Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Parisuhteet ja säädöt lajiyhteisöissä - uhka vai mahdollisuus?

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä kamppailulajeissa?

#1

Viesti Lasse Candé »

Menee jo vähän aiheesta ohi, mutta jos lajiparin eron kohdalla jompi kumpi jättää seuran, niin: MÖÖI MÖÖI!

Yleensä toinen on kiinnostuneempi lajista kuin toinen. Ei ole mitenkään sanottua, etteikö se pois lähtevä olisi usein nimenomaan pysynyt lajissa sen parisuhteen takia, kun muussa tapauksessa olisi jättänyt porukan jo aiemmassa vaiheessa. Arvaan muuten usein näin olevankin.

Olen silti nähnyt poistumisia ja pysymisiä ilman parisuhdekuvioita ja niiden kanssa. Kausaalisuhteita arvailen näissä vain sen verran että oletan parisuhteiden keskimäärin juurikin pidentävän harrastusaikoja.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Parisuhteet ja säädöt lajiyhteisöissä - uhka vai mahdollisuus?

#2

Viesti Lasse Candé »

Oli mielenkiintoinen juonne seksuaalisen häirinnän ketjussa, niin avataanpas omaksi ketjukseen:
injunjack kirjoitti: heinä 25, 2018, 18.34 Aika useinhan seuroissa on periaatteena, ettei kuormasta syödä.
Lasse Candé kirjoitti: heinä 25, 2018, 20.30 Tällaiset periaatteet ovat kyllä melko erikoisia seuratasolla, enkä ollutkaan tuollaisesta aiemmin kuullut.

Onko siis kyse siitä, että seuroissa on tuollaisia sääntöjä vai ikäänkuin paheksumisrangaistuksen kulttuuri?

Aikuisten tapauksessa en kyllä ymmärrä. Itselläni oli omakohtaisia tällaisia ajatelmia, mutta muut ovat pariutuneet ja yksi frendi lähti esimerkiksi tällaisesta naimisiin ja nyt on lapsia. En oikein näe järkeä tällaisen kieltämisessä että onkohan vähän ylivarovaisuutta?
Ôari kirjoitti: heinä 26, 2018, 08.07
injunjack kirjoitti: heinä 25, 2018, 18.34 Aika useinhan seuroissa on periaatteena, ettei kuormasta syödä.
Tässä reilun kolme vuosikymmenen aikana on nähty pariutumisia jonkin verran tuolla tatamin ympärillä, so far vain yksi jäljellä siten että kumpikin yhä treenaa ja parisuhde on vahvoilla.

Tuosta kuormasta syömisen periaatteesta muistan jonkun.... taisi olla aikidoseuran säännöissä olleen ihan maininnankin.

Ja toisaalta taas olen kuullut kuinka jollakulla kovemman kuuluisuuden omaavalla opettajalla voi olla "salimorsian" vähän joka paikkakunnalla :eviL

Mikäs siinä kai aikuisten kesken (muistelematta sitä raakeaa oululaista take-tapausta), mutta tuommoisessa voi alkaa ulkopuolisetkin katsomaan valta-aseman väärinkäyttöä, ja semmoisella nyt ei ole oikein hyvät seuraukset loppupeleissä :(
Mika kirjoitti: heinä 26, 2018, 09.08 Tuo on monimutkainen aihe. Miekin tuo "kuormasta syömisen" hyväksymättömyys on tuttua ihan yleisestikin, mutta mitenkään ehdotonta se ei taida kovin usein olla.

Valta-aseman väärinkäyttäminen on tietenkin vakava asia. Se on huomioitu lakipykälissäkin. Vaikka muuten Suomessa suojaikäraja on 16 vuotta, auktoriteettiasema nostaa sen 18 vuoteen. Rikoslaissa kansankielinen suojaikäraja kai tunnetaan rajoitussäännöksenä.

