Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 23
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#76

Viesti Lasse Candé »

Hyvä viesti ja jos oikein ymmärrän, vastaa melko pitkälle omaa ajattelutapaani. :peukku:
Kuvake
Eizei
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 928
Lauteille: Huhtikuu 2006
Paikkakunta: Jyväskylä

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#77

Viesti Eizei »

Eli mun mielestä se kertoo jotain jos arkitouhu näyttää erilaiselta kuin (näennäinen) tarkoitettu toiminta. Silloin kyseessä on todennäköisesti budo/mudo laji, mikä on hyvä asia, tai sitten jos ei ole niin saattaa myös olla jotain ihan tuuttia. Keskiössä on juurikin se, mitä tämä tarkoitettu toiminta on. Niin kauan kun treeni tapahtuu elinikäisellä aikajänteellä on ihan turha puhua tehokkaasta menemisestä kehään tai katumyllyyn.

Budo/mudo osastolla aikajänne (elämä) ja sen monipuolisuus (siis elämän ja sitä kautta harjoittelun monipuolisuus/yhtenevyys) saavat touhun näyttämään siltä, että se keskittyy liiaksi vääriin asioihin. Monipuolisuudella tarkoitan sitä, että ympärillä olevaa tutkitaan laajalti ajatuksella kaikki liittyy kaikkeen sen iänikuisen perustekniikan hinkkauksen kuoressa. Karkeesti niinkuin sellainen utelias ihminen joka ihmettelee kaikkea vastaan tulevaa avartaen maailmankuvaansa kaikkia kanavia pitkin (ei vain salilla tai lajikontekstissa), vs. Laput silmillä vetävä sälli joka on valinnut sapluunansa ja tällä mennään koska paras näin ja aina. Laput silmillä ei ole tässä tapauksessa negatiivinen asia, vaan oleellinen rajaus tavoitteisiin nähden, optimointi. Vaikka sitten budon kieltäminen nyrkkeilystä koska se budo ei nyt vaan ole tie nyrkkeilymenestykseen. Elämäjänteellä tosin näen silmälaput negatiivisena, jos ei pyri kokonaisvaltaisesti avartamaan näkemyksiään ja dig deeper.

Tämä elämää varten, eikä urheilua tai rbsd varten-asettelu, saa jengin huutelemaan. Jos joku hakee parasta urheilukamppailutaitoa tai realistista itsepuolustustaitoa budolajeista ja pettyy, on se hänen ongelmansa. Toivottavasti hän keskittyisi kokemuksessaan ymmärtämään mihin pettymyksensä perustuu sen sijaan, että alkaa huutelemaan budopuolelle sen typeristä merkityksettömistä metodeista. Ristiriita ei ole lajissa vaan huutelijassa itsessään. Tietysti on opettajia jotka julistavat oman toimintansa parhautta. Notta ninja on parempi köö potkinyrkkeily ja maga koska... Sekin on ongelma. Toisaalta jossain meidän keskenkasvusten erehtyväisten on kasvettava ja virheitä sattuu ja maailma opettaa. Oma touhunsa järki pitäs pystyä perustelemaan fiksusti. Jos taichi mestari haluaa haastaa näillä vuosiluvuilla vaparimiehen vaparimatsiin todistaakseen hommansa toimivuutta, niin hohhoijaa, näyttää olevan opittavaa vielä kokeneemmillakin. Itsetuntemus ja suhteensa alan henkilönä kampitteluskeneen 0/5. Toivottavasti oppi jotain.

Sporttikamppailu ja straighwaytorealism ei ole tätä avaraa elinikäistä huruilua, vaan jonkinlaista optimointia, jossa aikajänne on vain raapaisu siitä mitä se on budossa. Ensimmäisessä ura on on lyhyt ja pitää priorisoida mitä tehdään. Ei ole järkevää tutkiskella sielun syvyyksiä raa'an tekemisen kustannuksella. Toisessa halutaan nopeasti sellainen taito, jolla tulee toimeen itseään puolustettaessa, ammatissa jne. Tämä on paljon nopeampi tie tuloksiin, budoajatus on ihan järjetön. Luonnollinen liike on siellä tai ei ole. Tekniikka ja konseptikeskeisyys oleellisempaa. Toiset osaavat liikkua luonnossa(silva), valtaosa vain teknisessä kuoressa(griffin). Molemmat maailman huipulla, sama kehä, aivan eri tasolla. Mutta syvällinen liikeperiaatteen tutkiminen... Lyhyellä jänteellä ei, elämänjänteisesti taas kyllä. Ikääntyminen ja luopuminen elämässä vievät kohti vääjäämätöntä totuutta. Sopii kuin nenä päähän. Heikkouden kautta. Johon vaik sitten Silva kykeni jo nuorena. Tanssimaan luonnon laeilla. Jumankekka miten? That's a question. Geenit? Osaava kätilö? :P

