Asennoista

[AlexMachine]

Toki, Lasse on oikeassa. Tarkoitin että tuo on hyvä perusta josta lähdetään tekemään pakettia. Kun kyky kasvaa, voidaan sitä avata, muokata vastustajalle vaikeaksi jne. Hyvän puolustuksen ja tiiviin paketin kautta avoimemmaksi ja tilanteeseen/vastustajaan sopivaksi. Muoto elää mutta mutta se perusta pitäisi tuntea ja hallita hyvin.

[Andy]

Vaikka sparri noin ulkoisesti täyttääkin kaikki kamppailun edellytykset, niin henkisesti se on täysin eri asia. Sparri on otteluharjoitus, joissa molemmilla osapuolilla on sama päämäärä: joko molempien tai toisen kehitys kamppailijana.

Ja koska molemmilla osapuolilla on sama päämäärä ja tavoite, kyseessä ei ole kamppailu.

Joskus on mahdollista, että sparri muuttuu kamppailuksi, mutta sitten kyseessä ei enää ole sparri vaan jonkinlainen epävirallinen ottelu tai jopa tappelu/taistelu.

[Kari Aittomäki]

Nono.

Et ole Oar tainnut koskaan ottaa yhteen tosimielellä akselilla taistelu/tappelu/ottelu?
Harva lopultakaan on. Jos olet, anteeksi kevyt olettelu.

Sparraaminen EI ole aivan itse asiaa mutta ne kaikki elementit ovat läsnä.. ja juttu voi tosiaan rapautua ihan mylläkäksi. Turvallisissa lajeissa etenkin.
Judossahan randorit voi mennä siihen pisteeseen että vammoja koetaan tuottaa.

Mutta kyllä kovaintensiteettisparrin voi kamppailu-laatikkoon pudottaa.. Mulla on ollut onni löytää silkkini siihenmittaan että olen päässyt pelaamaan aivan huippujen kanssa.
Hemmetin mahtavia sessioita katujätkälle.

[TimoS]

Ylipotkija: No niin, ketju on taas auki, mutta jos täällä jatketaan henkilökohtaisuuksilla, se menee takaisin kiinni ja myös pysyy kiinni

[Lasse Candé]

Sparri- tai ottelusanojen määrittely ei ole oikein asentoaiheen ytimessä mitenkään. Jos niillä on tarkoitus kommunikoida asioista mitä niillä tarkoitetaan, voi käsitteet määritellä tarkoitukseen.

Olen kuullut sanottavan "voitaisiin otella vähän", merkityksessä että treeneissä sparrataan vaikkapa rennosti läppää heittäen. En ole kuullut kuin korkeintaan läpällä kilpailussa tapahtuvaa ottelua kutsuttavan sparriksi. Mutta esim Kari on tuonut täällä sellaista ajatusta esiin että näitä kilpailuja käytetään harjoituksena muuhun tarkoitukseen, jolloin voisi leikkiä ajatuksella että kyseessä on eräänlainen sparri. Taivun määritelmällisesti enemmän Andyn kannalle, mutta käytännössä ymmärrän varsinkin ottelusanalle myös löyhemmän käyttötavan, koska tarkoitus ilmenee aina asiayhteydestä. Jos joku taas sanoo sparri, hän nimenomaan haluaa sanoa että kyseessä on treeni. Näin minä näen, mutta sitten kun asialla on keskustelulle jotakin väliä, voidaan sopia myös toisin.

Millään tästä ei kuitenkaan ole mitään väliä oikein millekään. Ihmiset yleensä ymmärtävät mitä ovat tekemässä missäkin tilanteessa. Peruskurssilla joutuu korkeintaan selittämään sparrin idean noin ylipäätään, ettei jengi luule että siinä taistellaan elämästä ja kuolemasta.



Kuitenkin tästä kaikesta voisi päästä aiheeseen sitä kautta, jos vaikkapa Karille tulee ajatuksia noista katujätkille hyvistä kovaintensiteettisparreista. Näissa kuitenkin nimenomaan asentoajattelu on erilainen kuin siellä kadulla, toki sekin riippuen siitä mitä siellä kadulla tekee. Siinäkin oma kysymyksensä, että onko se että sen sparrin tavoite on ollut katutyypille eri kuin kisaajalle, heijastunut jollakin tapaa otteluasentoihin.

[waichinen]

Tervehdys. Ensimmäinen viestini tällä foorumilla. Nykyistä karatea aloittaessani peruskurssilla opetettiin, että otteluasento on sellainen, joka sinulle itsellesi kussakin tilanteessa on sopiva ja mieleinen. Vanhoja peruja oma otteluasentoni on sellainen, että kädet ovat aika ylhäällä ja tavallaan leveällä. No, tällä on sitten menty eikä asiaan ole oikeastaan peruskurssin jälkeen ole tullut kommentteja. Kesällä vyökokeessa sitten kerrottiin, että tyylini kanssa sopisi hyvin yhteen itämainen musiikki ja lohikäärmeshortsit. Ei se sitten ehkä ihan sama ollutkaan

[Mika]

Kesällä vyökokeessa sitten kerrottiin, että tyylini kanssa sopisi hyvin yhteen itämainen musiikki ja lohikäärmeshortsit. Ei se sitten ehkä ihan sama ollutkaan

[Andy]

On tietysti niin, että perusasento on henkilökohtainen ja siinä on varianssia riippuen henkilön mittasuhteista.

