Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Ylipotkijat: TimoS, Totte, JanneM, Mjölnir, Tyttö

Vastaa
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 88135
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 297 kertaa
Tykätty: 113 kertaa
Viesti:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#1

Viesti Mika » maalis 11, 2015, 09.47

Ego on puhekieltä, ja sen voi ymmärtää eri tavoin. Tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan lähinnä sitä egoa, joka esiintyy sanaparissa "suuri ego". Tässä nyt silti on yksi lyhyt määritelmä egosta englanniksi:
1. the “I” or self of any person; a person as thinking, feeling, and willing, and distinguishing itself from the selves of others and from objects of its thought.
Perustan näkemykseni pääasiassa ulkomaisten messulautojen viesteihin, joita olen seurannut vuosikausia. Minään tieteellisenä teoriana en ajatuksiani esitä. :D

Kaikki alla oleva on vain mielipidettäni. Mainitsen sen tässä, jottei minun tarvitse kirjoittaa sitä erikseen jokaiseen virkkeeseen.

Pidempään kamppailulajeja harrastaneiden ego on keskimäärin tavallista huomattavasti suurempi. Tämä näkyy muun muassa niin, että kaiken rationaalisen ajattelun lisäksi tai oikeastaan sen vastakohtana musta ja valkoinen esiintyvät joissakin aiheissa ja sittenkin mahdollisesti jyrkästi. Väärässä olemisen myöntäminen on äärimmäisen vaikeaa ja se niin sanotusti käy luonnon päälle. Tällöin varsinainen asia jää taka-alalle ja esille astuu jonkinlainen aggressiivinen defenssimekanismi, joka vaikuttaa — usein täysin tarpeettomasti — henkilökohtaiselta.

Voisi siis sanoa, että joskus pitkän linjan kamppailijat ovat vaikeita ja ehkä jopa wittumaisia ihmisiä, kun heille keskeisiä aiheita, joista heillä on vahva mielipide, kyseenalaistetaan, vaikka nämä kyseenalaistukset olisivat aiheellisia ja asiallisesti esitettyjä. Tästä on hyvin lyhyt matka miettiä sitä, mitenkä tällaisen ihmisen ajatukset siirtyvät muille sekä kamppailulajeja että muuta elämää koskien. Kamppailulajit ovat kuitenkin poikkeuksellisen autoritäärisiä ja hierarkkisia harrastuksia.

Se on selvä, että jossakin niin erikoisessa harrastuksessa kuin kamppailulajeissa, itseensä ja asiaansa uskovia ihmisiä tarvitaan. Sillä kuitenkin on kääntöpuolensa. Kun sitten kyse on aika alkukantaisista vieteistä sekä ihmisten vahingoittamisen opettamisesta, ollaan aika syvillä vesillä.

Tässä nöyryys astuu estradille. Monet siviilit tuntuvat ajattelevan kamppailulajien opettavan nöyryyttä, harmoniaa ja muuta tällaista. Sitä voi pohtia erikseen, onko tämä kuva siviileiden oma puolustusmekanismi, sillä kamppailijoilla on teoreettisesti kyky satuttaa muita ihmisiä, mutta heillä on tietysti myös kyky auttaa hädässä olevia. Sitäkin voi pohtia, ovatko kamppailulajit itse muokanneet tällaista käsitystä omasta maailmastaan.

Nöyryys siis kuitenkin tietyssä mielessä on egon vastakohta. Nöyryyden voi toki määritellä monin tavoin. Kamppailulajeissa nöyryyttä tietenkin oppii varsinkin alkuvuosina koko ajan, kun tekee kipeää. Mutta miten käy, kun harrastaja alkaakin tuottaa enemmän kipua kuin sitä itse saa? Säilyykö nöyryys vai kääntyykö se päälaelleen?

Viimeiseksi voisi esittää kaksi kysymystä. Mitä hyötyjä ja haittoja suuresta egosta kamppailulajeissa on? Mitä hyötyjä ja haittoja nöyryydestä kamppailulajeissa on?