Ikänsä budoaa vääntänyt on iäkkäänä todennäköisemmin enemmän sujut maailmankaikkeuden kanssa. Keho ei ole romuna, kykenee edelleen tekemään samaa juttua (samoin periaattein) kuin ennenkin. On pystynyt kehittämään yhtä ja samaa tekemisen tapaansa muuttuvassa kehossaan koko elämänsä. Jos jotain yhtä ja samaa hioo 80vuotta, se saattaa olla aika timanttia.

Mun mielestä on hienoa, että lukiessa alan kirjallisuutta valtaosa oman hommansa lajipioneereista Suomessa sanovat arvostavansa eri lajeja ja kunnioittavansa näiden tekijöitä tyylistä riippumatta (budo, sportti, rbsd...) Mun mielestä tässä keskustelussa on paikoin just sitä hiekkalaatikkomeininkiä, että yritetään saada joku tapa tehdä näyttämään huonolta ja epäkäytännölliseltä, kun halutaan ymmärtää että homma tavoittelee samaa asiaa kun joku toinen, kun näin ei ole. Ei minun mielestäni esimerkiksi Karate tähtää mihinkään nopean itsepuolustustaidon saavuttamiseen. Käsittääkseni budossa ei edes ole kysymys tästä.

Mutta tapaus merkkaa. Kaikessa. Meikkis nostaa hattua kaikille. Tällä hiekkalaatikolla, seuraavalla ja sen ulkopuolella. Touhu on mitä se on. Kenellekin. Nautitaan antamisesta.
Antti Junikka
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 23
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#78

Viesti Lasse Candé »

Ja taas hyvää settiä!

Laskisin vielä budon ja mudon lisäksi mukaan ison liudan perinteisiä itämaisia kamppailulajeja. Varmaan muitakin mahtuu. Mutta siis tuo pointti elinikäisestä kehittymisestä on hyvä. Aika usein täällä käsitellään lajeja alistaen niitä joillekin tarkoitukselle jota lajin harjoittelun tulisi palvella, mutta se on varmaankin suurimmassa osassa perinteisiä lajeja yksinkertaistus. Tosiasia on luultavasti melko usein, että kukaan ei koskaan määritellyt lajille x jotakin tiettyä tarkoitusta, johon lajin harjoittelun pitää optimaalisesti vastata. Näissä sitten menee tehokkaasti sekaisin terveys, itsepuolustus, muu taistelu (eikä varmaan mitenkään kovin täsmällisesti määriteltynä aina) ja henkimaailman jutut. Sekä tietenkin ajatukset herrasmiesmäisyyksistä.

KFM joskus mainitsi kuinka joissain kiinalaislajeissa oli erikseen haasteottelijat ja ne harvat joille koko paketti opetettiin. Karateissa oli ennen myös ns kisakoneita. Oman tyylini eurooppalaisista merkkihenkilöistä suurin osa oli tänne muuttaessaan näitä. Lajeista on mahdollista erottaa pieni segmentti ja tehostaa se kovaan kuntoon jotakin kamppailuvisiota (kuten vaikkapa kilpakarate) ajatellen. Ja siis varsinkin ennen kuin se segmentti muuttuu liian kovatasoiseksi urheiluksi. Toisaalta lajeista on mahdollista erottaa myös tällaisia segmenttejä pois ja jättää jäljelle erinäisiä muotoja, ilman juurikaan kamppailua.

Ennen kaikkea elinikäisessä oppimisessa voi vaihdella näitä sisältöjä haluamallaan tavalla ja vaikkapa nuorempana tehdä ottelullisemmin ja vanhempana isommalla terveys- ja analysointipainotuksella.