Ongelma on kuitenkin se, että peruskurssitasoinen harrastaja ei edes hahmota, missä mikin raaja on. Saati että osaisi analysoida, miten kamppailutilanteessa tulee vaikuttamaan se, jos kättä siirretään 10 senttiä paikasta toiseen tai polven kulma muuttuu 20 astetta.

Siksi yleensä kannattaisi tehdä niin, että pyrkii noudattamaan ohjaajan antamia neuvoja ja vasta kun on ainakin muutama vuosi treenikokemusta - ja mielellään myös kokemusta lajin käyttötilanteesta - alkaa tehdä omia virityksiä tekniikkaan.

Ohjaajalla ainakin toivottavasti on lajista enemmän kokemusta ja hän osaa oppilasta paremmin nähdä, millainen perusasento on tälle suotuisin. Jos puhutaan ihan peruskurssitasosta ja massaopetuksesta, on yleensä helpoin opettaa yksi perustapa kaikille ja myöhemmin vasta lähteä hakemaan henkilökohtaisempaa suoritustapaa.

[Lasse Candé]

Tuollainen tilannekohtaisuudesta kumpuava opetus on sanasta sanaan täyttä totta, mutta saattaa pahimmillaan olla merkitykseltään vähän turhan avoin. Se siis saatetaan tulkita miten tahansa ja varmasti liimataan vain suoraan entisten käsitysten päälle.

Kaikki riippuu siitä, mitä kaikkea kyseisessä opetustilanteessa sanottiin ja näytettiin.

Karatessa ei aina ole samalla tapaa otteluasentoa kuin jossain kilpalajeissa. Siinä on heti ensimmäinen lähtökohta, mikä on muistaakseni välillä täälläkin osoittautunut vaikeaksi aiheeksi kamppailua paljon harrastaneiden kanssa: kaikkein perustavanlaatuisimmat kysymykset asennoista eivät välttämättä ole lajeille yhteisiä ja on helppo päätyä täten puhumaan kahdesta eri asiasta. (Tämä näkynee esim selaamalla joitain viestejä taaksepäin.)

Itse olen tykännyt Miyamoto Musashin kirjoituksista, joissa pointtina on että arkisesta asennosta tehdään kamppailuasento ja kamppailuasennosta arkinen. Jos tällaista ajattelua toteuttaa lukuisten asentojen kanssa pohtien miten valmiutta parannetaan pienillä säädöillä, avautuu tuo karateopettajan neuvo eri tavalla kuin jos sen ajattelee tarkoittavan että saa valita minkä tahansa otteluasennon mistä tahansa lajista.

[saarikko]

Ehkäpä kommentin antaja yritti olla verpaalisesti lahjakas. Loukkausta, jota ei oteta vastaa, palaa lähettäjälle. Korjaa asento toivotuksi ja jatka treenaamista. Itselles teet.

[Kari Aittomäki]

No minä olen wanha karateka eikä se mua ole ole estänyt nostamasta käsiä loogisille paikoille silloin kun:



Eli waichinen, mä olen tuo pyyhekaula ja otan vastaan rummutusta.
Timing ei ole ottelunmukainen vaan vain suojaava mutta kyllä tostakin pusut lähtee.

Soveltava tilanne on sellanne kun on, kyllä se Siperia opettaa viemään ne kädet sinneminne.
Karateräjähtelyssä ne tosiaan ovat alhaalla, mutta ei sitä virheeksi voi tulkita jos kädet ylhäälle nousee.
Ainakaan siitä thainyrkkeilyn itseasiassa hiukan kummallisesta käsipositiosta ei pitäis naamailla, jos asiallisesta seuratoiminnasta on kyse.
Knockdownpuolelta se käsien nosto on äärimmäisen looginen ja helppo tapahtuma.

Sitten on kuitenkin erotettava kamae-treeni, kropan kiristäminen ja kime.
Se on eri pelilauta.
Lasse on taasen oikeilla jäljillä kertoessaan että asentojen treenivaikutustavoitteet voivat olla erimoiset.
Monenmonet kamaet on tarkoitettu opettamaan tarkoituskenmukaista kiristämistä, joilla on käyttöä esim kontaktin aikana luita poikki repiessä mutta myös esim pistooliammunnan pitkän lyönnin jykevöittämisessä.
Josta olen jutellut vuosien mittaan useinkin.

Erinomainen on tuo Musashi-mukautus, luonnollisuus ja virittynyt rentous on paras tapa kohdata sekä tilanteet että treenit.
Tämä piirros Musahsin happo birakista osuu vallan maaliin.
Pakoton, ummessa ja avoin, virittynyt ja äärimmäisen vaarallisen oloinen.


jep

[Beorn]

Näin juuri. Kävin jonnin aikaa Keinäsen Kaitsun vetämissä karatetreeneissä, Kaitsu sanoi kamaesta juuri samaa harjoitusmuotona kuin muutkin kohtaamani asialliset kamppailutaidon opettajat; tositilanteessa tai kisoissa harjoitusmuotoisessa kamaessa käväistään vain millisekunnin ajan, koska se toisaalta on voimantuoton (tai jonkun muun asian) perusta. Se millä tavalla kamae pidetään treeneissä on yksi juttu, joka voi sisältää ja jossa opetellaan voimantuotollisia ja taktisia ja strategisia asioita. Toinen juttu on dojon ulkopuolella, mitään yhtä ja ainoata kamaeta, puhumattakaan asennosta jonakin linnoituksena, ei voi olla elävässä elämässä, pitää olla avoin kaikkiin kahdeksaan suuntaan. Muodosta tulee ei-muoto.

Miksiköhän minä tällaista höpöttelen täällä?