon ja perinteen eteenpäin viemänä jatkumona.
Tälläkin foorumilla on hyvin usein mainittu, jotta tiettyyn pisteeseen voi henkilö oppia kun vaan tekee niinkuin massaa opetetaan, mutta syvempi lajitietous vaatii aina jonkun joka opettaa. (Itsestäänselvyys -> koskee myös niitä opettajia).
Kumpi polku olisi oppilaan kannalta opettavampi.
Alusta saakka sama opettaja -> oppilas oppii tuntemaan oman opettajansa opetustyylin alusta saakka, molemminpuolinen luottamus sekä molemminpuolinen taidon ja tiedon kasvu ja kehittyminen. Kun opettaja kehittyy -> näkee oppilas, jotta opettajakin tekee töitä opettamansa asian eteen ja sama tietenkin toisinpäin.
Tämä malli toki vaatii molemminpuolista sitoutumista toimintaan sekä pahimmassa tapauksessa voi ohjaaja - oppilassuhteessa aiheuttaa jumalkompleksia tms. ja vaatii siis molemmilta täyspäisyyttä.
Sekä ohjaajalta kanttia laittaa omansa myös niille samoille leireille tai opettajille, joilta itse käy hakemassa jatkumoa.
Massaopetus noin mustuaiseen saakka.
Varma polku ja edistyminen. Ohjaajat vaihtuu, joten alusta saakka useamman ohjaajan näkemys. Ja edelleen helppoa ja kivaa.
Mutta myös helppo lopettaa -> ohjaajien kyllästyminen ja "leipiintyminen" saman asian jauhamiseen ryhmästä toiseen.
Ohjaajan oman kehittymisen jumiutuminen, pysytään mukavuusalueella.
Tästä päästäänkin sitten ajatukseen jossa kyseenalaistetaan oma toiminta sekä nykyisenkaltainen ohjaamisen menetelmä.
Mitä on laadukas seuratoiminta kamppailulajeissa?
Onko laadukkuuden kriteerit mietitty porukalla seura/henkilökohtaisesti, vai mennäänkö helpohkolla polulla, jossa seuraillaan liikunnan kattojärjestöjen tarjoamia toimintamalleja ja ohjeistuksia?
Tai jos jopa perustetaan oma, uusi seura, jossa ei olekkaan niitä pk vetäjiä ja mustuaisia riittävää määrää.
Silloinhan sitä ihan itse, omin pikku kätöson ja aivosoluin tehdäänt ne henkilöt. Kehittäen samalla omaa osaamista, mikäli haluaa intohimoisesti jakaa lajitietoutta ja samalla kuulua johonkin yhteisöön.
Loppuun vielä katsaus, kuinka itse olen toiminnan meillä järjestellyt:
Lajin uudet aloittajat hyppäävät suoraan ryhmään, jossa treenaa kaikki muutkin.
Kaikki vanhemmat treenaajat opastavat uusia harrastajia senmukaan mitä kulloinkin käydään.
Leireillä käynti aloitetaan öbaut heti ensimmäisen vyökokeen yhteydessä/jälkeen.
Oman seuran porukka ei myönnä omilleen vöitä, vaan kaikki vyöt suoritetaan toisten seurojen ohjaajille, joko kutsumalla ohjaaja pitämään treeniä/leiriä tai menemällä toiselle paikkakunnalle tekemään vyökoe.
Eli malli on vähän sekoitusta molemmista, sekä henkilökohtaista että massaopetusta.
Tälläisillä ajatuksilla neljänkympin kriisiä kärsivä seura- ja liikunta-alan ammattilainen aloittaa maanantain työt
Ruskiaiset ja mustiaiset sitten omana ryhmänään ja kenties jopa jonkinlaista dan-projektia yms.
