Itsevarmuus ja kamppailukyky

[Jasse]

Itsevarmuus, suggestio, usko itseensä ja kykyihinsä - niistä on ehkä puhuttu aiemminkin ja tässä ketsussa niistä voidaan keskustella lisää. Mielellään jotenkin kamppailuun liittyen.

Lueskelin tässä vanhoja ( maailmansotien aikaisia) lähitaistelumanuaaleja. Tykkäsin erityisesti tästä 1918 Amerikkalaisille sotilaille suunnatusta manuaalista.



Tekniikat ovat onniteltavan suoraviivaisia. Mutta itse aiheeseen liittyen alkutekstit ovat huomionarvoisia. Siinä Annetaan ymmärtää että amerikkalaiset ovat ylivertaisia atleetteija ja taistelijoita ja että vihollinen ( Saksalaiset) ovat kömpelöitä - varsinkin nopean lähitaistelukoulutuksen saaneelle amerikkalaiselle helposti voitettavissa olevia tunareita.

Tässä pari merkillepantavaa kohtaa lähitaistelukoulutuksen tavoitteista:

To demonstrate to the solder his powers of defence and destruction.
To instill confidence and self-reliance in attacking the enemy in bayonet and hand-to-hand encounter.

Eli tavoite on nostattaa uskoa ja itsevarmuutta ei niinkään kehittää fyysistä taitoa ja kykyä.
Tämä on varmasti järkevää. Itse ainakin uskon että tosielämän vakavissa väkivaltatilanteissa usko ja taistelutahto (+ voima ja kunto) ovat ensisijaisessa roolissa voiton saavuttamiseksi. Uskoa ja tahtoa on myös nopeampi pumpata kuin todellista taistelutekniikkaa ja kokemusta.

Tuli myös mieleen se Mjölnirin linkittämä käyrä jossa esitettiin itsevarmuuden laskua ja nousua taitojen ja kokemuksen karttuessa. Turha lähteä itsevarmuutta laskemaan liiallisella ja liian realisteisella treenillä jos sitä ei ole aikaa nostaa takaisin jatkuvalla treenillä.

Monissa vanhoissa manuaaleissa myös liioitellaan iskujen ja otteiden tuhovoimaa_ Kämmensyrjäiskut katkovat luita kuin tylsä kirves ja kuristuksista katkeaa niska kuin kuiva paju.

(Kuviteltu?) kamppailukyvyn tuoma itsevarmuus on hyödyllistä varmasti sotilaalle, mutta myös arkielämässä siitä voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Varsinkin silloin kun kykyä ei joudu testaamaan.

[Oar]

(Kuviteltu?) kamppailukyvyn tuoma itsevarmuus on hyödyllistä varmasti sotilaalle, mutta myös arkielämässä siitä voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Varsinkin silloin kun kykyä ei joudu testaamaan.

Sotilas saattaa saada käskyn kiinnittää pistimen ja hyökätä, tai joutua hyökkäyksen kohteeksi. Hänen tehtävänsä on tappaa. Tässä tilanteessa liaallinen itsevarmuus on vain hyödyksi; sotilas ei itse valitse hyökkääkö vai eikö.

Siviili joka luulee olevansa Jason Bourne käytyään Krav Magan peruskurssin puoliksi saattaa taas liiallisen itsevarmuuden seurauksena tehdä päätöksen joka johtaa IP-tilanteeseen, kun taas siviili joka on epävarma taidoistaan olisi yrittänyt välttää konfliktia viimeiseen asti, poistumalla ennaltaehkäisevästi tmv.

En siis itse pitäisi false-sense-of-security ajattelua hyvänä siviileillä koska realistinen kuva omista taidoista on iso osa päätösprosessia jonka jokainen kokee kun miettii potentiaalisia uhkia.

[Jasse]

Itse näen että siviilille kamppailukoulutuksella buustattu itsevarmuus on hyödyksi ihan vaan arkisessa elämässä ja sosiaalisissa tilanteissa. Mainitsemasi ilmiö on toden totta tuon buustaun itsevarmuuden varjopuoli. Toisaalta, jos siitä "IP-tilanteesta" selviää ilman suurempia seurauksia hyvän itsevarmuuden ja kamppailukoulutuksen ansiosta ( + hyvällä tuurilla) niin mikäs siinä.