Tietty jos yllä olevaan pohdintaan ei yhdy, sitten nuo kysymykset ovat tyhjiä. :D
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Uchujin
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 94
Lauteille: Syyskuu 2010
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Bujinkan Budō Taijutsu
Tykännyt: 2 kertaa
Tykätty: 1 kerran

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#2

Viesti Uchujin » maalis 11, 2015, 10.34

Juuri tällä hetkellä näen lähimpänä liian suuren egon haittavaikutuksista sen, että se estää henkilöä oppimasta uutta ja pitämään itseään oppilaana. Tällöin ei tarvitse välttämättä edes yrittää myöntää itselleen olevansa väärässä; jo se riittää, että joku tekee jotain eri tavalla. Sisäinen defenssimekanismi teilaa tämän hetkessä vääräksi tavaksi tehdä.

Vaikka nöyryys onkin tietyssä mielessä egon vastakohta, kuten Mika sanoi, nöyryyden poissaolo tai sen karsastus voi johtua muustakin kuin suuresta egosta. Näen kuitenkin nöyryyden yhtenä avaintekijänä oppimisen kannalta. Se opettaa kuuntelemaan.

Kuvake
fudo
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 798
Lauteille: Elokuu 2010
Etulaji: Kase Ha Shotokan Ryu
Tykännyt: 22 kertaa
Tykätty: 29 kertaa

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#3

Viesti fudo » maalis 11, 2015, 10.39

No nyt! Ollaan ytimessä. Perfection of character. Minun tuntemassani karatessa vahva minä antaa mahdollisuuden olla nöyrä, jalo. Havaintojeni mukaan parhaat opettajat tuppaavatkin olemaan niin vahvoja, että heillä on ymmärrystä ja kykyä olla nöyriä.
空手に先手なし

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 15557
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 29 kertaa
Tykätty: 76 kertaa
Viesti:

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#4

Viesti Andy » maalis 11, 2015, 10.42

Kannattaa tietää paikkansa tikapuilla.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Jörri
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 404
Lauteille: Joulukuu 2013
Etulaji: Taekwondo
Tykännyt: 34 kertaa
Tykätty: 1 kerran

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#5

Viesti Jörri » maalis 11, 2015, 11.07

Pitkään harrastaneiden Ego... Noh ainakin minulla nöyryys on aina ollut mukana, alkuun ajatuksena että pitää treenata enemmän, ego taas kasvoi opin myötä. Nyt pitkään harjoitelleena ja jo jonkin aikaa opettaneenakin ego ja nöyryys ovat muuttaneet muotoaan. Oman fyysisen suorituskyvyn lasku on myös pakottanut henkiseen uudistumiseen.
Nykyään tunne on enemmän 'ylpeän nöyrä' tai 'nöyrän ylpeä'.

Sitoutuminen muiden kehittämiseen oli minulle merkittävä kasvun paikka. Nöyryys tuntuu antavan nykyään enemmän kuin ego. Ilman egoa tuskin kuitenkaan olisin ikinä halunnut oppia sitä mitä nyt haluan muille opettaa.

Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 5939
Lauteille: Joulukuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 8 kertaa

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#6

Viesti Aihki » maalis 11, 2015, 11.12

Tarviiko jonkin kamppailulajin harrastamisen vaikuttaa mihinkään muuhun käyttäytymiseen (tappeluja & IP:ta ei nyt lasketa)? Itse en oikein näe mitään syytä miksi tarvisi. Myöski seuran sisäinen hierarkia on vähän eri asia.

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2079
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 41 kertaa

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#7

Viesti ka1 » maalis 11, 2015, 11.50

Vaikka tavallaan lohdullista olisi muuta ajatellakin, kehälajeissa isosta egosta harvoin lienee haittaa, sillä se kääntyy helposti itseluottamukseksi. Semmoinen luupäinen itseluottamus on oman kokemukseni mukaan valttia kamppailu-urheilussa. Tietysti voi miettiä, altistaako iso ego joissain tilanteissa myös haitalliselle ylimielisyydelle. Tuntuisi, että jos näin on, puhutaan jo sitten oikeasti isosta egosta, joka merkittävästi vääristää henkilön todellisuuskuvaa.
Nöyryydestä taas ei lisäpisteitä hirveästi ropise. En näe, että sitä esim. vastustajan analysointiin kamppailu-urheilun kontekstissa oikeastaan liiemmälti vaadittaisiin.

