Hankalimmat sisäänpääsyt

[Andy]

Jokainen on varmaan kuullut tarinoita kuinka nuinoin itämailla oppilaan piti istua mestarin oven vieressä puoli vuotta lootusasennossa puhumatta osoittaakseen pitkäjänteisyyttään. Jossain myös kerrotaan että oppilaan pitää kouluun tullessaan taistella vanhempien oppilaiden kanssa saman tien ja jos ei pärjää riittävän hyvin saa lähteä.

Epäilykseni on että ihan kaikki tarinat joita kerrotaan eivät pidä sellaisinaan paikkaansa. Ainakin nämä yleensä sijoitetaan johonkin epämääräiseen muinaisuuteen ja nimeämättömiin mestareihin. Siis tyyliin "ennen Okinawalla oli tapana että..." sen sijaan että sanottaisiin että "Funakoshin kertoman mukaan Anko Itosu vaati 1900-luvun alussa oppilailtaan että..."

Kuitenkin nykyäänkin on seuroja, joihin ei voi ihan noin vain marssia sisään peruskurssille vaan tarvitaan jotain suosituksia ja vastaavaa. Tai sitten harrastajat rekrytoidaan jonkun muun lajin parista.

Onko kokemuksia tällaisesta? Tai ehkä varmaa tietoa siitä että joku entisajan mestari olisi tosiaan vaatinut noita portinpielessä istumisia?

[Lasse Candé]

Minulla on tietoa tilanteesta jossa tunku harrastuksen pariin on ollut niin suuri että opettaja on voinut pienimuotoisesti toimia noiden odotusperiaatteiden mukaan. Oppilas on sitten seissyt salin toimiston edessä odottamassa opettajaa, joka on tullut jossain vaiheessa (ehkä jonkun kymmenen minuutin - puolen tunnin jälkeen) kysymään että "mitä". Jos sali täyttyy joka tapauksessa melkeinpä ylitäydeksi, on tietenkin hyvä saada ne motivoituneimmat oppilaat.

Pienimuotoisesti noita odotusjuttuja pystyy myös noudattamaan siten että tyyppi on siellä opetustilassa tekemässä, mutta saa huomiota vasta pitkän ajan jälkeen.

Koryuissa taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus että niihin ei vain marssita. On suosituksia, katselupakkoja ja varmaan jotain muitakin menettelyjä. On myös koeaikoja, joiden aikana touhuillaan jotain sinne päin ei-jäsenenä. Jäsenyys vastannee tässä tietyssä mielessä kiinalaistyyppistä sisäpiirijuttua, sillä erotuksella että sisäpiiri lienee kovemman luokan juttu. (?) Kun eikös se ole niin, että kiinalaistyyppiseen sisäpiiriin pääsee vain pieni osa harrastajista? (Hence: nimitys.) Olen kuullut että tämä osa on se jolle asiat opetetaan oikein. Tietenkin sitten japsijutuissa "oikein" tarkentuu usein tason mukaan.

Sitten on myös se kun näitä vastaavia mekanismeja on ei-standardoidussa sumeassa muodossa, vaikka niitä ei periaatteessa ole.

[sinappi]

Bujinkanin päämiehen Masaaki Hatsumin mukaan, hänen edesmenneen opettajansa Toshitsugu Takamatsun mennessä Toda Shinryuken Masamitsun kamppailuoppiin, Toda ei kokonaiseen vuoteen opettanut Takamatsulle mitään, vaan vanhemmat oppilaat ainoastaan heittelivät Takamatsua ympäri salia. Vuoden kuluttua Toda opetti Takamatsulle ensimmäisen tekniikan. Ainakin tämä sisäänpääsytarina on tapahtuma-ajan ja osallisten henkilöiden osalta tarkka ja se mainitaan muistaakseni Hatsumin kirjassa Essence of Ninjutsu. On kuitenkin esitetty, ettei Toda olisi edes todellinen historiallinen henkilö, mikä tietenkin tekisi tarinasta epätoden.

[AriJ]

Minulla on käytössä seuraava systeemi;

- seuraa katseluoppilaana kahdet treenit (näet samalla mitä treenaus oikeastaan on, ja sopiiko se ylipäätään siihen mitä haet)
- kokeile kaksi kertaa (koet onko se sellaista mitä voisit tehdä)

Peruskurssia ei ole meillä järjestetty sitten 2006 Ja, kyllä, suositus auttaa pääsemään treeneihin.

[Andy]

Miksi oppilaan pitää katsella kahdet treenit sen sijaan että tulisi heti mukaan kokeilemaan? Mikä on se mitä etua katsot tästä olevan?

[MikaM]

Yliopiston miekkailijat? Ja itämaisen miekkailun harrastajat, siis.

[AriJ]

Miksi oppilaan pitää katsella kahdet treenit sen sijaan että tulisi heti mukaan kokeilemaan? Mikä on se mitä etua katsot tästä olevan?

Kuten jo sanoin, henkilö näkee onko tämä ollenkaan sopivaa puuhaa hänelle, näkee myös miten treeneissä toimitaan (käyttäytyminen jne.), onko sitä kiinnostusta kuitenkaan edes kokeilla...