[Andy]

Voisi tietysti myös kysyä, millainen psykologinen vaikutus on tällä eräissä lajeissa harjoitetulla pahimpiin mahdollisuuksiin keskittymisellä. Siis se ajattelutapa, että kamppailua pitää välttää, koska voi käydä tosi huonosti kun lyö päänsä asfalttiin ja vastustajalla pitääaina olettaa olevan veitsi piilossa ja kavereita väijymässä ja jos kaatuu niin lattialla pitää olettaa olevan lasinsiruja jne. jne.

[Lasse Candé]

Jos kyseisestä ajattelutavasta seuraa, että jättää lähtemättä mukaan tappeluihin, niin uskon sen olevan hyödyllistä. Hyvin monessa tilanteessa näitä suurempi vaara on kuitenkin se, että voitto voi osoittautua väliaikaiseksi, jos esim tulee kostotoimenpiteitä esim porukalla. Välitön +1 on vastaavalla tavalla ihan validi uhka.

Riippuu tietenkin myös minkälaisessa porukassa ja minkälaisessa kaupungissa tai kylässä itse liikkuu sekä minkälainen elämäntyyli houkuttaa. Myös se, kuinka katselee voittoja ja tappioita noin laajemmin vaikuttaa varmasti katsantokantaan.

[Mjölnir]

Tuli myös mieleen se Mjölnirin linkittämä käyrä jossa esitettiin itsevarmuuden laskua ja nousua taitojen ja kokemuksen karttuessa. Turha lähteä itsevarmuutta laskemaan liiallisella ja liian realisteisella treenillä jos sitä ei ole aikaa nostaa takaisin jatkuvalla treenillä.

Perusjantterille opetetaan lähitaistelua siksi, että se tekisi jotain eikä jähmettyisi. Tällaisessa tilanteessa voi olla varsin hyvä antaa liian ruusuinen kuva omista kyvyistä.

Sotilaan (lähi)taistelutaidoissa osaaminen voitaisiin määritellä esim seuraavasti:
1) vihollinen tappaa sotilaan taistelussa, 1 - piste kun sitoi vihollisen muutamaksi sekunniksi, tällä joku muu oma sai ehkä aikaa parempaan positioon jatkon kannalta
2) vihollinen tappaa sotilaan taistelussa, mutta sotilas pystyy pistämään sen verran hanttiin, että omat pystyvät tänä aikana merkittävästi parantamaan mahdollisuuksiaan jatkossa, 2 - pistettä. tämä voi olla esim vartiomiehen sieppausyritys tai hiljentäminen, mutta vartiomies pystyy laittamaan hanttiin sen verran, että vihollinen joutuu ampumaan tai vartiomies saa ammuttua ja näin hälytettyä joukon
3) vihollinen tappaa sotilaan taistelussa, mutta sotilas saa haavoitettua vihollista jolloin tämän jatkomahdollisuudet heikkenevät 3- pistettä
4) sotilas tappaa vihollisen taistelussa, mutta haavoittuu itse 4-pistettä
5) sotilas tappaa vihollisen taistelussa ilman omia vammoja 5- pistettä

Erikoismiehille voidaan kouluttaa realistisempaa asennoitumista omiin taitoihin ja tekniikoihin. Mitä pidemmälle osaamista viedään, niin sitä enemmän realismeja voidaan paljastaa.

[tohtorismies]

Jos kyseisestä ajattelutavasta seuraa, että jättää lähtemättä mukaan tappeluihin, niin uskon sen olevan hyödyllistä. Hyvin monessa tilanteessa näitä suurempi vaara on kuitenkin se, että voitto voi osoittautua väliaikaiseksi, jos esim tulee kostotoimenpiteitä esim porukalla. Välitön +1 on vastaavalla tavalla ihan validi uhka.

Riippuu tietenkin myös minkälaisessa porukassa ja minkälaisessa kaupungissa tai kylässä itse liikkuu sekä minkälainen elämäntyyli houkuttaa. Myös se, kuinka katselee voittoja ja tappioita noin laajemmin vaikuttaa varmasti katsantokantaan.

Juuri näin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan just noin.

[Kyynikko]

Toisaalta mieleen tulee Fairbanksin valheet lähi-tst oppaassaan siitä miten nopeasti ihminen kuolee esim pistosta munuaiseen.... (siis ne ajathan olivat aivan absurdin nopeita, ja tarkoituksena oli luoda sotilaille luottamusta tikarin käyttöön lähitaistelussa ja vartiomiehen tappamsiessa).Se on jo aika riskaabelia varsinkin erikoisjoukoille opetettuna, jotka saattavat jopa laskea jotain sen varaan että vastustaja delaa kuin katkaisimesta painaisi, ja sitten ihmetellään kun mitään ei tunnu tapahtuvan..