Kamppailulajit on niin oma maailmansa muiden harrastusten joukossa, että suurin osa pidempään harrastaneista harrastaa muuten kuin ohimennen eli höntsäten. Tätä lukevat tietävät mitä tarkoitan. Tietenkin mikä tahansa vakavasti otettava harrastus rinnastuu samaan. Kun kaksi ihmistä uppoutuu kamppailuharrastukseensa, on se harrastus luultavasti aika isokin osa heidän elämäänsä. Koska parisuhteissa tärkeiden asioiden kohtaaminen on merkittävä yhdistävä tekijä, on helppo ymmärtää miksi kamppailulajeissa voi syntyä parisuhteita ihan jo sen harrastuksen vuoksi. Tietenkin parisuhteissa on lukematon määrä muuttujia, mutta esimerkiksi kerran viikossa ryhmäjumpassa käyminen ei ihan samalla syvyydellä vastaa pitkäaikaista kamppailulajiharrastusta. Toki liikunnalliset ihmiset viehättyvät muista liikunnallisista ihmisistä. Luulisin näin.

Ongelmaksi noissa seuran jäsenten sisäisissä suhteissa voi nousta erotilanne. Jos ero ei ole sopuisa, se voi vaikuttaa jommankumman osapuolen harrastukseen kielteisesti, ja lisäksi se voi aiheuttaa jännitteitä muissa seuran jäsenissä. Tästä syystä työpaikkaromansseilla on samat vaaransa.
injunjack kirjoitti: heinä 26, 2018, 19.33
Mika kirjoitti: heinä 26, 2018, 09.08 Tuo on monimutkainen aihe. Miekin tuo "kuormasta syömisen" hyväksymättömyys on tuttua ihan yleisestikin, mutta mitenkään ehdotonta se ei taida kovin usein olla.

Ongelmaksi noissa seuran jäsenten sisäisissä suhteissa voi nousta erotilanne. Jos ero ei ole sopuisa, se voi vaikuttaa jommankumman osapuolen harrastukseen kielteisesti, ja lisäksi se voi aiheuttaa jännitteitä muissa seuran jäsenissä. Tästä syystä työpaikkaromansseilla on samat vaaransa.

Juuri näin. Ei siis mikään kirjoitettu sääntö, van ihan siihen kuuluisaan maalaisjärkeen perustuvaa toimintaa.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä kamppailulajeissa?

#3

Viesti Kari Aittomäki »

Kuormasta syöminen on juu ikäänkuin nogo, mutta..

Kuva

Sitä tapahtuu.
Aika moni lajivaikuttaja on tosiaan löytänyt puolison treeneistä..
Ja toduuden nimessä myös niitä vararenkaita.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Parisuhteet ja säädöt lajiyhteisöissä - uhka vai mahdollisuus?

#4

Viesti Kari Aittomäki »

Tämän otsikon alle kuulunee myös se ketä-oot-pannu tarinointi.

Ja ei mitenkään yllättävästi on nähdäkseni yleisempää tyttöjen toimintana kuin. Joka on syynä aikasmonen eturivin sällin pidättyväisyyteen treeniyhteisöissä.
Kuvake
AriJ
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 12708
Lauteille: Tammikuu 2005

Parisuhteet ja säädöt lajiyhteisöissä - uhka vai mahdollisuus?

#5

Viesti AriJ »

Juuh, molemmin päin on tullut nähtyä, ja jopa todella rumaan päätökseen päättynyttä kilpapokailua :(

Sitähän voi myös niin käännellä, sivullisten suunnalta jotka tämän suhteen kehityksen ja mahdollisen raadollisen lopunkin treeneissä näkevät, että "eikö vetäjät huomanneet ja tehneet asialle jotain"? Voinevat perustella että vetäjät vastaavat treeneistä... siis koko tapahumasta, ei vain siitä että ollaan oikein rivissä jakutsukia vetelemässä :)

Niin kauan kuin siinä on ruusuista onnea ja ah niin ihquu yhdessäoloa, niin korkeintaa kateellista vilkuilua ulkopuolisilta :D mutta kun välejä aletaankin selvitellä siellä treeniyhteisössä... Tässä tietty voidaan kuitenkin kai todeta että "aikuiset ihmiset" ja vastannevat omasta toiminnastaan, tosin tietty saattaa olla treeneissä niitä alaikäisiä (ei siis kohteina vaan tuona näkijäkokijapuolena), ja teinitkin keskenään viihtyvät ja romantiikkaan tutustuvat siellä jos tuollakin missä mahdollisuutta on tarjolla.