Avauksessa käsittääkseni pohdittiin että miksi sellaiset, jotka eivät tee tätä kamppailullisempaa ja sparrailevampaa, eivät osaa sparrata. Pitäisin vastausta itsestäänselvänä. Jos siinä taas pohdittiinkin että miksi tällaisia edes on, kysyisin että miksi ei? Kaikkien Eizein lukuisien hyvien pointtien seasta voi poimia tuon että miksi joitain ihmisiä askarruttaa niin paljon kuinka joku muu valitsee harrastaa? Ainakin minä ymmärrän hyvin, että sattuva fyysinen kontakti ja siihen liittyvät henkilödynaamiset seikat eivät ole lähellekään kaikille, vaikka tykkäisikin sinänsä todella miellyttävän tuntuisista motorisista haasteista, niiden tutkimisesta ja vaikkapa lajien kulttuurisesta annista. Lajeistakin tämä kertoo melko vähän, näiden kulttuurifiilistelijöiden löytyessä about kaikista lajeista aina perinteisistä urheilujen kautta moderneihin itsepuolustuslajeihin. Ihan niinkuin lajigenre jotenkin edes olisi tässä merkityksellinen.

Ei tarvinne paljoa kärjistää, jos toteaa tämän ketjun pohdinnan kanssa samanhenkisen kysymyksen olevan että miksi iso osa urheilulajien harrastajista on heidän omien lajiensa ottelumuodoissa sysipasskoja. Mitään järkeväähän tästä pohdinnasta ei tietenkään saa.
halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 660
Lauteille: Elokuu 2009

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#79

Viesti halmehe »

No nyt tuli tekstiä, et piti katsoo taustojakin Eizei. Pitää lukea toi sun Metropolian työsi. Saattaa liipata läheltä Matilda Sorkkilan väitöstä nuorten uupumisesta vapaa-ajan ja koulun välissä. Joo. Kuulun vissiin itse tuohon kaikki vaikuttaa kaikkeen yli lajirajojen treenaajiin. On vain hiekka. Ei laatikkoa. Treenimahdollisuuksien hiekka-aavikko jossa jokainen oivalluksen tuuli muuttaa maiseman toiseksi.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 660
Lauteille: Elokuu 2009

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#80

Viesti halmehe »

Eizei, sivulla 16 on hyvä huomio joka liityy otsikkoonkin. Eli järjestys annetaan ylhäältä kohta. Toki pitää olla muoto, mutta yksilön oman sovittamisen tilan ollessa liian tiukasti määritelty voi olla mahdotonta soveltaa opittua katan ulkopuolella.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 23
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#81

Viesti Lasse Candé »

Mikä tämä Metropolian työ on ja miten otsikon aihe näkyy siinä? Jos saisi hieman pelkkää linkkiä parempaa referointia ja/tai lainauksia tekstistä, jotka koskisivat ketjun aihetta niin olisi aikas bueno! :bow:
Riviharrastaja
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 183
Lauteille: Maaliskuu 2009
Paikkakunta: Helsinki

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#82

Viesti Riviharrastaja »

Hyviä ja syvällisiä vastauksia! Mä en hakenut mitään vastakkainasettelua ei lajien välillä tai budon ja sportin välillä. Ihmettelin, että mitä se meinaa, jos lajin sisällä vaikuttaisi olevan ristiriitaa. Eli jos perusperiaatteet eivät näy lajinomaisessa vapaammassa soveltamisessa.

Yksi selitys voisi olla, että se vapaampi soveltaminen, ottelu/randori tms. ei oikeastaan olekaan lajinomaista. Säännöt ja muut reunaehdot karsivat ja rajoittavat tekemistä siten, että lajin perusperiaatteiden mukainen toiminta ei, no, toimi. Ratkaisu tähän olisi vapaamman soveltamisen sääntöjen muokkaaminen lajinomaisimmiksi.

Toinen selitys voisi olla, että vapaampaa soveltamista harjoitellaan liian vähän kautta linjan.

Kolmas voisi olla, että osaaminen näkyy vasta ylemmillä tasoilla, joka on kapea ja jota vain harva onnistuu näkemään.

Toki kyseessä voisi olla McDojo-laji, jossa ei oikeasti ole päätä eikä häntää.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#83

Viesti Kari Aittomäki »

Niin.. Kuinkas kauan olet treenaillut?
Se optimitekniikan hahmottaminen vapaammasta suorittamisesta vaatii hiukan silmää.
Tiedätkös, sellasia asennon kiristyksen detaljeja ja tekniikan moitteetonta muotoa, ajoitusta ja takaisin otteluasentoon palautumista.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa ääriminimalismiin kuristettu kenjutsu, eli siis japaninmiekan taistelukäyttömetodi.
Ne sessiot ovat hyvin eleettömiä.
Asento, kiristys, etäisyys, hyökkäys, vastahyökkäys. Ja palautuminen.
Hyvin yksinkertaista, ja niin hemmetin monisyistä.

