Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#31

Viesti Lasse Candé »

Koska itse mainitsin ajan säästämisen ja tarkensin konseptia vielä siihen, että se tulee tulkita laajimmassa mahdollisessa merkityksessä (tavoitteet kun voivat vaihdella esim syvällisen ja pinnallisen välillä), halmeheen viesti menee tästä ohi.

Siis jos on arvoa antaa omaksua asioita rauhassa, juuri se on ajan tehokasta käyttöä sitten.



Tässä nyt vähän ylitulkitaan väärin tehokkuuden ja pinnallisuuden tarkoittavan samoja asioita. Ja valitettavasti tämän sanominen ei helpolla korjaa asioita, jos ajatukset menevät jo valmiiksi raiteilla missä "tehokkuus" samaistetaan pinnallisiin konsepteihin.

Tässä on nyt keskustelullinen haaste ja toivottavasti jengi kuittailee että näkee tämän. Itse kulkenut fudiksessa pitkän tien pomputteluine kaikkineen ja nähnyt kuinka monet painavat ohi silkalla fysiikalla ja ytimekkyydellä melko passkalla tekemisellä. Kun sain itse nämä aspektit kuntoon olin omalla tasollani minne tahansa sijoitettava varma ja kova pelaaja. Perustyö on tärkeää. Aikaa olisi voinut säästää, mutta sitä olisi toisaalta voinut tuhlatakin, esim siihen ettei treenaa fudista.

Alkuperäinen konteksti oli jossain määrin siinä, että treeneissä voi luennoida ja tällöin ei treenata. Toisaalta luennoiminen voi sopivassa kohtaa napsauttaa oppimisen auki. Tämä vaatii aikuisuutta. Ei ole valmista reseptiä, vaan ajan säästö tarkoittaa eri tapauksissa eri asioita. Eikä viittaa pinnalliseen, ellei sitten jostain syystä juuri pinnallinen ja kova ole se oikea tapa.

Ajansäästön konsepti on laaja ja pysyn mielipiteessäni, että se on ainoa. Pitää säästää aikaa suhteessa tavoitteeseen. Se on opetuksen ainoa pointti.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#32

Viesti Kari Aittomäki »

Merkitysoppi voi olla vänkää, mutta pitäisin parempana jos aihe sidottaisiin kamppailujuttujen opetteluun tai sitten vaikka siihen opettamiseen.
Didaktiikka on varmasti vänkää sekin.

Mun mielestä hyvä nyrkkisääntö on se että puhuminen vie treeniaikaa. Info pitää olla senverran rok että se toimii niinku vanhanaikanen junanvessa, kertapolkasu ja mäskit on kiskoilla.
Seminaaritilanne on eriasia toki.

Toki tuo mainittu kikkailu ja pelaaminen puolustaa paikkaansa, motorisia malleja tulisikin koko ajan haastaa ja koeponnistaa.
Se vaan ei saisi mielestäni (myöskään) ohittaa sitä pihviä, perusosaamisen hakkaamista.
Lisukkeet kun on vain lisukkeita.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#33

Viesti Lasse Candé »

Samoilla linjoilla.

Samassa, kun puhutaan kikkailuista, niin mikäli siinä oli viittaus äskeiseni fudishommeleihin, vastaava pätee kakeiluissa. Lasten pitää leikkiä. Ja sitten tehdään muuta aikuisena. Jos lapsen liikuntaharrastus tapahtuu kaken ääressä, on aivan jumalaton rikkaus että triksailevat hyppypotkuilla. Sieltä sitä oman kehonliikuttelun meinikiä haetaan, kokeillaan rajoja haasteilla ja treenataan todellakin sitä miten paketti toimii. Ja hyvä jos lapsi saa hakea sitä jostain.

Jos käykin niin, että kampittelu aloitetaan myöhemmin, otan ilomielin itse oppilaaksi balettitanssijoita, voimistelijoita, minkä tahansa tekijöitä ja vaikka muusikoita. Toki myös jostain elämän koulusta kokeneita jotka haluavat oppia. No, rehellisesti, kenet tahansa joka haluaa oppia, mutta lähtökohdat vaihtelevat.

Kari ehkä näytti käyttävän sanaa "didaktiikka" kirosanana. (?) Jos näin, niin tahdon huomauttaa, että se mitä olet kuvaillut tilanteisiin viemisestä on juuri didaktiikkaa. Opettajuutta. Didaktiikka on sitä kun tehdään paras opetusratkaisu tavoitteisiin nähden. Jos oli tarkoitus käyttää kirosanaa, pitää keksiä parempi. Jos taas ei, niin pahoittelut että ylitulkitsin.



Enemmän aiheesta, kävin yksärikeskustelua erään potkulaisen kanssa tästä ja hänen pointtinsa olivat enemmän Kahvila-tasoa (vaikka osaisi varmaan laittaa hyvää inputtia tännekin), mutta siinä tuli esiin tärkeä pointti. Minä, ja käsittääkseni tiede, moittii kahta eri aspektia aiheessa, mutta kolmannen kautta löytyy validia tavaraa. Ja siis olen yrittänyt olla näistä tarkka, mutta ehkä en ole onnistunut.

(Huom, en ole itse lukenut artikkelin artikkelia aiheesta, vaan referoin viisaampien settiä. Että sillä varauksella.)