Ja voihan olla että pariskunta on ollut pariskunta jo aloittaessaan. Siinäkin omia kierteitä tarjolla, kuten jo Karikin kuvaili :(

Eihän ne parisuhdeasiat koskaan vain helppoja ole. Mutta ymmärrän kyllä näillä vuosilla tuon esimerkkini aikidoseuran kirjallisesta ohjeesta (mulla saattaa se jopa olla jossain tuolla arkistossa vielä), eihän ne parisuhdeselvittelyt sinne salille kuulu, ei siinä ihqussa pinkissä hurmevaiheessa, eikä siinä synkän mustassa loppusuoran päässäkään.

Jos tuo on sukupuolten välinen meno ja meininki on "maalaisjärkeä", mutta kellä mimmoinenkin sellainen, niin onko siitä miten puhetta kuitenkin treeniyhteisöissä (ala tuo aikidoporukan alleviivaus ihan kirjallisesti, tmv.)?

Itse en muista asiasta ainakaan hirveästi koskaan jutelleeni, jotain kuitenkin joskus aikoinaan.....
______________________
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Parisuhteet ja säädöt lajiyhteisöissä - uhka vai mahdollisuus?

#6

Viesti Lasse Candé »

Eipä tuosta voi kiistää juuri mitään noilla perusteluilla vaan päädytään siihen, että tämä taitaa olla mielipidekysymys.

Ja sitten olen eri linjoilla.

Eihän tätä pidä pohtia pelkästään uhkien kannalta vaan myös mahdollisuuksien. Itse en oikein näe, miten se edistää asioita, että suljetaan osa ihmisyyttä pois. Toisekseen mistäs hemmetistä motivoitunut treenaaja löytää kumppaninsa, jos ei baarit maistu ja on vieläpä samanlaiset omat säännöt työyhteisöihinkin? Kolmannekseen, seura voi ottaa tällin monella eri tavalla. Tässä nyt ne oleelliset ovat että lopulta melko harvoin saattaa tulla parisuhteiluista aiheutuvaa pienimuotoista säätöä sellaisilla henkilöillä, jotka luultavasti muutenkin sitten ovat taipuvaisia huonon hengen luomiseen sekä toisaalta se, että jos tällaisille on kielteinen ilmapiiri, se ilmapiiri näkynee sitten vähän muussakin.

Itse en ole nähnyt yhtäkään rumaa keissiä ja kahdessa rumimmista (toista en ole nähnyt kovinkaan läheltä ja toisenkin hitusen etäältä) molemmissa nainen luopui harrastuksestaan korkeammalla arvolla kuin 1 dan. Pitäisin hyvin mahdollisena että siihen saakka päätyminen on molemmissa tapauksissa, mutta vähintään toisessa, johtunut juuri parisuhteesta ja molemmissa näkisin että uudet parisuhteet veivät pois. En siis usko parisuhteen mihinkään haitallisuuteen ja niin kauan kuin sitä kesti, tuki kaikkea yhteisöllisyyttä, että oli nämä mukavat ja asiaan keskittyvät parit mukana meiningeissä.

Pareja tiedän taas useita ja mieleeni tulee yksi tapaus josta olen lähes varma, että seuratoiminnasta suhteeseen päätyneen parin molemmat osapuolet takovat kakea paljon intensiivisemmin, kun ovat löytäneet sielunkumppanin joka tekee näin ja tätä kautta saavat aikaa hommalle. Yksi hyvä opettajakin sanoi, että on sen verran kova karatefanaatikko, että hänen oli pakko löytää samanlainen jotta homma voisi toimia ja sitten ovatkin molemmat läpikäyneet melko kattavan lajikoulutuksen yhdessä.