Toimintamallina isommissa seuroissa varmasti hyvä ja ohjaamisesta kiinnostuneet saavat selkeän polun ohjaamisen perusteisiin ja ns. Suomalaiseen järjestötoimintaan niiltä osin kuin kenelläkin kiinnostusta riittää. -> Selkeä ja hyvä toimintamalli, jossa kukaan ei rasitu liikaa ja jokaisen "portaan" ohjaajat tietää millaista massaa tulossa ja mitä pitää tehdä.
Miksi mustalle opettavat eivät olisi peruskurssin tai alkeiden opettajia?
Toki, jos toimintamalli em kaltainen, niin ajatus ihan järkeenkäypä ja mukava ja toisaalta ohjaajilla ajatus, jotta on kulkenut ohjaamisen perusteiden polun, aloittaen sieltä peruskurssin ohjaamisesta aina mustuaisiin. Ohjaamisen toimintamalli siis muuttuu samalla kun tapahtuu kehitystä omassa lajin taidollisessa osaamisessa.
Ja edelleen, toimintamalli on hyvä, mikäli mukaillaan jo tuota mainitsemaani järjestötoimintamallia, jolla saadaan massaa ja sieltä massasta kenties joskus jokunen uusi mustiainen tai jopa korkeampikin dan arvo.
Järjestöprosessi siis seuloo ne jyvät akanoista mukavalla menetelmällä ja kenties jopa hiukan "kliinisesti".
Porukka edistyy kivasti ja uutta vyötä saa lanteille senmukaan miten mikäkin järjestö tai seura on keskenään päättänyt. Helppoa ja kivaa ja seurallekin tulee sopivaa tahtia massia uusista alkajista niiden lopettaneiden tilalle. Kirstuun saattaa jokunen roponen ylimääräistä jäädä ja tilinpäätös näyttää plussaa. Kaikkiaan voisi toiminnan kertoa olevan laadukasta ja hyvää.
Tässä toimintamallissa on paljon hyvää yleiseltä liikunnan ja järjestötoiminnan näkökannalta.
Mutta entä kamppailun, taidon ja perinteen eteenpäin viemänä jatkumona.
Tälläkin foorumilla on hyvin usein mainittu, jotta tiettyyn pisteeseen voi henkilö oppia kun vaan tekee niinkuin massaa opetetaan, mutta syvempi lajitietous vaatii aina jonkun joka opettaa. (Itsestäänselvyys -> koskee myös niitä opettajia).
Kumpi polku olisi oppilaan kannalta opettavampi.
Alusta saakka sama opettaja -> oppilas oppii tuntemaan oman opettajansa opetustyylin alusta saakka, molemminpuolinen luottamus sekä molemminpuolinen taidon ja tiedon kasvu ja kehittyminen. Kun opettaja kehittyy -> näkee oppilas, jotta opettajakin tekee töitä opettamansa asian eteen ja sama tietenkin toisinpäin.
Tämä malli toki vaatii molemminpuolista sitoutumista toimintaan sekä pahimmassa tapauksessa voi ohjaaja - oppilassuhteessa aiheuttaa jumalkompleksia tms. ja vaatii siis molemmilta täyspäisyyttä.
Sekä ohjaajalta kanttia laittaa omansa myös niille samoille leireille tai opettajille, joilta itse käy hakemassa jatkumoa.
Massaopetus noin mustuaiseen saakka.
Varma polku ja edistyminen. Ohjaajat vaihtuu, joten alusta saakka useamman ohjaajan näkemys. Ja edelleen helppoa ja kivaa.
Mutta myös helppo lopettaa -> ohjaajien kyllästyminen ja "leipiintyminen" saman asian jauhamiseen ryhmästä toiseen.
Ohjaajan oman kehittymisen jumiutuminen, pysytään mukavuusalueella.
Tästä päästäänkin sitten ajatukseen jossa kyseenalaistetaan oma toiminta sekä nykyisenkaltainen ohjaamisen menetelmä.
Mitä on laadukas seuratoiminta kamppailulajeissa?
