Kamppailijan olemus

[Mika]

Muistaakseni ja nopean haun perusteella tästä ei ole vielä omaa aihettaan, vaikka tätä on tietysti sivuttu lukuisat kerrat.

Aloitan yhden potkulaisen tuoreella tarinalla. Tarinan tapahtuma-aika oli vuosia sitten, mutta kuulin tästä vasta parisen viikkoa sitten.

Hehe pipari oli kova ku meillä oli jotku tang lang kisat ja sit me mentiin johki rafla/pubiin mansessa etukäteen niiden jälkeen. Minä ja pari likkaa ja joku jätkä

Sit samassa mestassa oli hyvässä muusissa joku natsiporukka 40v kaljupäitä. Ne siinä jotai tehoili ja möykkäs ja oli kingejä

Sitte loput porukasta tuli ainaki paavo ja Tapani ja mika ja muuta sakkia, ehkä 8 ihmistä

Ne ei ees kiinnittäny huomiota niihin natseihin mutta natsit kyl näki ne ja hiljeni ja vaihto paikkaa vähin äänin

Tuli vaan rauhallisesti sisään mutta pellet haihtu läpystä vaihtoon periaatteella

Repesin jo ihan tuolle kuvaukselle.


Mutta asiaan. Miten olette itsessänne tai muissa huomanneet kamppailulajien harrastamisen sanomattoman vaikutuksen muihin ihmisiin?

[Puni]

Vähän samanlaisia juttuja kun koiria ja hevosia kouliessa suunnilla ja eleillä, noin omasta vinkkelistä tulee ensimmäiseksi mieleen. Silkkaa EFO:a siis jos joku haluaa asiasta irvistellä. Ja pysyy ne kerjäläiset ja naamattajat loitolla ryhdikkäästi tuijottamalla, sama pätee kyllä sukupuolten välisen kuilunkin kanssa. Mut aihepiiri kyllä kiinnostaa, älkää antako ulostuloni hämätä.

[taikuri]

Silloin tekee mielestäni jotain väärin, jos kamppisharrastus näkyy ulospäin. Eikös monessakin hommassa ole ideana sellainen "tavallinen, ei tavallinen henkilö"? Koska muutenhan voi haistattaa pitkät sille yllätysmomentille ja monelle muullekin jutulle.

Tai sitten tämä on vain Bujinkanin ja Systeman tapa suhtautua asioihin.

Toki myöskään hyväkuntoista urheilijaa ei kukaan lähde haastamaan. Lyö sitten mielummin kädenjatkeella takaapäin...

[Puni]

Erinomainen tarkennus, huomaamatonta tuhattakättäratissa mieki kelailin tuossa. Ei nykyään voi kyllä ulkonäöstä tehdä mitään olettamia, mutta onhan se kaiketi karkeen näkönen ja olonen sälli todennäköisemmin jotain muuta kun balettia harjoitellut. Vai joko hipsteritkin on kaikki ninjoja :>

[DeusVult]

En ole huomannut mitään vaikutusta. Ihmiset toki kiertää mut kaukaa, mutta veikkaan että sillä on enemmän tekemistä naamavärkin ja ruumiinrakenteen kanssa, kuin harrastusten.

[Antti K]

Vähän aikaa sitten judotreeneissä vieraillessa joku kysyi, että oonko kauankin treenannut kamppailulajeja. Näkyi treenaaminen kuulemma naamasta. En tiedä sitten oliko kehumista vai haukkumista.