Itsepuolustuksen näkökulmasta asetelma taasen on mielestäni aivan erilainen. Siinä maailmassa nöyryys on avain, a ja o.

Sitä, miten kamppailuharrastukset todellisuudessa ihmisen luonteeseen pitkällä aikavälillä vaikuttavat, en ole pätevä arvioimaan. Äkkiseltään silti ajattelisi, että henkilön oma persoona ja esimerkiksi harjoittelun tavoitteet vaikuttavat siihen aika paljon.

Itse edustan sitä nykyisin ehkä hivenen epämuodikasta ja karsastettua idealistista/romanttista ajattelutapaa, jonka mukaan kamppailuharjoittelulla kyllä pitäisi pyrkiä tietyssä mielessä luonteen jalostamiseen. Vaikka esim. taistelutaitojen harjoittamisen päämääränä voi jossain yhteyksissä olla laskea kynnystä toisen vahingoittamiseen, näkisin, että juurikin nöyryyden sisäistämiseen harjoittelussa tulisi aina kiinnittää huomiota. Korkealentoisessa filosofiassani nöyryys käy pitkälti yhteen elämän kunnioittamisen kanssa. Se sisäinen lujuus on sitten vain löydettävä muualta kuin korkeasta omanarvontunnosta.

Kuvake
Jussi*M
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1491
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 7 kertaa

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#8

Viesti Jussi*M » maalis 11, 2015, 11.54

Mika kirjoitti: Nöyryyden voi toki määritellä monin tavoin.
Nöyryys on mielenkiintoinen käsite, koska se voidaan ymmärtää monilla ja jopa tietyllä tapaa väärilläkin tavoilla. Kamppailupiireissä nöyryyden voisi ehkä käsittää oman ylivertaisuuden kieltämisenä.... aina voi oppia jotain uutta kaikilta, myös niiltä jotka ovat mahdollisesti itseä huomattavasti alemmalla taitotasolla.... jopa ihan vasta-alkajia. Nöyryys on avointa mieltä ja halua oppia uutta sekä kokea uutta ehkäpä hyvinkin yllättävistä lähteistä.

Vanha sananparsi "köyhän pitää olla nöyrä" taas tuo nöyryyden esiin alemmuudentunnon synonyyminä. Ei ole "sitä oikeaa nöyryyttä" todeta "no sainhan mie ekan danin mut en mie oikeesti ole sen arvoinen vissiin kait kuitenkaan.... muut on miuta parempia...". Edellinen virke on esimerkki alemmuudentunteesta ja huonosta itsetunnosta, oman itsensä hyvien ominaisuuksien kieltämisestä. Jos tämä halutaan ilmaista yksinkertaisemmin niin voidaan myös puhua suomalaisesta kansanluonteesta :lol: .
"On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.". -emeritusprofessori Osmo A. Wiio
*Kirjoitan yksityishenkilönä ja harrastajana, eivätkä kommenttini edusta minkään organisaation virallista kantaa.*

Jörri
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 404
Lauteille: Joulukuu 2013
Etulaji: Taekwondo
Tykännyt: 34 kertaa
Tykätty: 1 kerran

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#9

Viesti Jörri » maalis 11, 2015, 12.16

Olen Ka1 kanssa samaa mieltä urheilupuolen egon tarpeesta nöyryys ei kisoissa palkitse, treeneissä taas ego rankaisee. Mielestäni urheilukamppiksessakin nöyryys on hyödyllistä, vietetäänhän treeneissä kuitenkin suurin osa ajasta. Jos kuitenkin korostetaan pitkään treenanneita niin kyllä minusta nöyryys korostuu useimmilla, myös urheilukamppailun puolella.