Onko laadukkuuden kriteerit mietitty porukalla seura/henkilökohtaisesti, vai mennäänkö helpohkolla polulla, jossa seuraillaan liikunnan kattojärjestöjen tarjoamia toimintamalleja ja ohjeistuksia?
Tai jos jopa perustetaan oma, uusi seura, jossa ei olekkaan niitä pk vetäjiä ja mustuaisia riittävää määrää.
Silloinhan sitä ihan itse, omin pikku kätöson ja aivosoluin tehdäänt ne henkilöt. Kehittäen samalla omaa osaamista, mikäli haluaa intohimoisesti jakaa lajitietoutta ja samalla kuulua johonkin yhteisöön.
Loppuun vielä katsaus, kuinka itse olen toiminnan meillä järjestellyt:
Lajin uudet aloittajat hyppäävät suoraan ryhmään, jossa treenaa kaikki muutkin.
Kaikki vanhemmat treenaajat opastavat uusia harrastajia senmukaan mitä kulloinkin käydään.
Leireillä käynti aloitetaan öbaut heti ensimmäisen vyökokeen yhteydessä/jälkeen.
Oman seuran porukka ei myönnä omilleen vöitä, vaan kaikki vyöt suoritetaan toisten seurojen ohjaajille, joko kutsumalla ohjaaja pitämään treeniä/leiriä tai menemällä toiselle paikkakunnalle tekemään vyökoe.
Eli malli on vähän sekoitusta molemmista, sekä henkilökohtaista että massaopetusta.
Tälläisillä ajatuksilla neljänkympin kriisiä kärsivä seura- ja liikunta-alan ammattilainen aloittaa maanantain työt
- MikaM
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 5297
- Lauteille: Marraskuu 2009
- Paikkakunta: Naantali
- Etulaji: Jumppa
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
En nyt huomannut, mitä lajia edustat, mutta ei liene mun kommentin tasolla väliä. Tuo, että kaikki vanhemmat treenaajat opastavat uusia, on kyllä kaksiteräinen miekka. Mulle on käynyt usein niin, että tulee päinvastasia neuvoja johonkin harjoitteeseen, kun neuvojat ei oikeasti tiedä itsekään, mikä on se punainen lanka ja korostavat omia näkemyksiään.
Ei muuta.
Ei muuta.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
RadioRock
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
Usein hyvinkin totta.MikaM kirjoitti: ↑tammi 21, 2019, 13.13 Tuo, että kaikki vanhemmat treenaajat opastavat uusia, on kyllä kaksiteräinen miekka. Mulle on käynyt usein niin, että tulee päinvastasia neuvoja johonkin harjoitteeseen, kun neuvojat ei oikeasti tiedä itsekään, mikä on se punainen lanka ja korostavat omia näkemyksiään.
Ei muuta.
Tälläisissa tapauksissa sen treenin päävastuun omaavalla olisi suotava olla ohjaamisen valmiudet sillä tasolla, jotta porukka kokonaisuutena on perillä hommasta.
Tai ryhmän sellainen, jotta sekä vanhemmat treenaajat ymmärtävät ohjaajan punaisen langan ja ohjaaja syöttää asian oikein. Vaatii toki melko vahvaa yhteisöllisyyttä treeniporukalta, sekä tietenkin rohkeutta myös treenaajilta kysyä tai jopa tarvittaessa kyseenalaistaa senhetkinen toiminta.
Montako kamppailijaa olet opettanut mustalle vyölle tai vastaavalle tasolle?
Äkkiseltään tulee mieleen, että aikidoseuroissa jotka on olleet pystyssä vähintään toistakymmentä vuotta sellaisia löytyy useita. Yhdessä esim. parikymmentä omaa kasvattia vuosien varrella 1. - 4. tasojen välillä. Uskoisin olevan myös bjj:ssä. Kysymys otsikossa toki on henkilökohtainen enkä itse ole ainuttakaan.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 60 kurkkijaa