Kisajännitys

[Kari Aittomäki]

Jaha.. kisajännitys on siis jauhettu aiheena loppuun?

Mun maailmassani kisajännityksellä on myös välineellinen roolinsa ja etenkin se. Yksi minuutti framilla vastaa neljää sekuntia oikeaa tilannetta ja sataa tuntia salilla, eli on erinomainen tapa paineistaa ja koeponnistaa hankittua suorituskykyä.
Viitaten siihen pelonkäsittelyyn ja boostaamiseen myös treenitilanteessa, kokenut matsaaja kykenee siirtymään fyysiseen toimintaan erittäin lyhyessä ajassa, etenkin kun vertailukohtana on kokematon koikkelehtija.

Pelko itsessään on laaja kysymys ja voi iskeä lamauttavan kyntensä kokeneeseenkin.
Silloin kun liivijengit haki täysjäsenyyksiä oli huhua että jonku turvaveikon murha oli ehtona, jopa nimiä mainittiin mutta mainittiin myös että kekä vaan saattais päätyä vääräänaikaan vääräänpaikkaan.
Ja kas, oltiin Mikonkadulla ovella kahdestaan erään kovamaineisen treeniveikon kanssa kun paariin hoipparoi toistakymmentä rölliä.
Tämä mun duunikaveri.. se jääty täysin. Totaalisesti, edes normaalit asiakaskontaktit ei sujunu.
Ihan ymmärrettävää, mutta olin kyllä yllättynyt. Ja niin oli kaveri itsekin.
No, mitään ei tapahtunut ja ainoa tilanteentapanen oli joku urpo joka meni soittaan päätä. Kannoin ulos.
Olin kyllä valmiina, koko ajan.

Olen pannut merkille että jotkut ripustautuvat pelontunteeseen, jotkut surffaavat tunteella ja jotkut ei vaan pelkää, ollenkaan.
Tässä asiassa kilpaskabaaminen on hyvä väline paineensiedossa ja -suuntaamisessa.

tycker jag.