Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
PiPi kirjoitti:
Kun kysyin tarkennusta ominaisuuksiin, tarkoitin esim tällaista skenaariota.
Andy puhui, että häviää monille spurttilähdöissä.
Monesti esim henkilöllä A on paras reaktioaika 100m juoksukilpailuissa. Henkilö B johtaa 50 metrin kohdalla, mutta henkilö C voittaa kilpailun.
Kuka näistä on nopein, kun mietitään alkuperäistä kysymystä?
Eli vähän tarkennusta ominaisuuksien määrittelyyn kaipasin.
En yritäkään mitään hieno määritelmää sorvata, mutta eiköhän tässä tarkestelun kohteena ole lähinnä yksittäinen lyönti, potku tai muu vastaava kamppailuliike tai maksimissaan muutaman tällaisen kombinaatio. Eli aikaikkuna lienee selvästi alle 1 sekunnista jonnekin 1 sekunnin paremmalle puolelle.
Muutamat tuntuisivat Ile olevan kanssasi eri mieltä ja ajavan takaa jotakin muuta kuin tekniikan nopeutta, jolloin PiPi on ihan asian ytimessä. Kuten muutenkin.
"Nopeusedellytyksistä" (olisiko parempi sana?) tekniikka on aivan taatusti yksi, ihan jo liikeradan kautta.
Yhdessä kilpakaratevideossa tuotiin esiin ajatus jonka mukaan tekniikoiden helpottaminen (joka siis sallii suuremman lyhytaikaisuuden) olisi parempi tapa harjoitella nopeutta kuin tekniikoiden vaikeuttaminen. Eli että vastusten sijaan käytettäisiin tapoja aikaansaada "negatiivinen vastus". Esimerkkinä tästä että lyö alaspäin taivuttaen vartaloa, jolloin maan vetovoima auttaa liikkeessä. Käytän itse joitain tällaisia (lähinnä liikkumisella konstruoituja) ja tuntuu hyvältä idealta. Mitä liikuntaoppiin perehtyneet tuumaavat lähestymisen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista? Entäs onko vastakkainasettelu vastusharjoittelun kanssa järkevä? Kun itse sanoisin äkkiseltään että molempi parempi, mutta en yhtään tiedä. Vähintään vastuksilla oppii tekniikkaa kun pitää linjata.
Jos kyse on esim lyönnistä. Lyöminenkin vaatiin taitoa rekrytoida oikeat lihakset käyttöön ja olla käyttämättä turhia lihaksia. Lyönnissä ymmärtääkseni myös käytetään vartaloa aika kokonaisvaltaisesti, joten kyse ei ole mistään yksinkertaisesta asiasta.
Kun tuotetaan räjähtävää voimaa/nopeutta, hermoston toiminta korostuu. Ja sitä voi kehittää.
Myös lapsuuden ajan liikuntatottumukset vaikuttaa, koska hermosto kehittyy jo suurimmilta osin ennen murrosikää.
Tosin.. lyöntiä ei mainittu ensimmäisessä viestissä. Andy ei vieläkään ole määritellyt ominaisuuksia joita hän tarkoitti, tarkemmin.
Lasse. Kyseistä treeniä taidetaan kutsua supramaksimaaliseksi nopeustreeniksi.
Sanotaan, että "negatiivinen vastus" ei saa nousta liian suureksi, koska muuten tekniikka kärsii joka voi tehdä suorituksesta huonon. Tällöin harjoittelu ei sitten taas kehitä haluttua ominaisuutta/liikettä.
Mutta oikein tehtynä ajattelisin, että on hyvä tapa kehittää hermo-lihasjärjestelmää. Etenkin hermostoa.
Kuten sanoitkin, niin yhdistettynä vastusharjoitteluun todennäköisesti kaikkein tehokkainta. Nopeustreenissäkin ärsykkeen vaihtelu tärkeää, että ei pääse kehitys pysähtymään.
PiPi kirjoitti:
Jos kyse on esim lyönnistä. Lyöminenkin vaatiin taitoa rekrytoida oikeat lihakset käyttöön ja olla käyttämättä turhia lihaksia. Lyönnissä ymmärtääkseni myös käytetään vartaloa aika kokonaisvaltaisesti, joten kyse ei ole mistään yksinkertaisesta asiasta.
Kun tuotetaan räjähtävää voimaa/nopeutta, hermoston toiminta korostuu. Ja sitä voi kehittää.
Myös lapsuuden ajan liikuntatottumukset vaikuttaa, koska hermosto kehittyy jo suurimmilta osin ennen murrosikää.
Juuri näin.
PiPi kirjoitti:
Tosin.. lyöntiä ei mainittu ensimmäisessä viestissä. Andy ei vieläkään ole määritellyt ominaisuuksia joita hän tarkoitti, tarkemmin.
Andy kuitenkin kirjoitti mm. näin:
Andy kirjoitti:
Mikäli vastustaja pääsee lähelle pyrin mieluummin clinchiin ja vetämään polvia kuin puolietäisyyden lyöntikilpaan jossa käsinopeudessa jäisin kuitenkin kakkoseksi.
Joo, no mistään Andyn esimerkistä ei mulle tullut mieleen, että kyse olisi esim. nopeuden ylläpitämisen vaikeudesta/väsymisestä (mikä liittyy esim. jo jossain 100 metrin juoksussa suorituksen jälkimmäiseen puolikkaaseen kreatiinifosfaattivarastojen ehtyessä jne...) vaan ihan siitä, että hän ei saa liikkeisiin sellaista "lähtö"nopeutta kuin joku nopeampi saa.
Tuo lähtönopeuden saaminen tekniikoihin on vain yksi osa-alue nopeusharjoittelusta... siksi kysyin. Pahoittelut jos meinaa mennä rautalangasta vääntämiseen.
Sinänsä tässä on kyllä erittäin mielenkiintoinen keskustelunaihe jos nähdään se vähän laajemmin tyyliin "nopeuden kehittäminen" kamppailulajeissa. Mä en ole esimerkiksi muistaakseni koskaan kuullut tuosta supramaksimaalisesta harjoittelusta.
Muutenkin tuntuu, että lajikulttuureissa tähän(kin) asiaan liittyvää tietotaitoa esiintyy aika sattumanvaraisesti.
