Tämä on varmaan aika yleistä? Itsellenikin esim. aivan vikat hetket ennen matsia ovat olleet v*ttumaisimpia.tohtorismies kirjoitti:Itselleni asioiden odottaminen on yhtä helvettiä. Nopean adrenaliinin kehityksen kanssa tulee toimeen kyllä.
Kysymys psyykkisen puolen harjoittamisesta on mielenkiintoinen ja laaja. Psyykkisen harjoittelun tehon tarkka mittaaminen lienee myös haastavaa, tai näin äkkiseltään kuvittelisin. Epäluotettavalla itsereflektiolla on suuri rooli.sinappi kirjoitti:Miten tätä psyykkistä mielentilaa tai primitiivistä henkiinjäämisviettiä hiotaan? Minun on vaikea kuvitella mitään harjoitusta, mikä saisi aikaan niin voimakkaita reaktioita kuin otteleminen täyskontaktilajissa. En todellakaan usko, että vastaavaan päästäisi esimerkiksi mielikuvaharjoittelulla.
Mielikuvaharjoittelu on ymmärtääkseni olennainen osa modernia (huippu-)urheiluvalmennusta, mutta taistelulajeissa sen väkivaltaan valmistava luonne ja usein esimerkiksi traditioihin pohjaavat, jopa vähän epämääräiset metodit saattavat erottaa sen urheilupuolen (ja varmaan rbsd:n?) analyyttisemmalla pohjalla olevasta psyykkisestä harjoittelusta. Potkussakin on puhuttu lajeihin sisäänrakennetuista, esimerkiksi vaikkapa koryu-tyyleissä läsnä olevasta psyykkisestä ulottuvuudesta. Tämä on aika hämärää, kartoittamatonta maastoa.
Olen skeptikko ja tieteen mies, mutta olen kokenut, että mielikuvaharjoitteilla, eräänlaisella väkivallan meditaatiolla, on annettavaa itsepuolustuksen saralla. Olen sivumennen sanoen käsittänyt ainakin jotkut kamppailumaailmassa vastaan tulleet niin sanotut huuhaa-harjoitteetkin tältä kannalta. Samassa myönnän, etten todellisuudessa voi oman mutuilun pohjalta tietää tällaisen harjoittelun tehosta oikein mitään varmaa. Jos ei muuta, niin hauskaa fiilistelyä nämä ovat.
Psyykkisen puolen harjoitteluun liittyy sellaistakin, josta julkisesti puhuminen voi olla vaivaannuttavaa. Voiko esimerkiksi alitajunnan ja päivämielen välistä kommunikaatiota herkistää, ts. intuitiota kehittää (esim. tiedostamattomien aistihavaintojen aiheuttamien tuntemusten parempi tunnistaminen, kehonkielen intuitiivisen lukemisen kehittäminen)? En tiedä, mutta oma kokemukseni viittaisi siihen suuntaan, että jossain määrin voi.
Olen pohtinut seuraavanlaista ajatusleikkiä. Kuvitelkaa, että teillä olisi käytettävissänne muutaman tunnin treenisessio ennen jonkinlaista taistelua tai jopa surmatehtävää. Mitä harjoittelisitte? Pitkällä aikavälillä urheilullinen kontaktiharjoittelu on monessa mielessä ylivertaista, mutta tällaisessa tapauksessa itse valitsisin huomattavasti erilaisen treenisession: väkivallan meditaation (sisältäen esim tekniikkafiilistelyä soolona tai parin kanssa).
Tällaisen "viimeinen treeni ennen tositoimia" -asennoitumisen soveltamisen ihan normitreeneihin voi olla myös antoisaa. Tuo harjoitteluun terävän fokuksen ja, kukaties, kehittää sitä psyykkista puolta (tai taannuttaa, katsontakannasta riippuen).