[Markus Ojala]

Yliopiston miekkailijat? Ja itämaisen miekkailun harrastajat, siis.

meillä on miekkailun pariin pääsy niin hankalaa, että tarvii tulla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. /off-topic.

[Andy]

Miksi oppilaan pitää katsella kahdet treenit sen sijaan että tulisi heti mukaan kokeilemaan? Mikä on se mitä etua katsot tästä olevan?

Kuten jo sanoin, henkilö näkee onko tämä ollenkaan sopivaa puuhaa hänelle, näkee myös miten treeneissä toimitaan (käyttäytyminen jne.), onko sitä kiinnostusta kuitenkaan edes kokeilla...

Mitä etua tässä saavutetaan verrattuna siihen että hän tulisi jo ensimmäisellä kerralla mukaan treenaamaan?

[Lasse Candé]

Miksi oppilaan pitää katsella kahdet treenit sen sijaan että tulisi heti mukaan kokeilemaan? Mikä on se mitä etua katsot tästä olevan?

Lapsuuteni ja nuoruuteni opettaja teki päinvastoin.
Kun yksi kaveri tuli teininä katsomaan treenejä, kun sattui tulemaan Kotkaan mukaan, niin farkut jalassa ei muuta kuin lainahanskaa käteen ja matsaamaan nollapohjilta. Oli vielä hyvä kun opettajani oli suht vähäsanainen murahtelijatyyppi, niin ei oikein selitykset menneet läpi vaan niin sitä sitten oltiin tatamilla matsaamassa esim tyyppejä vastaan joita muiden ikätovereiden kanssa kutsuttiin nimillä "portsari" ja "painija". Molemmat nimet olivat vielä täysin paikkansapitäviäkin.

Kaveri muistelee vieläkin suurena vääryytenä, mutta toki huumorilla.

[TimoS]

Tai ehkä varmaa tietoa siitä että joku entisajan mestari olisi tosiaan vaatinut noita portinpielessä istumisia?

Ei nyt mikään entisaikojen mestari, mutta kuulemma aikoinaan kun Measara (eli Seibukanin Euroopan pääopettaja) oli pyrkinyt Zenpo Shimabukuron oppilaaksi Okinawalla, ei Zenpo sensei meinannut hyväksyä häntä. Tämä ei tosin johtunut niinkään mistään luonteenlujuuden testaamisesta tai muusta, vaan kyseessä oli yksinkertaisesti se, että Shimabukurolla oli vahvoja epäluuloja malesialaisia kohtaan, johtuen aikaisemmista yhteyksistä kyseiseen maahan. Ihan tarkkaan en muista mitä kaikkea siellä on aikaisemmin tapahtunut, mutta jostain syystä välit menneet aikoinaan poikki ja Measaran sinnikkyyden ansiosta ne sitten saatu palautettua

[sinappi]

Miksi oppilaan pitää katsella kahdet treenit sen sijaan että tulisi heti mukaan kokeilemaan? Mikä on se mitä etua katsot tästä olevan?

Kuten jo sanoin, henkilö näkee onko tämä ollenkaan sopivaa puuhaa hänelle, näkee myös miten treeneissä toimitaan (käyttäytyminen jne.), onko sitä kiinnostusta kuitenkaan edes kokeilla...

Mitä etua tässä saavutetaan verrattuna siihen että hän tulisi jo ensimmäisellä kerralla mukaan treenaamaan?

En ole Ôari, mutta minusta vaikuttaa siltä, että katseluoppilaat eivät veisi opettajan ja vanhempien oppilaiden tehokasta harjoitusaikaa samalla tavalla kuin jos he osallistuisivat opetukseen jo ensimmäisestä tutustumiskerrasta. Sehän ei anna varsinkaan pienelle seuralle yhtään mitää, että joku käy koettamassa lajia maksamatta harjoittelumaksua ja jäämättä lajin pariin.

[voipa]

Tätähän voisi nimenomaan pitää länsimaisena versiona siitä, että joutuu norkoilemaan vuoden salin ovella ennenkuin pääsee heittopussiksi.

[airakti]

Vuonna -75 Wadokanin kurssille pääsi ne jotka jaksoi hyppiä pisimpään kyykkyhyppelyä salin ympäri. Tämän takana ei kumminkaan ollut mitään muuta kuin se että sali (Tehtaankadun koulu) oli niin pieni että sinne ei mahtunut kaikki halukkaat treenaamaan. Jaakko Tanskanen keksi sitten tämmöisen erinomaisen karsinnan
Itse oli tuolloin 12v ja ihmettelin mitä raskasta tässä nyt on, olisin loikkinut vaikka koko tunnin, ihmettelin mitä noi sedät puuskuttaa

[Mika]

Oliko se niin, että Kashima-salille ei noin vain marssita sisään? Jossain vaiheessa joku taisi mainita yliopisto-opiskelujen olevan jonkinlainen vaatimus, mutta saatan muistaa väärin. @JariR ja @Naked voinevat täsmentää tai korjata.