Siitä olen Ôarin kanssa samaa mieltä, että eivät ne parisuhdeSELVITTELYT kuulu salille. Mielestäni niitä ei kuitenkaan tule kitkeä parisuhteiden kieltämisen tai paheksumisen kautta, vaan pitää ihan puuttua toiminnassa näkyviin ongelmiin, kuten yleisestikin tulee tehdä. Kyllä vetäjä voi jutella tällaisista asioista, käyttää pelisilmää söpöilyjen kitkemiseen, erotella pareja ja käydä keskusteluja. Vetäjän tehtävä ei ole olla mikään parisuhdeterapeutti, mutta eipä vetäjän tehtävä ole olla juuri mikään muukaan terapeutti, vaan tällaiset roolit lankeavat pelkästään treenien johtamisen kautta ja niissä on suhteellisen helppoa myös rajoittua vain tähän aspektiin.



Sen verran täytyy silti sanoa, että jos toimintaan kuuluu esim vetäjäkoulutuksia, näissä tätä aspektia tulee sivuta. Ja kaikissa vähintään kahden vetäjän seuroissa on vähintään vetäjien välistä keskustelua, jolloin tällaista aihetta kannattaa pyöritellä.

Sanottakoon vielä sellainen juttu, että oma seurani on opiskelijaseura, missä on sukupuolijakauma erittäin tasainen. Tämä muuttaa asetelmaa esim suhteessa jakaumaan jossa vain joka kymmenes on nainen. Tämä pointti on todella tärkeä. Toisekseen kun seura on Helsingissä ja opiskelijoita tulee monilta eri paikkakunnilta, seurassa korostuu yhteisöllisyys normaalia enemmän, sillä aloittajilla on hyvin usein huonot verkostot Helsingissä ja seurasta tuleekin sitten todella tärkeä yhteisö, kuten esim itselleni kävi, samalla kun ainejärjestöjen snapsilaulut alkoivat tuntumaan vähän typerältä ajanvietteeltä ja kakeseurassa taas maailman paras jengi. Parisuhteilujen paheksuminen ei olisi tuollaisessa seurassa mitenkään perusteltua ja "kaveriseurassani" on melko vastaava tilanne. Aktiivisimmat leirireissailijat ja kovimmat karatekat heiltä ovat suureksi osaksi pareina reissailevia, joskin ydinreissailuporukassa on muitakin. Ja mahdollisista eroista on selvitty hienosti.

Kyllä aikuisilta voi ja pitää edellyttää asiallista toimintaa, ilman että tarvitsee varmuuden vuoksi kieltää tai paheksua suhteita.

Ja kuten sanottu, itselläni oli periaatteita aiemmin, kun olin vielä vastuuasemassa, mutta myöhemmin olen kyllä syönyt kuormasta jossakin sen merkityksessä, kun on voinut ajatella että ei ole niin paljoa oma kuorma. :D Yksi näistä johti 2,5 vuoden parisuhteeseen. Pointti kuitenkin, että on hyvä miettiä omalta osaltaan näitä. Myös ihan aloittajana, varsinkin jos sattuu olemaan vetävämpää sorttia. Tällainen oman elämänsä suunnittelu olisi vähän niinkuin aikuisuutta, kun taas muiden varjelu kielloilla tai ilmapiirin luomisilla muistuttaa omaa työtäni lasten kasvattajana. Vitsinä voisin heittää, etten siinäkään roolissa ole kylläkään kieltänyt parisuhteiluja ja lapsetkin ovat selvinneet mahdollisista ongelmistaan aina lopulta. :D
Kuvake
JariMarjamaa
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1516
Lauteille: Helmikuu 2014
Paikkakunta: Tupos
Etulaji: Kuntosali, Personal Training
Takalajit: Potkunyrkkeily, Hokutoryu jujutsu, Vapaaottelu, Shotokan Karate, JKD/KungFu/Escrima, Krav Maga, Shoot fighting, Aikido, Judo
Yhteystiedot:

Parisuhteet ja säädöt lajiyhteisöissä - uhka vai mahdollisuus?

#7

Viesti JariMarjamaa »

Kolme pisimpään kestänyttä suhdetta mulla on tullut kamppailusalista.
Jutsutsusta pisin, sitten Krav Magasta ja viimeisin todellinen suhde potkunyrkkeilystä.