AnttiA
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 113
Lauteille: Huhtikuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 4 kertaa

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#10

Viesti AnttiA » maalis 11, 2015, 12.27

Miten persoonallisuutemme rakentuu on tietysti monitahoinen juttu. Siihen vaikuttaa luonnollisesti perintötekijät ja toisaalta kokemusmaailmamme ympäristötekijöineen. Se, että kamppailulaji itsessään muokkaisi meitä itsekkäämpään suuntaan, en usko.
Ennemmin uskon siihen, että tietynlaiset persoonallisuudet hakeutuvat herkemmin kamppailulajien pariin.
No,mites lapsi, joka on aloittanut kamppailulajin? Tai teini-ikäinen, joka voimakkaasti hakee itseään ja roolimalli on vahvassa suorittajassa (usein poikia)?
Lapsi usein aloittaa lajin vanhempansa aloitteesta. Teini hakee jo itse lajinsa ja toisaalta ihanteensa. Se, keiden kanssa tämä lapsi tai nuori harrastaa muokkaa omalta osaltaan suuntaa mihin persoonallisuus kehittyy. Erityinen vaikutus on opettajalla/ohjaajalla sekä seuran vaikutusihmisillä. Tuon lapsen vanhemmalla saattaa olla problematiikkaa persoonallisuuden puolella. Ehkä hän itse ihannoi "kamppailijoita" ja kaikkea siihen liittyvää...
Kamppailulaji on oiva polttoaine eräille persoonallisuushäiriöille.
Itse karaten parissa useamman vuosikymmenen olleena olen nähnyt ja tavannut lukuisia "suuriegoisia" ihmisiä. Osa aikoinaan nuorena aloittanut ja hienoa menestystä saavuttanut maailman huippua myöten. Toisaalta myös seuran johtohahmoja ilman kilpailullista aspektia. Kun olet tai usein luulet olevasi parempi kuin toinen esim. tummempi vyönväri, niin kuvittelet sen oikeuttavan sinut toimimaan toisella tavalla. Se ei oikeuta. Se vastuuttaa sinua toimimaan toisella tavalla joissain tilanteissa.
Olen itsekin elämäni aikana käyttäytynyt huonosti. Syy huonoon käytökseeni ei löydy harrastuksestani, vaan ihan jostain muualta...
Mitä nöyryyteen tulee, niin kyllä siperia opettaa. Ihminen oppii koko ikänsä, jos haluaa. Toki hyvä opettaja on eduksi. Toisaalta opettajan yksi tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tarkoita, että pitäisi unohtaa, kaikkea muuta...
Kirjoitin hieman nopealla tahdilla. Kiire duuniin ja aika loppuu... Aihe oli vaan niin kiinnostava, että oli pakko sanoa jotain : )

dirac
nilkkaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 26
Lauteille: Helmikuu 2015
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#11

Viesti dirac » maalis 11, 2015, 12.39

ka1 kirjoitti: Vaikka tavallaan lohdullista olisi muuta ajatellakin, kehälajeissa isosta egosta harvoin lienee haittaa, sillä se kääntyy helposti itseluottamukseksi. Semmoinen luupäinen itseluottamus on oman kokemukseni mukaan valttia kamppailu-urheilussa. Tietysti voi miettiä, altistaako iso ego joissain tilanteissa myös haitalliselle ylimielisyydelle. Tuntuisi, että jos näin on, puhutaan jo sitten oikeasti isosta egosta, joka merkittävästi vääristää henkilön todellisuuskuvaa.
Nöyryydestä taas ei lisäpisteitä hirveästi ropise. En näe, että sitä esim. vastustajan analysointiin kamppailu-urheilun kontekstissa oikeastaan liiemmälti vaadittaisiin.
Sama pätee myös muidenkin lajien (itse asiassa kaikken tekemisen) kuin kamppailulajien parhaimmistoon, sillä on viitteitä siitä, että parhaista parhailla on epärealistisen suuret luulot itsestään ja omista kyvyistään, mikä siivittää heidät erinomaisiin suorituksiin. Masentuneiden minäkuva on puolestaan paljon realistisempi kuin huippusuorittajien, hieman ironista.