Ensinnäkin, kritiikkini suurin kärki menee siihen suuntaan, että on ehdotettu että on ns auditiivisia, visuaalisia ja kinesteettisiä oppijoita. Ennen kaikkea tämä on todettu täydeksi passkaksi ja jos se nähdään opetusopillisena löhtökohtana, jopa haitalliseksi oppimisen kannalta. Mutumpana esimerkkinä voi mainita riskin siihen, että oppilas määrittelee itsensä johonkin kategoriaan, saa helpotusta ja samalla tekosyyn.

Toisekseen, oppimisessa nämä tavat menevät päällekäin, kuten muurahaiset jotka tulevat päällekäin, ja itsensä opetuksen tapoja ei voi mielekkäästi erotella. Tähän samaan pointtiin tulee ajatustavan hienous, mitä sivuan seuraavassa paremmin.

Sitten tämä kolmas pointti, eli tuon mallin hyve.
Nykyään käytännössä kaikki sanovat että muistijälkiä pitää luoda mahdollisimman monella tavalla ja monipuolisuus on rokkenrol. Jos otetaan esimerkiksi että lapsen pitää oppia mikä on persikka, niin sanoo, kirjoittaa, antaa kuvan, pakottaa sanomaan, näkemään persikan ja näkemään laatikon persikoita, näkemään mistä päin kauppaa ne löytyvät, haistamaan, tuntemaan käsissä, maistamaan jne. Ja sitten voi vielä rikastuttaa kertomalla missä ne kasvavat luonnollisesti tai miten niitä kasvatetaan, mikä niiden historiallinen kehitys on jne jne. Mitä enemmän tätä rikastuttaa, sitä paremmin se tyyppi tietää mikä persikka on. Ja esimerkki ei ole silleen mitenkään huono, että duunariluokasta tulleena, lama-ajalla kasvaneena, en minä hemmetti erota moniakaan vihanneksia ja hedelmiä toisistaan, vaikka menneen varastoduunini kautta niitä on mennyt käsieni kautta enemmän kuin moni on edes nähnyt. Tästä pääsee aiheeseen takaisin sitä kautta että vuoden verran hedelmä-vihannes-jaksoni jälkeen muistin vielä mikä on mikä, mutta nyt tarvitsen taas omakohtaista kokemusta. Se varastoaika ei edes antanut paljoakaan, vaikka volyymit olivat suuria.

Mutta vielä ajatustavan hyveestä, kerroin jo edellä kuinka esim oma opettajani laukoi vain jokaista tapaa enemmän ja enemmän ja hoiti passiiviset ärsykkeet järkevästi silloin kun jengi hengähtää eikä anna liikaa lepäillä. Täydellistä ajoitusta.



Toistan tässä hieman itseäni, mutta siis otsikon kolmijako on oikeastaan hemmetin hyvä, koska se yleisesti ottaen monipuolistaa opetusta. Mutta minun on pakko sanoa että se kusee oppijoiden kolmijaon ja opetuksen tavan (väärin oletetun) eroteltavuuden kautta.

Mutta näköä, tuntoa ja kuuloa opetuksessa??
Hell yeah!!
Kuvake
AriJ
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 12708
Lauteille: Tammikuu 2005

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#34

Viesti AriJ »

Lasse Candé kirjoitti: heinä 21, 2018, 03.48
Nykyään käytännössä kaikki sanovat että muistijälkiä pitää luoda mahdollisimman monella tavalla ja monipuolisuus on rokkenrol.
Eri lajeissa ehkä eri malleilla - saa laittaa näitä malleja verrokiksi - mutta meillä (BBT ja sen sisältämät koulukuntakokonaisuudet) homma on hyvinkin noin; sen sijaan että jokainen muoto opettaisi jotain ihan uutta erilaista jippoa, nin muutamaa ydinmallia tutkitutetaan hyvin monesta eri kulmasta, erilaisiin hyökkäyksiin, liitettynä toisiinsa....

Ja jos katsotaan askel laajemmaksi, koulukuntien sisäisten opetustasojen kautta, niin edetessä tasolta toiselle otetaan mukaan niitä edellisten hommia, ja taas näitä niputetaan avittavasti yhteen, muistijälkiä juurikin kiinnitellen, jotta opitaan "ottamaan se mitä tarjotaan" eikä yritetä runtata itse ennakkoon päätettyä mahdollisesti vaikeampaa juttua tilanteeseen.
Lasse Candé kirjoitti: heinä 21, 2018, 03.48 Toistan tässä hieman itseäni, mutta siis otsikon kolmijako on oikeastaan hemmetin hyvä, koska se yleisesti ottaen monipuolistaa opetusta. Mutta minun on pakko sanoa että se kusee oppijoiden kolmijaon ja opetuksen tavan (väärin oletetun) eroteltavuuden kautta.

Mutta näköä, tuntoa ja kuuloa opetuksessa??
Hell yeah!!
Kukin oppii parhaiten miten oppii, yksi yhdellä, toinen toisella. Sama pätenee opettajiin, tämä opettaa parhaiten näin, tuo taas tuolla viisiin. Pitää vaan löytää se oikea kombinaatio jotta homma toimii.
______________________
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 61 kurkkijaa