[Born_Too_Late]

Varsinaisia omakohtaisia kokemuksia ei ole. Ehkä sitä ei ikinä oppinut niin hyväksi

Menee ehkä aiheen vierestä (ja sanomattakin selvää, mutua), mutta kun ihminen saavuttaa tietyn taitotason missä tahansa kamppislajissa, se tuppaa näkymään. Mutta, se näkyy lähinnä ihmisille, jotka osaa katsoa oikeita asioita. Aika usein jossain tilanteissa haistaa, että nyt tuolla on jotain "skilliä" ja tuo toinen vaan pullistelee. Toisinaan taas sillee, että nyt tuo koittaa olla kovin viaton, vaikka paukkuja löytyis. Joskus vuosia sitten, kun ne The kovat jätkät kiersi yläasteella, niin siinä oltiin niin kovin uskossa ja kilttiä miestä, mutta silti se peto kurkisteli silmien takaa ja olemuksesta välillä. Liittynee jotenkin siihen, miten ihminen kantaa itsensä. Jotain semmosta alitajusta. Hurjaa syväanalyysiä oli tämä

[Disturbed]

Vihasen näköseksi ne jotku sanoo mutta ei koskaan oo kukaan osannu arvata pelkästään ulkonäönperusteella että kamppailulajeja harrastaisin. Ryhtikin on huono ja katse maassa, ei varsinaisesti auta asiaa.

Lihaksia löytyy hieman, mutta kun sitä on 173cm manlet niin eihän se vakuuta.

Kun kuulevat että treenaan vaparia niin kyllä jotkut kiinnostuneena kyselevät lajista ja muusta ja minä aina innostuneena selitän ja vastailen. Moni myös sitä mieltä että antaisivat selkään minulle jos tilanne vaatisi, ovathan ne isompia.

Ja kenties antaisivatkin

[Jorge]

Toki myöskään hyväkuntoista urheilijaa ei kukaan lähde haastamaan. Lyö sitten mielummin kädenjatkeella takaapäin...

Näin.

Se uhoaminen ja kukkoilu ( tai niin kuin @Kari Aittomäki asian ilmaisee: tuhina ja tuijottelu) on eri asia kuin päämäärätietoinen väkivalta, jossa on oikeasti tarkoitus satuttaa. Jos kohde vaikuttaa etukäteen hankalalta, niin tullaan päälle miesylivoimalla, heti kättä pidemmän kanssa ja varoittamatta.

[Rojola]

Ryhdistä on haukuttu karatekaksi.

Kyllä se vähän sattui sydämeen

[Andy]

Silloin tekee mielestäni jotain väärin, jos kamppisharrastus näkyy ulospäin. Eikös monessakin hommassa ole ideana sellainen "tavallinen, ei tavallinen henkilö"? Koska muutenhan voi haistattaa pitkät sille yllätysmomentille ja monelle muullekin jutulle.

Mille yllätysmomentille? Kenet minun pitäisi yllättää ja miksi?

[Jorge]

Mille yllätysmomentille? Kenet minun pitäisi yllättää ja miksi?

Aloitusviestistä ja jatkosta päätellen tämä liittyy jotenkin kadun ja kapakan yms. nokkimisjärjestykseen ja tietenkin päällekävijä on hyvä yllättää olemalla parempi, kuin mihin se on varautunut.

Tai jotain sellaista, ehkä.

[Lasse Candé]

Minä luulisin ettei taikuri tarkoittanut niin kirjaimellisesti. Itse ajattelen äkkiseltään katsottuna jokseenkin saman ideaalin mukaisesti ja käytännössä tuosta yllättävyydestä pitää ennemminkin lukea se kohta että ei näytä ennen, eikä niinkään sitä että sitten kun näyttää niin se tulee yllätyksenä ja pam taju kankaalle ja karkuun.

Mutta kyllä sekin on ihan hyvä jos löytyy välineitä jo henkisessä pelissä kääntää hyvin nopeasti jonkun koputtelut joskos olisi isottelun mahdollisuutta siihen asentoon että kannattaa mielummin jatkaa hyvällä meiningillä. Uskon kyllä että lajiharrastus vapauttaa tuossa mielessä enemmänkin. Itse ainakin kokenut henkisesti melko helppoina tilanteina jos about samankokoinen känniläinen jotain yrittää haastaa. Sitten jos on vähän isompaa ja/tai vahvempaa ja/tai liikkuvampaa ja/tai luonteeltaan terävää joutuu jo vähän skarppaamaan. Mutta henkinen tila on silti suurempi.

