DeusVult kirjoitti:
Joo kait niitä voi jakaa tehokkaisiin ja vähemmän tehokkaisiin tuon kuvajaisen perusteella, mutta onko siinä oikein mitään mieltä? Tuon perusteella armbar on kolme kertaa niin todennäköinen showstopperi kuin vaikka triangeli, puoliristikuristus tai jalkalukko. Eikö siis bjj:ssä kannattaisi jättää noiden "vähemmän toimivien" juttujen treenaaminen kokonaan sikseen, ja keskittyä vain jynssäämään sitä jujia sekin aika?
Oma game ei myöskään saa mennä liian yksipuoliseksi, minkä vuoksi kannattaa jujin lisäksi treenata muutakin. Tavallaanhan bjj:ssä on jo jätetty niitä vehämmän toimivia juttuja pois, vaikka sääntöjen puitteissa saa tehdä vaikka mitä. Minusta high percentage -tekniikat kannattaa tuntea siksi, että kamppailutaidon runko kannattaa rakentaa niiden ympärille. Erikoisiin, harvemmin tuleviin tilaisuuksiin ja superyllätysvaltiksi kannattaa sitten treenata niitä erikoisempia low percentage -tekniikoita.
Ehkä tällaisesta luokittelutavasta - mikä ei muuten ole minun oma keksintö - ei ole kamppailu-urheilijalle mitään hyötyä, koska hän treenaa jo valmiiksi niitä käytännössä todennäköisesti toimivaksi havaittuja tekniikoita ja runsaan sparrikokemuksen vuoksi on muodostanut selkeän kuvan siitä mitä voi missäkin tilanteessa tehdä. Jos treenaa lajia missä ei sparrata lainkaan, ei synny kuvaa siitä mitkä tekniikat ovat high percentage ja mitkä low percentage, jolloin treenin painopiste ei välttämättä ole kovin edullinen kamppailutaidon oppimisen kannalta. Näin voisi ainakin kuvitella.
DeusVult kirjoitti:
kotegashilla voi yrittää myös pakottaa vastustajan maahan kivulla, jolloin mitään ei mene rikki. Mutta se ei luonnollisesti toimi vaparissa tai jos kehossa on liikaa vaikuttavia aineita.
Todella hyvä huomio. Itsekin olen vaikka kuinka monta kertaa käyttänyt rannelukkoja passiivisen vastarinnan rikkomiseen. Pitää vaan muistaa antaa käskyjä ja ohjeita samalla, muuten tyyppiä sattuu mutta se ei tiedä halutaanko sen nyt menevän maahan vai mitä hittoa.