Luonnollisesti siellä tosipaikassa riehuttiin tuonne ja tänne, mutta se joka onnistu säilyttään kamaen ja kimen (asento ja keskittyneisyys, kohdennus) oli parempi katanankäyttelijä ja luultavimmin vei tilanteen.
Tietenkään ilmiö ei ole japanialainen vaan kosee kaikkia mättömetodeja.

Josta päästään siihen ydinasiaan että kamppailutreenin varsinainen keskiö on kamppailu. Tappelu. Joka voi olla ja onkin hyvinkin rähjäistä touhua.
Niin helevetillisen monet hakee treenissään sitä ulkoista muotoa, kokevat treenata lajinsa ulkoiset puitteet kohdalleen.
Kutsun tuota mimiikaksi ja kattaa kaikki harjoittelusysteemit, aina varjotanssista vapaaotteluun.
Toistan. Eli veivataan ulkoista muotoa, ei sisältöä.
Tämä ilmiö koskee myös ja erittäinkin muotilajeja.

Vaikka tässä ketjussa karatea on nostettu tehottomuusesimerkkinä framille.
Siihen ei voi sanoa muuta kuin että vetäkää nenä pois poskien välistä ja katsokaa mikä on ruiskänttyä ja mikä marenkia.

Esimerkki.
Jos kekä tahansa tästä kolmikosta nostettaisiin tuosta valokuvan ottohetkestä kohtaamaan vastaavassa tilanteessa vatkaavat nykyhuiput Suomestamme.. Säännöillä ei ole v'äliä, nuo sällit veteli tarkasti, ripeästi ja kovaa.
Siinä ei tatuoinnit paljo lämmitä kun vaikkapa Naatin ushiro suhahtaa kohti.

Kuva

Tai Nata pistää hyvääsanomaa tai Liisteri tikkaa.
Joka ei tuosta kuvasta näe toteutettuja treeniperiaatteita.. on.. no, ei kovin pitkällä.
mr. man
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 17
Lauteille: Elokuu 2008
Paikkakunta: Helsinki

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#84

Viesti mr. man »

Kari Aittomäki kirjoitti: elo 10, 2018, 02.02 Kadulla pärjääjiä kyllä piisaa, tiettävästi tämän miehen portsarimatseja jengi ryntäs kapakasta oikeen katsomaan, olivat kuin karatenäytöksiä.
Shotokantiikeri Terry O'Neill:
Kuva

Aikamoinen kaveri, mulle tuli vuosia Combatlehtensä ja on hän päässyt opastamaan niin Mel Gibsovia kuin Arskaakin.
Treeninsä on taatusti tehokasta.
Löytyi Youtubesta juttua tuosta Karin mainitsemas Terry O’Neilista. Laitan sen tähän kun en videolle löytänyt parempaakaan paikkaa
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#85

Viesti Jussi Häkkinen »

Aina on muistettava, että harjoittelussakin pitää tietää, mitä harjoitellaan. En usko, että monikaan rutisee siitä, että vaparijätkän voimaharjoittelu näyttää penkkipunnerrukselta eikä solmuunväännöltä.

Monissa perinne lajeissa välitetään periaatteita ja myös perinteisiä pedagogisia tapoja välittää periaatteita. Nämä eivät ole välttämättä nykyisin enää se tehokkain tapaa opettaa niitä periaatteita, mutta ne, toisaalta, ovat suuri osa sitä lajia ja sen perinteen levittämistä.

Perinteisten kamppailulajien kautta voi edelleen oppia kamppailemaan tai puolustamaan itseään ja nuo kuuluvat usein myös lajiperinteen osaksi. Nykyisin, kuitenkin, pedagogiikka on kehittynyt, joten jos ideana ei ole nimenomaan oppia perinteinen järjestelmä perinteisellä tavalla, kannattaa etsiytyä uutta pedagogista osaamista hyödyntäviin lajeihin.

Ulkopuolinen voi toki sitten arvostella perinne lajeja kuinka paljon haluaa ja rutista siitäkin, ettei hänelle kerrota suoraan mitä ja miksi siinä tehdään kun hän heittelee lonkalta kysymyksiään. Sekin kuului perinteeseen - jotkut jutut ovat vain mukana oleville, vaikka ne eivät mitään salaisuuksia tai muiden tuntemattomia juttuja olisikaan.