Koska tämä nyt käsittelee vielä toistaiseksi illanviettoa niin itse lähtisin sellaisesta tasa-arvosta liikkeelle että ei muita parempi tarvitse olla, mutta ei tarvitse suostua muita huonommaksikaan. Kuitenkinhan se tarkoitus on siinä hauskanpidossa, ellei sitten juuri uhoamisleikit jostain syytä kiinnosta. Jos kiinnostaa, kannattaa tehdä peloilleen jotain, koska sitä settiä lienee silloin ihmiskuntaa kohtaan jonkin verran. Maailmassa on paljon tilaa. Ahtaus on yleensä omassa päässä.

[taikuri]

Minä luulisin ettei taikuri tarkoittanut niin kirjaimellisesti. Itse ajattelen äkkiseltään katsottuna jokseenkin saman ideaalin mukaisesti ja käytännössä tuosta yllättävyydestä pitää ennemminkin lukea se kohta että ei näytä ennen, eikä niinkään sitä että sitten kun näyttää niin se tulee yllätyksenä ja pam taju kankaalle ja karkuun.

Mutta kyllä sekin on ihan hyvä jos löytyy välineitä jo henkisessä pelissä kääntää hyvin nopeasti jonkun koputtelut joskos olisi isottelun mahdollisuutta siihen asentoon että kannattaa mielummin jatkaa hyvällä meiningillä. Uskon kyllä että lajiharrastus vapauttaa tuossa mielessä enemmänkin. Itse ainakin kokenut henkisesti melko helppoina tilanteina jos about samankokoinen känniläinen jotain yrittää haastaa. Sitten jos on vähän isompaa ja/tai vahvempaa ja/tai liikkuvampaa ja/tai luonteeltaan terävää joutuu jo vähän skarppaamaan. Mutta henkinen tila on silti suurempi.

Koska tämä nyt käsittelee vielä toistaiseksi illanviettoa niin itse lähtisin sellaisesta tasa-arvosta liikkeelle että ei muita parempi tarvitse olla, mutta ei tarvitse suostua muita huonommaksikaan. Kuitenkinhan se tarkoitus on siinä hauskanpidossa, ellei sitten juuri uhoamisleikit jostain syytä kiinnosta. Jos kiinnostaa, kannattaa tehdä peloilleen jotain, koska sitä settiä lienee silloin ihmiskuntaa kohtaan jonkin verran. Maailmassa on paljon tilaa. Ahtaus on yleensä omassa päässä.

Olen Lassen kanssa samaa mieltä. Ja juu... En tarkoittanut ihan kirjaimellisesti. Tarkoitin myös sitä, että joillain ihmisillä on varsinkin alkomahoolia nauttineena kummallinen tapa provosoitua joskus pienistäkin asioista. Vaikka kyllähän lähtökohtaisesti normaali kaduntallaaja -jollaiseksi myös itseni lasken- välttää konflikteja ihan maalaisjärkeä käyttämällä. Useimmiten se onnistuu.

Tälläinen paita olisi kyllä hieno:

[Mika]

Koska tämä nyt käsittelee vielä toistaiseksi illanviettoa niin itse lähtisin sellaisesta tasa-arvosta liikkeelle että ei muita parempi tarvitse olla, mutta ei tarvitse suostua muita huonommaksikaan.

Tykkään tästä. 8-)

Kuitenkinhan se tarkoitus on siinä hauskanpidossa, ellei sitten juuri uhoamisleikit jostain syytä kiinnosta. Jos kiinnostaa, kannattaa tehdä peloilleen jotain, koska sitä settiä lienee silloin ihmiskuntaa kohtaan jonkin verran. Maailmassa on paljon tilaa. Ahtaus on yleensä omassa päässä.

Olen ihan samaa mieltä.