Lienee yksilöllistä siirtyykö huippujen "ego" myös lajisuorituksensa ulkopuolelle, esimerkiksi tilanteisiin joissa he jakavat tietotaitoaan muille tai täysin lajinsa ulkopuolisiin asioihin.

Kuvake
Huppu
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 492
Lauteille: Lokakuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#12

Viesti Huppu » maalis 11, 2015, 12.55

Bjj:ssä kenenkään on ihan turha selittämään, ettei joku juttu toimi. Asia voidaan aina selvittää sparrilla. Vuosi sitten painin yhden pitkän linjan kamppailijan kanssa, neuvottuani häntä mattopainissa oli vastaukset tätä tyyliä: ``Ehkä teidän lajissa tehdään noin, mutta meidän lajissa se tehdään näin eikä sitä ole syytä muuttaa``. Knee slide pass ilma underhookkia nyt vain tuntuu aika järjettömältä idealta. Mielipide ei muuttunut vaikka menin sparrissa joka kerta selkään, kaverin yrittäessä tätä oman lajin tekniikkaa. Olen myös viereillut judosalilla. Valkovyönä jo lukottelin mustavöisiä judokoita, mutta hyvin pian opin, että takaisinmaksu tulee sitten pysty randorissa. Kyllä siinä sitten otettiin luulot ja ilmat pois.

Välillä itsestäni tuntuu että sitä egoa on eniten niillä pitkään harrastaneilla, joiden tekniikkataso ei ole kovinkaan erikoinen. Päälle pusketaan kuin hullu härkä, eikä mihinkään haluttaisi taputtaa. Tämmöinen asenne ja pelityyli tietysti johtaa vain loukkaantumisiin ja omapeli ei tietenkään pääse kehittymään mihinkään. Kovuus toki kasvaa, mutta ei sillä kokeneempia sitten voitakkaan enään. Muttakun 10v on tatamilla möyritty, niin minähän en tuolle taputa.... :rauhaa:
Oss!

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 14818
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 245 kertaa
Tykätty: 79 kertaa

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#13

Viesti Lasse Candé » maalis 11, 2015, 14.49

Aiheesta on ainakin kaksi ketjua, jotka käsittelevät hieman eri kanteilta. Voisi kai sanoa että tässä uudessa ketjussa tutkitaan näiden eräänlaista leikkausta.

EGO:
http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=29&t=383" onclick="window.open(this.href);return false;

Nöyryys vs kriittisyys:
http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=29&t=13414" onclick="window.open(this.href);return false;


Itse näkisin tuon egon liittyvän vahvasti tuonne nöyryys vs kriittisyys -aiheeseen. Elikäs siihen miten paljon vastavoimia kasaa sinne omaan päähän oppimiselle.

En oikein jaa monen usein esittämää hypoteesia kamppailijoiden jotenkin suuremmasta egosta. Taitaa olla "me olemme bädäässejä"-retoriikkaa... Enemmän taitaa olla niin että tietty nöyryys on ajanut hakemaan vastauksia ja harjoittelemaan malleja. Toki kun sitten on välineitä niin ehkäpä niitä käytetään samassa missä muutkin käyttäisivät. Verrattuna normi-ihmiseen ero on vain siinä että normi-ihminen on heikko ja tämän takia ei lähde aina konfrontaatioihin joihin kamppailija kenties voi lähteä. Vastaavasti isokokoisilla ja vahvoilla on liikkumatilaa tai älyllisemmissä paikoissa järkevillä ja sanavalmiilla. Lainatakseni Hokkista: Ne piirtää joilla on liitua.