Perinteets gonna perinne. Ja voihan siihen rinnalle ottaa toisen lajin, jos on kiire johonkin taitoon mutta myös palo perinteeseen.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
P.Laton
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 198
Lauteille: Huhtikuu 2021
Etulaji: Muy thai
Takalajit: Choy Lee Fut
Judo

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#86

Viesti P.Laton »

Moi!

Mielenkiintoinen ketju.

Onko tässä esimerkkejä, missä tuota Karaten jahtaavaa lyöntiä (Oi zuki) on käytetty ihan oikeissa tilanteissa?

Toki näyttää siltä, että ko. tekniikan kritiikki on viiden vuoden takaa, ja aika paljon mielipiteet siitä varmasti kaikilla kehittyneet.

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 23
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#87

Viesti Lasse Candé »

Nuo ovat juuri esimerkkejä asioista, joita se perustekniikka osaltaan opettaa, mutta käyttötekniikka silti näyttää hyvinkin erilaiselta.

Minun mielipiteeni eivät ole tässä asiassa muuttuneet viiden vuoden aikana. :D Tuo video on aivan loistava demo juuri siitä, että käyttötekniikka näyttää erilaiselta kuin miltä se tyypillinen salin päästä päähän sahattava oizuki/junzuki näyttää.

Video on hyvä, kun se näyttää myös erilaisia perus-oizukeja ja sitten myös monipuolista käyttöä. :jepa:
P.Laton
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 198
Lauteille: Huhtikuu 2021
Etulaji: Muy thai
Takalajit: Choy Lee Fut
Judo

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#88

Viesti P.Laton »

No näin ajattelinkin, mutta mietin, että onko joku standardi mitä en itse tiedä, että _kuinka paljon_ sen tekniikan pitää näyttää treenattuna samalta kuin käytettäessä. Oli vaikea nähdä siis, miksi ihmeessä tuon tapaista lyöntiä ei voisi käyttää ja varsinkin, kun väite oli että sitä ei voi käytää kategorisesti _missään_.

Kyllähän jokainen tekniikka näyttää tehtynä aika paljon erilaiselta tehtynä pistareihin kuin sitten kehässä. Jopa lajien huipuilla.

Jos tuota treenaa paljon ja oppii tasapainon, ajoituksen jne. niin sehän on kohtuullisen yllättävä ja nopea tapa kuroa etäisyys kiinni. Voisin jopa koittaa töötätä kamua nokkaan, kun taas mennään nujuamaan joku päivä.


Aika rajustikin epäortodoksinen tapa iskeä(millä tahansa) toimii, kunhan viitekehys on oikea.

Olen tässä, kun mma:n kehitys on tuonut peliin päteviä tyyppejä vähän joka puolelta lajikentttää, miettinyt, että taitaa avoin mieli ja kyky katsoa boksin ulkopuolelta erottaa "hyvät" "huipuista".
tapsaattori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2462
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#89

Viesti tapsaattori »

No onko tuo Backyard brawlissa tehty lyönti kuitenkaan kovin erilainen kuin Japanese karaten oi tsuki? Minulle se näyttää että kumpikin lähtee aika matalasta asennosta ja tehdään pitkän askelluksen kanssa. Backyard Brawl mies näyttää jäävän vielä tasapainoon eli eikö tuo ollut aika hyvä suoritus?
P.Laton
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 198
Lauteille: Huhtikuu 2021
Etulaji: Muy thai
Takalajit: Choy Lee Fut
Judo

Kertooko jotain, jos vapaa soveltaminen/ottelu näyttää kovin erilaiselta kuin harjoiteltu toiminta?

#90

Viesti P.Laton »

Mielestäni ei. Muutenkin videolla oli (toki, en siis tiedä, mikä Oi tsukin oikeaoppinen suoritus on) muutenkin monta hyvää esimerkkiä ko. tekniikan käytöstä.

Tuskin siis kysyit minulta, mutta näin asian suhteen maallikkona video demonstroi hyvin, että kyseessä ei ole mikään "lyöntiä millä ei tee mitään missään".

Lainaus ei nyt ehkä ollut suora lainaus siitä, miten @andy asian ilmaisia, mutta se taisi olla hänen näkemyksensä(?)

Mutta, kuten sanoin, toki Andyn kommentti on vanha ja ehkä hänkin on muuttanut näkemyksensä tästä.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 46 kurkkijaa