Kuntosalilla ei vielä ole tapahtunut mitään. Ehkä keskityn liika treeniin :D

Onhan se selvää, että jos sulla on sama mielenkiinnon kohde, niin se tukee parisuhdetta?
Ainakin yks eukko välissä sano, että treenaa vähemmän ja ole enemmän mun lapsen kanssa.
Joten sanoi moro. Menen treenisalille.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Parisuhteet ja säädöt lajiyhteisöissä - uhka vai mahdollisuus?

#8

Viesti Kari Aittomäki »

Hyviä pointteja.
Etenkin tuo että helsinkiläisillä (yms) junantuomilla se treenailun vertaisryhmä muodostuu nopeasti ykkösryhmäksi, johon.. ei nyt ripustauduta mutta leimaudutaan.
Eikä voi ohittaa tuota että hyvä seurahyrinä mahdollistaa ystävystymiset monella tasolla, johon tottakai syntyy jännitteitä.
Olen monenmonta kertaa joutunut kertomaan pikkuisen myrttyilevälle treenikaverille että olen daaminsa kanssa vain ja pelkästään kaveria, kiltti ja ystävällinen ja luotettava. Olen olen.
Ja niin on moni muukin, airakti komiana miehenä oli oikein tamminen esimerkki korrektiudesta. Enimmäkseen.
Ytimenähän on se että tervepäinen kamppailutreenaaja kohtelee kollegan tyttöä äärimmäisen kohteliaasti, huomaavaisesti ja sopivan ihailevasti.
Jonka johdosta nää mimmit on sitämieltä että ompas kivoja setiä, silmät loistaa ja selänkaari elää. Joka taas tuppaa viiksettään arkisempaa poigaystävää.
Sellasta se on.

Hiukan tarttuisin sivujuonteeseen tossa Lassen tuskallisen monipuolisessa viestissä.. Olen lievästi erimieltä vetäjien terapiaroolista.
Kun on niin selkeästi ja läheltä nähty se miehenmallin etsiminen ja neuvojen hamuaminen, eikä pelkästään mukilointitoimissa.
Joka seuratoiminnassa on oikeastaan vaan se kivijalka rakennuksessa jossa on monenmonta riippuvaa puutarhaa.

Jossa yksi on nuorten tyttöjen seksuaalisen identiteetin kasvaminen, kehittyminen ja koeponnistaminen.
Ilmiö ei liene outo kenellekään vetäjä/auktoriteetti-asemaan asti ehtineille, itsevarma ja suorituskykyinen ja parhaimmillaan vielä ystävällinen ja monipuolisen positiivista palautetta jakeleva aikamies, jota neidon ikäiset sällit kuuntelee ja matkii..
Se status muodostuu nopeasti keimailutreenin kohteeksi.

Aikamiehen tulee tosiaan tuntea vastuunsa käytöksestään, en voi edes (sisarketjuun viitaten) kuvitella mielenrakennetta sen sensein, joka tätä ilmiötä hyväkseen käyttään kykee.
Voi kuinkahan montasataa kertaa minäkin olen sanonut pikkumekkoilevalle nuorennuorelle treenikaveritytölle jotain mukavanpositiivista ulkonäöstään ja siitä että kyllä nyt poijjat repii ihokkaansa silkasta innosta ku tollasen näkee.
Itseasiassa sälleille myös, kun se epävarmuus ja toimintalinjan päättäminen hakee kovin vielä linjaansa.

Kuuluu asiaan, minusta.
Aikuiset treenikaverit hoitaa toki molemminpuoleisen saalistamisensa itte, mutta monesti olen kyllä "esitellyt" parit toisilleen.
Kun se puhkiminen on ollu niin nuiveloa.
Ei ymmärrä pukki venäjää..

Minä en näkisi että nämä sosiaaliset hieronnat kuuluisivat varsinaisesti seuratoiminnan sanoilla todeksituotuun toimintamalliin, ovatpa vaan ihan normaalia inhimillistä kitkaa.

Mukava keskustelu.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 54 kurkkijaa