Uskon että kamppailijoilla nimenomaan pitää olla melko paljon avoimuutta sille omalle väärässäololle ja virheidensä tunnustamiselle. Ei sitä muuten pysty kehittymään. Sama pätee paljoon muuhunkin. Kun kamppailijoita vertaa muihin, on myös syytä huomata miten hankalia ihmiset noin keskimäärin on, vaikka tietenkin kavereiksi valikoituu ne joiden kanssa löytyy yhteistä säveltä. About eniten yhteistä säveltä löydän itse kamppailulajikavereiden kanssa. Kerman kermaa. Samoja viboja toki myös muiden kehittymisestä kiinnostuneiden kanssa.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
sivarinlötkö
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 6843
Lauteille: Kesäkuu 2005
Paikkakunta: Turku
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#14

Viesti sivarinlötkö » maalis 11, 2015, 17.04

Huppu kirjoitti: Bjj:ssä kenenkään on ihan turha selittämään, ettei joku juttu toimi. Asia voidaan aina selvittää sparrilla. Vuosi sitten painin yhden pitkän linjan kamppailijan kanssa, neuvottuani häntä mattopainissa oli vastaukset tätä tyyliä: ``Ehkä teidän lajissa tehdään noin, mutta meidän lajissa se tehdään näin eikä sitä ole syytä muuttaa``. Knee slide pass ilma underhookkia nyt vain tuntuu aika järjettömältä idealta. Mielipide ei muuttunut vaikka menin sparrissa joka kerta selkään, kaverin yrittäessä tätä oman lajin tekniikkaa. Olen myös viereillut judosalilla. Valkovyönä jo lukottelin mustavöisiä judokoita, mutta hyvin pian opin, että takaisinmaksu tulee sitten pysty randorissa. Kyllä siinä sitten otettiin luulot ja ilmat pois.

Välillä itsestäni tuntuu että sitä egoa on eniten niillä pitkään harrastaneilla, joiden tekniikkataso ei ole kovinkaan erikoinen. Päälle pusketaan kuin hullu härkä, eikä mihinkään haluttaisi taputtaa. Tämmöinen asenne ja pelityyli tietysti johtaa vain loukkaantumisiin ja omapeli ei tietenkään pääse kehittymään mihinkään. Kovuus toki kasvaa, mutta ei sillä kokeneempia sitten voitakkaan enään. Muttakun 10v on tatamilla möyritty, niin minähän en tuolle taputa.... :rauhaa:
Itellä kävi niin, että kun sparrasin valkovyönä arviolta 120kg maajoukkuejudokan kanssa niin tämä vaati kiven ja kannon kautta ettei mitään bjj-temppuja sitten. Erittäin antoisaa sparria - not. Mattoa ei halunnut ottaa yhtään. Ajauduin sitten opettamaan vihreävöisiä judojunnuja ja olemaan heidän ukenansa.

Sekin on, että jos sanoo ettei joku juttu toimi, niin parin vuoden päästä voikin toimia, kun hommaa on kehitetty ja treenattu. Meille peruskurssilla sanottiin, että kadulla ei vedetä guardiin - mutta nyt itse kun tiedän miten homma toimii kadulla ja tatamilla, niin voin vetää kadullakin guardiin ja vaikka potkaista vastustajan polven yli saman tien. Kokemus on kokemusta.
"Vesan pitäisi käyttää vähemmän sanontoja 'Miksi?' ja 'Mitä varten?'" - Ala-asteen ensimmäisen luokan opettaja

Jiu-Jitsu
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 670
Lauteille: Huhtikuu 2005
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 3 kertaa

Ego ja nöyryys kamppailulajeissa

#15

Viesti Jiu-Jitsu » maalis 11, 2015, 17.08

Itse en arvosta kovin korkealle kamppailuopettajia, jotka käyttävät toistuvasti sanoja "ego" tai "nöyryys" opetuksessaan - omien empiiristen kokemusten perusteella tällaisten sanojen laajamittainen käyttö on melko hyvä bullshido-mestarin merkki (poikkeuksia toki on).

Lisäksi joku ohje "egon pois jättämisestä" tjsp. on oikeastaan aika turha, eikä varsinaisesti ota kantaa itse ongelmaan. Jos harjoittelija ryskää esim. liialla voimalla, niin tähän voi huomauttaa, että rauhallisempi lähestymistapa tuo tehokkaamman ja turvallisemman oppimiskokemuksen. Syvällisemmälle psykoanalyysille ei yleensä ole tarvetta, saati sitten pätevyyttä.


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Andy ja 6 kurkkijaa